Joulukuun jorinat

Indie

Indie

Puuhakas puhuja
Joulumammat 2016
Näin lähti tämän vuoden viimeinen kuukausi käyntiin!
Samalla tajusin, että tämä on meidän tammikuiselle pojallemme viimeinen "ensimmäinen kuukausi", viimeistä kertaa siis uusi kuukausi, seuraavaksi alkaakin vuoen kierto alusta ja ensimmäiset synttärit kolkuttelevat edessä. Huhhui, kuinka nopeasti aika menee! :eek:
Miltäs on tämä vauvavuosi tuntunut? Itsestä yhtäältä tuntuu siltä, että aika on rientänyt vauhdilla, kun lapsi kehittyy niin huimaa vauhtia, toisaalta tuntuu, että tämä vuosi on ollut todella pitkä ja on vaikea muistaa, minkälaista elämä oli ennen vauvaa. Rakkain, ihanin, mahtavin ihminen elämässäni! :Heartred
Minkälainen on teidän vauvavuotenne ollut?
 
  • Tykkään
Reaktiot: DT
Vuosi on mennyt kyllä nopeasti. Ekasta kolmesta kuukaudesta en juuri muistaa mitään kun oli koliikkia ja poika viihtyi pelkästään sylissä. Sen jälkeen on mennyt koko ajan helpommaksi. Toki poika ei nukuu vielläkään kovin hyvin, öisin herâilee 1-2 tunnin välein ja niin ollut aina. Muutenkin aika vaativa tapaus, mutta erittäin söpö :). En kyllä osannut kuvitella, että lapsi muuttaa eläämää niin paljon ja että se on niin rankkaa.
 
Meillä vissiin tehdään hampaita ja on jonkun sortin flunssa kylässä. Nenä valunu tän päivää ja nyt nukkumassa niin äsken heräsi yskimään ja kuulosti siltä kuin ois tukehtumassa,sellanen aika kostean kuuloinen yskä oli. Syliin otin niin rauhottu sit hieman mutta jäi puoliunisena sänkyynsä rohisemaan. Teki pahaa kun ihan kakoutu sängyssä kun ei henki meinannu kulkee. :sad001 voi olla hyvä yö tiedossa.. Kaikki hyvät kerralla.. :S
Mut sen verran jtn iloisempaa että tyttö on innossaan sanoja ruvennu opettelemaan. Yks päivä hoki autoa kun rekallaan leikki, äiti on jo hyvin hallussa ja lamppu on amppu. :) kunnian himoisena yritti eilen kirjaa sanoa, mut oli ehkä hieman haastava sana vielä tässä vaiheessa. :P isiä ei taida vielä mutta meillä isää kutsutaan aika paljon pappa sanalla niin sen osaa. :)
 
Mikä elämä ennen vauvaa :rolleyes:
Siis vuosi on mennyt todella nopeasti ja on ollut ihanaa seurata oman pienen rakkaan kasvua ja kehitystä. Nyt tuntuu, että meidän elämä oli ihan tylsää ennen neitiä, vaikka ei se oikeasti ollut, mutta hyvin on lapsiperheen arkeen sukellettu. On toki ollut väsyneitä päiviä, mutta tuo pieni rakkauspakkaus on niin parasta mitä voi olla. Monasti miettinyt miten voi rakastaa niin paljon :Heartpink. Meillä vuosi tulee täyteen jo 19 päivän kuluttua .
 
Ja vauvavuosi on ollut aivan ihana uusi maailma näin ensimmäisen lapsen kanssa. Valmistauduin henkisesti raskaana ollessa paljon rankempaan arkeen,mutta meidän neiti on kyllä ollut vauva helpoimmasta päästä. :) toki huonoja päiviäkin on ollut,varsinkin ekojen hampaiden kanssa oli levottomia öitä pari kuukautta,mutta ne nyt ovat pientä siihen nähden mitä olisi voinut olla esim. Koliikkivauvan kanssa.
 
