Äippä, se on juveniili retinoskiisi. Eli pahimmassa tapauksessa poika voi syntyä sokeana ja sit lievin muoto ei juuri mitään aiheuta. Siinä tulee repeämiä verkkokalvoille ja jonkin verran voidaan korjata leikkauksella ja silmälaseilla näköä. Tauti voi myös aluksi edetä ja hetkeksi pysähtyä ja sit aikuisiällä taas edetä ja sokeuttaa. Mun veljellä on tuo ja on melkein sokea.
Warheart toivotaan että pikkunen saisi terveen paperit!
Mun eno oli syntyessään sokea (joku silmien kehityshäiriö??) ja hyvin osaa elää elämänsä ilman näköä(on ukki ja kohta jäämässä eläkkeelle)... et eipä se sokeus ole maailman loppu! :)
Mun eno oli syntyessään sokea (joku silmien kehityshäiriö??) ja hyvin osaa elää elämänsä ilman näköä(on ukki ja kohta jäämässä eläkkeelle)... et eipä se sokeus ole maailman loppu! :)
Helou kaikille taas! Ihanaa et täällä höpistään edelleen, vaikkakin huomattavasti hiljentyny sitten raskaus -ja vauva-ajan. :)
Saini onnea! :)
Äippä suloinen pieni.
Warheart onnea poikalupauksesta ja tsempit muuttoon! :) Ja toivottavasti poitsu ihan terveenä syntyy.
Tytsylle kans tsempit muuttoon!
Toivottavasti muistin kaikki ja nimimerkit oikein.
Käsittämätöntä että meidän pienet täyttää 3v. Tosi haikeet fiilikset... Mä olen edelleen poikien kanssa kotona, ja tällä hetkellä ei oo mitään kiirettä laittaa joulukuista hoitoon. Ihan mahtavaa (vaikkakin ajoittain rankkaa) olla kotona lasten kanssa.
Meidän joulukuinen on ihana ja hassu pikkumies.
Puhuu paljon ymmärrettäviä lauseita, huumoria riittää, on todella avulias ja oikeasti tosi kiltti poika. Mut sit kun jokin ei mee niin kuin haluais menevän, niin osaa kyllä näyttää kun ärsyttää/jokin harmittaa. Autot on lemppari juttu edelleen, ja mahtavaa seurata vierestä kun pikkuveljen kanssa leikit sujuu nykyään hienosti, ainakin hetken aikaa. 
Saini onnea! :)
Äippä suloinen pieni.
Warheart onnea poikalupauksesta ja tsempit muuttoon! :) Ja toivottavasti poitsu ihan terveenä syntyy.
Tytsylle kans tsempit muuttoon!
Toivottavasti muistin kaikki ja nimimerkit oikein.
Käsittämätöntä että meidän pienet täyttää 3v. Tosi haikeet fiilikset... Mä olen edelleen poikien kanssa kotona, ja tällä hetkellä ei oo mitään kiirettä laittaa joulukuista hoitoon. Ihan mahtavaa (vaikkakin ajoittain rankkaa) olla kotona lasten kanssa.
Meidän joulukuinen on ihana ja hassu pikkumies.
Puhuu paljon ymmärrettäviä lauseita, huumoria riittää, on todella avulias ja oikeasti tosi kiltti poika. Mut sit kun jokin ei mee niin kuin haluais menevän, niin osaa kyllä näyttää kun ärsyttää/jokin harmittaa. Autot on lemppari juttu edelleen, ja mahtavaa seurata vierestä kun pikkuveljen kanssa leikit sujuu nykyään hienosti, ainakin hetken aikaa. 
Olisihan se armollisempaa lapselle syntyä sokeana kuin ensin nähdä ja sitten sokeutua. Enemmän mua mietityttää mahdolliset silmäleikkaukset, millaiseen kouluun pääsee opiskelemaan, koulukiusaaminen yms, sokeuden kanssa olis helpompi kun tietää ettei tavallinen koulu edes ole vaihtoehto ja saisi näkövammaisten koulussa opiskella. Sit toki kun miehellä tyypin 1 diabetes, niin aika hurja yhdistelmä olis sit sokeus/vaikea näkövamma ja diabetes, kun molemmat varsinkin teini-iässä voi aiheuttaa melko synkkiä ajatuksia. Mut senpä näkee sit, turha etukäteen surra, mut on käyty läpi nämä asiat ja molemmat vanhemmat tiedetään mihin ollaan sitouduttu :)
Onko kenelläkään kokemusta hyvin menneestä raskaudesta jossa digi testi ois näyttäny 2-3 jo tyyliin 2+6?
