kuukiurustakesään
Piirimestaruustason postaaja
Tirlitan on tunteellinen siili. ♥ Ja taidetaan me kaikki joskus olla... :)
Missäköhän Guang Xi luuraa? Ei ole kirjoittanut aikoihin!
Missäköhän Guang Xi luuraa? Ei ole kirjoittanut aikoihin!
Joulukuun jorinat
- Ketjun aloittaja Salme
- Aloituspäivämäärä
Coriander
Näppärä viestien naputtelija
Tirlitan, meilläkin banaanin sormiruokailu päättyi kakomiseen ja oksentamiseen 
. Tyttö muussasi kyllä banaania innolla suussaan, mutta ilmeisesti joku pala jäi turhan isoksi. En kanssa oikein tiedä, miten edetä tuon homman kanssa, kun palojen pitäisi olla kuitenkin sen kokoisia, että niistä saa pienillä sormilla otteen. Meillä ei ole kyllä myöskään paljoa harjoiteltu sormiruokailua, kun enimmäkseen mennään soseilla/puurolla.
. Tyttö muussasi kyllä banaania innolla suussaan, mutta ilmeisesti joku pala jäi turhan isoksi. En kanssa oikein tiedä, miten edetä tuon homman kanssa, kun palojen pitäisi olla kuitenkin sen kokoisia, että niistä saa pienillä sormilla otteen. Meillä ei ole kyllä myöskään paljoa harjoiteltu sormiruokailua, kun enimmäkseen mennään soseilla/puurolla.
Heheh mistähän tää kaamee vauvakuume on tullu.. Kuun lopussa vauva jo 7kk, apua.. Mies on välillä innostunut ajatuksesta että toinen mutta välillä tulee ehdoton ei. En mäkään vielä, haluan töihin välissä ja muutenkin odottaa. Mutta jossain kohti. Luin vaan just keskustelua että unohtaako sen synnytyskivun. Mä en ees osaa kuvitella enää paljonko se sattu, supistukset ei ollu ees pahoja eikä se 4min ponnistuskaan. :D Oli niin helppo ja nopee(3h 40min) synnytys että melkein pelottaa että onkohan vaan seuraava sitten yhtä helppo 
Tosi paljon ollu nyt mielessä jotenkin synnytys ja uusi vauva. Ehkä joskus sitten :)
Tosi paljon ollu nyt mielessä jotenkin synnytys ja uusi vauva. Ehkä joskus sitten :)
Etsijä
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mulla ei oo vauvakuumetta, mutta viimeyönä ajattelin, että jos joutuisin sektioon uudestaan niin miten toivoisin kaiken menevän 
Mulle annettiin leikkauksen jälkeen rauhottava kun sain paniikkikohtauksen ennen leikkausta 
mulla meni tiedättekö kaikki vähän ohi, se kun vauva tuotiin rinnalle imemään (en osannut tehdä mitään, ajatukset jumissa, kroppa jumissa ja siitä ei tullut mitään) sitten kun lopulta näin vauvan kapalossa heräämöstä päästyäni en tajunnut yhtään että voisin ottaa oman lapseni sieltä rinnalle, syliin tms. Haluaisin kaiken menevän toisin vaikka kyllä me ollaan pesitty ja oltu toisissamme kiinni kaiken sen jälkeen mutta ajatus siitä, että oliko vauvalla turvaton olo silloin aluksi saa pillittämään 
Mulle annettiin leikkauksen jälkeen rauhottava kun sain paniikkikohtauksen ennen leikkausta mulla meni tiedättekö kaikki vähän ohi, se kun vauva tuotiin rinnalle imemään (en osannut tehdä mitään, ajatukset jumissa, kroppa jumissa ja siitä ei tullut mitään) sitten kun lopulta näin vauvan kapalossa heräämöstä päästyäni en tajunnut yhtään että voisin ottaa oman lapseni sieltä rinnalle, syliin tms. Haluaisin kaiken menevän toisin vaikka kyllä me ollaan pesitty ja oltu toisissamme kiinni kaiken sen jälkeen mutta ajatus siitä, että oliko vauvalla turvaton olo silloin aluksi saa pillittämään
kuukiurustakesään
Piirimestaruustason postaaja
Etsijä, sait minut melkein kyyneliin tuolla kertomuksellasi. :'( Itsekin olin synnytyksen jälkeen liian sekaisin kaikista lääkkeistä, että en tajunnut vauvan hoidosta mitään, en älynnyt edes vaippaa vaihtaa. Jos joskus vielä saan toisen lapsen niin pyrin niin pitkälle lääkkeettömästi kuin suinkin, ja kieltäydyn etenkin unilääkkeistä (jollaisen viimeksi sain).
