Joulukuun jorinat

Meiän pojat NiBaBa vissii edelleen samaa kokoo :grin Jalka n.14cm, hanskat 2v kokoo alkaa olla pienet, pipo 3 tai 4v kokoo :hilarious: Aloin miettii et mahtuukohan nuo yhet 23 koon keväälle tarkotetut kengät sittenkää enää jalkaan keväällä... Eri merkeillä muuten tosi eri kokosia kenkiä. Mut stonzeilla mennää nyt ja L koko vielä just menee ku ei tarvii ylimäärästä tilaa olla ni niillä ehkä tää talvi pärjätää.
 
Meilläkin 23 kokoiset talvikengät. Ostin joskus kuukausi sitten, kun jalan mitta oli 12,5cm. Nyt kun yritettiin villasukan kanssa jalkaan, niin ei mennyt. Onneksi on villavuori, mutta haluttaisi sinne jotain paksumpaa sukkaa laittaa kovilla pakkasilla. Pojalla oli vuorellisten Stonzien kanssa kahdet villasukat, kun kävi reilun parinkympin pakkasella autoilemassa puolisen tuntia ja kun tuli takaisin kotiin, niin varpaat oli viileät. :sad001
 
Iteki oon miettiny, mahtuuko koon 22 kevät-/kesäkengät jalkaan ens kesänä. :D Ostin käytettynä hyväkuntoisia/käyttämättömiä kenkiä kaverilta, joita hänen poikansa käyttänyt lähemmäs 2 vuoden iässä. :D No ne oli niin edulliset, että saan kyllä myytyä eteenpäin ellei mahdu ja esim. sandaaleissa ei voi olla kovin suurta kasvuvaraa, paremmat jos ovat aika justiinsa, kunhan varpaat eivät tule yli kävellessä. Tepsut mahtaa ollakin muuten reilua kokoa. Vastaisko jopa kokoa suurempaa. Tätä pohdin nimittäin esikoisen kohdalla ja piti tarkistaa valmistajan mitat. Pohjalliseen jalan sovittaminen on muuten hankalaa hommaa! :D Kaikista ei aina edes tiedä, mistä kohtaa mitata, jos pohjallinen muotoiltu niin, että kaartuu hieman ylös kannasta.
 
Me saatiin fysioterapeutilta sellainen vinkki, että kannattaa piirtää lapsen jalan kuva pahville lapsen seisoessa pahvin päällä. Sen kun sitten leikkaa irti ja sovittaa kenkään, niin näkee mahtuuko hyvin vain painuuko pahvi kasaan jostain kohdasta.
 
Ja kaikista ei saa pohjallista irti... Mahotonta sovittaa näin pienelle kenkää.
 
Juu sitä pahvinpalaa on helppo kantaa mukana ja sovittaa pohjalliseen, ellei lapsi ole mukana, mutta ellei pohjallista saa irti, ei siitä ole hyötyä tai siis pitäisi piirtää se kasvuvara siihen, eikä siltikään aina näe, meneekö ihan kärkeen asti vai tökkääkö aiemmin tms. tai vastaavasti, kuinka paljon nyt tarkalleen siihen kantaan jää sitä kasvuvaraa. Ite mittaan lapsen jalan siitä piirroksesta ja haluan myös aina kengän pohjallisen mitan niin sillä voi varmistua, että oikea koko tulee. Piiroskin muuten heittää melko helposti muutaman millin ja joskus voi olla ratkaiseva! :wink Onneksi monessa liikkeessä saanut asiantuntevaa palvelua ja kun lapsen kanssa käynyt, oon aina saanu sopivat kengät uusia ostaessa.
 
Muokattu viimeksi:
Tulin pitkästä aikaa lukemaan tänne teidän kuulumisia! Täällähän on vielä kivasti ihmisiä kirjoittelemassa. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Meidän kuulumisia lyhyesti:
Meidän pikku-mies täytti pyhinä 1v. Hän on erittäin aurinkoinen, sosiaalinen, elämän iloinen, kiltti ja muutenkin helppo hoitoinen ihanuus! Isoveljen kanssa ovat nyt jo läheisiä ja "leikkivät" myös keskenään paljon. Nyt on meneillään kova halimis ja pusuttelu vaihe! On myös oppinut vedättämään äitiä ja isiä mm kun leikkivät veljen kanssa ja kun hän vähän itkasee niin vanhemmat pomppaavat heti katsomaan mitä tapahtuu vaikka mitään ei olisikaan tapahtunut.