Meillä on ollut niin tyytyväinen vauva, että on ollut helppo vain nauttia! Raskasta on ollut oikeastaan vain esikoisen mustasukkaisuus ja raisut otteet, mutta sehän on helpottunut vauvan kasvaessa. Nopeasti on vuosi mennyt. Tavallaan en kaipaa pikkuvauva-aikaa, mutta toisaalta hieman haikea olo, ettei sitä enää mitä todennäköisimmin tule kokemaan. Ens kuussa alkais jo työt ja vauvan päiväkotiura... Huh!
 
Vuosi on kyllä menny vauhdilla. Meilläkin ihan suht helppo poika täällä, nukkuminen ollu vaan vähän katkonaista, ku tissille pitäis päästä kokoajan. Mut nytkin ollaan ylhäällä vasta toista kertaa tänä yönä, et eiköhän tää tästä. :hello2

Elämä ennen vauvaa... No, mä kaipaan joskus omaa aikaa (kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa) ja harrastuksiani. Nyt ei voi uppoutua useammaks tunniks lautapelin tai tietokonepelin pariin tai kattoo jonkun sarjan koko kautta muutamassa päivässä. :D Pieniä asioitahan noi on, mut sellasia itselle tärkeitä kuitenki... Nytkin odottais Supernaturalin kymppi kausi katsomista ja sitä ennen pitäis ysi kausikin kerrata läpi. Ja on tuolla hyllyssä pari uutta lautapeliäkin testaamatta. Ja pari puoltoista Pratchettiä lukematta. Heh. Nörtin elämä on vaikeeta.:p
Mut mikäpä sit ihanampaa, ku pääsee jäbän kans pelaileen ja tutkiskeleen kaiken maailma fantasiamaailmoja yhdessä. :cat:
 
Vauva vuosi on mennyt tosi nopeasti ja olen kyllä kasvanut pojan mukana ihmisenä tosi paljon! Poika on täydellinen pikkumies, äitin pikku silmäterä :Heartred Ainut mitä kaipaan, on meidän entinen parisuhde, sen 2,5v. aikana kun oltiin ydessä ennen pojan syntymää, niin riideltiin ehkä yhteensä kaksi kertaa. Nykyisin me riidelläännjoka viikko tai useasti viikossa ja tuntuu, että mulla on koko ajan vaan tosi huono olla. Edelleenkään ei sikä varmaan parisuhteessa ole, mutta en vaan osannut ajatella, että vauvavuosi olisi näin rankkaa itselle, sekä parisuhteelle.. Sitä kai tuppaa purkamaan omaa pahaa oloa miehelle ja turhautuu kun mies ei ymmärrä lohduttaa tai auttaa ja suuttuu vaan lisää :sad001 Ennen olisin käpertynyt peiton alle koko päiväksi ja itkenyt silmät päästäni, nyt on pakko nousta pojan kanssa ylös ja kulkea zombina.

Mutta pääsääntöisesti vauvavuosi on ollut ihanaa ja pojan kasvua on aivan mahtavaa seurata, ja niin paljon tuota pientä möllykkää vain rakastaa :Heartred
 
Meillä on mennyt tytön syntymän jälkeen parisuhde samaan suuntaan. Ennen tytön syntymää oltiin myös parisen vuotta yhdessä ja ajattelin, että miten ihanaa perhe elämä tuleekaan olemaan kun ei riidelty kuin pari kertaa ja tuolloin aihe oli miehen exä ja tämän äiti joiden mukana roikkuminen ärsytti itseäni. Mutta muista asioista oltiin aina samaa mieltä ja kaikki oli niin ihanaa. Nykyään kun on niin väsynyt ja stressaantunut niin tapellaan varmaan melkein joka pvä jostain pienestä asiasta. Eilen vedin esimerkiksi herneen verson nenääni kun koitin ottaa vähän aikaa itselle ja taiteilla paperisen joulutähden vanhemmillenikin ja mies huomautteli jatkuvasti jostain niinkin pienestä asiasta kuin että se oli vääränvärinen jne.. Kaikki pienet asiat vain nykyään harmittavat liioitellun paljon :p Joskus kaipaa sitä aikaa kun sai vain maata sohvalla loppuillan päivästä tekemättä yhtään mitään.. Ennen tyttöä illat meni juurikin niin, että juututtiin miehen kanssa sohvalle katsomaan telkkaria moneksi tunniksi, nykyään on kaikki sarjat jääneet katsomatta mitä silloin katseltiin, ainoa Sumpinkin mainitsema Supernatural on sellainen, että mies pitää kyllä huolen että on ajantasalla :wink

