tänään kerrottu mun vanhemmille. Hieman aikaisemmin kun piti, mutta kun jäin kiinni yhdelle oksentamisesta niin pakko kertoa. Ettei kukaan muu ehdi ensin kertomaan.
huomenna kerromme miehen vanhemmille, niin ei tarvi sitten jouluna miettiä mitä syö tai jos ei pysty syömään
Meki kerrottii eilen mun vanhemmille ja tänää miehen vanhemmille :) oli kans pakko omalle äitille kertoo ku oon niin kuollu ku raato näiden pahoinvointien takia :)
Esikoisesta sain raskauden paljastettua hauskalla tavalla mummolle , viikkojakin oli jo yli 20, mutta mun mummol on tapana onnitella "onneks olkoon, poika laps tulkoon" ni vastasin "kiitos, ja tulossa on jo" kun rakenne uä oli jo takana ja tiedettii et poika tulee :) hih, ei meinannu mummo heti tajutakaan :D
Mulla on jotenkin tosi tyhjä olo. Maanantaina siis kontrolli ultra jossa selviää onko elämää olemassa vai ei. Järkyttävä pahoinvointi piinaa mutta silti olo on tosi tyhjä, jotenkin en usko että kohdusta mitään löytyy. Tänään selkeästi huono päivä
Muakin jännittää ens viikon uä että onko kaikki vielä hyvin <3 en oo pahoinvoinnin takia juurikaan viel ehtinyt nautiskelemaan tästä raskaudesta ja muutenkin olo on epätodellinen. Kolmisen viikkoa sitten noin rv 7 löytyi syke kun pahoinvoinnin takia oli ylimääräinen lääkärikäynti.
RiiaBa meil oli esikoisen kanssa silleen että mulla oli alkuraskaudessa vuotoja ja ekan kerran kun päivystyksessä ultrattiin näkyi vaan ruskuaispussi ja lääkäri anto 50-50 tuomion: tuulimuna tai varhainen normiraskaus. Jouduttiin joulun yli kaksi viikkoa elää jännityksessä kun odoteltiin kontrollia. Itsellä oli myös aika tyhjä ja epävarma olo siinä vaiheessa. Mutta sitten kun kontrolli tuli niin löytyi jo oikein terhakka pieni sintti ja sydänen syke :) tsemppiä piinaaviin päiviin! <3 toivotaan että teillä on pikkuinen matkassa :)
Ääh, miekin haluan ultraan! Mut siihen on vielä niin pitkä aika. Ensimmäinen spontaani onnittelu raskaudesta tuli töissä tänään. Työkaveri totesi, että vatsa on sievästi pyöristyny: toivottavasti siellä on tällä kertaa hyvä pulla :) en sitten alkanu mitään kieltääkään. Joululoman jälkeen tammikuussa kerron muutenkin töissä sitten, vaikka taitaahan nuo jo arvata ilmankin ku oon ollu niin raihnainen ja viettänyt useamman hetken pönttöä halaillen :D
Voi minua onnellista. :) Kuvanlaatu on surkea, mutta siellä se sinttiäinen temmelsi. Vastasi viikkoja 10+1, eli vähän isompi kuin viikot menkoista laskettuna 9+5. Mutta sitä "oikeaa" ultraa odotellessa. Ei mua viime raskaudessa neuvolassa ultrattu, eli saan olla tyytyväinen, tiedänpähän että ainakin toistaiseksi kaikki masussa hyvin.
Kaiken huipuksi tänään viimeinen työpäivä mun työpaikassa. Tammikuussa alkaa kätilö-opinnot, hui!
vanhemmat ottivat uutiset hyvin mielin vastaan. Omalla äidilläni kesti asia sisäistää pari tuntia. Mutta sitten on hehkuttanut.
miehen äiti taas oli todennut tänään miehelleni että hän sitä jo vähän epäili kun viime kerralla kävitte. Ihmeteltiin mistä, mutta isoisä sanoi että sillä on sellanen vaisto.
no,nyt sitten joulun yli niin kerrotaan töissä kun viikot tulee täyteen. Mutta nyt on taas ollut ihan hyvä olo. Joten kivasti päivät vaihtelevat
Ihana pikkunen, Mimulus! Kauhee ku mul tulee itku näistä ultrakuvista! Oon itkeny tänään Aladdin-leffalle lentokoneessa (koko elokuvan ajan), sille, miten hyvältä sitruuna maistuu ja lisäks joka ikiselle vauvalle, jonka oon nähnyt... Toivotonta.
Mie en ymmärrä. Pillereiden kanssa itkin seittemän vuotta joka asiasta. Nyt en oo kolmeen vuoteen itkeny ku ehkä yhteensä viis kertaa. Tän raskauden aikana en kertaakaan. Ja nykyää jopa siedän nälkää. Ainoo mikä painaa, on väsymys aamuvuorojen jälkeen