Poodle, mulla myös kokemusta cytotecistä (tuulimunan tyhjennys) ja ei kyllä jäänyt mitään hyvää sanottavaa. Itse sain litalginia ja panadolia, mutta siitä huolimatta en kyllä päässyt kunnolla edes ylös sohvalta kun kivut oli niin kovat. Sain vielä jonku horkkakohtauksenkin silloin..
Mulle ei annettu vaihtoehtoa ponnistamisessa, oisko just sen imukupin takia? en tierä.. Eli selällään ja jalat sellasissa tuissa kii.. Eipä ponnistaminen kauaa kestäny mut syynä se imukuppi ja välilihan leikkaus heti ku alko ees ponnistuttaa..
Onnea taas uusille äiteille ja tsemppejä muille, hurja tuo kutinaongelma! Toivottavasti käynnistävät sit maanantaina jos ei ennen sitä muuten käynnisty!
Saako ma omanapailla. Mies josta aikasemminki täs raskaudes oon joo valittanu, et ku pettäny ja sählänny kännis ja vaik mitä meijä suhteen aikana, ja jolle jostain kumman syystä oon silti antanu aina uuden mahdollisuuden ja joka kuitenkin synnytyksen jälkeen oli kun toista maata ja auttanu hyvin ja herttanen isä vaikkei nyt koko aika häärää lapsen kanssa, ottaa silti hoitoonsa kun huomaa etten oikeesti jaksa tai kun pyydän NI SE MIES on onnistunu taas ryssimää lähinnä melkein kaiken ja en tiedä mitä tehdä. Höh tulipa pitkä ja ei äidinkielellinen lause nojooh.. Mut siis ekanaki käyttää rahaa vähä väliä "pariin" kaljaan, joo ei oo humalassa mut melkein päivittäin jos pitää pari kaljaa saada ni ei oo musta hyvä tällases lapsiarjes ja ku meijän tulot oli aikasemmin työmarkkinatuki ni nytki on noi vähittäismäärät vanhempainpäivärahois vai mitä nyt virallisesti onkaa.. Nii ei ois varaa aina ostella sitä kaljaa ees. Sit joku viikko sit oli laittanu veikkaukselle rahaa sanomatta/kysymättä mitää, siis meil on yhteiset rahat.. Ni sanoin et ei tee sillee, no eiköhä se oo toissapäivänä laittanu tuplamäärän edellisestä taas sanomatta kysymättä mitää. No eilen olin sit jo vähän masentuneilla mielillä ku en jaksas stressata siitä rahasta ja laskee ruokien kans senttejä ku toinen tuhlaa minkä kerkee mihin ikinä keksiikä.. Joo oon laittanu rahaa kyl säästööki pahan päivän varalle eikä noi rahat oo kesken missää vaihees loppunu mut joudun pitää siit koko ajan huolen et ne riittää ku toinen ei pysy peräs.. Ei se ees tiiä paljon tän kämpän vuokra on, niin hyvin se hoitaa taloutta.. Noo sit se kysy eilen et voiko mennä kaverillee käymää ja väsyneenä vastasin et ihan sama, tietäen et siit ei taas hyvää seuraa.. Viimeks siis ku meni tälle kaverille ni veti kännit ja oli tosiaa krapulassa synnytyksessä. Noo en jaksanu kuitenka välittää, ei vaan jaksanu ku masentaa koko mies. No en tosiaa sanonu et koska pitäs tulla himaa tai maininnu et mun pitäs käyä suihkus ja ois kiva et se tulis sillee et ei tarvi ite kuulostella koko ajan jos lapsi alkaaki huutaa jne. Mut sano ihan ite et ei oo kauaa. Ysin aikaa illal kyselin viestitse et katonko salkkarit yksin vai onko tulossa, vastaa et tulee kohta. puol kympin aikaa kysyn et voinko kattoo vaa yksin vai onko jo tulossa, vastaa et joo ja voiko tää kaveri tulla meil käymää. Vastaan et ei enää tähän aikaa et ootan koko aja et lapsi heräis et vois imettää ja