Huhhuh, meinasi taju lähteä koiralenkillä, todella alhaiset verensokerit vissiin. Vieläkin huippaa ja pitäs mennä lumitöihin... Pieni tauko tässä eka että ei pyörry. Hei kuulkaa. Mitä ootte mieltä lahjattomasta joulusta, tai erittäin vähälahjaisesta joulusta? Kun minä inhoan joulua, se on aina ollut symboli stressille, riitelylle, huudolle ja muulle negatiiviselle... Ja joka joulu oon yrittänyt perheelle tuputtaa sitä ideologiaa, et ei lahjoja, ollaan aikuisia, eikä kukaan meistä oikeastaan tarvitse mitään.
No lapsi sitten, eihän häneltä voi joulua evätä, ja toki minäkin pipareita leivon (tänäkin jouluna, pitää vaan ens tehdä gluteeniton taikina) ja fiilistelen kynttilöin ym, mutta mulla kytee ajatus siitä, että opettaisi lapselle sen, että jouluna varsinkin voi auttaa muita ja tehdä hyviä tekoja, toki muulloinkin. Ettei jouluna ois itseisarvo se, että tulee röykkiöittäin lahjoja. Yksi lahja riittää. (Per naama, jos useampi lahjoittaja.) Kaikki muu ois plussaa sen yhden lisäksi. Mulla on sellainen käsitys, että moni lapsi on aivopesty siihen samaan kulutuskiimaan, jossa moni meistä aikuisistakin elää, että jouluna odotetaan kymmeniä lahjoja, ja sitten petytään, kun saadaankin vaan 8 tms. Jos ei odottaisi mitään, tai odotukset olisivat maltilliset, luulen, että pettymyksien sijaan ois iloa enemmän. En tiiä. En kuulu kirkkoon, joten mitään hengellistä hömppää en myöskään harrasta. Mut mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän arvostaa materiaa, varsinkin jos kamat tehdään lapsityövoimalla jossain Kiinassa ja samalla saastutetaan pohjavedet ja muu ympäristö... Saanko mä olla tällainen ja yrittää siirtää näitä arvoja lapsellekin?