Meridiaani
Vauhtiin päässyt keskustelija
Emppuliina, mulla kans on jonkinasteinen vauvakuume, vaikka tämä toukokuinenkin on vielä ihan vauva. Olen päätynyt siihen, että järjen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä...enkä tiedä meneekö vauvakuume ohi itsestään vai pitääkö sitä alkaa yrittää toteuttaa. Haaveenani on aina ollut iso perhe, paljon lapsia. Se on tietysti helppo ollut sanoa silloin, kun ei ole ollut mitään käsitystä millaista kaikki sitten on kun niitä lapsia on.
Joka tapauksessa nyt mietin, että jos joskus toivoisi perheen kasvavan, mikä olisi lasten toivottu ikäero, niin paljon kuin siihen nyt pystyy vaikuttamaan ja ylipäätänsä että saa lapsen alullekin. Nyt meillä on pari vuotta ja alku oli todella rankka. Muistan kun tämä toukokuussa syntyi ja isä tuli esikoisen kanssa katsomaan vauvaa, ja isosisko malttoikin siinä muutaman minuutin ihmetellä, kunnes alkoi kiinnostaa enemmän juosta pitkin sairaalan käytäviä ja koskea kaikkea mahdollista, mikä voisi irrota. Mietin silloin, että mitä ihmettä tästä tulee. Nyt puoli vuotta myöhemmin arki on onneksi paljon tasaisempaa. Vaikea sanoa, onko pelkästään sitä, että esikoinenkin tietty kasvaa ja oppii koko ajan vai ollaanko kaikki vain totuttu tähän, että meitä on nyt tämä määrä perheessä ja arki sen näköistä.
Jotkut sanoo, että helpompi on elää ne vauvavuodet putkeen yhdessä sumussa, että pudotus väsyneeseen vauva-arkeen on kovempi, jos on ehtinyt jo tottua normaaliin elämään (=kokonaiset yöunet) vaikkapa jonkun viisivuotiaan kanssa. Toisaalta isommasta sisaruksesta on varmasti aivan eri tavalla apua kun vauva syntyy taloon.
No, kaikkea voi suunnitella, mut sitten asiat menee miten menee.
Joka tapauksessa nyt mietin, että jos joskus toivoisi perheen kasvavan, mikä olisi lasten toivottu ikäero, niin paljon kuin siihen nyt pystyy vaikuttamaan ja ylipäätänsä että saa lapsen alullekin. Nyt meillä on pari vuotta ja alku oli todella rankka. Muistan kun tämä toukokuussa syntyi ja isä tuli esikoisen kanssa katsomaan vauvaa, ja isosisko malttoikin siinä muutaman minuutin ihmetellä, kunnes alkoi kiinnostaa enemmän juosta pitkin sairaalan käytäviä ja koskea kaikkea mahdollista, mikä voisi irrota. Mietin silloin, että mitä ihmettä tästä tulee. Nyt puoli vuotta myöhemmin arki on onneksi paljon tasaisempaa. Vaikea sanoa, onko pelkästään sitä, että esikoinenkin tietty kasvaa ja oppii koko ajan vai ollaanko kaikki vain totuttu tähän, että meitä on nyt tämä määrä perheessä ja arki sen näköistä.
