Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Wildside_ sanoi:
Mulla jää myös salainen ryhmä, koska en kirjottele tänne niin paljoo.
Click to expand...
:D must keskimäärin 100 viestiä kuukaudessa on aika paljon ;) ja muutenkin pitäny sua aktiivisena jäsenenä :) muista en tiiä mut mä en ainakaan oo laskemassa et jokaselta tulee vähintään 10 viestiä kuukaudessa ;) sit jos ei moneen kuukauteen kuulu mitään ni sit ehkä ilmotusta ylläpitoon.
 
Puoli tuntia täyttä itkua peloista jotka valtaa mun mielen. Pärjäänkö pikkuisen kanssa, mitä jos hänelle sattuu jotakin synnyttyyän/ennen sitä. Ansaitaanko mieheni kanssa häntä(siskoni on monta vuotta koittanut saada lasta, tuloksetta - meillä oli e-pillerit käytössä)

Meneekö raskaus hyvin, onko tiistain ultrassa kaikki hyvin. Liian paljon kysymyksiä pelkoja ja kaikkea niiden väliltä. Olen äärettömän onnellinen raskaudesta ja odotan innolla pikkuista saapuvakseen syliini, mutta näin ne omat ajatukset antaa vain sen pelon tulla valtaamaan koko mielen, olen tänään yksin kotona ja ikäväkin näköjään painaa.

Anteeksi tämä ruikutus, oli vain saatava purettua nämä ulos itsestäni.
 
Pelko on luonnollinen asia tässä asiassa :) vaikka tämä on kolmas vaavi silti mietin miten arki sujuu jne. Myös on pelkoa onko hän terve. Ja viel tälläinen häpeä pelko mitä jos se on poika.. pelottaa ett pettnyynkö minä niin paljon.. Äläkä ymmärtäkö väärin mut joskus kaktuna mun ajatus perhestä oli 2 aikuista ja poika ja tyttö, no 2008 se ajoitus väkisi muuttui poika ja poika ja ehkä hetkellisen harmitti mut onneksi sain juuri nämä lapset. Nyt annan viimeisen mahdollisuuden sille tytölle :) ja välillä kun mietin mitä jos se on poika nii nousee palanen kurkkuun.. Minusta se ei ole väärin toivoa jompaakumpaa... Jokaisella ihmisellä on oma näkemys omasta elämästä ja toiveet mitä se elämää sisältää :)
 
Pelkotiloja voi hallita. Muista ettet voi tehdä millekkään noista asioista mitään. Jos jotain pahaa tapahtuu niin sitten ei ollut vielä sen pikkuisen aika mutta pelkäämällä sitä hetkeä et voita mitään, satutat vain itseäsi. Jos noi pelot kovasti vaivaa etkä onnistu itse niitä hallitsemaan ni kannattaa ottaa puheeks neuvolassa niin pääset juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa jotta saat mielenrauhaa.

Muistan kun itsekkin pelkäsin esikoista odottaessa et mitä jos en osaakkaan hoitaa omaa vauvaa mutta niin se luonto vaan hoitaa senkin (niinkuin synnytyksenki) synnärillä autetaan esikoisen synnyttäjiä ja opetetaan pitämään oikein ja vaihtamaan vaipat jne. Ihan turhaan pelkäät, pärjäät varmasti :)

Mulle raskaus-/imetyshormoonit aiheuttaa pahoja pelkotiloja. imettäessä kakkosta en uskaltanut enään ulos kun pelkäsin että vauvalle tapahtuu sielä jotain. Lopulta lopetin imetyksen 2kk jälkeen ja niin loppu pelkotilatkin.

