TR-81, joo, alkoholi ja siitä johtuva luottamuspula. Vaikka mies oli välillä juomatta, niin silloin huomasin koko ajan pelkääväni, että millon juo taas. Joku yksittäinen saunakaljakin alkoi jo vituttaa, vaikka sen yhden voin itsekin hyvin juoda. Aina löytyi selityksiä juomiselle ja kuulemma oli ihan fine ja normaalia vetää joka ilta vähintään sikspäkki nelosolutta, viikonloppuna sitä sit meni pari lavaa... Toisen lapsen raskausaika alkoi se juominen pahentua ja vaikka miten asiaa pyöritteli ja antoi uusia mahdollisuuksia, niin ei se homma mihinkään muuttunut. Ero oli suuri helpotus ja huomasin yksin voivani niin paljon paremmin, että eipä siitä mitään hyötyä ollut, vaikka mies sitten otti itseään niskasta kiinni ja alkoi kuntoilemaan ja ainakin sanojensa mukaan tissuttelu loppui. En olis voinut palata odottelemaan, että millon alkaa taas, vai alkaako ollenkaan... Sinne jäi mun toteutuneet haaveet, eli omakotitalo maalla omassa rauhassa. Oltiin naimisissa ja tulihan sille erolle melko iso hintalappu, mutta en kyllä ole katunut hetkeäkään! Oon nyt niin onnellinen nykyisen mieheni kanssa, että oikeastaan enemmän ahdistaa ajatus, että mitä helvettiä se elämä olisi jos olisin jäänyt. Ollaan kyllä exän kanssa saatu puhuttua asioita nyt läpi ja tultu tulokseen, että eipä se meidän juttu olis toiminut muistakaan syistä lopulta ja voidaan molemmat paljon paremmin näin :)
Alkoholi on kyllä kamala aine niille, joille se ei sovi 
Onko teillä aiemminkin ollut samansuuntaista ongelmaa vai ihan uusi juttu? Että onko mitään toivoa, että asia paranisi, jos jotenkin saisi miehen myöntämään ongelman... Mä aina jaksan toivoa parasta kaiken suhteen :) Mutta hienoa, että uskallat tehdä ratkaisuja, alkoholistin kanssa elämän rakentaminen ei ole hyvästä kenellekään ja varsinkaan lasten kannalta! Suvussa aika paljon alkoholiongelmaa, näin aikuisena vasta jotenkin ymmärtää mitä esim. millainen lapsuus omalla isällä on ollut asian vuoksi Oma vaari oli kiva ihminen, mutta kyllä se viinan vuoksi vaan jäi niin paljon yksinäisemmäksi kuin muuten olisi ollut. Surullista tämä elämä.
Onko teillä aiemminkin ollut samansuuntaista ongelmaa vai ihan uusi juttu? Että onko mitään toivoa, että asia paranisi, jos jotenkin saisi miehen myöntämään ongelman... Mä aina jaksan toivoa parasta kaiken suhteen :) Mutta hienoa, että uskallat tehdä ratkaisuja, alkoholistin kanssa elämän rakentaminen ei ole hyvästä kenellekään ja varsinkaan lasten kannalta! Suvussa aika paljon alkoholiongelmaa, näin aikuisena vasta jotenkin ymmärtää mitä esim. millainen lapsuus omalla isällä on ollut asian vuoksi Oma vaari oli kiva ihminen, mutta kyllä se viinan vuoksi vaan jäi niin paljon yksinäisemmäksi kuin muuten olisi ollut. Surullista tämä elämä.Äityli x 4
Kommentoinnin ninja
TR-81 paljon voimia 
Warheart, kuulostaa tutulta... Tytsy, miehellä on tosiaan ollut ennenkin ongelmaa alkoholin kanssa (pakko on aina juoda ittensä ihan känniin, jos lähtee liikenteeseen) Eli ei ole ikinä osannut käyttää alkoholia oikein/maltilla! Ihana, kun jaksat uskoa tilanteen korjaantumiseen:) Mutta kyllä tämä tässä nyt on, toista ei voi muuttaa, eikä kasvattaa. Halu pitää lähteä itsestään! Yritetään nyt tää ero hoitaa mahdollisimman sovussa ja aikuismaisesti, ettei pienen pojan tarvitse enemmän kärsiä
Onnea ja voimia matkaan :) Toivottavasti tämä on samalla miehelle semmoinen herätys, että alkaa työstää ongelmaansa. En tiedä mistä päin oot kotoisin, mutta kantsii harkita niitä pariterapeutteja tai lastenvalvojaa keskustelun helpottajiksi. Tai jos teillä silti täysin sopu ja hyvä keskusteluyhteys, niin mitä sitä turhaan :) Joulukuinen selviää kyllä ja on onnellinen rauhallisesta kodista :)
TR-81 kovasti voimia sinne. Toi alko on kyllä yks piru ja turhake mun mielestä.