Jotkut sanoo, että helpompi on elää ne vauvavuodet putkeen yhdessä sumussa, että pudotus väsyneeseen vauva-arkeen on kovempi, jos on ehtinyt jo tottua normaaliin elämään (=kokonaiset yöunet) vaikkapa jonkun viisivuotiaan kanssa. Toisaalta isommasta sisaruksesta on varmasti aivan eri tavalla apua kun vauva syntyy taloon.
No, kaikkea voi suunnitella, mut sitten asiat menee miten menee.
Mullakin on vähän vauvakuume, eikä synnyttäminenkään varsinaisesti hirvitä, vaikka olikin toooosi kivulias 34 tunnin projekti, eikä puudutuksetkaan toimineet ollenkaan. Nyt eipä se silti ole kuin pieni hetki tuskaa hintana. Enemmän hannaa se, et pitäisi olla raskaana. Eka raskaus oli kamala, olin sairaslomakunnossa koko raskauden, eikä kovasti houkuttele uusia sitä pienen lapsen kanssa.. Myöskään valvominen ei houkuttele, kun tämäkin vauva herää vielä 10 kertaa yössä.
Hellis
Piirimestaruustason postaaja
Mullakin pieni vauvakuume! Oli paljon vahvempana pari kuukautta sitten, mutta kyllä se jossain tuolla kytee pinnan alla kokoajan...
Tänään se nosti päätään hieman enemmän. Meidän poitsu nousi nimittäin tukea vasten seisomaan. Ja minä pillahdin itkuun
Jotenkin siinä silmien edessä mun pieni vauva katosi ja tilalle tuli tuollainen iso itsenäinen poika! Onhan se ny ihan vauva vielä tietenkin, mutta jotenkin otti todella koville 
Kauheen ristiriitaista, koska tottakai sitä samalla on ylpee toisesta ja iloinen, kun toinen kehittyy ja on niin taitava jo! Ja se ilon kiljahtelu, mikä tuosta isosta pienestä miehestä pääsi, kun hiffas taas uuden jutun ja pysyi pystyssä ihan itse 
Etsijä, kurjaa kun ensimetrit eivät menneet aivan niinkuin olisit toivonut! Varmasti kuitenkin pikkuinen on saanut niin paljon lämpöä ja läheisyyttä myöhemmin ettei mitään vahinkoa päässyt käymään
Tänään se nosti päätään hieman enemmän. Meidän poitsu nousi nimittäin tukea vasten seisomaan. Ja minä pillahdin itkuun
Jotenkin siinä silmien edessä mun pieni vauva katosi ja tilalle tuli tuollainen iso itsenäinen poika! Onhan se ny ihan vauva vielä tietenkin, mutta jotenkin otti todella koville Kauheen ristiriitaista, koska tottakai sitä samalla on ylpee toisesta ja iloinen, kun toinen kehittyy ja on niin taitava jo! Ja se ilon kiljahtelu, mikä tuosta isosta pienestä miehestä pääsi, kun hiffas taas uuden jutun ja pysyi pystyssä ihan itse Etsijä, kurjaa kun ensimetrit eivät menneet aivan niinkuin olisit toivonut! Varmasti kuitenkin pikkuinen on saanut niin paljon lämpöä ja läheisyyttä myöhemmin ettei mitään vahinkoa päässyt käymään
Voi äly Hellis, teillä opitaan uusia juttuja ihan hurjan nopeasti! Se on kyllä maailman mahtavinta seurata kun pienet ihmiset keksii uusia juttuja. ❤
Minä koitan saada pientä flunssapotilasta uudestaan nukkumaan. Nukahti jo vähäksi aikaa, heräsi yskimään ja kerkesi piristyä ihan liian paljon muutamassa minuutissa, nyt sitten niin jutustellaan eikä puhettakaan että tissitainnutus onnistuisi. Poika inhoaa ihan suunnattomasti niistämistä ja nenäfriidan käyttö on oikeasti haasteellista, ei uskoisi että pieni poika pystyy niin hirveästi pistämään vastaan... Ja se huuto mikä tuosta lähtee!!! Nyt on ääni melkein mennyt, mutta poika siis suorastaan kirkuu. Tosi kivaa koittaa äkkiä saada röörit auki, varmaan naapurissa ihmetellään mitä h**vettiä täällä tehdään kun lapsi kirkuu... Ei pitäisi ajatella liikoja. Kunpa tuo kohta nukahtaisi ja saisin itsekin nukuttua, viime yö oli ihan umpisurkea. Käsittämättömän pirteä ollut poika tänään, yksillä päikkäreillä jaksoi koko päivän!