Yöt nukutaan kokonaan, yleensä 20:30-07/08. Iltaisin hänet viedään sänkyyn ja sinne hän nukahtaa muutamassa minuutissa itsekseen, omassa huoneessa. Aamuisin hän haluaa unille noin 1-1,5h heräämisestä (riippuu monelta herää). Annan nukkua n1h, koska itsekkäästi haluan, että pojat nukkuvat sitten lounaan jälkeen yhtäaikaa! Lounaan jälkeen hän nukkuu 2,5-3h. Molemmat unet ulkona vaunuissa. Jos antaisin täysin nukkua omaan tahtiin niin nukkuisi 2x 1,5-2h.

Imettämisen olen lopettanut. Kaikki ruoka kelpaa mitä annetaan eikä mitään allergioita ainakaan vielä ole ilmaantunut. Hampaita on vain 2 alhaalla niin ruoka on edelleen hyvin sosemaista. Pikku hiljaa tässä siirrytään tavalliseen maitoon.

1v neuvola on vasta vuoden vaihteen jälkeen mutta koti mittauksella hän on n75cm ja veikkaan että nippa nappa 10kg. Ulkovaatteet ovat kokoa 74, paidoissa ollaan just siirtymässä kokoon 80cm, mutta housut ovat edelleen 74cm. Kenkä taitaa olla 19-20.

Me ollaan paljon ulkona ja toppapuvun polvet saa kyytiä kun siellä kontataan, mutta niinkuin mies sanoo niin käyttöön ne vaatteet on ostettu. Meillä on ulkoillessa kengät ja kauppareissuilla tossut. Sisälläkään ei kävele vielä ilman tukea, mutta kärryn kanssa ja kävelyttäessä menee lujaa sekä seisoo ilman tukea. Uusimpana taitona on potkutella mopolla eteenpäin sisällä! Reiman kengissä on muuten pohjallisissa Happy Feet kuvat joista selviää heti kokeillessa pohjalaista jalkaan, että onko sopivat.

Kotona olen vielä ainakin vuoden, toivottavasti pystyn olemaan vielä 1,5 v. Kolmas lapsi olisi meillä kovasti haaveissa! Mutta meidän historialla ( esikoista tehtiin 5v ja sai alun IVF hoidolla, toinen luomusti yrittämättä) ei voi tietää miten sen asian kanssa käy.

Bluemoonin siskolle terveisiä että meillekään ei tullut edes mieleen, että voisin raskautua luomusti esikoisen jälkeen mutta niinpä vai kävi, vaikka imetin ja ilman yrittämistä! Toki meille se oli todella toivottu yllätys!!

En näköjään osaa kirjoittaa lyhyesti... Käyn täällä välillä taas kurkkimassa teidän muiden kuulumisia!
 
Kiva kuulla teistä PiPaNat ja Iitu!

Iitu, teidän tyttö on kyllä nopeaan kehittynyt. Meillä ei vieläkään kävellä, paitsi kärryn kanssa, ja nyt vasta on suostunut kävelemään jos aikuinen pitää käsistä kiinni. Mutta uskon, että kaikki taidot tulee kun niiden aika on. Ja nukkekin pojalta löytyy, mutta ei sitä hoivailla. Joskus yrittänyt antaa suukon (?) nuken kasvoille, siinä kaikki.

Ikäviä noi turhat lasut. Mitä sillä edes ajattelee saavuttavansa? Apua äidille? Huostaanoton? Kyllä noi lastensuojelussa olevat ihmiset näkee, onko kaikki kunnossa, mutta heillehän toi tietää ylimääräistä työtä ja itse en ainakaan tuollaisen kaveriin luottaisi.

Mä olen neuvolassakin ilmoittanut välillä olevani väsynyt kun odotan nyt toista, mutta eipä sieltä ole kukaan edes sivulauseessa ehdottanut, että josko kotiapua tarvittais. Eikä tarvitakaan. Mutta musta olis järkyttävää, jos joku tekis lastensuojeluilmoituksen meistä tuolla perusteella, kun kerron että joo, väsyttää. Kaikki tai lähes kaikki mun tuntemat äidit on jossain vaiheessa valittaneet väsymystä, jotkut avautuvat hyvinkin voimakkaasti asiasta.

