Joulukuisten mietteet
- Ketjun aloittaja marie14
- Aloituspäivämäärä
Sanu80
Puuhakas puhuja
Ei se oireiden katoaminen ollut kuvittelua. Nyt tulee jo vertatämä menee kesken.
Voi, jospa olisi harmitonta. Ei kannata vielä luovuttaa...
Testiviiva voi olla hailakampi myös, jos juo paljon ja käy usein vessassa eli pissa on laimeampaa. Suurempi todennäköisyys on, että kaikki on hyvin kuin huonosti iästä riippumatta.
Hei tämähän oli ällistyttävän ihanasti ajateltu, tämä viimeinen lause! Aion mennä tuon ajatuksen kanssa nukkumaan ja nukkua hyvin. Kiitos päivän positiivisesta maanpinnalle palauttamisesta! Murehtimaan ehtii tarvittaessa huomennakin Kiitos tästä! ⚘
Ei se oireiden katoaminen ollut kuvittelua. Nyt tulee jo verta
Voi ... Toivotaan vielä että raskaus jatkuisi. Onko vuotoa paljon? Minä vuodin esikosta pieniä määriä vähän väliä kun oli kiinnittynyt kohdunsuulle. Toivon voimia sinulle ensi yölle, koita saada nukuttua, aamulla tiedät enemmän!
Oon kuullut aiemminkin, että monet sairastuu flunssaan just ennen plussaa. Itselläni kävi näin myös. Sain kunnon oireet ja kuumeilin pääsiäisenä ja sen jälkeen monta päivää samaa flunssaa, jota muut tartunnan saaneet oireilivat paljon kevyemmin. Kuulemma saattais johtua siitä, että immuunipuolustus laskee tuolloin hetkellisesti, ettei keho ala hylkiä alkiota. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta jännä ilmiö joka tapauksessa!
Ei se oireiden katoaminen ollut kuvittelua. Nyt tulee jo verta
voi ei!!! Olen todella pahoillani
toivotaan kuitenkin, ettei olisi keskenmenosta kyse
Zaria
Oman äänensä löytänyt
Vuotoa tulee pikkareihin asti, ja on vähän turhan kovat kivut. Ne oireet tosiaan katosi täysin. Varasin ajan gynelle, en pystynyt töihin menemään. Iltapäivällä oon viisaampi. Viikkoja on tosiaan 5+6 vasta. Pahinta tässä ei edes ole keskenmeno:
Vuosi sitten olin vakavassa suhteessa, ja toivotusti raskaana. Silloinkin alkoi samanlainen vuotelu samoilla viikoilla. Olin lopulta huolestunut, ja puhelimessa mietin miehelle, pitäiskö koittaa saada ultraan aika. Mies totesi, että mitä se hyödyttää. Puhelu loppuikin normaalisti. Sen jälkeen mies ei enää vastannut. Hänellä oli alkanut loma, ja vastoin suunnitelmiaan lähti toiselle puolellle suomea, siltä istumalta. Tottakai oli huolissani, luulin, että jotain vakavaa on sattunut. No, miestä ei vain HUVITTANUT vastata. Pari päivää tästä, keskenmeno alkoi kunnolla. Olin yksin kotonna, itkuinen, kipeä ja paniikissa. Soitin miehelle, laitoin viestiä, pyysin, anelin ja rukoilin, että se vastaisi. Miten kukaan voi tehdä toiselle näin?
En saanut vastausta. Muutaman päivän päästä mies soitti, pahoitteli käytöstään ja yritettiin vielä. Ajattelin, että kaikkeen täytyy olla hyvä syy. Paskat. Sama meno jatkui, ja lopulta ero tuli siitä, kun puhelimessa kysyin, mitä hän haluaisi syödä viikonloppuna. Voitteko uskoa. Sain vastaukseksi kiukkuista mutinaa, ja kun hermostuin, se oli siinä. En nähnyt miestä enää, eikä hän vastannut minulle koskaan, sanonut sanaakaan. Koitin kyllä kysyä selitystä, ja puhua, kuten aikuisten kanssa puhutaan.
