Pitkästä aikaa täällä. Ikävä kuulla näistä alko-ongelmista, niitä tosiaan omankin exän kanssa ja lapsuus kans silkkaa paskaa ku kummatkin vanhemmat joi aina. Itsehän halusin miehestä eron kun ei siitä juomisesta mitään järkevää tullut. Hermo meni kun toinen aina välillä "yritti" ja sit se oli pinna kireellä koko ajan selvinpäin. Sit ratkes taas riemu jonkun ajan päästä.
Lopulta joka juomiseen oli syy. Vaikka mun äiti, inha pomo, minä, naapuri... Ihan mikä vaan.
Ja just sellasta muutama tölkki päivässä ja viikonloppuna tynnyrillinen. Olipa vaan rahatkin koko ajan loppu ja lopulta myös selvisi että mies oli käyttäny monia luottokortteja tappiin, ottanut pikavippejä ja lainoja... Sithän me oltiin erossa oltu kuukausi ni se mies kuoli ku kaverinsa kanssa kännissä autonrattiin lähtenyt. Kaveri ajoi hänen viritettyä autoa ja bussia päin rysähti. Se kaveri jäi vielä henkiinkin. Mut no, anoppi sillon pohti heti että olis hengissä jos ei oltais erottu, se otti kyllä ihan hiton koville. Että mitään tommosia ei kannata sit kuunnella, kenenkään arvosteluja siitä mitä itse jaksaa.
Myöhemmin oon ajatellu et kaikkee tosi paskaa kyllä kestin ja tosi pitkään. Yhdessä oltiin 13 vuotta ja naimisissakin 8.
Semmonen toisen juomisen sivustakatsominen syö kyllä sisältäpäin. Saati jos salaa juo vielä. Se luottamus on niin iso osa parisuhdetta että kun sitä ei ole niin tuntuu ettei jaksa mitään itsekään. Muistan ton hyvin mitä warheart sanoi saunakaljasta, se tölkin äänikin jo aiheutti sappivaivoja. Nykyään on jo pystynyt itsekin sen saunajuoman juomaan.
Voimia sulle TR-81! Alku voi olla perseestä mut lopulta on vaan paljon helpompi hengittää!
