Joulukuun jorinat

En mäkään krääsänystävä ole, joten joululahjaksi ostan aina jotain tarpeellista tai sitten esimerkiksi hierontalahjakortteja tms. Itselle ei ole niinkään väliä ostaako kukaan minulle mitään, mutta tykkään itse valita ja antaa muille lahjoja :)
 
Mäkin tykkään joulusta hirmu paljon! Mutta oon myös aika ristiriitaisissa tunnelmissa nykyään. Tykkään pukea kodin jouluisaksi ja tykkään myös antaa harkittuja lahjoja läheisille, jouluruoka on myös tosi hyvää ja sitä on mukava syödä sen yleensä hieman vajaan viikon verran. Meillä on ollut perinteenä, että mun vanhemmat puolisoineen sekä mun veli tulee meille ja täällä sitten istutaan iltaa ja saunotaan kaikessa rauhassa. Se on mukavaa.

Mutta, se joulupukkiperinne. Meille ei oo tullut enää pukkia sen jälkeen, kun nykyään jo 12-vuotias esikoinen lakkasi uskomasta joulupukkiin. 2-vuotias taas olisi just nyt siinä iässä, että pukkiperinne tulis aloittaa. Mä vaan en ehkä halua lähteä siihen sirkukseen, eikä onneksi mun mieskään. Meidän mielestä on aika kamalaa antaa lasten kuvitella, että tontut pitäis kirjaa siitä ovatko he kilttejä vai eivät ja sen mukaan pukki antaa lahjoja (tai risuja, joita se ei kuitenkaan koskaan anna!). Itse olin lapsena tosi ahdistunut ja pelkäsin tosissani, että en saakaan lahjoja. Ja sitten kun lopulta isoveljeni kertoi ettei joulupukkia oikeasti ole olemassa, olin raivoissani siitä, että mulle oltiin valehdeltu. En halua jatkaa sellaista, vain koska näin on ollut tapana. Ja lisäksi, lapsethan kuvittelee, että ne lahjat on ilmaisia, tai siis kiltteydellä ansaittuja, mutta rahaa niihin ei olis kulutettu. Tuntuu ajatuksena paljon paremmalta viettää joulua valehtelematta. Toivottavasti en nyt saa ihmisiä suuttumaan kovin paljoa, mutta mitä mieltä te olette pukittomasta jouluperinteestä? Onhan siinä vaikka mitä pohdittavaa, esimerkiksi miten selittää lapsille miksi joillekin toisille tulee pukki mutta meille ei sellaisella tavalla, että meidän lapset eivät tunne itseään tuhmiksi tai mene kertomaan toisille lapsille ettei pukkia oikeasti ole (mikä taas voi suututtaa näiden toisten vanhemmat, vai voiko?).
 
Ai niin, mekään ei olla uskonnollisia, joten joulussa tykkään juuri rauhasta ja läheisten seurasta. Noita tilaisuuksia, joissa koko perhe kokoonnuttaisiin samaan aikaan saman katon alle, ei ole liikaa, joten yhteen kerääntyminen on se Juttu. Materialismi on joulun inhottava sivuoire, oon äidilleni yrittänyt sanoa, ettei aina antaisi sellaisia lahjavuoria lapsenlapsilleen. Viime vuonna ei antanutkaan ihan niin paljoa, kuin joskus aiemmin. Mutta on ollut tosi inhottavaa huomata itsessä se sama pakonomainen tarve ostaa kaikille ihan liikaa lahjoja. On täytynyt ihan tietoisesti opetella panostamaan siihen laatuun määrän sijasta, joten vanhemmilleni ja puolisolleni hankin yleensä jonkin elämyslahjan jos mitään todella erityistä ei tule vastaan.

Tuo toisten auttaminen ja hyväntekeväisyys on aivan ihana ajatus! Nythän on ympäri Suomea se Joulupuu-keräys, eli voi antaa lahjoja vähävaraisille lapsille. Itse ajattelin siihen osallistua ja tehdä sen yhdessä esikoiseni kanssa. Kotiseudullani keräys päättyy vajaan kahden viikon päästä.
 
Mä en tykkää joulupukista eikä meille koskaan sellasta tuu. Enkä mä oikeestaan tykkää lapselle kertoa joulupukista. Tontuista tykkään ja oon puhunu nyt, et tutit annetaan tonttuvauvoille jouluna, mut lähinnä vaan sen takia et päästäis tutista eroon :D
Mun kotona, lapsuudessa ei oo käyny pukkia, tosin siihen varmasti vaikuttaa kristillinen kasvatus (helluntailaisia), eikä se mua oo kyllä koskaan harmittanu tai haitannu yhtään.
Ne jotka tykkää pukeista, saa pukitella :) tiedän että tytön hoitotäti tykkää pukista ja varmasti höpöttää hoidossa siitä, en oo ite vaan vielä osannu aatella et tykkäänkö siitä. Toisaalta, ne muut lapset höpöttää kans pukista, joten tuntuu hölmöltä kieltääkkään siitä puhumista. Tässä vaiheessa en ala selitteleen et onko pukkia olemassa vai ei, katotaan sitte myöhemmin ku ikää tulee vähä enemmän.
 