käydä sit taas nukkumaa ja et oliks se joo vastaus siihen et on tulossa vai siihen et voin kattoo yksinäni. No vastas et kerta kaveri ei voi tulla käymää ni hän jää viel sinne. Huoh, vastasin et no ois taas ekas viestis jo voinu sanoo et kato yksin ku kerta kaverin ois halunnu mukaa ni sehä tarkottaa ettei oltais voitu kattoo niitä. Vastaa et ok, sori. No herraapa ei taas näy eikä kuulu ja kello on jotai puol ykstoista. Soitan, ei vastaa, laitan viestii et miks pitää aina tehä tällee ja sietäs soittaa. Sit soitin tän sen kaverin tyttöystävälle, joka hermoraunion partaalla vastaa et pojatpa lähti baarii ja hänenki pitäs päästä nukkuu mut ei osaa mennä ku tietää et hänenki miehesä metelöi aina ku tulee humalas takas kotii. Nooo sit miäs soittaaki ja sanoo et on tulos kotii, et oottaa kaveriaa niitte rappukäytäväs ku kaveri on menos viel juomaa kolmannelle kaverille, siin vaihees kysyn et no onko hänkä oikeesti tulos kotii nukkuu vai onko viel menos et en jaksa et aina pitää valehdella. Eiku hän tulee kotii. No tuliki, mut eiköhä se sit halunnuki lähtee viel uudestaa, täs vaihees kello on puolen yön ja riidan saattelemana hän sit lähtee. Yöks ei tullu kotii. Se sen kaveri oli tullu järkiisä ku olivat kävelemässä keskustaa ja palannuki kotiisa mut mun miekkonen oli puhunu jotai tästä heitukasta kenen kanssa on pettäny viimeks ja jatkanu matkaasa. Nyt väittää et ei oo pettäny, on ollu yhel kaveril yötä. Eikä suostu sen enempää asiasta juttelee.
VITUTTAVAAAAA (sori kielenkäyttö) mut ku eeeen jaksa, en jaksa tätä epäluottamusta enkä jaksa ainasia ongelmia ton kanssa, oon vaa itkeny ehkä koko päivän melkei ja lapsika ei oo saanu nukuttuu normaalia unipätkiää, varmaa vaistoo mun mielialan.. Kyl se nyt on tota lasta heijannu ja kantanu ja kuljettanu ku ei oo rauhottunu mut ääh. Tuntuu et oma mielenterveys ei kestä tätä suhdetta mut ei kestä eroaka saati sit uuden kämpän hankkimista tai lapsen yksin kasvattamista, tuntuu et ei oo mitää järkevää vaihtoehtoo ja vituttaa ja surettaa kaikki, ja mies on hiljaa, aina vaan hiljaa oli mikä ongelma tahansa mistä koitan puhuu ni se istuu hiljaa vastaamatta mitää. HUOH. Sit jotenki viel vihaan itteeni et hankin sen kanssa lapsen ja oon antanu liikaa anteeks et on omaa vikaa tää tilanne myös ja kyl ois pitäny osata etukätee varautuu et näin voi käydä ja pitäs löytää voimavarat ottaa tavaransa ja lähtee lapsen kanssa.. Perkeleen masennus. Luulin kyl raskausaikana et pystysin siihen mut nyt on voimat vaa loppu eikä jaksa eikä osaa tehä mitää. Noh lapsi sentää nukahti ku pumppasin toisest rinnast maitoo et sai kunnol syötyy ku must tuntuu ettei oo tullu nyt kunnol siin imetystilantees varmaa ehkä siks ku en oikein tykkää imettää ku lapsi välil puree nännii ja sattuu vietävästi ni oon ressaantunu siin tilantees.
Sit toi alavatsan juiliminen on jatkunu, mut ei oo pahentunu eikä muita oireita oo, pitääkö sit nyt mennä huomenna akuuttii istumaa varmistaaksee sen kohtutulehdus asian. Plaah, koitin neuvolaa tänää soittaa mut niil oli joku koulutus.. En sit itkuiltani saanu aikaseks soittaa normaalii terveysasema puolee.
