Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täytyy sanoa että meidän vanhemmat pääs paljon helpommalla kun ostivat aikoinaan talon, jossa oli omat huoneet meille kaikille kolmelle lapselle. Huoneen jakaminen ei lapsena haitannu ollenkaan, mutta viimeistään teini-iässä se olis ollu 'ongelma'. Jos oltaisiin jouduttu vielä teineinä jakamaan huone siskoni kanssa, niin aivan varmasti oltaisiin oltu vähän väliä helisemässä vanhemmille sekä siskon kanssa tapeltu milloin mistäkin. :grin Ollaan kaikki kolme sisarusta oltu itsenäisiä ja tykätty omasta tilasta ja rauhasta. Sekä teineinä alkoi molempien poikaystävät kyläilemään, niin silloin oli tärkeää että pääs eristäytymään muista perheenjäsenistä, muuten olis ollu helvetti irti. :D Mutta tämäkin asia on jokaisen perheen oma asia, enkä todellakaan tarkoita että kaikkien perheiden kaikilla lapsilla pitäis olla omat huoneet, omalta kokemukselta kerroin. :) Ja uskoisin, että jonakin päivänä molemmilla pojilla tulee olemaan omat huoneet, viimeistään siinä teini-iässä. Nyt esikoisella on oma huone ja vauva nukkuu mun ja miehen kanssa, mutta joskus tulevaisuudessa tulevat jakamaan saman huoneen. :)

Meillä luetaan iltasatu kun ollaan iltapala syöty ja iltapesut tehty. Pojan huoneessa on nojatuoli jossa luetaan yhdessä sylikkäin kirja, sen jälkeen halit ja pusut ja sänkyyn nukkumaan. :)
 
Meillä ei pysy paikallaan toi joulukuinen, että kyllähän sitä yritetään lukea, mut sivu on ihan maksimi mitä keskittyy. Meillä harrastetaan enemmän riimittelyä ja runoilua omasta päästä, isommat osallistuvat myös. Esikoinen lukee jo itse jonkin verran, mut pienempien kielellistä kehitystä pitäs varmasti enemmän lukemalla kehittää.
 
Meillä samu kun warheartilla, ei pysy paikallaan koko kirjaa. Isommat meillä osaa lukea, ekaluokkalainen ja eskari, pitäisi kyllä edelleen jatkaa heille lukemista ääneen. Se on vähän kausiluontoista joskus tulee luettua paljon ja sitten menee taas päiviä kun ei lueta.

Meillä isimies laittaa isommat nukkumaan joskus lukee kirjaa ja joskus kertoo itse iltasadun.
 
Näin äikänopena voin todeta, että tärkeintä on kun kirjoihin lasten kanssa tutustutaan ja yhdessä tutkitaan :) Vaikka lapsi ei jaksaiskaan kuunnella, on jo kirjojen arjessa mukana pitäminen hyödyllistä. Samoin kirjastoon kannattaa mennä, vaikka se oliskin alkuun yhtä häslinkiä. Se on ihan normaalia, ettei kaikki pienet jaksa vielä kuunnella :) Itse pidän tärkeimpänä, et kirjat ja tarinointi on läsnä normielämässä, niin niihin on lapsen helppo tarttua itsekin, kun kiinnostus syttyy.
 
Kyllä meillä onneksi on omia kirjoja ja kirjastossa käydään säännöllisesti. Mä itse luen paljon, näkevät lapset sen olevan ihan normaalia. Tai ainakin näkevät, että mamma raahaa kamalan kasan kirjoja pöydälle seisomaan kun yleensä aamulla vain ehdin lukea lasten vielä nukkuessa :D
 
Täällä tuo oma lukeminen jää kyllä ihan minimiin, vaikka kirjastosta varmaan yli 10 kirjaa koko ajan odottaa sitä hetkeä, kun ehtisi. Mutta lehteä luen ahkeraan ja pojan kanssa tosiaan noita kirjoja. Jonain iltana ihan jotain pientä satua (pupu tupuna esim. on hyvä) tai sit vaan perus kuvakirjoja. Yleensä väsyneenä poika jaksaa kainalossa paremmin keskittyäkin ainakin vauhdikkaat kohdat :) Ja monesti kirjoissa viimeisellä sivulla mennään nukkumaan, niin siitä on sit hyvä jatkaa omaan sänkyy :) yksikseen poika jaksaa selailla jotain kirjoja vaikka kuinka kauan.