Ultrassa ontelo joka vastasi 4+ viikkoja... edellinen kierto oli 47pvä nii myöhäinen ovis ois mahdollinen silleensäki
Ultrassa ontelo joka vastasi 4+ viikkoja... edellinen kierto oli 47pvä nii myöhäinen ovis ois mahdollinen silleensäki
Meen uusintaultraan. Joko neuvolan kautta tai sit yksityiselle.
Paniikki/himotestaaja vauhdissa ku piti tehdä sama testi mikä oli eka plussa.
Eka kuvassa neste vasta osui ekan ikkunan viivapaikkaan ja toka kuvassa 2min kohdalla.
Paniikki/himotestaaja vauhdissa ku piti tehdä sama testi mikä oli eka plussa.
Eka kuvassa neste vasta osui ekan ikkunan viivapaikkaan ja toka kuvassa 2min kohdalla.
Raastavaa! Eka neuvola mokaa lähetteen ja oli väärä testi eli ei kvantitatiivista tulosta vaan plussa. Sit pikavauhtia Mehiläiseen. Sieltä vaan näytteet menee Töölöön testattavaksi ja nyt odottelen että ehtiikö tulla tänään vai huomenna vasta.
Neuvola sanoi myös että heidän kauttaan ei varhaisultraa saa.
Neuvola sanoi myös että heidän kauttaan ei varhaisultraa saa.
Saini, onnea! Mä en ymmärrä noista sun kysymyksistä mitään, mutta näyttäisi plussalta ainakin :)
Kello on pian neljä yöllä ja heräsin. Mies ei ole näköjään tullut viereen nukkumaan, vaan jäänyt sohvalle. Alan olla ihan neuvoton, miten saan miehen paremmalle tuulelle. Itsehän tässä jo olen ollut lähellä masentua, mutta neuvolan kautta pääsin ammattilaiselle juttelemaan ja tuntuu, että kyllä mun pää tässä vielä selviää, kun vain pitäisin itsestäni huolta. Mieheltä ei huolenpitoa tai minkäänlaista ymmärrystä väsymykseen tai muuhun ei näköjään voi odottaa, vaikka siis tässä viime metreillä raskaana ja jatkuvasti flunssaa jne. Keväällä se pohti itsekin että onkohan se masentunut. Kk pari sitten sanoi, että ei ole, mutta alkuviikosta kun kerrankin vähän rauhassa (ilman että se hermostui) juteltiin, se oli että ehkä sittenkin. Se ilmenee siis jatkuvana väsymyksenä, täydellisenä ilottomuutena ja jatkuvana tiuskimisena ja hermojen menettämisenä (sekä mua, joulukuista, koiraa, äitiään jne kohtaan) ja mun syyttämisenä siitä että lepään illalla sohvalla (joo, parempi välillä vähän levätä ettei supistukset ja liitosvaivat enempää innostu jne). Mies ei suostu syömään (kuulemma tyyliin iso lounas riittää koko päiväksi), ei urheilemaan, ei tosiaan halua käydä koiran kanssa edes pissalenkillä kuin painostuksen jälkeen, ei tekemään mitään, mikä lisäisi iloa ja hyvinvointia elämään. Töiden jälkeen (ei raskas työ yleensä) se harvoina päivinä saa vähän tätä meidän edelleen jatkuvaa muuttolaatikoiden säätöä jne. tehtyä, mutta lähinnä valittaa mulle kun en ole vielä laittanut vauvan tavaroita paikoilleen jne. Vkl siivosin koko alakerran ja jaksoi vaan vittuilla et montako laatikkoa tyhjensin vauvan tavaroita yläkerrassa. Kavereiden näkeminenkään sitä ei enää piristä, vaikka vkl oli miesten kanssa touhuamassa ja ajattelin että jee, sieltä tulee takaisin virkistynyt mies. Mut ei, oli kuulemma tylsää. Lääkäriin tai pariterapiaan ei suostu. Mitä ihmettä mä voin tehdä kun oma jaksaminen on kyllä sekä henkisesti että ruumiillisesti aika koetuksella tällä hetkellä?! Missä on se mies, joka mulla ennen oli?! Oliko sitä edes vai oliko se alkuhuuman aiheuttamaa harhaa? Onko tuo masentunut vai vaan vaikea ihminen? Ja onko sillä väliä, kun tilanne silti sama? Joulukuinenkin välillä tulee mielummin mun luo jonku asian kanssa, ”kun isi hermostuu”.