Itku ja parku ja valivali, tunnen itteni murrosiänpartaalla olevaks teiniangstiks. Mut ku ei vaa jaksa.
Onnea taas uusille äiteille ja tsemppejä muille, hurja tuo kutinaongelma! Toivottavasti käynnistävät sit maanantaina jos ei ennen sitä muuten käynnisty!
Saako ma omanapailla. Mies josta aikasemminki täs raskaudes oon joo valittanu, et ku pettäny ja sählänny kännis ja vaik mitä meijä suhteen aikana, ja jolle jostain kumman syystä oon silti antanu aina uuden mahdollisuuden ja joka kuitenkin synnytyksen jälkeen oli kun toista maata ja auttanu hyvin ja herttanen isä vaikkei nyt koko aika häärää lapsen kanssa, ottaa silti hoitoonsa kun huomaa etten oikeesti jaksa tai kun pyydän NI SE MIES on onnistunu taas ryssimää lähinnä melkein kaiken ja en tiedä mitä tehdä. Höh tulipa pitkä ja ei äidinkielellinen lause nojooh.. Mut siis ekanaki käyttää rahaa vähä väliä "pariin" kaljaan, joo ei oo humalassa mut melkein päivittäin jos pitää pari kaljaa saada ni ei oo musta hyvä tällases lapsiarjes ja ku meijän tulot oli aikasemmin työmarkkinatuki ni nytki on noi vähittäismäärät vanhempainpäivärahois vai mitä nyt virallisesti onkaa.. Nii ei ois varaa aina ostella sitä kaljaa ees. Sit joku viikko sit oli laittanu veikkaukselle rahaa sanomatta/kysymättä mitää, siis meil on yhteiset rahat.. Ni sanoin et ei tee sillee, no eiköhä se oo toissapäivänä laittanu tuplamäärän edellisestä taas sanomatta kysymättä mitää. No eilen olin sit jo vähän masentuneilla mielillä ku en jaksas stressata siitä rahasta ja laskee ruokien kans senttejä ku toinen tuhlaa minkä kerkee mihin ikinä keksiikä.. Joo oon laittanu rahaa kyl säästööki pahan päivän varalle eikä noi rahat oo kesken missää vaihees loppunu mut joudun pitää siit koko ajan huolen et ne riittää ku toinen ei pysy peräs.. Ei se ees tiiä paljon tän kämpän vuokra on, niin hyvin se hoitaa taloutta.. Noo sit se kysy eilen et voiko mennä kaverillee käymää ja väsyneenä vastasin et ihan sama, tietäen et siit ei taas hyvää seuraa.. Viimeks siis ku meni tälle kaverille ni veti kännit ja oli tosiaa krapulassa synnytyksessä. Noo en jaksanu kuitenka välittää, ei vaan jaksanu ku masentaa koko mies. No en tosiaa sanonu et koska pitäs tulla himaa tai maininnu et mun pitäs käyä suihkus ja ois kiva et se tulis sillee et ei tarvi ite kuulostella koko ajan jos lapsi alkaaki huutaa jne. Mut sano ihan ite et ei oo kauaa. Ysin aikaa illal kyselin viestitse et katonko salkkarit yksin vai onko tulossa, vastaa et tulee kohta. puol kympin aikaa kysyn et voinko kattoo vaa yksin vai onko jo tulossa, vastaa et joo ja voiko tää kaveri tulla meil käymää. Vastaan et ei enää tähän aikaa et ootan koko aja et lapsi heräis et vois imettää ja käydä sit taas nukkumaa ja et oliks se joo vastaus siihen et on tulossa vai siihen et voin kattoo yksinäni. No vastas et kerta kaveri ei voi tulla käymää ni hän jää viel sinne. Huoh, vastasin et no ois taas ekas viestis jo voinu sanoo et kato yksin ku kerta kaverin ois halunnu mukaa ni sehä tarkottaa ettei oltais voitu kattoo niitä. Vastaa et ok, sori. No herraapa ei taas näy eikä kuulu ja kello on jotai puol ykstoista. Soitan, ei vastaa, laitan viestii et miks pitää aina