Huh! Mäkin sitten päädyin ti-ke yönä sairaalaan viettämään aikaani melkein Minipallon naapuriin, vaan kaksi kerrosta ylemmäs kirurgiselle osastolle.
Tulehtuneen, sakkaisen ja soraisen sappirakon vei kirurgi, mutta kaikki muu pysyi onneksi matkassa! Oli kyllä aika hurjaa ja siinä tuntia ennen leikkauksen alkua iski niin hirveä paniikki, että sain rauhoittavaa. Ihan kamala ajatus, että menivät tonne 'vauvan reviirille' leikkelemään!
Kaikki meni onneksi hyvin, vaikka diagnoosin saaminen venyi päivällä, kun sisäelinten ultraus ei millään onnistunut (kohtu tiellä), eivätkä halunneet lähteä sokkona leikkaamaan. Leikkauskin venyi tuplamittaiseksi, mutta onneksi onnistui tähystyksellä! En meinaan olisi sitten todellakaan päässyt näin pian kotiin! (Leikkaus oli eilen) Ja kyllä on olo kivuista huolimatta parempi, kuin ennen leikkausta. Ja kun ensimäiset kuusi tuntia kirjaumellisesti itkin kivusta sielä sairaalassa ja se on (ihan liian) tuoreessa muistissa, on kaikki pientä siihen verrattuna. :D
Hyviäkin uutisia sielä sain, Hipsu kasvaa hyvin ja on ihan oikean kokoinen. :) Ja äitiyspolin lääkäri päästi pre-eklampsia pelosta. Vielä toki tarkkaillaan, mutta ei hänen mielestään tarvitse verenpaineita mittailla, ellei tule selvästi niihin liittyvää huonoa oloa. Supistusten takia kyllä hän oli sitä mieltä, että vasta tammikuun puolenvälin tienoilla voin alkaa enemmän liikkua. Mutta kyllähän tässä tulee loppuvuosi ihan tuon leikkauksenkin takia otettua tosi rauhallisesti!
Rytmihäiriöitä on ollut viimeaikoina tosi paljon, mutta sairaalassa seuratessa ei mitään hälyttävää saatu esille. Kuitenkin sain 24h ekg-tarkkailuun lähetteen, koska ne häiriöt vaikuttaa kuitenkin omaan vointiin huonontavasti ja saatan saada jotain lääkitystä niihin.
Vähän siis hurjaa menoa ollut tälläviikolla! Nyt kuitenkin miehen hellittävänä kotona