Minä koitan saada pientä flunssapotilasta uudestaan nukkumaan. Nukahti jo vähäksi aikaa, heräsi yskimään ja kerkesi piristyä ihan liian paljon muutamassa minuutissa, nyt sitten niin jutustellaan eikä puhettakaan että tissitainnutus onnistuisi. Poika inhoaa ihan suunnattomasti niistämistä ja nenäfriidan käyttö on oikeasti haasteellista, ei uskoisi että pieni poika pystyy niin hirveästi pistämään vastaan... Ja se huuto mikä tuosta lähtee!!! Nyt on ääni melkein mennyt, mutta poika siis suorastaan kirkuu. Tosi kivaa koittaa äkkiä saada röörit auki, varmaan naapurissa ihmetellään mitä h**vettiä täällä tehdään kun lapsi kirkuu... Ei pitäisi ajatella liikoja. Kunpa tuo kohta nukahtaisi ja saisin itsekin nukuttua, viime yö oli ihan umpisurkea. Käsittämättömän pirteä ollut poika tänään, yksillä päikkäreillä jaksoi koko päivän!
iltatähti2015
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Hellis: Sama täällä, parina päivänä on noustu seisomaan ja siitä hyvästä on nyt listan kuva otsikossa 
Kun kesken seisomisen piti naureskella et ohhoh mitä hään tekee, näkeekö kaikki ja siinä se keskittyminen sitten herpaantui ja muks päin seiniä 
Toinen niin innossaan näytti meille ja sit horjahti kuitenkin, pieni rakas !
Salme: Meilläkin kiljutaan kun friidalla niistetään, isi hoitaa meillä tuon niistämisen kun minun tekee niin pahaa väkisin pitää että sais ees jotain pois sieltä nenästä! Meillä on nyt loputkin lapset flunssassa
Menis nää nyt jo ohi! Varmaan on seuraava sitten se vatsa tauti, kunhan ei jouluksi tulis!
Kun kesken seisomisen piti naureskella et ohhoh mitä hään tekee, näkeekö kaikki ja siinä se keskittyminen sitten herpaantui ja muks päin seiniä Toinen niin innossaan näytti meille ja sit horjahti kuitenkin, pieni rakas ! Salme: Meilläkin kiljutaan kun friidalla niistetään, isi hoitaa meillä tuon niistämisen kun minun tekee niin pahaa väkisin pitää että sais ees jotain pois sieltä nenästä! Meillä on nyt loputkin lapset flunssassa
Menis nää nyt jo ohi! Varmaan on seuraava sitten se vatsa tauti, kunhan ei jouluksi tulis!
Hellis
Piirimestaruustason postaaja
Salme, vauhti on kyllä päätähuimaava!
Mutta voihan nenäfriida ja räkätauti... se on oikeesti aivan käsittämätöntä miten paljon noista pienistä ihmisistä löytyy voimaa, kun eivät halua, että jotain tehdään! Meillä ekoina niistokertoina piti oikeasti olla toinen pitämässä kiinni ja toinen niistämässä, kun käsiä ja jalkoja löyty sata ja niistäjästä pidettiin niin lujaa kiinni ettei puhettakaan, että sen olis saanu ees lähelle sieraimia! Kamalaa, mutta jälkikäteen tosi koomistakin 
iltatähti, meillä kans noustiin seisomaan ja sitten päästettiin toinen käsi irti ja nostettiin ilmaan silleen "TADAA!" tyylisesti ja huudettiin riemusta
Näkikö kaikki, kun hän on niin taitava 
Sitten horjahdettiin ja pyllähdettiin, onneksi oli pehmee matto alla :)
Mutta voihan nenäfriida ja räkätauti... se on oikeesti aivan käsittämätöntä miten paljon noista pienistä ihmisistä löytyy voimaa, kun eivät halua, että jotain tehdään!