tehä tällee ja sietäs soittaa. Sit soitin tän sen kaverin tyttöystävälle, joka hermoraunion partaalla vastaa et pojatpa lähti baarii ja hänenki pitäs päästä nukkuu mut ei osaa mennä ku tietää et hänenki miehesä metelöi aina ku tulee humalas takas kotii. Nooo sit miäs soittaaki ja sanoo et on tulos kotii, et oottaa kaveriaa niitte rappukäytäväs ku kaveri on menos viel juomaa kolmannelle kaverille, siin vaihees kysyn et no onko hänkä oikeesti tulos kotii nukkuu vai onko viel menos et en jaksa et aina pitää valehdella. Eiku hän tulee kotii. No tuliki, mut eiköhä se sit halunnuki lähtee viel uudestaa, täs vaihees kello on puolen yön ja riidan saattelemana hän sit lähtee. Yöks ei tullu kotii. Se sen kaveri oli tullu järkiisä ku olivat kävelemässä keskustaa ja palannuki kotiisa mut mun miekkonen oli puhunu jotai tästä heitukasta kenen kanssa on pettäny viimeks ja jatkanu matkaasa. Nyt väittää et ei oo pettäny, on ollu yhel kaveril yötä. Eikä suostu sen enempää asiasta juttelee.
VITUTTAVAAAAA (sori kielenkäyttö) mut ku eeeen jaksa, en jaksa tätä epäluottamusta enkä jaksa ainasia ongelmia ton kanssa, oon vaa itkeny ehkä koko päivän melkei ja lapsika ei oo saanu nukuttuu normaalia unipätkiää, varmaa vaistoo mun mielialan.. Kyl se nyt on tota lasta heijannu ja kantanu ja kuljettanu ku ei oo rauhottunu mut ääh. Tuntuu et oma mielenterveys ei kestä tätä suhdetta mut ei kestä eroaka saati sit uuden kämpän hankkimista tai lapsen yksin kasvattamista, tuntuu et ei oo mitää järkevää vaihtoehtoo ja vituttaa ja surettaa kaikki, ja mies on hiljaa, aina vaan hiljaa oli mikä ongelma tahansa mistä koitan puhuu ni se istuu hiljaa vastaamatta mitää. HUOH. Sit jotenki viel vihaan itteeni et hankin sen kanssa lapsen ja oon antanu liikaa anteeks et on omaa vikaa tää tilanne myös ja kyl ois pitäny osata etukätee varautuu et näin voi käydä ja pitäs löytää voimavarat ottaa tavaransa ja lähtee lapsen kanssa.. Perkeleen masennus. Luulin kyl raskausaikana et pystysin siihen mut nyt on voimat vaa loppu eikä jaksa eikä osaa tehä mitää. Noh lapsi sentää nukahti ku pumppasin toisest rinnast maitoo et sai kunnol syötyy ku must tuntuu ettei oo tullu nyt kunnol siin imetystilantees varmaa ehkä siks ku en oikein tykkää imettää ku lapsi välil puree nännii ja sattuu vietävästi ni oon ressaantunu siin tilantees.
Sit toi alavatsan juiliminen on jatkunu, mut ei oo pahentunu eikä muita oireita oo, pitääkö sit nyt mennä huomenna akuuttii istumaa varmistaaksee sen kohtutulehdus asian. Plaah, koitin neuvolaa tänää soittaa mut niil oli joku koulutus.. En sit itkuiltani saanu aikaseks soittaa normaalii terveysasema puolee.
Itku ja parku ja valivali, tunnen itteni murrosiänpartaalla olevaks teiniangstiks. Mut ku ei vaa jaksa.
KettuKuittaa
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ei helvetti, pistää kyl vihaksi tollanen! 
Onko sulla lähellä tukiverkostoa? Ite tossa vaiheessa soittasin kaverille tai äidille ja pyytäisin apua kämpän hankinnassa sekä tavaroiden kantamisessa. Tai heittäisin miehen pihalle. Vaikeetahan se on,mutta kukaan ei ansaitse tuollaista kohtelua. Plus stressiä vähemmän kun ei tarvitse murehtia niin paljoa rahasta...