Täällä muuten yhtäkkiä iltahulinat vähentyneet ja uni tulee nopsempaa. Pk:ssa paljon touhua, niin väsyttää tarpeeksi.
 
Meilläkin yrittää kuperkeikata, muttei vielä osaa :) Lähinnä hirvittää, että taittaa niskansa ku keikkuu päällään kovalla lattialla :O Osaako teillä muuten jo joulukuiset hypätä? Siinäkin yritys on hurja mut ihan vielä ei onnistu :)
 
Ei osata kuperkeikkaa ja "hypätessä" on toinen jalka maassa:) mut toi kato kato vaihe tälläkin, useammalla;)
 
Meillä tehään kuperkeikka ja osaa jo hyppiä, niin että jalat nousee maasta. Oppi kuperkeikan jo vuoden iässä tekee. :)
 
Meillä ei mistään kuperkeikasta ole tietoakaan. :p Hyppiä yrittää kovasti, ihan vielä ei onnistu jalat kunnolla irtoamaan maasta (paitsi toinen jalka välillä). :)
 
Mistä ne niitä kuperkeikkoja oppis ku ei täällä kukaan semmosia tee. Hyppiä osaa aina sillon tällön.
Mulla on ihan hirvee olo. Vanhin tytär ehti just turun keskustasta pois ku siellä alettiin ihmisiä puukottamaan. Pikkasen on neidillä sellanen olo ettei halua aamulla lähteä enää kouluun...!
 
Angelique en epäile yhtään että tytöllä on turvaton olo! Kamalaa että tämä "ilmiö" levinnyt Suomeenkin asti:( kannattaisiko tytölle hommata kriisi apua?
Mun veli asuu kans Turussa ja kovin iski huoli niistäkin varsinkin kun veljen vaimoke on yksin Turussa ja veli on rauhanturvaajana Libanonissa... onneksi se oli töissä kun tää tapahtu!
Mä olisin ensiviikon viikon loppuna tulossa sinne päin rilluttelemaan ja viettämän 30, kieltäydyn antamasta pelolle sijaa!!!! Onneksi asutaan tällä maalla et tuskin tällä alakaavat puukoilla tms riehumaan keskellä kirkasta päivää...
 
Mä olin näköjään ihan tötteröissäni ku tajusin myöhemmin että nythän on perjantai eikä tytön tartte aamulla mennä onneks kouluun. Koulu siis siinä puukotuspaikan vieressä turun aninkaisissa. Maalla asutaan mut liki liippas. Tuntuu ihan jotenkin mahdottomalta... Tyttö kertoi ite vielä että olivat kaverin kanssa pohtineet siinä bussipysäkillä (puutorilla) että jäävätkö vielä kaupungille vai lähtevätkö kotiin. Olivat kumminkin päättäneet lähteä. Eikä todellakaan sillä että heidän henki sen arvokkaampi olis kuin muidenkaan mut kyllä sitä silti äitinä omiaan ajattelee. Kamalaa ajatella sitä yksivuotiasta jonka äitiä siinä puukotettiin. Tulee jotenkin niin liki nää tapahtumat että väkisinkin hirvittää...
 
Kyllähän se niin vaan on että oma lähipiiri koskettaa enemmän vaikka jonkun lapsia nämä puukotetut on ja heille yhtä rakkaita ovat kun meidän lapset meille :(
Tosiaan tämä äiti riipasi muakin tosi syvältä! Onneksi sun tyttö kaverinsa kanssa päättivät lähteä kotiin eivätkä pörräämään kylille...
mut ei tästä enempää, aivan kauhea homma!
 
Onnea oli tosiaan matkassa tytölläsi! Alkoi kyllä ahistamaan oikein kun kuulin uutisista tuosta tapahtuneesta. Niin surullista.


Onko teillä muuten kellään käytössä korvastamitattavia kuumemittareita taikka tuota otsasta mittaavaa? Onko olleet hyviä?
 
Mush, meillä korvamittari ja on ihan jees kun käytön oppii. Vaatii siis harjoittelua, että menee korvaan oikeassa asennossa :)
 
Meillä oli korvamittari mut en tykänny! Nyt mitataan tavan mittarilla kainalosta jos tarve on :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top