Joo, en mäkään lähtis muita kieltämään puhumasta pukista, kaikki saa viettää joulunsa niin kuin heille sopii :) Uskoisin, et se voisi mennä samantapaisena satuna, kuin mikä tahansa muukin tv-ohjelma tai kirjan tarina tai minkälaisia satuja ikinä vastaan tuleekaan. Joulupukki vain on yksi satuolento.

Kiva kuulla, ettei sua marinellahi oo itseäs koskaan haitannu :happy: Mulla vaan on tällainen ehkä typeräkin pelko siitä, että toiset lapset saattaa alkaa ihmettelemään meidän "poikkeavaa" joulua.
 
Minullekaan ei pukkiperinne ole merkittävä, vaikka omassa lapsuudessani meillä kävikin pukki ja kerrottiin juuri noita tarinoita joulupukista ja tontuista. Me vietämme jouluaaton vuorovuosin minun ja miehen perheen parissa ja varmaan niinä vuosina, kun ollaan minun perheeni kanssa, pukki tulee, koska siskoni esikoinen on siinä iässä, että uskoo pukkiin ja pukki on tärkeä. Tänäkin vuonna pukki tulee. Oma tyttö ei pidä tontuista ollenkaan, koska ilmeisesti pelästyi mummolassa esillä ollutta tonttua. Meillä ei siis todellakaan tonttutarinoita kilteistä ja tuhmista lapsista ja joulupukin listoista kerrota. En usko, että koen tärkeänä lähteä vahvistamaan joulupukkimyyttiä sittenkään, kun tyttö hieman kasvaa ja oikeasti saattaisi alkaa uskoa joulupukkiin.
 
Tytti M, minäkin olen itse asiassa pohtinut, että voisi ehkä kertoa joulupukin olevan jonkinlainen joulun satuolento tai joulunhenki. Että joulupukkiin tiivistyy se ajatus hyvän tekemisestä muille, minkä koen joulussa tärkeänä ja arvokkaana ajatuksena. Lapsihan alkaa aika pian varmasti ihmettelemään pukin ulkonäöissä havaittavia eroavaisuuksia, kun joulun alla pukkeja näkyy ties missä riennoissa ja milloin minkäkin näköisiä. Voisiko lapselle kertoa esimerkiksi, että kukaan ei ole oikeaa joulupukkia nähnyt ja kauppakeskuksissa näkyvät ja osalla lapsista kotona käyvät pukit ovat ns. apupukkeja, jollaisen osa haluaa kotiinsa käymään jouluna muistuttamaan joulun ajatuksesta. Samalla voisi kertoa siitä, mitä joulu itselle merkitsee ja ettei pukki ole välttämätön osa joulua kaikissa kodeissa.

Mitä tulee tuohon Joulupuu-keräykseen, niin ajatuksena myös minulla olisi siihen osallistua. Luin paikallisesta keräyksestä viime viikonloppuna paikallislehdestä ja meinasin pillahtaa itkuun, kun ajattelin, ettei kaikissa kodeissa edes se yksi lahja ole itsestäänselvyys. Joulu ja lapset herkistävät muutenkin, mutta siihen vielä nämä raskaushormonit päälle, niin hohhoijaa...
 
Mä en muista itse milloin joulupukkiin lakkasi uskomasta. Mutta muistan, kun pikkuveljelle kerrottiin ennen koulunalkua, että se on semmoista satua. En ikinä unohda sitä itkua ja pettymystä, miksi on valehdeltu. Se piirtyi syvälle mun silmiin ha saan vieläkin itkun aikaiseksi jos muistelen sitä. Luultavasti Tuun itse kyllä kerroin tontuista hyvällä tavalla, en minään tarkkailijoina. Mutta alusta asti aion kertoa myös, että ne on satua. Semmosta mihin on kiva jouluisin aikuistenkin heittäytyä mukaan tarinoimaan. Näin oon aatellut. Mut oikeestihan suunnitelmia on helppo tehdä, mutta sen mitä tapahtuu näkee vasta ajan kanssa.
Ylipäätään. Mun on nyt helppo suunnitella sitä sun tätä, vaunulenkit, perheuinnit ja vaikka mikkä. Ikinä ei tilanteista tietää mitkä eteen tulee. Että yritän olla tekemättä mitään periaatepäätöksiä, kun ei mulla oikeesti oo hajuakaan mitä tapahtuu syntymän jälkeen :)
 
Voi mä oon kyllä niin "joulupukki-myönteinen" ihminen. Meille on aina tullut lapsuudessa pukki, ja siitä on jäänyt ihania muistoja. Mm. yksi pukki soitti huuliharppua ja toisena vuonna kävi viulua soittava pukki muorin kera. En oikeastaan muista, koska ja miten itselleni on joulupukin oikea olemassaolo selvinnyt, mutta ei siitä ainakaan mitään traumoja ole jäänyt. Ja eiks jouluna kaikki vähän usko pukkiin kuitenkin? :wink Tärkeintä on lasten ilo, ja se jännitys mikä on ilmassa, kun pukkia odotetaan ja kun pukki vihdoin saapuu. Lahjoja ei tule meillä röykkiöittäin, oon kans yrittänyt sanoa isovanhemmille, että panostaisivat määrän sijaan laatuun tässäkin asiassa.
Ai niin, ja meillä otetaan kyllä harva se päivä tää tonttu-kortti esiin, kun täytyy esikoista ojentaa..
 