Tapasin sitten tämän odottamani lapsen isän. Mukava mies, ja tapailtiin. Kerroin hänelle kokemukseni tuon edellisen kanssa, ja sen, kuinka traumaattinen tuo keskenmeno oli. Nimenomaan miehen käytöksen, eli julman hylkäämisen vuoksi. Tämä "isä" tuntui asiaa pohtivan, ja kyselikin siitä. Sitten sain tietää olevani vahingosta raskaana. Hän otti asian hyvin, kunnes kävi samoin: yhdestä puhelusta kaikki muuttui. Hän haluaa olla rauhassa. Hän ei halua lasta. Mitään muuta vastausta en ole häneltä nyt viikkoon saanut. Olen koittanut puhua (laittaa viestiä) että ymmärräthän, että jos keskeytystä tahdot, meidän on puhuttava, ennenkuin aika loppuu. En minä sitä olisi voinut tehdä, kylläkään. Sitten alkoi verentulo. Olen siitäkin kertonut, pyytänyt, että laita viesti, ole mun tukena, älä tee mulle samaa. Ei vastausta. Siksi olen niin itkuinen, ja paniikissa. En voi ymmärtää, miten kukaan tekee toiselle noin, ja miksi? Mihin painajaiseen olen pudonnut, pääsemättä pois? Miksi tämä sama toistuu?
Mulle jäi tuosta keskenmenosta todella runsaat kuukautisvuodot. Semmoisia isoja klimppejä ja verta tulvimalla niin, ettei siteet riitä. Ei ole normaalin rajoissakaan enää. Tätäkin tämä nykyinen kyseli, että kävinkö lääkärissä. Kerroin, että en käynyt, olin henkisesti niin loppu, etten kertakaikkiaan jaksanut mennä. Melkein sain jo itseni tsempattua lääkäriin, mutta sitten olinkin raskaana. No, nyt menen, kerron gynelle tämän kaiken, ja toivon, että saan niin pitkän sairasloman, että tämä kaikki on ohi. En jaksa töissä pelätä, milloin vuoto alkaa, etenkään kun mun työssä ei oikein vessaan pääse, kun tahtoisi. Tauoilla vain.
Vuosi sitten olin vakavassa suhteessa, ja toivotusti raskaana. Silloinkin alkoi samanlainen vuotelu samoilla viikoilla. Olin lopulta huolestunut, ja puhelimessa mietin miehelle, pitäiskö koittaa saada ultraan aika. Mies totesi, että mitä se hyödyttää. Puhelu loppuikin normaalisti. Sen jälkeen mies ei enää vastannut. Hänellä oli alkanut loma, ja vastoin suunnitelmiaan lähti toiselle puolellle suomea, siltä istumalta. Tottakai oli huolissani, luulin, että jotain vakavaa on sattunut. No, miestä ei vain HUVITTANUT vastata. Pari päivää tästä, keskenmeno alkoi kunnolla. Olin yksin kotonna, itkuinen, kipeä ja paniikissa. Soitin miehelle, laitoin viestiä, pyysin, anelin ja rukoilin, että se vastaisi. Miten kukaan voi tehdä toiselle näin?
En saanut vastausta. Muutaman päivän päästä mies soitti, pahoitteli käytöstään ja yritettiin vielä. Ajattelin, että kaikkeen täytyy olla hyvä syy. Paskat. Sama meno jatkui, ja lopulta ero tuli siitä, kun puhelimessa kysyin, mitä hän haluaisi syödä viikonloppuna. Voitteko uskoa. Sain vastaukseksi kiukkuista mutinaa, ja kun hermostuin, se oli siinä. En nähnyt miestä enää, eikä hän vastannut minulle koskaan, sanonut sanaakaan. Koitin kyllä kysyä selitystä, ja puhua, kuten aikuisten kanssa puhutaan.
Tapasin sitten tämän odottamani lapsen isän. Mukava mies, ja tapailtiin. Kerroin hänelle kokemukseni tuon edellisen kanssa, ja sen, kuinka traumaattinen tuo keskenmeno oli. Nimenomaan miehen käytöksen, eli julman hylkäämisen vuoksi. Tämä "isä" tuntui asiaa pohtivan, ja kyselikin siitä. Sitten sain tietää olevani vahingosta raskaana. Hän otti asian hyvin, kunnes kävi samoin: yhdestä puhelusta kaikki muuttui. Hän haluaa olla rauhassa. Hän ei halua lasta. Mitään muuta vastausta en ole häneltä nyt viikkoon saanut. Olen koittanut puhua (laittaa viestiä) että ymmärräthän, että jos keskeytystä tahdot, meidän on puhuttava, ennenkuin aika loppuu. En minä sitä olisi voinut tehdä, kylläkään. Sitten alkoi verentulo. Olen siitäkin kertonut, pyytänyt, että laita viesti, ole mun tukena, älä tee mulle samaa. Ei vastausta. Siksi olen niin itkuinen, ja paniikissa. En voi ymmärtää, miten kukaan tekee toiselle noin, ja miksi? Mihin painajaiseen olen pudonnut, pääsemättä pois? Miksi tämä sama toistuu?