Tsemppiä Neppppsu
 
Nepsu sinä olet mahtava ja paras äiti mitä teidän lapsi tarvitsee, te osaatte hoitaa teidän lasta paremmin kuin kukaan muu. Ja todellakin te ANSAITSETTE tiedän vauvan!!!!
Pelot vauvan hyvin voinnista ei varmaan lopu koskaan, on vain luotettava siihen että lapsi voi hyvin! Täällä ollut huolta alkiosta,sikiöstä, vauvasta, taaperosta, lapsesta viimeiset 5 vuotta eikä loppua näy...
Varmaan loppuu vasta sitten kun otan viimeisen hengenvetoni.
Mitä olen jutellut äitiydestä oman äitini kansaa niin se on sanonut että huolta kantaa aina oli lapsi minkä ikäinen tahansa.
Pelot ja epävarmuus kuuluu tähän hommaan, odotti sitten ensimmäistä tai 15 vauvaa:)
Luota vaan itseesi ja mieheesi, äitinä ja isänä!

Tämä on myös teille kaikille muillekin joilla epävarmuutta uuden vauvan suhteen!

Omaa kakkaa hetki, siis mulla ja anopilla ollut aina tosi huonot välit (8,5 vuotta) se puhuu sontaa mun seläntakana sen minkä kerkiää, morkkaa mua äitinä, vaimona ja ihmisenä:(
Välillä tuntuu että se on mustasukkainen sen 30-v pojan ja mun perheen perustuksesta ja yhdessä olosta, tää sonta vaan pahentunut sen jälkeen kun mentiin naimisiin!
En oikeesti jaksa tätä ylimäärästä draamaa! Miksi ei voi olla onnellinen meidän puolesta ja pitää mutinat mahassaan?
 
Cicado kiitos viestistäsi, täällä itkeä pillitän taas. Menin nyt ihan sanattomaksi, luen huomenna viestit vielä uudelleen nukutun yön jälkeen niin ehkä saan teille vastattua, mutta kiitos teille kaikille tsempeistä <3 tapaan huomenna lääkärin ja tiistaina HAL-polilla aika niin tuon nämä pelot siellä esiin. Onneksi tämä on vain hetkellistä aina ja sen jälkeen kumpuaa se onnellisuus ja realiteetit siihen, että äitivaisto sieltä tulee.

Te olette aivan ihania ja mahtava tuki ainakin minulle, kiitos <3 :-*
 
Äippäx3 kiitos !!! <3

Tosi kurjaa toi anopin käytös ihan pistää täälläkin vihaksi! Oletko pystynyt keskustelemaan miehesi kanssa hänen äidin käytöksestä ja sanomisista?
 
Raskausaika on sellasta hormoonien ryöpytystä että täälläkin itketään huudetaan ja nauretaan samaan aikaan :D ja äippä sanoikin hyvin ettei se pelkääminen lastensa puolesta lopu koskaan. Mutta niitä oppii käsittelemään kun tajuu ettei tosiaan itse pysty kaikkeen vaikuttamaan ja asiat menee monesti niinkuin kässäriin on kirjoitettu. Mulla oli eron jälkeen tosi pahoja pelkoja ja masennusta ja harkitsin jo lähtemistä täältä kokonaan mutta onneks on noi kaksi maailman ihaninta lasta jotka pakottivat mut ylös sängystä taistelemaan ja voitin sen kaiken paskan :) jaksoin eteen päin ajatuksella että kaikki tapahtuu syystä ja myös negatiisisten tapahtumien on tarkoitus kasvattaa/opettaa. Tosin en tiiä olisinko ikinä pystynyt tuota "ohjetta" noudattamaan jos mun lapselle olis käyny jotain mutta ns lievemmissä ongelmissa toimi ja löysin paskoista asioista positiivisen puolen joka auttoi jaksaamaan.

Naisena ja äitinä olo ei ole helppoa mutta erittäin palkitsevaa <3
 
Ollaan miehen kanssa saatu juteltuu mutta se ei oikein tiedä mitä tehdä sen kanssa, se on aikaisemmin jo muutaman kerran pistänyt äidilleen kampoihin ja käskenyt lopettaa mun haukkumisen, mutta ei mitään tehoa!
Se käski niitä puhelimessa pysymään poissa jos ei ole kiinnostusta eikä halua olla tässä tukena, mutta se nyt soittelee mulle kun tietää että ukko töissä!
Soitin jo miehellekin että se soittaa sille ja käskee jättää mut rauhaan.
Niiltä saa niin ristiriitaisia lausuntoja että ei mitään järkee eka ne sanoo että kun ne niin on odotellut niitä lapsenlapsia mutta nyt kun niitä tulee niin sit ei kelpaa, en sitten käsitä että mistä niitä pitäistulla? Vissiin miehen siskolta mutta se on tehnyt hyvin selväksi että yksi riittää...
Onneksi sentään mies uskaltaa sanoa takas vanhemmilleen ja puolustaa meitä!

