Joulukuu ja syyskuisten pikkutonttujen ensimmäinen joulu <3

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja emmu_ma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minäkin pääsen viettämään laatuaikaa hammaslääkärini kanssa :-) Meillä on muuten aivan ihana suhde, olen käynyt samalla hammaslääkärillä 5-vuotiaasta asti. Olin pikkutyttönä aika hankala tapaus ja purin mm lääkäriä monta kertaa täysillä sormeen. Sain myös ilokaasua norsunaamarista.. No nyt lääkäri on jo vanha täti ja osa-aikaeläkkeeellä ja mä olen ihan hädissäni et mihin ihmeeseen mä joudun kun oma lääkärini jää kokonaan työelämästä pois.. Tämä hammaslääkärini antaa minulle edelleen jonkun tarran tai pienen lelun jos olen erityisen reipas :-) :-) Uudet hoitajat on joskus ihan ihmeisssään meijän jutuista, mm siitä kun lääkäri lässyttää mulle edelleen samoin kun lapsena :-) Meidän inside-juttuja..

Meillä on mennyt koon 68-bodyja jo jonkin aikaa, ollaan tänään menossa 3kk neuvolaan, saan kuulla minkäkokoisia me oikeesti ollaan :-)
 
Mulla puolestaan on huippu suhde gynekologini kanssa. Eikö ole kivaa, kun on kivaa mennä hammaslääkäriin tai gynelle :D! Minä juuri tällä viikolla mietin, että onneksi tuolla mun lääkärilläni on vielä paljon työvuosia edessä.
 
Juu, todellista laatuaikaa! ;) Seuraavan kerran sitten päiväkirurgisesti operoidaan vaivaisenluuta, sitten viisurit toiselta puolelta ja vielä toisenkin jalan vaivaisenluu. Että näitä nyt pukkaa, ei kärsi ihan vielä tulla uudelleen raskaaksi!

Voih, minä vasta toissapäivänä otin meille käyttöön 62 kokoiset vaatteet, ja ne on vielä vähän reilujakin. Kyllä Elli taitaa olla aika pieni tyttö vielä, vaikka tuntuu että kasvaa kamalan kovaa vauhtia!!
 
Me otettiin just käyttöön noi 68 kokoiset vaatteet :) meillä on neuvola 19.12 ja odotan innolla et sais tietää miten paljon hän on kasvanut. Viime kerralla (20.11) Natalie oli 63,3cm pitkä ja paino oli 6320g ja eilen kun punnitsin hänet niin vaaka näytti 7,2 kg :o
 
Me ollaan otettu käyttöön jo 74cm bodyjakin... :D 62cm menee osa mutta 68cm alkaa olla paras koko.

Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
Siis täh?! Me oltiin muka 58,5cm pitkiä neuvolan mukaan ja käytetään 68 vaatteita ja joitakin 62 housuja.. Hämmentävää.. 62 vaatteet on aivan liian pieniä, bodyt ei mene likikään kiinni jalkojen välistä..Joko vauvan mittasuhteet on kummalliset tai neuvolantäti ei saa oikein mitattua.. Painoa on 6500 joten pullero taitaa ainakin olla. Omaan silmäänhän se näyttää ihan sopusuhtaiselta söpöliiniltä :-)
 
Terhi, meillä oltiin muutama viikko sitten 57cm ja ollaan jo pitkään käytetty 62/68 vaatteita. Kastelahjaksi saatiin tutan 56cm body, velour -housut ja huppari. Olin ihan et kääk nää on liian pienet mut ne olikin sopivat! Body oli jopa vähän liian iso... siis noissa vaatteissa on tooooosi paljon eroja, jotkut 68 vaatteet saattaa olla samankokosia kun jotkut 56set!! Ja äippäpakkauksen vaatekoot on ihan bullshittiä...
 
Musta tuntuu, että Tutta, joiden mitoitusta sanotaan reiluksi, on meidän pojalla ollut ainut suurin piirtein paikkansapitävä verraten lapsen oikeaan mittaan. Eilisellä neuvolakäynnillä mitattiin 63-senttiseksi ja enää muutamia 62 koosta käytössä, suurin osa kokoa 68, 70 ja jopa muutama 74. Myönnettäköön, että pyöreyttä hepussa on, eilisen puntaroinnin perusteella 7,4 kg. Ikää ylihuomenna 3 kk.
 