Mua alko äsken ketuttaa ku mies tuli pitkän työviikon jälkeen kotiin, eikä hengaa nyt mun kanssa.
Olin laittanu ruuan, paistanu jopa lettuja, lainannut autoa (jotta pääsee nopeemmin kotiin) ja nyt toi mies vaan pelaa tietokoneella.... nyt tuli sellanen olo et pienestä harmistuin....
Onko sulla lähellä tukiverkostoa? Ite tossa vaiheessa soittasin kaverille tai äidille ja pyytäisin apua kämpän hankinnassa sekä tavaroiden kantamisessa. Tai heittäisin miehen pihalle. Vaikeetahan se on,mutta kukaan ei ansaitse tuollaista kohtelua. Plus stressiä vähemmän kun ei tarvitse murehtia niin paljoa rahasta...Mua alko äsken ketuttaa ku mies tuli pitkän työviikon jälkeen kotiin, eikä hengaa nyt mun kanssa.
Olin laittanu ruuan, paistanu jopa lettuja, lainannut autoa (jotta pääsee nopeemmin kotiin) ja nyt toi mies vaan pelaa tietokoneella.... nyt tuli sellanen olo et pienestä harmistuin....
kesäkirppu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Jos miehen kanssa ei pysty asioista puhumaan niin auttaisiko Roria jos kävisit jossain itse puhumassa noista ongelmista ja tuntemuksista. Neuvolasta varmaan osaisivat neuvoa jos siellä mainitsisit. Ettet pitäisi kaikkea sisälläsi ja yksin murehtisi asioita. Muutenkin kun hormonit vielä sekoittaa niin ettei vain tule mitään masennusta yms kun huolehtii liikaa ja jos asioita ei onnistu miehen kanssa puhua ja selvittää niin olisi hyvä saada edes omat ajatukset kasaan
Tsemppiä!
Tsemppiä!
Roria, samantyylisen miehen kanssa joskus seurustelleena, en voi sanoa kuin että pahoillani olen sun puolesta. Vaikka ei lapsia mukana kuvioissa ollutkaan niin kyllä piti pitkään kerätä siitä huolimatta voimia pakata kamat ja lähteä, kun se suhde lopulta itsessään oli se mikä vei ne voimat vaikka sen suhteenhan pitäisi päinvastoin olla se positiivinen voimavara joka auttaa harmaan arjen keskellä jaksamaan. Siinä kohtaa kun sain viimeisetkin tavarani raahattua miehen luota ikeasäkissä oman kämpän lattialle odottamaan purkamista paikoilleen niin tuntui ku olis pitkästä aikaa saanu vedettyä kunnolla henkeä ja hetkeäkään ei kaduttanut päätös lopettaa huono suhde. Vihaksi pistää kyllä miehesi tuollainen käytös, kun kerran lapsiakin on kuvioissa.
Mut oisin kyllä sitä mieltä että hetkeäkään älä syyttele itseäsi siitä, että toiselta aikuiselta ihmiseltä puuttuu pätkä selkärankaa ja järkeä ja käytös on sen mukaista. Ei ole yhtäkään hyvää syytä antaa paskan valua omaan niskaan toisen käytöksen takia tai sietää tilannetta vaikka sietokyvyn rajat olis paukkunu aikoja sitten jos muutosta ole luvassa. Kovasti voimia, toivottavasti tilanne tavalla tai toisella muuttuu paremmaksi.
(Näköjään niskavillat on heti pystyssä kun tämmösistä puoliskoista lukee, on sen verran tiukasti syöpyny muistiin millasta oli asua miehen kanssa, jonka puolesta yritti pitää arjen ja talouden kasassa ja aina sai pelätä, että millon viikottaiset ryyppyreissut venyy parin päivän mittaiseksi ja mielellä puhelin kiinni kun mahdollisesti parempaa seuraa löytynyt.)