Itseäni harmittaa kun vauva-aika oli niin vaikea tytöllä eikä siitä juurikaan päässyt nauttimaan. 24/7 valvomiset, 1-2 tunnin vuoroissa nukkumiset miehen kanssa, ajelut pitkin yötä, että tyttö nukkuu edes hieman.. Mutta kyllä aika kultaa muistot siitäkin ajasta eikä enää nytkään sitä sinänsä muista, vaikkakin muistuttelee tuosta ajasta itseään jos alkaa harmittamaan kun tyttö ei joskus nuku millään tai herää kitisemään yöllä. Koitan muistutella itselleni millaisesta ajasta selvittiin ja miten ihana tyttö meillä on :Heartpink Ja taitaa olla tällä hetkellä foorumilaisista yksi parhaiten yönsä nukkuvista kuitenkin.

Nyt tyttö on alkanut oppimaan kaikkea uutta vauhdilla ja on kyllä sellaisia puolia tullut esiin, että miehen kanssa ihmetellään mistä ihmeestä ne on peritty :p
 
Meillä on onneksi ollut aika helppo poika mutta nukkuminen on aina ollut hasteellista. Onneksi 7kk kohdalla saatiin nukkuminen vähän paremmaksi unikoulun kanssa. Nyt haasteena edelleen on aamuyön ihme kukkuilu. Poika on myös aikamoinen herkkis ja mammanpoika.. Roikkuu lahkeessa ja kaipaa äidin syliä vähän väliä. Omien juttujen tekeminen on siis välillä vähän vaikeaa..
Kaiken kaikkiaan ollut ihana vuosi. Poika on ihana ja elämä varmaankin helpottuu koko ajan. Valitettavasti joo parisuhde on ollut välillä vähän koetuksella... Väsyttää, stressaa ja omaa aikaa ei kauheasti ole. Menot pitää suunnitella etukäteen jos haluaa mennä jonnekin.
 
Asiasta kukkaruukkuun.. Onkohan meidän pesukone putsauksen tarpeessa vai mikä on.. Vaatteet, erityisesti miehen, haisee pesun jälkeen ummehtuneelle. Ensin mietin että onkohan sen syy että pesuaineet on aika mietoja ja hajusteettomia että pitäiskö käyttää enemmän pesuainetta, muttei sekään näytä vaikuttavan..
Vinkit siis tervetuloa. ;-)
 
Koneen voi ainakin pestä 95 asteessa sitruunahapon kera. Ja etikka huuhteluaineena pitää pyykin raikkaana :) ja jos joku tietty vaate haisee, niin sitä voi liottaa etikkavedessä. Terv. Kestovaippailija äiti :hilarious:
 
Nopeasti vuosi mennyt. Aika kyllä kultaa muistot mut onhan meillä tuo nukkuminen ollut vaikeaa ja on edelleen. Silti jaksan ja nautin arjesta, toki jotkut päivät on ihan kuraa mut usein niitä päiviä seuraa parempi päivä :) ja toisestakin vauvasta haaveillaan kumpikin eli mieskään ei ole näistä kommelluksista järkyttynyt.
 
