Mulle ei annettu vaihtoehtoa ponnistamisessa, oisko just sen imukupin takia? en tierä.. Eli selällään ja jalat sellasissa tuissa kii.. Eipä ponnistaminen kauaa kestäny mut syynä se imukuppi ja välilihan leikkaus heti ku alko ees ponnistuttaa..
Onnea taas uusille äiteille ja tsemppejä muille, hurja tuo kutinaongelma! Toivottavasti käynnistävät sit maanantaina jos ei ennen sitä muuten käynnisty!
Saako ma omanapailla. Mies josta aikasemminki täs raskaudes oon joo valittanu, et ku pettäny ja sählänny kännis ja vaik mitä meijä suhteen aikana, ja jolle jostain kumman syystä oon silti antanu aina uuden mahdollisuuden ja joka kuitenkin synnytyksen jälkeen oli kun toista maata ja auttanu hyvin ja herttanen isä vaikkei nyt koko aika häärää lapsen kanssa, ottaa silti hoitoonsa kun huomaa etten oikeesti jaksa tai kun pyydän NI SE MIES on onnistunu taas ryssimää lähinnä melkein kaiken ja en tiedä mitä tehdä. Höh tulipa pitkä ja ei äidinkielellinen lause nojooh.. Mut siis ekanaki käyttää rahaa vähä väliä "pariin" kaljaan, joo ei oo humalassa mut melkein päivittäin jos pitää pari kaljaa saada ni ei oo musta hyvä tällases lapsiarjes ja ku meijän tulot oli aikasemmin työmarkkinatuki ni nytki on noi vähittäismäärät vanhempainpäivärahois vai mitä nyt virallisesti onkaa.. Nii ei ois varaa aina ostella sitä kaljaa ees. Sit joku viikko sit oli laittanu veikkaukselle rahaa sanomatta/kysymättä mitää, siis meil on yhteiset rahat.. Ni sanoin et ei tee sillee, no eiköhä se oo toissapäivänä laittanu tuplamäärän edellisestä taas sanomatta kysymättä mitää. No eilen olin sit jo vähän masentuneilla mielillä ku en jaksas stressata siitä rahasta ja laskee ruokien kans senttejä ku toinen tuhlaa minkä kerkee mihin ikinä keksiikä.. Joo oon laittanu rahaa kyl säästööki pahan päivän varalle eikä noi rahat oo kesken missää vaihees loppunu mut joudun pitää siit koko ajan huolen et ne riittää ku toinen ei pysy peräs.. Ei se ees tiiä paljon tän kämpän vuokra on, niin hyvin se hoitaa taloutta.. Noo sit se kysy eilen et voiko mennä kaverillee käymää ja väsyneenä vastasin et ihan sama, tietäen et siit ei taas hyvää seuraa.. Viimeks siis ku meni tälle kaverille ni veti kännit ja oli tosiaa krapulassa synnytyksessä. Noo en jaksanu kuitenka välittää, ei vaan jaksanu ku masentaa koko mies. No en tosiaa sanonu et koska pitäs tulla himaa tai maininnu et mun pitäs käyä suihkus ja ois kiva et se tulis sillee et ei tarvi ite kuulostella koko ajan jos lapsi alkaaki huutaa jne. Mut sano ihan ite et ei oo kauaa. Ysin aikaa illal kyselin viestitse et katonko salkkarit yksin vai onko tulossa, vastaa et tulee kohta. puol kympin aikaa kysyn et voinko kattoo vaa yksin vai onko jo tulossa, vastaa et joo ja voiko tää kaveri tulla meil käymää. Vastaan et ei enää tähän aikaa et ootan koko aja et lapsi heräis et vois imettää ja käydä sit taas nukkumaa ja et oliks se joo vastaus siihen et on tulossa vai siihen et voin kattoo yksinäni. No vastas et kerta kaveri ei voi tulla käymää ni hän jää viel sinne. Huoh, vastasin