Mut oisin kyllä sitä mieltä että hetkeäkään älä syyttele itseäsi siitä, että toiselta aikuiselta ihmiseltä puuttuu pätkä selkärankaa ja järkeä ja käytös on sen mukaista. Ei ole yhtäkään hyvää syytä antaa paskan valua omaan niskaan toisen käytöksen takia tai sietää tilannetta vaikka sietokyvyn rajat olis paukkunu aikoja sitten jos muutosta ole luvassa. Kovasti voimia, toivottavasti tilanne tavalla tai toisella muuttuu paremmaksi.
(Näköjään niskavillat on heti pystyssä kun tämmösistä puoliskoista lukee, on sen verran tiukasti syöpyny muistiin millasta oli asua miehen kanssa, jonka puolesta yritti pitää arjen ja talouden kasassa ja aina sai pelätä, että millon viikottaiset ryyppyreissut venyy parin päivän mittaiseksi ja mielellä puhelin kiinni kun mahdollisesti parempaa seuraa löytynyt.)
Tulehdusarvot mulla oli 75 ja sain kahta eri antibioottia. Ja mullakin siis vaan maha vähän normaalia kipeämpi eikä muita oireita, joten kannattaa käydä näyttämässä!
Ite synnytin vasemmalla kyljellä maaten ja mulle se asento sopi loistavasti. Muuta ei edes ehdotettu.
Ite synnytin vasemmalla kyljellä maaten ja mulle se asento sopi loistavasti. Muuta ei edes ehdotettu.
Toivottavasti Vilijonkk4 tepsii antibiootit ja saat tulehduksen pois! Mulla ei myöskään tuo kohtuongelma oireillu mitenkään erityisen paljon, tuli vaan isoja hyytymiä ja oli epämääräistä jomotusta. Toisaalta ei vielä ollu vissiin ehtiny tulehdukseksi. Että kimppaan kyllä siinä et näytille kantsii mennä jos jotain on!
Rorialle kovasti voimia! <3 Kannattaa kyllä tosissaan harkita omilleen lähtöäkin, kun joudut noin huonoa kohtelua sietämään
Rorialle kovasti voimia! <3 Kannattaa kyllä tosissaan harkita omilleen lähtöäkin, kun joudut noin huonoa kohtelua sietämään
Kiitos tsempeistä! Voimia kun löytäs jostain hoitaa nää asiat.. Käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa säännöllisesti mut se on aika hönö täti.. ei oikein tunnu siitä apua olevan ja neuvolatäti on vähän samaa maata ja luultavasti vaan sanois et juttele siellä psykalla.. Tukiverkostoa on kyllä, mut ei ne nyt koko sitä muuttoprosessia voi mun puolesta hoitaa ja itel voimavarat kuitenki täl hetkel sellaset ettei jaksa selailla asuntoja, käydä kattomassa, selitellä viel kun mulla ei oo luottotietoja ni siihe syitä, laittaa hakemuksia ja hoitaa muut muuttoo liittyvät paperiasiat.. Ja pelottaa miten jaksaisin lapsen kanssa yksin, kaikesta huolimatta tosta miehestä on suuri apu tässä arjessa. Noh en tiiä, pitänee koittaa löytää se mielenterveys jostain ja yrittää alkaa pikkuhiljaa jotain tekemään. Tai kahlata tää vaikein alku sen kanssa ja sit koittaa saada vahvuutta eroon. Möh..
Ja kaipa sitä huomenna sit sinne akuuttiin, aina onnistun kaikki vaivani saamaa viikonlopulle..
Ja kaipa sitä huomenna sit sinne akuuttiin, aina onnistun kaikki vaivani saamaa viikonlopulle..