@#!%& ihan surkean päivän lisäksi mun ostama kantoliina oli lähetetty ihan toiselle puolelle kaupunkia olevaan R-kioskiin:mad:
 
Täytyy tuohon pesukone asiaan kommentoida että meillä alko viime vuoden puolella pyykit haisemaan tunkkaselle pesun jälkeen. Konetta yritin pestä mut ei siihen hajuun auttanu muu kun koneen vaihto, keväällä siis sain uuden pesutornin ja on muuten elämä helppoo sen kanssa, ei enää pyykkien ripustamista kuivamaan :)
 
Tjaa-a, täällä viime raskaudestakin tuttu unettomuus nostaa päätään.
Joulukuun kunniaksi poika on alkanut seistä hetkiä paikallaan ilman tukea.

Ennen lasta.... Pääsi viihteelle, nyt taas kokonaan pois laskuista raskauden vuoksi. Ei viitsi yrittää järkätä mitään lapsenvahtia ja illanistujaisia, joissa itse katsoisi humaltuvia ihmisiä. Matkustelu (ulkomaille) on jäänyt. Aiemmin käytiin pari kertaa vuodessa, nyt ei olla lähes 2 vuoteen käyty ulkomailla. Liikunta on aika lailla jäänyt. Parisuhde on muuten ok, mutta tuntuu jäävän lapsen jalkoihin. Aiemmin juteltiin miehen kanssa päivittäin paljon, harrastettiin liikuntaa yhdessä jne. Nyt juttelutuokioita on vähän, koska tilaisuuksia ei yksinkertaisesti ole. Liikkumaan ei päästä yhdessä, kun ei ole lapsenvahtia. Spontaanius on hävinnyt, lähes kaikki pitää suunnitella. Olen itse aina ollut hällä väliä -tyyppi, mutta aikuisiällä opetellut järjestelmällisemmäksi, ja lapsen myötä on aika pakko noudattaa kaavoja. Muuten lähdettäisiin aina kotoa ilman tarvittavaa varustusta.

Elämä on muuttunut paljon, mutta se tuntuu luontevalta. Poika on ihana ja niin rakas, ettei sanat riitä kuvailemaan. Vaikka ensimmäinen vuosi lähestyy loppuaan (vielä yli kuukausi aikaa syntymäpäivään), niin suuret kehitysaskeleet vielä edessä. Kävely, puhe,... Uhma. Tällä hetkellä kommunikointi muuta kuin puhetta. Jos haluaa ruokapöydässä maitoa, pitää tietynlaista kitinää. Kun on väsynyt ja olen sohvalla, poika tulee sohvan reunalle, hieroo silmiään ja näyttää tyytymättömältä (normaalisti aina hymyilee). Siitä sitten vien nukkumaan.

Ensimmäiset kuukaudet olivat haastavia, sen jälkeen olen päässyt helpolla. Jopa silloin kun poika heräsi kuukausia 2 tunnin välein, oma jaksaminen oli aika hyvää. Toki väsymystä ollut, mutta selkeää uupumusta vain muutamana päivänä. Tällä hetkellä sitä on havaittavissa, mutta luulen että johtuu tästä uudesta raskaudestakin. Hormonit heittää, unettomuus häiritsee ja väsyttää.
 
Käyttekö kobe ulkona? Meillä on ainakin monta kertaa viikossa tapana käydä miehen töiden jälkeen lenkillä, poika istuu croozer juoksurattaissa joissa oikeasti viihtyy. Välillä tuntuu ettei mukana olisikaan kun hiljaa vaan seurailee liikennettä :) tekee kyllä hyvää meille vanhemmillekin!
 
Ja vielä lisättävä tohon uhmaan. Onkohan meilläkin nyt sitä? Poika eilen ja tänään ollu tosi kiukku, ei malta mitään. Nukahtaminen ollut nyt muutamana iltana ja myös päiväunille haastavaa. Tuntuu että vilisee kokoajan ja yltyy jopa kovaksi parkumiseksi ja roikkuisi vaan lahkeessa. Mikä lie mättää :sad001
 
