Ei nyt ihan sovi ehkä tähän vauvahuuman keskelle, sori Jemina :)
Mutta ahdistaako teitä koskaan koko lapsiperhe-elämä (siis ihan normaalistikin eikä vaan silloin ku kaikki on vaikeeta ja itketään, sairastellaan ja kiukutellaan). Mua edelleen vähän ahdistaa tämä toisenkin tuleminen, kun tuntuu et sitten on ihan vankina omassa kodissa, kun mihin sitä kaks lasta saa hoitoon ja toinen taas niin pienikin, että ei voi edes jättää pitkäksi aikaa. Haluaisin mennä festareille, rannalle, reppureissulle, tai ihan vaan olla yksin ylipäätään monta päivää putkeen. Hemmetin koirakin vielä hankaloittaa kuviota. Kattelen vaan jotain Ruisrock-videoita masentuneena. Olispa toi mies edes semmoinen ”no niin, nyt mennään” -tyyppi, niin sais ehkä jotain sumplittua, mut se vaan sanoo et mikä sua estää. En mä yksin niihin rientoihin haluis vaan et sekin innostuis mukaan.
Ja silti tämä elämä on sitä mistä oon aina haaveillut, pari lasta ja kiva mies. Silti välillä miettii et tuliko valittua väärä elämä. Kuvittelin et se menis niin, että lapsi vaan kainaloon ja menoks, mut ei se mee niin ainakaan ton meidän tyypin kanssa.
Ja Jemina haluan silti kuulla kaikki ihanuudet ja kamaluudet synnytyksestä ja ekoista päivistä pienen uuden ihmeen kanssa <3