Toi alko on kyllä yks piru ja turhake mun mielestä.Voimia TR! Mä oon itse kasvanut alkoholistiperheessä (isä) ja vaikka äiti on tehnyt kaikkensa meidän lasten eteen, on siitä turvattomuudesta tullut seurauksia, mulle esim. pakko-oireinen häiriö... Alkoholistin kanssa ei kannata jäädä olemaan sen vuoksi, että haluaisi tämän pelastaa, koska sillä pahimmillaan mahdollistaa vaan juomisen jatkumisen. Ainoa mahdollisuus paranemiseen on, että ihminen itse tunnistaa ne ongelmat, eikä niitä joudu koskaan tunnistamaan, jos läheiset sietää ihan kaiken. Kovasti tsemppiä teidän perheelle Lapsi varmasti sopeutuu tilanteeseen ja sullekin on parempi elää stressittömämpää arkea!
Lapsi varmasti sopeutuu tilanteeseen ja sullekin on parempi elää stressittömämpää arkea!
Angelique80
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Pitkästä aikaa täällä. Ikävä kuulla näistä alko-ongelmista, niitä tosiaan omankin exän kanssa ja lapsuus kans silkkaa paskaa ku kummatkin vanhemmat joi aina. Itsehän halusin miehestä eron kun ei siitä juomisesta mitään järkevää tullut. Hermo meni kun toinen aina välillä "yritti" ja sit se oli pinna kireellä koko ajan selvinpäin. Sit ratkes taas riemu jonkun ajan päästä.
Lopulta joka juomiseen oli syy. Vaikka mun äiti, inha pomo, minä, naapuri... Ihan mikä vaan.
Ja just sellasta muutama tölkki päivässä ja viikonloppuna tynnyrillinen. Olipa vaan rahatkin koko ajan loppu ja lopulta myös selvisi että mies oli käyttäny monia luottokortteja tappiin, ottanut pikavippejä ja lainoja... Sithän me oltiin erossa oltu kuukausi ni se mies kuoli ku kaverinsa kanssa kännissä autonrattiin lähtenyt. Kaveri ajoi hänen viritettyä autoa ja bussia päin rysähti. Se kaveri jäi vielä henkiinkin. Mut no, anoppi sillon pohti heti että olis hengissä jos ei oltais erottu, se otti kyllä ihan hiton koville. Että mitään tommosia ei kannata sit kuunnella, kenenkään arvosteluja siitä mitä itse jaksaa.
Myöhemmin oon ajatellu et kaikkee tosi paskaa kyllä kestin ja tosi pitkään. Yhdessä oltiin 13 vuotta ja naimisissakin 8.
Semmonen toisen juomisen sivustakatsominen syö kyllä sisältäpäin. Saati jos salaa juo vielä. Se luottamus on niin iso osa parisuhdetta että kun sitä ei ole niin tuntuu ettei jaksa mitään itsekään. Muistan ton hyvin mitä warheart sanoi saunakaljasta, se tölkin äänikin jo aiheutti sappivaivoja. Nykyään on jo pystynyt itsekin sen saunajuoman juomaan.
Voimia sulle TR-81! Alku voi olla perseestä mut lopulta on vaan paljon helpompi hengittää!
Lopulta joka juomiseen oli syy. Vaikka mun äiti, inha pomo, minä, naapuri... Ihan mikä vaan.
Ja just sellasta muutama tölkki päivässä ja viikonloppuna tynnyrillinen. Olipa vaan rahatkin koko ajan loppu ja lopulta myös selvisi että mies oli käyttäny monia luottokortteja tappiin, ottanut pikavippejä ja lainoja... Sithän me oltiin erossa oltu kuukausi ni se mies kuoli ku kaverinsa kanssa kännissä autonrattiin lähtenyt. Kaveri ajoi hänen viritettyä autoa ja bussia päin rysähti. Se kaveri jäi vielä henkiinkin. Mut no, anoppi sillon pohti heti että olis hengissä jos ei oltais erottu, se otti kyllä ihan hiton koville. Että mitään tommosia ei kannata sit kuunnella, kenenkään arvosteluja siitä mitä itse jaksaa.
Myöhemmin oon ajatellu et kaikkee tosi paskaa kyllä kestin ja tosi pitkään. Yhdessä oltiin 13 vuotta ja naimisissakin 8.
Semmonen toisen juomisen sivustakatsominen syö kyllä sisältäpäin. Saati jos salaa juo vielä. Se luottamus on niin iso osa parisuhdetta että kun sitä ei ole niin tuntuu ettei jaksa mitään itsekään. Muistan ton hyvin mitä warheart sanoi saunakaljasta, se tölkin äänikin jo aiheutti sappivaivoja. Nykyään on jo pystynyt itsekin sen saunajuoman juomaan.
Voimia sulle TR-81! Alku voi olla perseestä mut lopulta on vaan paljon helpompi hengittää!
kaikkea sinäkin oot kokenut! Vahva nainen
mä oon niin odottanut tätä:D