Omppu on saanut alkunsa jouluaattona (tein positiivisen ovulaatiotestin aattonaattona).Ja mä olen oikea jouluihminen. Mulla on omat synttärit 18.12. :) Huomenna järjestämme itsenäisyyspäiväjuhlat ystävillemme. Olen paketoinut kaikille lahjan valmiiksi, saavat sitten oikein amerikan malliin juhlista lähtiessään pienen paketin. Ja tänään oon ehtinyt vauvauinnin jälkeen tehdä muutaman joulukortin lisää: piirsin meidän perheen muumeina.

kuusi.jpg

muumitkortit.jpg
 
Voii kuin ihanaa joulukuusi! Onko siellä sisällä valaistus? Mistä sellainen saisi,kun haaveilen jo monta vuotta tuolaisesta :)
 
Valkoinen kuusi on Citymarketista, siellä on edullisia (oisko ollu 39,90 klun Stockan kuusi oli yli 300). Siihen on kieputettu ympärille 12 metrinen lämpimän valkoinen led-valosarja. Tuli mielestäni tosi nätti, sopii kivasti tommosetkin valot kuuseen, vaikka aina näkee niitä kynttilännäkösiä.
 
En muista missä ketjussa puhuin aiemmin siitä, että appivanhemmat puuttuu mun mielestä liikaa meidän elämään ja se ahdistaa mua, mutta jatketaan nyt tänne. Olin jo suht rauhallinen sen joulun suhteen joka olisi siis tarkoitus viettää miehen vanhempien luona, kunnes eilen vierailtiin ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen heillä. Ei oltu kuin muutama tunti ja nyt mua ahdistaa joulu ja ylipäätään heidän näkeminen niin paljon, etten nukkunut viime yönä, itkettää ja oksettaa. Mietin, onko mulla synnytyksen jälkeinen masennus mutta toisaalta ahdistus liittyy ainoastaan appivanhempiin. Ahdistaa siis se, että kun he on täällä tai me siellä niin mä en saa olla tyttöni kanssa kuin juuri ja juuri imettää, anoppi varastaa lapsen muuksi ajaksi. Nyt he suunnittelivat jouluna käynsä tytön kanssa vaunulenkillä. En tiedä miksi he mua niin ahdistaa, koska aiemmin pidin heistä tosi paljon eikä mua ahdista kukaan muu kuka sylittelee tyttöä. Aina se on mun äidin tai isän tai veljien tai niiden tyttöystävien tai kummien tai kavereiden sylissä ja se on ihan ok. En oo keksinyt miksi juuri appivanhemmat sit ahdistaa vai onko se vaan se kun must tuntuu että ne omii lapsen kokonaan... En tiiä mut on ihan perseestä! Ja mun on tosi vaikea sanoa niille. Eikä ne tajua kun mies sanoo. Mä sanoin eilenkin että mekin halutaan olla tytön kanssa mutta eihän sillä ollut mitään vaikutusta. Miehelle kun puhun tästä niin se kysyy että mitä mä haluan että me tehdään asialle, mutta en mä osaa vastata. Anteeksi, tästä tuli varmaan tosi sekava sepustus mutta on vaan niin paha mieli. Oonko mä tyhmä kun oon mustasukkainen mun lapsesta? Ja haluan viettää aikaa hänen kanssaan myös appivanhempien läsnäollessa?
 
Mä ymmärrän sun ahistuksen vaikkei minulla varsinaisesti samaa tilannetta olekaan. Noi on vaikeita asioita. Ja mitä enemmän sitä kierrättää kiukkua ja raivoa sisällään niin sitä enemmän se alkaa ahdistamaan.

Neuvoni olisi, että yritä ajatella vaikka väkisin niitä positiivisia puolia. Miten mukavaa on kun hetken päästä he voivat ottaa lapsen hoitoon kun nyt opettelevat vauvan kanssa oloa. Pääset miehesi kanssa keskenään johonkin niin että voit luottaa lapsesi olevan hyvässä hoidossa. Ehdota miehellesi jos hän joskus siellä kylässä ollessanne ottaisi myös vauvaa syliin.

Mä luulen, että sun appivanhemmat luulee että he ovat suureksi avuksi kun pitävät vauvaa ja sä saat vapaat kädet.

Et sä ole hullu, vauva on vielä niin pieni. Ja ainakin itse olen kuin leijonaemo lapseni suhteen. Luulen että hormoonit ja kaikki jyllää vielä. Kyllä sun tunteet siitä varmasti tasaantuu kun aikaa kuluu. Jossain vaiheessa voi olla tosi ihanaakin että joku muukin haluaa sitä hoitaa.