Suosittelen edelleen vauvakahviloita ym. kaikille väsyneille JA ei-väsyneille äideille. Niitä on runsaasti eri paikoissa, ja lapsilla paljon nähtävää, uusia leluja jne. Toki meillä ollaan varmaan sairastettukin niiden vuoksi enemmän, mutta ei mitään vakavaa. Jos on joku kaveri jonka kanssa mennä, niin käykää yhdessä ekalla kerralla.
 
KoBe onnea kamalasti toisesta pienestä... :Heartred meillä olisi tosiaan nyt keväällä tarkoitus yrittää toista. :) tullu välillä kauhee vauva kuume. Yritetään nyt pitää se salassa niin kauan et on eka ultraääni käytynä ja laitetaan sit siitä kuvat isovanhemmille kirjeellä tai jotain. :D heh katsotaan nyt sit miten käy.
Joo en voi luottaa tuollaiseen ihmiseen ja olen jättänyt hänet omaan arvoonsa. Kyllä mä tiedän millon tarviin apua ja saan kyllä sitä jos tarviin. :) no sen oma elämä taitaa olla köyhää ja tais olla omassa elämässä jotain pielessä...?!?!?! Ihan sama meillä on kaikki hyvin ja ollaan onnellisia. ♡
Lapset kyllä kehittyy niin omaan tahtiin... Jokainen on niin omanlaisensa kullanmuru... ♡
Meillä käydään seurakunnan kerhossa ja serkuilla. :) sitten mun äiti hoitaa neitiä, kun pystyy ja mä tarvitsen apua. Sitten neitillä on yksi ihana kummi kenen kanssa se viihtyy ja kuka leikkii sen kassa. :) Mulla on ihania ihmisiä ympärilläni ei mua tuollainen lannista. :)
Neiti tulee kohta 1v ja otettiin jo kuvia jospa joku onnistu.. :)
 
Mua vaan pelottaa jotenkin se uus raskaus vaikka haluun seuraavan. :)
 
Oliko sulla Iita ongelmia ekassa raskaudessa, vai onko ne pelot kehittyneet vasta myöhemmin? Itse käyn synnytyspelkopolilla ennen synnytystä, että saan käytyä edellisen synnytyksen läpi. Raskauteen ei tietysti tuommoista taida olla.

Aika jännät paikat täällä kohta on, kun synnytys lähestyy :) . Alkaa jo miettiä, millainen pikkuinen sieltä tulee. Tähän asti ei ole kauheasti ehtinyt miettiä asiaa.

Ja pari vuotta on sinällään ihan hyvä ikäero, että senhän on tutkittu olevan se maaginen raja, jolla perheenjäsenten kuolevuus ei kasva :p . 2-vuotias usein jo kommunikoi ja ymmärtää ihan hyvin. Vähän toki mietityttää se, että toi reilu 1-vuotias ei vielä pysty itseään ilmaisemaan. No, me pärjätään varmasti, jollain lailla.

Kiva kuulla, että teillä on noin hyvät verkostot ja käytte eri kerhoissa.
 
Joo eka raskaus oli todella vaikea. Jäin heti pois töistä ku verta alko tulemaan jos vähänkin rasitin itseäni ja sit alkoikin niin kauheet pahoinvoinnit et makasin vaan lattialla. Lääkärit ei ymmärtänyt ollenkaan ja olis vaan laittanu mut töihin kaiken ton keskellä. Sit rv 19 oli mennä kesken. Kävin kerran tiputuksessakin. :/
Synnytyskin meni miten meni.... valvoin reilu 2 vrk ennen kuin sain nyytin syliin. Oksensin niin rajusti et pienen arvot alko laskee ja tippa ei eka meinannu auttaa. No sit sain hyvän hoitajan hetkeksi ja asiat alkoi sujua jokseenkin. No sit vuoron vaihduttua kaikki menikin perseelleen... Soitin kelloa ku oli niin kovat kivut ja tuntu ponnistuksen tarve... tultiin vaan sanoo et ootappa hetki ja lähti pois... Yritin sit olla siin mut ei siit mitään tullu... Soitin uudestaan kelloa ja sit se tuli sen verran et anto luvan aloittaa harjoittelee ponnistamaan ja lähti taas pois. Tuli sit joskus takas ja sanoin etten sa.....na jaksa enää, en vaan jaksa... sit se katto kelloa et olin ponnistanu jonku 30min ja kutsu sit siihen lääkärin. Pieni synty sit nostokupin avulla 40min Ponnistuksen ja työn tuloksena viimein... olin ihan poikki ja meinasin alkaa vaan itkemään ku mua ei autettu..
 