Meillä ekoina niistokertoina piti oikeasti olla toinen pitämässä kiinni ja toinen niistämässä, kun käsiä ja jalkoja löyty sata ja niistäjästä pidettiin niin lujaa kiinni ettei puhettakaan, että sen olis saanu ees lähelle sieraimia! Kamalaa, mutta jälkikäteen tosi koomistakin iltatähti, meillä kans noustiin seisomaan ja sitten päästettiin toinen käsi irti ja nostettiin ilmaan silleen "TADAA!" tyylisesti ja huudettiin riemusta
Näkikö kaikki, kun hän on niin taitava Sitten horjahdettiin ja pyllähdettiin, onneksi oli pehmee matto alla :)
Voi vitsit todellakin tätä vauvakuumetta Ja järki sanoo, että ei todellakaan, ennen kuin tää pallero herättää maks kolme kertaa yössä. Viime yönä oli meiän äiti auttamassa kotona, koska mää oon ollu tosi uupunut, koska herään vähintään kerran tunnissa koko yön ja joka yö. Vaikka yösyöpöttelyä on saatu vähennettyä noin kahteen tai kolmeen kertaan, niin silti saa hyssytellä koko ajan, ku vaan äiti kelpaa. Ny se o vaan pakko ruveta muutkin kelpaamaan, koska oon usein niin yliväsynyt, että saan nukahdettua vasta aamuseittemän jälkeen ja taas saan näitä hirveitä kouristelukohtauksia. Viime yönä mies yritti antaa nokkamukista korviketta, mutta vauva väänsi naaman mutrulle ja sylki johdonmukasesti kaiken syliin. Puuro kuitenkin uppos. Sain ite nukuttua pisimmät unipätkät sitten huhtikuun! Nukuin eka viis tuntia ja sitten olin hereillä jonku tunnin ja risat vauvatouhuissa ja sen jälkeen nukuin neljä tuntia!!!
Onko muilla muuten tosi nolot hiukset tällä hetkellä? Imetyksen tipauttamat hiukset on ruvennu uudestaan kasvaa ja niitä on tosi paljon ja ne sojottaa tosi kummasti. Ihan ku oisin ite nyrhiny oman tukkani. Otsalla näyttää ku mulla ois miniotsis
Ja järki sanoo, että ei todellakaan, ennen kuin tää pallero herättää maks kolme kertaa yössä. Viime yönä oli meiän äiti auttamassa kotona, koska mää oon ollu tosi uupunut, koska herään vähintään kerran tunnissa koko yön ja joka yö. Vaikka yösyöpöttelyä on saatu vähennettyä noin kahteen tai kolmeen kertaan, niin silti saa hyssytellä koko ajan, ku vaan äiti kelpaa. Ny se o vaan pakko ruveta muutkin kelpaamaan, koska oon usein niin yliväsynyt, että saan nukahdettua vasta aamuseittemän jälkeen ja taas saan näitä hirveitä kouristelukohtauksia. Viime yönä mies yritti antaa nokkamukista korviketta, mutta vauva väänsi naaman mutrulle ja sylki johdonmukasesti kaiken syliin. Puuro kuitenkin uppos. Sain ite nukuttua pisimmät unipätkät sitten huhtikuun! Nukuin eka viis tuntia ja sitten olin hereillä jonku tunnin ja risat vauvatouhuissa ja sen jälkeen nukuin neljä tuntia!!!Onko muilla muuten tosi nolot hiukset tällä hetkellä? Imetyksen tipauttamat hiukset on ruvennu uudestaan kasvaa ja niitä on tosi paljon ja ne sojottaa tosi kummasti. Ihan ku oisin ite nyrhiny oman tukkani. Otsalla näyttää ku mulla ois miniotsis
Mangusti, toivottavasti pian helpottaa! Meilläkin harvoin nukutaan tuntia enempää kerrallaan, mut imetyksiä on enää yksi yössä ja hyssyttelemään kelpaa isi ja isoäitikin, muuten en tiedä miten selviäisin.. Tsemppiä!!
