Meillä lasketaan pohja huomenna, eilen vähän vahingossa valui sylistä polvilleen istumaan ja kökötti pitkään selkä suorana tasapainoillen. Konttausasennossa heijaa pitkiä aikoja, joten ei välttämättä mene kauan ennen kuin nousee polviseisontaan, joten pakko on laskea, vaikkei alhaalta nostelu paljon houkuttelekaan!
Meilläkin luetaan ja katsellaan kirjoja. Erityisesti yksi kuvakirja on pojalle rakas ja sitä katseli tänäänkin hyvin keskittyneenä yksinään varmaan vartin :D Päivisin luetaan Pupu Tupunoita ja muita vastaavia, missä on tekstiä ja paljon kuvia (ei kyllä joka päivä, ehkä noin joka toinen), ja iltasaduksi joka ilta kuvatonta (tai vähän kuvitettua, poika siis vain kuuntelee) kirjaa, minä muumeja ja mies Pekka töpöhäntää tällä hetkellä. Useamman sivun jaksaa kyllä kuunnella, kun näpräilee uniriepua samalla. Poika on aikamoinen menijä, kovin vauhdikas tapaus, joten toivon kovasti että kirjat pysyvät keinona rauhoittua. Ja muutenkin, että rakkaus kirjoihin periytyisi seuraavalle sukupolvellekin, vaikka lukeminen on tällä hetkellä itselläkin vähissä. En vain jaksa keskittyä senkään vertaa tällä univelkaa..