Joulukuun juttelut

pikkuruusu

pikkuruusu

Näppärä viestien naputtelija
Tähän ketjuun mietteitä ilman erityistä aihetta. Mitä joulukuussa mielessä liikkuu. :)

Muutaman viime päivän aikana on masuasukin liikkeet voimistuneet. Vielä ei oo mies tuntenu liikkeitä. Pieni rauhottuu aina, kun mies laittaa käden massun päälle. Sama oli esikoisesta.

Tuntuu hassulta, että raskaus on jo niin pitkällä, että tuolla huhtikuisten jälkeen on jo monta uutta kuukausiketjua aloitettu.
 
Meillä on tulossa onneks suhkot vilkas kuukausi :) Veli tuloo käymää tänä viikonloppuna, sitten jos kävis Tallinnan puolella kun vielä pystyy ja sit joulun viettoon vanhemmilleni :Heartred
Eilen kun isäntä tuli karting reissusta kotio niin alko mahoton potkiminen ja sen verta kovaa et isäntäki sai osasa :cool05

Tuntuu kans hullulta et vastaha sitä sai tietää et oottaa ja nyt jo elokuisille oma ryhmä. Ei ois enää kauan kun saadaan kääröt syliin ihmeteltäväksi :joyful:
 
Onks kukaan teistä katsonut tuon vau.fi etusivulla olevan vauvan ensimmäinen kylpy? Aivan ihana. Mun sydän suli täysin. Tahtoo kans pienen nyytin :Heartred
 
Mistä tietää olevansa niin uupunut, ettei kykene enää töihin? Mulla tuli tänään itku kun tuntui, etten jaksa nousta enää yhtäkään rappua. Otti vaan niin voimille. Alan olla niin uupunut. Alaselkää ja häntäluuta särkee koko ajan. Jokaisella askeleella tuntuu pistelyä tai vihlaisuja jossakin. Hirvittää ajatus, että tätä pitäisi kestää vielä sinne helmi/maaliskuulle. Sanoin kyllä töissä ottavani tämän huomenna neuvolassa puheeksi. En tiedä yhtään riittääkö lepoa muutama päivä, viikko vai koko loppuraskaus... :sad001
 
Ikävää jos on fyysinen työ tai seisomatyö :/
Itestä tuntuu jo että jos juna vaikka vähän myöhässä, niin selässä tuntuu tosi pahalta jo joku 20min seisominen. En tiedä kuinka herkästi antavat kuinka pitkiä lomia... Toivotaan Millier että jotain keksitte neuvolassa ratkaisuksi!
 
Mä joudun seisomaan sen 7,5tuntia joka päivä ja suurimmaksi osaksi se on just tuota rappuja ylös alas. Ja kun ei vaan enää jaksa kiivetä sinne kolmanteen kerrokseen. Mä vedän itseni töissä ihan piippuun ja kotona vaan makaan sohvalla akkuja ladaten, että jaksan taas seuraavan päivän raput.. mä mietin, että nauraako ne mut pihalle neuvolassa ja haukkuvat vaan lorvikatariksi... :sorry:
 
Sä oot ainaki saanu super paljon hyötyliikuntaa Millier! :) Kai sitä sen jälkeen saa pötkötelläkin... Mutta siis on tosi kurjaa jos ei jää sitten yhtään energiaa perheellekään kun työ vetää mehut :sad001
 
Millier, reippaasti vain sanoa neuvolassa että nyt väsyttää. Itse olin viime viikolla neuvolassa ja sanoin, että väsyttää. Neuvolantäti sanoi heti, että hän puhuu lääkärille jos saisit kuukauden verran sairaslomaa. Lääkärin kanssa sovittiin kuitenkin 2vk alkuun, koska luulen jaksavani töihin joulun aikaan, kun joululistakin on normaalia lyhkäisempi.
Nyt on tullutkin vain nukuttua ja harrastettua sellaista mitä jaksan. Muuten on tää 2vk pyyhitty tyhjäksi menoista ja muista aikatauluista. Tekee hyvää niin keholle, kuin mielenterveydelle.
 
Luin tuossa Yliopiston Apteekki lehteä Uniikki ja suoliston sankarit. Mm Lactobacillus GGstä sanotaan ehkäisevän lapsilla allergiaa ja antibioottiripulia. Ja saattaa olla vaikutusta lasten aivojen toimintaan. Hmm.

