Angelique, enpä itsekään kovin välitä näistä "tekopyhäily" päivistä. Mun oma äiti on negatiivisuuden perikuva ja jotenkin ei tunnu arvostavan mitään. Mummista en edes viitsi aloittaa :D Me käytiin viemässä kukat ja kortit äidille&mummille, salaa olin onnellinen ettei kumpikaan ollut kotona.. Miehen porukoille syömään, eli mamma halusi vauvan syliin, sanoin, et kannattaa sit heti tuoda mulle kun osoittaa hermostumista, no ei sit tarpeeks ajoissa onnistunut, niin vauva huusi parikyt minsaa putkeen ja sit vasta rauhoittui rinnalle, kolme tuntia istuin sit yksin toisessa huoneessa imettämässä ja sylittelemässä kun vauva hermostui heti jos vähääkään liikahdin tai yritin nousta. Mies toi mulle sit onneks ruokaa, ihmeen kaupalla löytyi jtn mitä minäkin voin syödä. Mä miehelle kyl lähtiessä sanoin, et oisin voinut jäädä sohvannurkkaan pesimään ja netflixistä Downton Abbey pyörimään, mut ei, meni se äitienpäivä sit noinkin... :D
Mä kyl rakastan olla äiti, mut sitä mä olen ihan vuoden jokaisena päivänä ja äitienpäivä on yks semmonen melko teennäinen tapahtuma, kuten ystävänpäivät, naistenpäivät yms... Toivottelen kyl hyvät päivät muille, mut itse en niin välitä höpötyksistä :)