Pöllönen
Kommentoinnin ninja
Mulla kans heräsi esikoisen kanssa äidin rakkaus ja vaisto pikkuhiljaa. Tietysti kun kauhunsekaisin tuntein ensin odotti, että miten radikaalisti elämä muuttuu ja entä jos saakin todella vaativan lapsen ja joutuu koville väsymyksen ja vauvan hoidon kanssa. Sitten kun vauva tulla tupsahti, oma tytär niin ensin heräsi halu pärjätä hänen kanssaan, halu hoitaa, halu pitää tytär elävänä ja hyvinvoivana. Mutta kun oli todellakin ihan amatööri vauvan hoidossa ja pelkäsi koko ajan tekevänsä jotain väärin, niin se vähän haittasi suhteen kehittymistä omaan lapseen. Sitten kun kunnon babyblues vielä jylläsi, niin oivoi. Mutta kun taidot karttui, koliikista selvittiin ja lapseensa tutustui, niin rakkaus kasvoi. Toiseen lapseen suhteen kehittäminen tapahtui nopeammin. Elämä ei siitä muuttuisi paljoa, että toinen lapsi tulee. Tietysti tämäkin lapsi oli aluksi vieras ja mietti miten rakkaista rakkain esikoinen ottaa sisaren vastaan... Mutta kaikkihan sujui vallan mainiosti