Mulla koko synnytys meni niin nopeesti etten pysyny mukana. Kroppa hoiti kaiken ihan ite ja minä puolitajuttomana karjuin ja kestin kivun. Tai oli mulla ilokaasu josta ei tuntunu olevan muuta hyötyä kun että sai keskityttä painamaan maskia täysiä naamalle, on muuten nenä kipeä :D
Kahet paskat väänsin lattialle kun vauvan pää vaan tuli, siin ei paljoa kerenny mut eipä tuota sillon ajatellu. Kipu oli jotain aivan käsittämätöntä ja en pystyny olemaan muussa asennossa ku seisoma-asennossa. Sitten kun tuli toi järkky ponnistamisen tarve niin jalat lähti alta ja ponnistin tytön ulos polvillani sänkyyn nojaten. Eli siis vähän niinkun vahingossa synnytin juuri niin kun olin toivonutki. Ilman suurempia kivunlievityksiä ja ponnistus pysty-asennossa.
Ja voi että mikä tunne, ihan mahtavaa olla nainen joka tekee noin suuren työn ihan itse, mulle oli tärkeää hoitaa homma ite ja olin tyytyväinen ettei kätilö tai mies puuttunut. Kyllä me äidit ollaan mahtavia.
Kahet paskat väänsin lattialle kun vauvan pää vaan tuli, siin ei paljoa kerenny mut eipä tuota sillon ajatellu. Kipu oli jotain aivan käsittämätöntä ja en pystyny olemaan muussa asennossa ku seisoma-asennossa. Sitten kun tuli toi järkky ponnistamisen tarve niin jalat lähti alta ja ponnistin tytön ulos polvillani sänkyyn nojaten. Eli siis vähän niinkun vahingossa synnytin juuri niin kun olin toivonutki. Ilman suurempia kivunlievityksiä ja ponnistus pysty-asennossa.
Ja voi että mikä tunne, ihan mahtavaa olla nainen joka tekee noin suuren työn ihan itse, mulle oli tärkeää hoitaa homma ite ja olin tyytyväinen ettei kätilö tai mies puuttunut. Kyllä me äidit ollaan mahtavia.
metalf
Oman äänensä löytänyt
Noista tuollaisista luusereista itellä liikaa kokemusta. Jos mahdollista, kerää kamat ja muksut ja lähde pois. Ala rakentaa omaa elämää. Kerran kirpaisee, mutta varmasti paranee ajan kanssa. Nyt oot pohjalla äijän kanssa ja tuskin muuttuu meininki. Nyt ajattele itteäs ennenkaikkea. Meidän naisten ei tarvitse sietää kaikenlaista. Parempi olla yksin kuin ihmisen kanssa joka tappaa sua sisältäpäin päivä päivältä ja mitä siitä jää käteen?? Tsemppiä ja voimia Roria, vielä se arska paistaa sinnekinpäin <3
T_87 voin kompata sua tuossa että kyllä naisen keho tietää mitä pitää tehdä ja sitä on turha lähteä sotkemaan puudutuksilla ja kipulääkkeillä, jos vaan kaikki menee hyvin ilman komplikaatioita. Iso peukku sinulle! Toivon myös itseni kohdalla että synnytys lähtee spontaanisti käyntiin ja ns. "luomuna" saan synnyttää :)
Ja roria, pystyisittekö yhdessä käymään juttelemassa psykiatrilla? Joku ratkaisu tohon on saatava, tuollainen ei ole kenenkään edun mukaista!! En aina käsitä miehiä ja varsinkin jos heidän kanssaan ei pysty puhumaan ongelmista!!! Suomalainen mies ei puhu eikä pussa, kliseinen sanonta mut silti niin totta! Voimia ja voin kans todeta että mieluummin yksin lapsen kanssa kuin yhdessä epäluotettavassa ja huonossa suhteessa, se jos jokin on hermoja raastavaa!
Ja roria, pystyisittekö yhdessä käymään juttelemassa psykiatrilla? Joku ratkaisu tohon on saatava, tuollainen ei ole kenenkään edun mukaista!! En aina käsitä miehiä ja varsinkin jos heidän kanssaan ei pysty puhumaan ongelmista!!! Suomalainen mies ei puhu eikä pussa, kliseinen sanonta mut silti niin totta! Voimia ja voin kans todeta että mieluummin yksin lapsen kanssa kuin yhdessä epäluotettavassa ja huonossa suhteessa, se jos jokin on hermoja raastavaa!
amanda_m
Vauhtiin päässyt keskustelija
Siis parina päivänä