Kyllähän tämä ensimmäinen vuosi lapsen kanssa on ihan erilaista, kuin koko sitä edeltänyt elämä. Kaikki pyörii (tietenkin) pojan ympärillä ja asiat tehdään hänen ehdoillaan. Yks mun lempipuuhaa on aina ollut nukkuminen ja siitä olen kyllä joutunut tinkimään paljon tämän vauvan tulon myötä. Ennen nukuin joka päivä töiden jälkeen päikkärit, nyt en ole nukkunut kokonaista yötäkään kohta vuoteen. Mutta kaikkeen tottuu. Tykkäsin myös seurailla tv-sarjoja, joita ei ole tullut enää katsottua, kun ei ole aikaa. Menen edelleen itsekin nukkumaan samaan aikaan pojan kanssa, niin ei illallakaan vielä ole sitä omaa aikaa. Mutta sekin koittaa vielä, ihan varmasti. :grin Liikunta on jäänyt, ennen raskautta treenasin aika kovaakin salilla, nyt en ole jaksanut sinne juurikaan lähteä. Mutta senkin aika koittaa taas.
Parisuhde meillä on kyllä tosi hyvällä mallilla. Ehdittiin olla kaksin niin pitkään ennen pojan tuloa (9 vuotta), että ollaan keritty matkustella ja juhlia ja elää arkea yhdessä niin, että vauva on sopinut hyvin tähän kohtaan elämäämme ja olemme osanneet nauttia tästä yhdessä. Emme ole riidelleet, emme ennen, emmekä jälkeen pojan syntymän. Enkä nyt todellakaan tarkoita, että aina on halihali-pusipusi ihanaa, on meillä ollut omat vaikeutemme ja kriisimme suhteen aikana. Ollaan kasvettu aikuisuuteen yhdessä ja samoin vanhemmutteen pojan tulon myötä. Tunnen kyllä olevani hyvin onnekas, koska mulla on niin ihana mies, joka ihan tosissaan arvostaa mua ja mä sitä.
Ja Sumppi, tulisit varmaan hyvin juttuun mun miehen kanssa. Sekin kattoo Supernaturalia ja lukee Pratchettia! :hilarious:
 
Täällä juuri itkeä vollotan kun SuomiLovessa tuli Mestaripiirros -laulu. Veljeni soitti kitaralla ja lauloi sen tytön ristiäisissä ja tajusin juuri kuinka kauan häipyvän nopealta hetkeltä tämä vuosi on tuntunut. Tyttö täyttää 2,5vkon päästä vuoden ja Vauvavuosi virallisesti ohi. Tuli kamala ikävä mun pientä vauvaa, vaikka tämä iso tyttö on maailman ihanin ja rakkain. Meinaa sydän pakahtua kun ajattelen viimeistä vuotta. Osasinko sitä nyt nauttia vauva-ajasta tarpeeksi. Oon herkillä ja liikuttunut muutenkin, tämä viikko on ollut yllättävä. Keskiviikkona mieheni kosi minua, oli sormus ja polvistui tyttö sylissä, joka piti sormusta. Ollaan oltu yhdessä teineistä saakka yli 12v ja kihloissa pian 9 vuotta enkä osannut odottaa tällaista lainkaan! Mulla on ihana mies, joka on isäksi tulon myötä tullut vieläkin ihanammaksi, pitää meistä huolta ja osallistuu lapsen- ja kodinhoitoon enemmän kun voisin pyytää. Vaikka kosintaa sai odottaa näin kauan, ei tässä hääasiassa haikailla enää. Vihkipaikka ja vihkijä järjestyi pikavauhtia ja suuri päivä on jo kuuden viikon päästä 16.1.2016. Pidetään pienet häät perhepiirissä. Oon niin onnellinen ettei mitään järkeä! Huomenna sovittamaan pukuja, iiks!

Lapsen myötä varsinkin väsyneenä kinastelua on ehkä enemmän kuin ennen lasta, mutta en kaipaa aikaa ennen. Tottakai olisi ihana viettää aikaa enemmän miehen kanssa kaksin, käydä treffeillä tms. Meillä on hyvä tukiverkosto ja pitäisi vaan hyödyntää sitä enemmän.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top