En vaan ymmärrä miksi itsekin otan tän näin raskaasti vaikka tiesin mitä mieltä ne on tästä:(
Varmaan nää mun hormoonit ei ainakaan helpota asiaa...
 
Mun vanhin sisko sanoi ihanasti, kun avauduin peloistani ja stressistä. Totesi, että vaikka hän kehottaisi olemaan huolehtimatta, huolehtisin varmasti silti. Sitä ei tarvitse kuitenkaan harmitella tai hävetä, sillä se tarkoittaa vain, että matka äidiksi on alkanut :Heartred

Äippä, tuo on niin inhottava tilanne, kun lähisukulaisilta ei saa tukea! Sano sille anopillesi suoraan, ettet tosiaan kaipaa mitään lisästressiä vielä raskauden päälle! Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, olkoon hiljaa.
 
Äyriäinen sanottu jo mutta se ei usko mitään, löysin puhelimesta eston ja pääsivät appiukon kanssa siihen "VIP"ryhmään, eipä tarvii ainakaan miettiä että sieltä soittoa rai viestiä tulis!
Eniten surettaa lapsien ja miehen takia kun niille ne kuitenkin perhettä...

Tosi kauniisti siskosi on sanonut, ja totta joka sana:)
 
Moikka :)

Mukaan odotukseen olisi tulossa 33- vuotias kolmatta lasta odottava :) tänään viikkoja 9+5. Kävinkin jo tuonne tutustumisketjuun kertomassa itsestäni.
On jännää touhua, varsinkin kun edellisestä kerrasta on jo "kauan" :) uusia juttuja paljon ja ainakin itse ajattelen ja mietin vähän liikaa, aivan toista kuin 18- 20- vuotiaana.
 
Hienoa nepsu ( meinaan muuten ainakirjoittaa että noksu, se on hahmopikkukakkosessa:))!
Niin kuin minun 85-v mummoni sanonut minulle aikanaan että kyllä se luonto tikan pojan puuhun ajaa!
Kyllä susta hyvä äiti tulee<3

Täällä päivä sairastanut oudosti, mies tuli kotiin ja oli tosi jäätävä, ei puhunut mulle mitään, ei tullut halia tai pusua, meni vaan suoraan nukkumaan, en taaskaan kartalla että missä mennään:( ahdistaa!!!
Jos toi mun "rakkaat" appivanhemmat on saanut senkin käännettyä mua vastaan...

Mutta ilolla ilmoitan että rv 11 alkaa tänään :) alkaa olla eka kolmannes haudattu, eilen sängyssä makoillessa tunsin yhden hennon tumpsauksen mahassa, lieneekö pieni matkalainen? Edellisen ekat muljuamiset tunsin rv 12:)
 
Äippä, kutsu vaan noksuks jos siltä tuntuu, tunnistan kyllä :Dd

Voi ei toi sun miehen käytös, toi on niin väärin jos sun apparit kääntää sen myös sua vastaan, olkoon heillä oma mielipide, mutta että oma poikakin pitää kääntää vaimoansa vastaan.. Toivottavasti ukkos on saanut hyvin nukuttua ja käytökseen löytyisi järkevä selitys. Pidäthän meidät kartalla? :)
 
Toivottavasti se vaan töistä väsynyt tai jotain... Onhan niillä siellä nyt paljon menossa, jospa se iltapäivällä olis jo normaalimpi :(
Pakko lopettaa tää murehtiminen kun alkaa vaan itkettää:,(
Kohta muksujen kaa ulos riehumaan niin saa muuta ajateltavaa :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top