Meillä on tuo tytön kävelyharjoitus niin laiskaa että josko kärry innostaisi
Alkuun käveli mielellään niin, että piti käsistä kiinni. Nykyään kun koittaa saada edes muutaman askeleen ottamaan niin menee polvilleen heti.. Ajattelin kyllä ensin etten edes osta tuollaista kärryä kun voi tosiaan jäädä lyhytaikaiseksi mutta nyt oli niin halvalla että ihan sama
Kyllä tuon halkiolapsen kanssa pienet itsestäänselvyyksinä olevat asiat on vaan niin hienoja ja suuria.. Vielä vuosi sitten oli varattuna tuttipullo kaappiin ajatuksella, että äiti pääsee joskus pihalle ja isi voi syöttää pullosta sen aikaa.. En kyllä osannut edes ajatella, ettei se vauva pystykään edes imemään, ei rintaa eikä tuttipulloa. Kun halkioasia selvisi niin mietittiin, että mitä kaikkia ongelmia se tuokaan vielä pitkään mukanaan. Mutta nyt ennenkuin tyttö on edes vuoden ikäinen niin kaikki halkion mahdollisesti tuomat ongelmat on ohitettu
Ensin pelättiin, miten syöminen ja juominen lähtee sujumaan leikkauksen jälkeen ja nehän lähti paremmin kuin hyvin..
Sitten seuraava huoli oli miten puhe lähtee edistymään kun halkiolapsen ongelmana on kirjaimet p, k ja t.. Heti leikkauksen jälkeen sairaalassa seuraavana päivänä tyttö toisteli "pä pä pä".. Ja sieltä tuli se yksi kolmesta ongelmasta..
Myöhemmin alkoi toistella "ka ka ka", kaikki on nykyään "ka", puheterapeuttikin oli hyvinkin mielissään ja totesi, ettei tule olemaan mitään ongelmaa ei syömisessä eikä puheessa joten aikoja on turha antaa, säästetään niille jotka oikeasti niitä tarvitsevat..
Ja vielä viimeisenä tyttö oppi eilen juomaan tuollaisesta NUK nokkamukista josta pitää imeä melko voimallakin ja nyt ei muuta tehtäisikään kun juotaisi siitä vettä
Alku näytti siltä ettei opi kyllä imemään kun ei ole sitä tekniikkaa vauvana saanut harjoittaa, mutta lopputulos oli sitten tosi hyvä.. Ostin mukin sillä ajatuksella, että jos oppisi siitä juomaan niin saa automatkoille mukaan, varsinkin kesällä niin saa juoda liikkuvassakin autossa eikä muki valuta kun sitä heitellään takapenkillä.. Se paras joululahja kun tuollaiset murheet tytön kehityksestä ja oppimisesta on poissa 
Kyllä tuon halkiolapsen kanssa pienet itsestäänselvyyksinä olevat asiat on vaan niin hienoja ja suuria.. Vielä vuosi sitten oli varattuna tuttipullo kaappiin ajatuksella, että äiti pääsee joskus pihalle ja isi voi syöttää pullosta sen aikaa.. En kyllä osannut edes ajatella, ettei se vauva pystykään edes imemään, ei rintaa eikä tuttipulloa. Kun halkioasia selvisi niin mietittiin, että mitä kaikkia ongelmia se tuokaan vielä pitkään mukanaan. Mutta nyt ennenkuin tyttö on edes vuoden ikäinen niin kaikki halkion mahdollisesti tuomat ongelmat on ohitettu
Ensin pelättiin, miten syöminen ja juominen lähtee sujumaan leikkauksen jälkeen ja nehän lähti paremmin kuin hyvin..
Sitten seuraava huoli oli miten puhe lähtee edistymään kun halkiolapsen ongelmana on kirjaimet p, k ja t.. Heti leikkauksen jälkeen sairaalassa seuraavana päivänä tyttö toisteli "pä pä pä".. Ja sieltä tuli se yksi kolmesta ongelmasta..
Ja vielä viimeisenä tyttö oppi eilen juomaan tuollaisesta NUK nokkamukista josta pitää imeä melko voimallakin ja nyt ei muuta tehtäisikään kun juotaisi siitä vettä 