Mulle jäi tuosta keskenmenosta todella runsaat kuukautisvuodot. Semmoisia isoja klimppejä ja verta tulvimalla niin, ettei siteet riitä. Ei ole normaalin rajoissakaan enää. Tätäkin tämä nykyinen kyseli, että kävinkö lääkärissä. Kerroin, että en käynyt, olin henkisesti niin loppu, etten kertakaikkiaan jaksanut mennä. Melkein sain jo itseni tsempattua lääkäriin, mutta sitten olinkin raskaana. No, nyt menen, kerron gynelle tämän kaiken, ja toivon, että saan niin pitkän sairasloman, että tämä kaikki on ohi. En jaksa töissä pelätä, milloin vuoto alkaa, etenkään kun mun työssä ei oikein vessaan pääse, kun tahtoisi. Tauoilla vain.
Muokattu viimeksi:
Voi, oon tosi pahoillani noista sun kokemuksista!!
Kuulostaa ihan painajaismaiselta jäädä just tuossa tilanteessa yksin, ja suoraan sanottuna raukkamaista käytöstä noilta miehiltä 
Ihan superpaljon voimia ja jaksamista sinne
Ei se oireiden katoaminen ollut kuvittelua. Nyt tulee jo verta
Tuleeko verta paljon? Pieni tiputtelun ilmeisesti ole välttämättä vaaraksi. Tsemppiä kuitenkin!
Voimia Zaria!! ❤ Oot joutunut muutenkin vaikeassa tilanteessa kantamaan kauhean raskasta epävarmuutta parisuhteesta On kauheaa huomata, että silloin kun toista eniten tarvitsisi, vastassa onkin hiljaisuus tai totaalinen ohittaminen ja hylkääminen. Todella rankkaa.
Muista, että sä ansaitset tukea ja välittämistä. Miehen mahdollinen vetäytyminen on sen oma (keskenkasvuinen) ratkaisu, eikä tarkoita että sinun pitää sellaiseen tyytyä tai piilottaa oma tuen tarve. Tietenkin keskenmeno (tai sen uhka) voi olla vaikea paikka miehellekin ja joku voi vetäytyä koska ei osaa tai uskalla kohdata surua tms. Mutta toivon että löydät jonkun joka tukee sinua juuri nyt. Jos se ei ole se puoliso niin olisko joku ystävä? Hyvä kun ainakin meille jaoit tuon tilanteen, joskus edes vähän auttaa kun ei ole ihan yksin pähkäilemässä. Halauksia!
Muista, että sä ansaitset tukea ja välittämistä. Miehen mahdollinen vetäytyminen on sen oma (keskenkasvuinen) ratkaisu, eikä tarkoita että sinun pitää sellaiseen tyytyä tai piilottaa oma tuen tarve. Tietenkin keskenmeno (tai sen uhka) voi olla vaikea paikka miehellekin ja joku voi vetäytyä koska ei osaa tai uskalla kohdata surua tms. Mutta toivon että löydät jonkun joka tukee sinua juuri nyt. Jos se ei ole se puoliso niin olisko joku ystävä? Hyvä kun ainakin meille jaoit tuon tilanteen, joskus edes vähän auttaa kun ei ole ihan yksin pähkäilemässä. Halauksia!
Zaria
Oman äänensä löytänyt
Ei ole ketään, kelle puhua. Ystävät eivät missään nimessä enää halua lapsia, joten eivät osaa yhtään samaistua. Viimeksi, kun sain keskenmenon, ystävä oli samaan aikaan tekemässä aborttia, ja viestitteli sieltä, kuinka ei meinaa lähteä käynnistymään, ja olispa tämä äkkiä pois... Minulla kyllä käynnistyi keskenmeno, ja ystävä tiesi sen kyllä
Ei se auta, kuin lähteä kuulemaan tuomio. Eniten toivon, että saan sairaslomaa, en pysty töissä olemaan nyt. Jospa pahin olisi vasta huomeniltana, tai lauantaina, niin olisi helpompi lapsilta salata, kun eivät ole kotona viikonloppuna.