Ja jos olette joulun siellä ja sua ahdistaa liikaa niiiden vauvan kanssa oleminen niin nappaa lapsesi syliin ja poistu vaikka toiseen huoneeseen hoitamaan vauvaa. Jätä miehellesi selitysvastuu. Mä nappasin ristiäisissä lapsen jossain vaiheessa ja ilmoitin meneväni nukuttamaan vauvan NYT. Huutava vauva kiersi siellä sylistä syliin ja jokainen kuvitteli saavansa vauvan rauhoittumaan. Aikani koitin nätisti sanoa että nyt on ikäväkyllä vauva liian väsynyt seurustelemaan. Ei mennyt jakeluun niin oli pakko sanoa lujemmin.
 
Tuiti, mulla oli/on samaa ahdistusta miehen vanhempien kanssa. Mä juttelin asiasta oman äitini kanssa ja hän kysyi että "onko ne ylittänyt sulla jonkin "rajan" mitä ei saisi ylittää, ettet kestä sitä?". Mä kun asiaa mietin niin tajusin että ne oli ylittänyt mun päässä jonkun rajan mikä sitten sai mut hermostuneeksi. Se on inhottava ja kauhea tunne jos ei saa omaa lastaan syliin vaikka kuinka haluaisi. Onneksi meillä nuo appivanhemmat on nyt tajunnu rauhoittua eikä enää niin paljon revi sylistä kuin alkuun. Eilenkin vietiin vauva sinne hoitoon 2 tunniksi kun piti mennä ostelemaan joululahjoja moneen eri kauppaan! Ja kun tultiin takaisin niin sain jopa pidellä vauvaani sylissä sen jälkeen <3 :D Haha.

Mutta koita jaksaa, ja tosiaan, yritä haalia itsellesi aikaa niinkuin TerhiJii sanoi ja koita olla miettimättä sitä ärsytystä. Vaikka se on vaikeaa, tiedän, niin koita nauttia ! Lähtekää vaikka käymään jossain, mulle se auttoi suuresti kun ei tarvinnut katsoa sitä hössötystä :D
 
Kiitos, kiva kuulla etten oo ihan hullu ja ettei nää ajatukset ja tunteet oo epänormaaleja. :) Mä nimenomaan haluan että tyttö oppii olemaan muidenkin kuin mun kanssa ja siks onkin hyvä, että pääsee sylittelemään milloin kenenkin kanssa. Joku niissä appivanhemmissa vaan ahistaa. Täytyy kai sit vaan yrittää pitää puoleni vähän paremmin ja saada ne tajuamaan, että mä ihan tykkään ja haluan olla lapsen kanssa silloinkin kun joku muukin voisi olla.
 
Se piti vielä kirjoittaa, että musta tuntuis jotenkin tosi vaikealta jättää tyttö hoitoon appivanhemmille. Kerran oli jo hoidossa mun vanhemmilla muutaman tunnin kun käytiin miehen kanssa ravintolassa eikä mulla siinä ollut mitään ongelmaa. Mut ajatuskin että jättäisin appivanhemmille tuntuu tosi pahalta, enkä osaa edes sanoa miksi...
 
Voi vitsit tuiti, sulla on selkeesti appihalvaus :D Mulla oli toi sama noitten miehen kakaroiden kanssa ja kutsuin sitä totaaliseksi lapsihalvaukseksi.

Ei oo kivaa, mut tasaantuu kyllä ku aikaa kuluu. Oo itelles armollinen, sulla (niinkuin kellä vaan meistä) saa olla negatiivisia tunteita "lähipiiriä" kohtaan. Älä ota asiasta niin suuria paineita, ehkä se helpottaa kun et kierrätä inhoa päässäsi liikaa. On varmasti vaikeeta jos meinaatte joulun siellä viettää. Mä en kyllä ymmärrä mikä pakko teidän on sinne mennä jos sua noin ahdistaa. Kai sunkin mielipiteelläsi jotain merkitystä on?
 
Joo ja mä oon muutenkin sellainen että mietin vaan mielessäni ja kerään raivoa ja sit kun se purkautuu niin ei kannata kenenkään olla lähellä. :D ollaan me mietitty et jos sit oltais kotona joulu, mut jotenkaan sekään ei tunnu parhaalta vaihtoehdolta. Tai tuntuu että joulu jää sit vähän vajaaksi kun ei meillä oo sellaista tunnelmaa täällä. Ja ollaan oltu vuoro vuosin kummankin vanhemmilla ja nyt on taas miehen puolen vuoro. Ja tiiän että se on tosi tärkeätä niin mun miehelle kuin hänen vanhemmilleen. Oikeestaan mä ehkä haluaisin mennä mun vanhemmille, mut jotenkin se tuntuis epäreilulta. Se nyt olis kai ihan ok sit että oltais vaan ihan kotona. Katsotaan nyt miten nää ajatukset tästä kehittyy. Ja tiedän, mä ajattelen ihan liikaa. :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top