Mulla meni periaatteessa ihan hyvin synnytys, mutta silloin kun olin kivuissani, olin ihan yksin. En ollut peloissani tm., mutta jälkikäteen ajatellen yksinäisyys oli yksi tekijä, mikä vaikutti mun pelkoihin. Kun kivunlievitystä ei ole, eikä kukaan tsemppaa (en tiedä olisko se auttanut) tai lupaa, ettei kipu kestä ikuisuuksia. Tosin silloin jokainen supistus oli paha, jokainen vartti jonka epäilin joutuvani odottamaan ennen kuin saisin ehkä helpotusta, oli loputon.

Toi olis ihan kamalaa, kun vielä sitä kätilöä tarvis mutta "ne ei ehdi" hoitamaan synnytystä. Että ensin pitää ponnistaa/olla kivuissa ponnistustarpeen kanssa puoli tuntia yksin ja sitten kutsutaan heti lääkäri kun äiti on väsynyt.
 
Joo se oli ihan kamalaa. Mulle sanottiin, että jos mun kanssa olis ollu koko ajan joku ni olisin synnyttänyt ilman nostokuppia ja se olisi mennyt nopeammin.
Mulla oli lähes kaikki puudutteet mutta ei ne auttanu enää sit lopussa varmaan yhtään tai luulen niin... mulla oli joku juttu niin tiukka et siihen ei auttanu ees puudutteet ja hoitajatkin ihmetteli. Se kipu oli ihan hitokseen repivä tonne vasemmalle ja saattaa vieläkin joskus vihloa ikävästi. :/
Ei mun kanssa ees käyty sitä synnytystä läpi mitenkään vaikka pyysin. Se luki vaan paperista suoraan missä ei ollu mitään oikein.
Onneks mies oli mukana mut eipä siitä apua ollu... ainakaan synnytyksessä... pelkäsin et se tuupertuu.. autto se onneksi hoitamisessa sitten ja valvo jo sillon nyytin kanssa sairaalassa et mä jaksan. ♡
Oli kyllä sellainen kokemus että tarvitaan varmaan aika monta keskustelua ennen ku toisen teen alakautta. Jos oli traumoja ennen tätä ni ei ne ainakaan helpottanut. Onneksi jäi ees vähän hyviä muistoja. ♡
Kävin nyt jälkikäteen kyselemässä siitä mun synnytyksestä ni sanovat että näyttää hyvin normaalille ensisynnyttäjälle. Sitten se kerto et se kätilö joka oli tehnyt sen törpön teon ni oli jäämässä eläkkeelle ja on nyt jo sit jääny. Sano se että ei se silti olisi saanut tehdä noin vaikka oli viimeiset vuorot käsillä.
 
Kamalaa miten synnytyksessä voi käydä tollasta lita_ :sad001 Se on kuitenkii sellanen tilanne missä nainen on erittäin herkässä tilassa, vähänkii huono kokemus voi jäähä vaivaamaan loppu elämäks. Toivottavasti pääset juttelemaan jonkun kanssa edellisen synnytyksen huonoista kokemuksista. Kyllä siihen apua saa ja toivottavasti synnytyspelkosi helpottaa, asia vain otettava puheeksi neuvolassa. Voikohan neuvolassa käydä juttelemassa pelosta ennen kun seuraavaa lasta alkaa yrittää? Kai sitä kautta saisi keskusteluapua?
 
En tiiä yhtään... en tiiä osataanko täällä ees kunnolla noita neuvola asioita ku eikös sen pitäis olla kätilö? Meillä on terveydenhoitaja ja tuntuu ettei se kaikkea tiiä.
 
Mut kai neuvolasta pystyvät ohjaamaan oikeelle henkilölle?
 
Eiköhän, mut kuulemma sen neuvolatätin pitäis olla kätilö. Näin olen kuullu... se kuulemma osaisi tai tietäis paremmin ne asiat. No jospa mä pääsisin pelosta yli ku ei ne viimeksikään meinannu ymmärtää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top