Ei se auta, kuin lähteä kuulemaan tuomio. Eniten toivon, että saan sairaslomaa, en pysty töissä olemaan nyt. Jospa pahin olisi vasta huomeniltana, tai lauantaina, niin olisi helpompi lapsilta salata, kun eivät ole kotona viikonloppuna.
Juuri
Juurikin siitä! Keho keskittyy 100% alkion kasvamiseen ja turvaamiseen, varsinkin kun 3 ekaa viikkoa ovat ne kriittisimmät (ne viikon ennen plussaa). Voin kuvitella että kun koko kehon järjestelmä on keskittynyt uuteen ihmisen alkuun, on pöpöillä täydellinen mahdollisuus hyökätä immuunia vastaan. Samasta syystä saman flunssan mitä muut perheenjäsenet potee, raskaana ollessaan kokee monin verroin pahempana.
Oon kuullut aiemminkin, että monet sairastuu flunssaan just ennen plussaa. Kuulemma saattais johtua siitä, että immuunipuolustus laskee tuolloin hetkellisesti, ettei keho ala hylkiä alkiota. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta jännä ilmiö joka tapauksessa!
Juurikin siitä! Keho keskittyy 100% alkion kasvamiseen ja turvaamiseen, varsinkin kun 3 ekaa viikkoa ovat ne kriittisimmät (ne viikon ennen plussaa). Voin kuvitella että kun koko kehon järjestelmä on keskittynyt uuteen ihmisen alkuun, on pöpöillä täydellinen mahdollisuus hyökätä immuunia vastaan. Samasta syystä saman flunssan mitä muut perheenjäsenet potee, raskaana ollessaan kokee monin verroin pahempana.
Ei ole ketään, kelle puhua. Ystävät eivät missään nimessä enää halua lapsia, joten eivät osaa yhtään samaistua. Viimeksi, kun sain keskenmenon, ystävä oli samaan aikaan tekemässä aborttia, ja viestitteli sieltä, kuinka ei meinaa lähteä käynnistymään, ja olispa tämä äkkiä pois... Minulla kyllä käynnistyi keskenmeno, ja ystävä tiesi sen kyllä
Ei se auta, kuin lähteä kuulemaan tuomio. Eniten toivon, että saan sairaslomaa, en pysty töissä olemaan nyt. Jospa pahin olisi vasta huomeniltana, tai lauantaina, niin olisi helpompi lapsilta salata, kun eivät ole kotona viikonloppuna.
Voi
Zaria
Oman äänensä löytänyt
Keskenmeno on tosiaan jo käynnissä. Antibiootit sain varalta. Syynä ehkä mun kilpirauhasenvajaatoiminta. Miehestä ei ole kuulunut. Olo on loputtoman tyhjä. Menetin sekä aluillaan olevan parisuhteen, että lapsen. Toisaalta, mitäpä tuommoisella "miehellä" olisi tehnytkään.
Mun eilinen hcg verikoe , joka siis klinikan kautta haluttiin, näytti hyvää lukemaa 309. Eilen oli dpo 15. Soitin tuloksesta ja varasin ultran. Lugesteron jatkuu viikon pienenevällä annoksella. Nyt vaan peukut pystyyn, että ois elinkelpoinen alkio matkassa
Voi ei, tosi kurjat kokemukset sulla takana, kyllä elämä tuntuu epäreilulta, että nyt sitten tämä raskauskin vietiin, tuommoinen mies tosiaan sai häipyäkin sinun elämästä lopullisesti, mutta on se kyllä ihme juttu että miehillä on joku ihme vapaa valinta haluaako kantaa vastuuta vai ei, uskomatonta... Todella paljon voimia sinulle arkeen, onneksi täältä löytyy ihmisiä joiden kanssa jakaa asioita ja kenties heitäkin kenellä samoja kokemuksia.
Voi ei miten kamalia asioita joudut käymään nyt läpi ihan yksin
toivottavasti saat tukea suremiseen ja toipumiseen, juttele tosiaan vähintään täällä jos tuntuu, ettet muualta saa tukea. Tuollainen kohtelu on ihan hirveää ja vielä toiseen kertaan. Hurjan paljon voimia ja halauksia täältä!
Marcipa
Piirimestaruustason postaaja
Paljon voimia! Ihan kamalaa joudut kokemaan.
Liina_XX
Oman äänensä löytänyt
Onpa kurja tilanne. Voimia paljon tästä eteenpäin.