Lisäksi ilmeisesti WAO maailman allergiajärjestö, suosittelee probioottien käyttöä jo raskaana oleville naisille, jos perheessä paljon allergiaa. Ja jatkaa imetysaikana ja sen jälkeen.

Hmm. Ainakin d-vitamiinitipat jossa oli lggtä oli hellävaraisempi meidän muksun vatsalle kun oli vauva.
 
Minuakin omat työt on väsyttänyt, ja se stressaa. Onneksi joululistalla ei ole kummassakaan työpaikassani jossa sijaistan töitä. Tammikuun alussa sitten. Eilen oli kaksi vuoroa peräkkäin, siis toinen toisessa paikassa ja toinen toisessa... 7-21... Huh huh! To töitä ja sitten lepään monta viikkoa :happy:ylihuomenna ru!
 
Hups, äitiyspakkaus ehkä tulee nopsemmin jos laittais raskaustodistuksen menemään.. :shy: Viikko sitten jo täytin hakemuksen ja tänään tilannetta Kelan sivuilta tarkistaessa huomasin liitteen puuttuvan..
 
Ei kaikkee voi muistaa ekalla kerralla :joyful: Itse aattelin helmikuussa laittaa menemään vasta kun ei onneksi kiirettä :wacky:
 
Kävin sitten eilen neuvolassa valittamassa omaa oloa. Olin kuulemma jo niin väsyneen näköinenkin, että th kirjoitti loppuviikon saikkua. Neuvolalääkärille ei ollut vapaita aikoja vasta kuin kahden viikon päästä. Joten th yrittää nyt tänään tai viimeistään maanantaina saada mut jollekin lääkärille. Tympi vain lähtä sen reissun jälkeen vielä viemään työpaikalle avaimia ja saikkulappua(30km).. Toimistolla sitten pähkäiltiin, että pystynköhän enää ollenkaan töihin kun ei mulle oo muitakaan hommia tarjota.. :confused:
 
Hyvä Millier et ottivat neuvolassa sun olon vakavasti. Rappuralli ei tosiaan ole helppo työ..

itse teen kanssa seisomatyötä, mutta kantamiset ja rappuset on minimissä, joten helpompaa tämä on. Motivaatio on kyllä vähän hukassa, joka johtuu taas johdon työesimerkistä.. tai siis kun esimerkki on alle tunnin välein olevat tupakka-/kahvitauot niin alkaa motivaatio omaan työskentelyyn laskea. Tiimityötä tämä on, eli itse kärsin loppuviikosta kun alkuviikko on tehty lepsummin töitä.. no enää kaksi kuukautta äitiysloman alkuun, jospa sen aikaa jaksais motivoida itseään..
 
Hyvä Millier :)
Onneksi kohta voi laskea jo päiviä äitiyslomaan!
 
pikkuruusu sanoi:
Eilen mies tunsi ekaa kertaa liikkeet masun päältä! On se vaan niin superihanaa tajuta oikein kunnolla välillä että meille tulee vauva. Siis ihana ihana kevätvauva! :D
Click to expand...

Se ON ihmeen ihanaa :)
Oon tuuminut että miltähän tuntuu ottaa vauva mukaan synnäriltä ja pakata turvaistuimeen :0
Tuleeko olo että "Onks tää oikeesti meijän vai varastettiinko me jostain tämmönen?? Saadaanko me ihan oikeesti ottaa tää kotiin??"
 
On se niin iso työ ja tuska saada lapsi syntymään, että mä kyllä ainakin tajusin sen joka lailla että tämä on meidän. ;D
 
Mulla ei heränny äidinvaistot heti synnytyksen jälkeen esikoisen kanssa. Olin aivan peukalo keskellä kämmentä vaipanvaihtojen, imetysten ja pukemisten yms kanssa. Vauva tuntui "vieraalta" ja oli outoa laittaa se esim syömään tissiä. Oltiin kolme yötä perhehuoneessa sairaalassa, jossa saatiin opastusta KAIKKEEN. Kotiinlähdön aikaan mietin että osaanko vauvaa kotona hoitaa, saanko sen syömään tarpeeksi yms. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja luonnollisesti omalla painollaan. Ei se vauva pienestä mene rikki, olin ehkä turhankin epävarma ja varovainen. Äidinvaistot heräsi ajan kanssa kun sain kotona pientä itsekseni hoitaa. Oli se kaikki kuitenkin ihanaa aikaa :Heartred Tokan kohdalla on varmaan vähän eri fiilikset kun ei tarvii ihan kaikkea opetella alusta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top