Mäkin oon aina rakastanut joulupukkia eikä oo kyllä jäänyt mitään traumoja siitä kun pukki on paljastunut saduksi. Lapsena oli vaan jännää arvailla kuka sukulaisista on pukeutunut pukiksi. Lahjoja sais olla vähemmän. En ole vielä päättänyt ostanko mitään esikoiselle kun saa kuitenkin sukulaisilta ihan tarpeeksi. Eikä 1,5 v kuitenkaan vielä ymmärrä montako pakettia saa tai osaa odottaa niitä.
 
Mä oon kyllä niin jouluihminen :Heartred Vuoden paras juhla :)

Me lähdetään miehen kanssa kahdestaan nyt la-su täältä Pohjanmaalta reissuun Tampereelle ja aikomuksena olis ostella joululahjoja :)
Anoppi ja miehensä hoitaa lapsia yön yli :)
 
Mun pitäis kans joululahjat käydä ostamassa, kun vaan tietäisi että mitä. Siskonpojille on jo tiedossa, samoin siskontyttö saa vaan lahjakortin jonka kauppa pitää päättää. Miehelle, pikkusiskolle ja äidille en tiedä yhtään mitä ostan! Isosiskot ei saa mitään, eivät tarvitse kuulemma. Olkoot ilman siis :hungry:
Mutta isosiskoni saa huhtikuussa toisen lapsen, mietin vaan että ostaisinko jotain vauvaan liittyvää kuitenkin..

Jouluruuatkin alkaa olla valittu, ostetaan kotiin vaan jotai pientä syötävää, kun muuten käydään vanhemmilla syömässä.
 
Hyi hitto mikä olo kokoajan.. hauskaa olla keittiössä töissä kun pelkkä ruuan katsominen aiheuttaa kakomisen. :yuck: Katsotaan nyt onnistuuko mun olla kesään asti koulussa/työharjoittelussa jos tää olo on tämmöinen.. pitäis tosiaan kesäkuun alussa valmistua tällä suunnitelmalla, ihan kauheesti ei huvittaisi venyttää, kun sitten pääsee jatkaan vasta äitiysloman jälkeen :banghead:
 
Mulle ei kans mikään oikein maistu, oksettaa vaan... Oon nyt mennyt mandariineilla, smoothieilla ja jugurtilla. Äitimuorin limppua pystyn välillä syömään ja eilen iltapalaksi meni paistopisteen karjalanpiirakka :D

Ja töissä iskee armoton väsymys aina lounaan jälkeen...
 
Tänään iltaöuhteena tehty havuvihkot haudoille. En sit yhtään viimetipampaan jättäny.
 
Ei kyllä sovi raskaana olevalle tämmöiset samana päivänä tehtävät 8-13 ja 16-01 -työvuorot. Saatana. Päähän sattuu, jalkoihin sattuu, selkään sattuu, ja vituttaa mennä kotiin yöjunalla, joka on täynnä känniurpoja. Hyvänä asiana se, että on karmea määrä ruokaa viemisinä, koirat saavat vasikkaa jos kellekään kaverille ei kelpaa. :) Kaiken lisäksi tein tämän yövuoron vapaaehtoisesti. Rahaa, rahaa... Eikä ees okseta. Hyvä. Mut flunssainen olo. Oo tässä nyt sitten.
 
Muokattu viimeksi:
Hyvää Itsenäisyyspäivää! :)

Tultiin just mun vanhempien luota ja nyt mies tuolla laittaa pikkujouluruokaa pöytään :) Laatikoita, kalkkunaa, yms. Saas vaan nähdä pystynkö mitään syömään kun taas kuvottaa kaikki...
 
Mua ällöttää lihat. Punaisen lihan syömisen lopetin peruskoulussa, mutta nyt myös kana ja kala tökkii ja pahasti. Tässähän olisi hyvä aika alkaa kasvissyöjäksi, kun asiaa olen vuosia ajatellut kylläkin. Saa nähdä mihin tämä kehittyy. Koko päivän ollut ällöttävä olo mutta silti oon yrittänyt tunkea suuhun syötävää, tekee mieli ja ei tee mieli. Tekee mieli kun tietää että tykkää oikeesti mutta ällöttää. Väsynyt päivä ollut myös tänään, hyvä että jaksoi edes tiskikoneen tyhjentää. /7+3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top