Meidän poika tykkää nenän niistämisestä o.o meillä on sellainen apteekin karvalakkiversio (kaksi ketjua ja säiliö) ja poika virnuilee ihan paikallaan aina niistettäessä :D
Meidän poika tykkää nenän niistämisestä o.o meillä on sellainen apteekin karvalakkiversio (kaksi ketjua ja säiliö) ja poika virnuilee ihan paikallaan aina niistettäessä :D
iltatähti2015
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mangusti tuo on rankkaa, toivotaan muutosta ja pian. Täytyyhän sinun saada nukkua että jaksat ja varsinkin tuollaiset kouristelut saada loppumaan. Nythän jo kannattaa unikouluttaa ja koko perhe osallistuu, aivan kuin suvituksellakin :)
Ite oon nukkunut nyt tosi huonosti siihen nähden et meillä herättiin vasta aamuyöllä ja silloin annoin maitoa, mutta nyt herättiin varmaan 5 kertaa Kiitos tämän flunssan Toivon mukaan ei jää levypäälle! En tiedä miten jaksaisin tälläistä! Rankkaa, varsinkin kun on tottunut nukkumaan!
Joo tukkaa lähtee vieläkin siitäkin huolimatta että pienet haivenet esiin puskee tuolta otsan ja ohimon kohdilta
Ei kuitenkaan niin paljoa enää irtoa kuin vähä aika sitten!
Ite oon nukkunut nyt tosi huonosti siihen nähden et meillä herättiin vasta aamuyöllä ja silloin annoin maitoa, mutta nyt herättiin varmaan 5 kertaa
Kiitos tämän flunssan Toivon mukaan ei jää levypäälle! En tiedä miten jaksaisin tälläistä! Rankkaa, varsinkin kun on tottunut nukkumaan!Joo tukkaa lähtee vieläkin siitäkin huolimatta että pienet haivenet esiin puskee tuolta otsan ja ohimon kohdilta
Ei kuitenkaan niin paljoa enää irtoa kuin vähä aika sitten!iltatähti2015
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mangusti tuo on rankkaa, toivotaan muutosta ja pian. Täytyyhän sinun saada nukkua että jaksat ja varsinkin tuollaiset kouristelut saada loppumaan. Nythän jo kannattaa unikouluttaa ja koko perhe osallistuu, aivan kuin suvituksellakin :)
Ite oon nukkunut nyt tosi huonosti siihen nähden et meillä herättiin vasta aamuyöllä ja silloin annoin maitoa, mutta nyt herättiin varmaan 5 kertaa Kiitos tämän flunssan Toivon mukaan ei jää levypäälle! En tiedä miten jaksaisin tälläistä! Rankkaa, varsinkin kun on tottunut nukkumaan!
Joo tukkaa lähtee vieläkin siitäkin huolimatta että pienet haivenet esiin puskee tuolta otsan ja ohimon kohdilta Ei kuitenkaan niin paljoa enää irtoa kuin vähä aika sitten!
Ite oon nukkunut nyt tosi huonosti siihen nähden et meillä herättiin vasta aamuyöllä ja silloin annoin maitoa, mutta nyt herättiin varmaan 5 kertaa
Kiitos tämän flunssan Toivon mukaan ei jää levypäälle! En tiedä miten jaksaisin tälläistä! Rankkaa, varsinkin kun on tottunut nukkumaan!Joo tukkaa lähtee vieläkin siitäkin huolimatta että pienet haivenet esiin puskee tuolta otsan ja ohimon kohdilta
Ei kuitenkaan niin paljoa enää irtoa kuin vähä aika sitten!