Kello on pian neljä yöllä ja heräsin. Mies ei ole näköjään tullut viereen nukkumaan, vaan jäänyt sohvalle. Alan olla ihan neuvoton, miten saan miehen paremmalle tuulelle. Itsehän tässä jo olen ollut lähellä masentua, mutta neuvolan kautta pääsin ammattilaiselle juttelemaan ja tuntuu, että kyllä mun pää tässä vielä selviää, kun vain pitäisin itsestäni huolta. Mieheltä ei huolenpitoa tai minkäänlaista ymmärrystä väsymykseen tai muuhun ei näköjään voi odottaa, vaikka siis tässä viime metreillä raskaana ja jatkuvasti flunssaa jne. Keväällä se pohti itsekin että onkohan se masentunut. Kk pari sitten sanoi, että ei ole, mutta alkuviikosta kun kerrankin vähän rauhassa (ilman että se hermostui) juteltiin, se oli että ehkä sittenkin. Se ilmenee siis jatkuvana väsymyksenä, täydellisenä ilottomuutena ja jatkuvana tiuskimisena ja hermojen menettämisenä (sekä mua, joulukuista, koiraa, äitiään jne kohtaan) ja mun syyttämisenä siitä että lepään illalla sohvalla (joo, parempi välillä vähän levätä ettei supistukset ja liitosvaivat enempää innostu jne). Mies ei suostu syömään (kuulemma tyyliin iso lounas riittää koko päiväksi), ei urheilemaan, ei tosiaan halua käydä koiran kanssa edes pissalenkillä kuin painostuksen jälkeen, ei tekemään mitään, mikä lisäisi iloa ja hyvinvointia elämään. Töiden jälkeen (ei raskas työ yleensä) se harvoina päivinä saa vähän tätä meidän edelleen jatkuvaa muuttolaatikoiden säätöä jne. tehtyä, mutta lähinnä valittaa mulle kun en ole vielä laittanut vauvan tavaroita paikoilleen jne. Vkl siivosin koko alakerran ja jaksoi vaan vittuilla et montako laatikkoa tyhjensin vauvan tavaroita yläkerrassa. Kavereiden näkeminenkään sitä ei enää piristä, vaikka vkl oli miesten kanssa touhuamassa ja ajattelin että jee, sieltä tulee takaisin virkistynyt mies. Mut ei, oli kuulemma tylsää. Lääkäriin tai pariterapiaan ei suostu. Mitä ihmettä mä voin tehdä kun oma jaksaminen on kyllä sekä henkisesti että ruumiillisesti aika koetuksella tällä hetkellä?! Missä on se mies, joka mulla ennen oli?! Oliko sitä edes vai oliko se alkuhuuman aiheuttamaa harhaa? Onko tuo masentunut vai vaan vaikea ihminen? Ja onko sillä väliä, kun tilanne silti sama? Joulukuinenkin välillä tulee mielummin mun luo jonku asian kanssa, ”kun isi hermostuu”.
Tytsy, olis varmaan kyllä mielellä lääkärin paikka! Kilppari, D-vitamiininpuutos ja raudanpuute voi ainakin aiheuttaa masennuksen kaltaisia oireita, väsymystä, ärtymystä jne. Eikös hällä ollut melko heikko se ruokavaliokin mitä muistelen? Aikuista miestä kun ei voi pakottaa, niin se on sitten vaan itse kannettava taakkaa ja mietittävä mikä on parasta itselle ja lapsille, et sinäkään loputtomiin jaksa teitä kannatella 
Olisko sun mahdollista päästä lapsen kanssa johonkin muualle edes muutamaksi yöksi ja ottaisit etäisyyttä tilanteeseen ja katsoisit sitten uudestaan miltä näyttää? Joka tapauksessa tsemppiä hurjasti!
Olisko sun mahdollista päästä lapsen kanssa johonkin muualle edes muutamaksi yöksi ja ottaisit etäisyyttä tilanteeseen ja katsoisit sitten uudestaan miltä näyttää? Joka tapauksessa tsemppiä hurjasti!
Tytsy aika syvissä vesissä sitä seilataan... tosiaan olis kyl hyvä saada se mies lääkärille! Mut mitenkäs sitä aikuista ukkoa pakottamaan jos ei itse koe tarpeelliseksi...
Muista pitää huoli itsestäsi! Et voi auttaa/hoitaa ketään jos itse voit huonosti
Hirveästi voimia teidän tilanteeseen
Saini kivasti sulla hcg noussut:)
aika syvissä vesissä sitä seilataan... tosiaan olis kyl hyvä saada se mies lääkärille! Mut mitenkäs sitä aikuista ukkoa pakottamaan jos ei itse koe tarpeelliseksi...Muista pitää huoli itsestäsi! Et voi auttaa/hoitaa ketään jos itse voit huonosti
Hirveästi voimia teidän tilanteeseen
Saini kivasti sulla hcg noussut:)