Mä ole viime öinä nähnyt painajaisia tai semipainajaisia melko kirjavista aiheista. En suoranaisesti raskaudestani kuitenkaan. Omalla kohdallani tavallaan ymmärrän tään alintajunnassa vellovan ahdiistuksen, kun juuri nyt on menossa rama rv, jolla vuosi sitten tuli keskenmeno... En olisi uskonut, että elän näin voimakkaasti tavallaan uudellaan näitä tunteita. Eilen illalla nukkumaan mennessä luin vielä vuoden takaista päiväkirjaa, jossa päivä päivältä tilanne näytti käyvän huolestuttavammaksi, mutta yritin poistaa huolia kauemmas ja olla positiivinen... Edellinen raskaus oli mitä ilmeisemmin tuulimunaraskaus. Perustuu omaan "diagnoosini", sillä km tapahtui itsestään kotona ollessani (olin yksin kotona, mies töissä ja päivystys sanoi 2krt, että ei sun tarvi tänne tulla, vaikka kivut ja vuoto vain pahenivat... Lopulta en olis enää pystynyt ajamaankaan) ja sikiöpussi näytti olevan tyhjä... Nyt minulla on kuitenkin lohtuna reilun viikon takainen ultra, jossa kohdussani selvästi möllötti pieni rakas, jonka sydän löi!
Mutta siis mitä yritän tällä sanoa, niin kyllä näitä pelkoja ja ahdistuksia tosiaan on, ja niiden käsittely kaiketi kuuluu tähän raskaana oloon... Että elä Darkmintkään liikaa murehdi etukäteen. <3