Kiitos ihanista tukiviesteistä 
(Ja sori, Hellis, painelin taas jotain ihme nappeja tällä kännykällä ) Meillä oli vähän unikoulutusta kuukausi sitten, minkä tuloksena vauva syö tuttia vihdoin ja viimein ja nukkuu osan yöstä omassa sängyssä sivuvaunussa. Olin niin kyllästynyt tisseineni oleen unen mahdollistaja. Nyt vois melki sanoo, että vapaa-aika räjähtää käsiin, ku vauva nukkuu yksin päiväunet eikä tarvi mun tissejä siihen tai jumppapallolla pomppimista tai liinassa ulkoilua. Ihanaa, kun vauva lutkuttaa tuttia omassa sängyssä ja tuhisee. Luulin jo, etten koskaan tu näkeen tätä näkyä
Uusi ongelma vaan on sitten se, että vauva ei halua ketään muuta nukuttaan tai hyssyttään. Tuloksena on ollut monen tunnin valvomisia keskellä yötä tai sitten pelkkää huutoitkukorinaa, kunnes äiti tulee ottaan syliin. Nyt tää kyllä loppuu. Mies tänään asemissa ja mulla nappikuulokkeet, joista voin kuunnella aaltojen ääniä ja nukkua sohvalla (aah ihana sohva saatiin anoppilasta, ku ne inhos tätä). Jonkin sortin opetusta pitäis myös pikkuhiljaa ruveta toteuttaan sen suhteen, että vauva oppisi nukahtamaan itse. Meiän raivotar on vaan todella raivoisa, kun asiat ei mee niin kuin se haluaa. Neuvolan tätikin pelästyi meiän palleron ulvontaa, kun meni viime kerralla asettaan vauvan väsyneenä selälleen (pahin virheliike, minkä voit tehä väsyneelle vauvallemme) ja kysy, onko meillä mahollisuutta mennä omakotitaloon unikoulutuksen ajaks.
Mutta nyt kauniita unia kaikille tai ainakin niille, joilla ei ole valvontavuoro!
(Ja sori, Hellis, painelin taas jotain ihme nappeja tällä kännykällä ) Meillä oli vähän unikoulutusta kuukausi sitten, minkä tuloksena vauva syö tuttia vihdoin ja viimein ja nukkuu osan yöstä omassa sängyssä sivuvaunussa. Olin niin kyllästynyt tisseineni oleen unen mahdollistaja. Nyt vois melki sanoo, että vapaa-aika räjähtää käsiin, ku vauva nukkuu yksin päiväunet eikä tarvi mun tissejä siihen tai jumppapallolla pomppimista tai liinassa ulkoilua. Ihanaa, kun vauva lutkuttaa tuttia omassa sängyssä ja tuhisee. Luulin jo, etten koskaan tu näkeen tätä näkyä Uusi ongelma vaan on sitten se, että vauva ei halua ketään muuta nukuttaan tai hyssyttään. Tuloksena on ollut monen tunnin valvomisia keskellä yötä tai sitten pelkkää huutoitkukorinaa, kunnes äiti tulee ottaan syliin. Nyt tää kyllä loppuu. Mies tänään asemissa ja mulla nappikuulokkeet, joista voin kuunnella aaltojen ääniä ja nukkua sohvalla (aah ihana sohva saatiin anoppilasta, ku ne inhos tätä). Jonkin sortin opetusta pitäis myös pikkuhiljaa ruveta toteuttaan sen suhteen, että vauva oppisi nukahtamaan itse. Meiän raivotar on vaan todella raivoisa, kun asiat ei mee niin kuin se haluaa. Neuvolan tätikin pelästyi meiän palleron ulvontaa, kun meni viime kerralla asettaan vauvan väsyneenä selälleen (pahin virheliike, minkä voit tehä väsyneelle vauvallemme) ja kysy, onko meillä mahollisuutta mennä omakotitaloon unikoulutuksen ajaks.
Mutta nyt kauniita unia kaikille tai ainakin niille, joilla ei ole valvontavuoro!