et no ois taas ekas viestis jo voinu sanoo et kato yksin ku kerta kaverin ois halunnu mukaa ni sehä tarkottaa ettei oltais voitu kattoo niitä. Vastaa et ok, sori. No herraapa ei taas näy eikä kuulu ja kello on jotai puol ykstoista. Soitan, ei vastaa, laitan viestii et miks pitää aina tehä tällee ja sietäs soittaa. Sit soitin tän sen kaverin tyttöystävälle, joka hermoraunion partaalla vastaa et pojatpa lähti baarii ja hänenki pitäs päästä nukkuu mut ei osaa mennä ku tietää et hänenki miehesä metelöi aina ku tulee humalas takas kotii. Nooo sit miäs soittaaki ja sanoo et on tulos kotii, et oottaa kaveriaa niitte rappukäytäväs ku kaveri on menos viel juomaa kolmannelle kaverille, siin vaihees kysyn et no onko hänkä oikeesti tulos kotii nukkuu vai onko viel menos et en jaksa et aina pitää valehdella. Eiku hän tulee kotii. No tuliki, mut eiköhä se sit halunnuki lähtee viel uudestaa, täs vaihees kello on puolen yön ja riidan saattelemana hän sit lähtee. Yöks ei tullu kotii. Se sen kaveri oli tullu järkiisä ku olivat kävelemässä keskustaa ja palannuki kotiisa mut mun miekkonen oli puhunu jotai tästä heitukasta kenen kanssa on pettäny viimeks ja jatkanu matkaasa. Nyt väittää et ei oo pettäny, on ollu yhel kaveril yötä. Eikä suostu sen enempää asiasta juttelee.
VITUTTAVAAAAA (sori kielenkäyttö) mut ku eeeen jaksa, en jaksa tätä epäluottamusta enkä jaksa ainasia ongelmia ton kanssa, oon vaa itkeny ehkä koko päivän melkei ja lapsika ei oo saanu nukuttuu normaalia unipätkiää, varmaa vaistoo mun mielialan.. Kyl se nyt on tota lasta heijannu ja kantanu ja kuljettanu ku ei oo rauhottunu mut ääh. Tuntuu et oma mielenterveys ei kestä tätä suhdetta mut ei kestä eroaka saati sit uuden kämpän hankkimista tai lapsen yksin kasvattamista, tuntuu et ei oo mitää järkevää vaihtoehtoo ja vituttaa ja surettaa kaikki, ja mies on hiljaa, aina vaan hiljaa oli mikä ongelma tahansa mistä koitan puhuu ni se istuu hiljaa vastaamatta mitää. HUOH. Sit jotenki viel vihaan itteeni et hankin sen kanssa lapsen ja oon antanu liikaa anteeks et on omaa vikaa tää tilanne myös ja kyl ois pitäny osata etukätee varautuu et näin voi käydä ja pitäs löytää voimavarat ottaa tavaransa ja lähtee lapsen kanssa.. Perkeleen masennus. Luulin kyl raskausaikana et pystysin siihen mut nyt on voimat vaa loppu eikä jaksa eikä osaa tehä mitää. Noh lapsi sentää nukahti ku pumppasin toisest rinnast maitoo et sai kunnol syötyy ku must tuntuu ettei oo tullu nyt kunnol siin imetystilantees varmaa ehkä siks ku en oikein tykkää imettää ku lapsi välil puree nännii ja sattuu vietävästi ni oon ressaantunu siin tilantees.
Sit toi alavatsan juiliminen on jatkunu, mut ei oo pahentunu eikä muita oireita oo, pitääkö sit nyt mennä huomenna akuuttii istumaa varmistaaksee sen kohtutulehdus asian. Plaah, koitin neuvolaa tänää soittaa mut niil oli joku koulutus.. En sit itkuiltani saanu aikaseks soittaa normaalii terveysasema puolee.
Itku ja parku ja valivali, tunnen itteni murrosiänpartaalla olevaks teiniangstiks. Mut ku ei vaa jaksa.