Joulukuisten mietteet

Voi näitä alun vuotoja... mullakin tuli verta paperiin ihan jonkin verran tänään. Ja samalla oli mahakin kipeä. Toivottavasti ei vakavaa.. neljä raskautta jos tämä lasketaan mukaan ja kaikissa ollut alussa vuotoa. Kaksi keskenmenoa. Eli kyllä hirvittää jo nyt

Piinaavaa aikaa tämä eka kolmannes raskaudessa :sad001 toivotaan että kaikki hyvin ja saadaan kaikki omat vaavit loppu vuodesta syliin :Heartred
 
Voi näitä alun vuotoja... mullakin tuli verta paperiin ihan jonkin verran tänään. Ja samalla oli mahakin kipeä. Toivottavasti ei vakavaa.. neljä raskautta jos tämä lasketaan mukaan ja kaikissa ollut alussa vuotoa. Kaksi keskenmenoa. Eli kyllä hirvittää jo nyt

Toivotaan, että on harmitonta. Ja voihan olla jos onnistuneessa raskaudessa oli kanssa vuotoa. Tsemppiä jännitykseen!
 
Mulla tulee välillä sellasta enemmänkin vaaleanpunaista vuotoa. Ei se nyt säikäytä sentään. Ja kaikenmaailman jomotuksia ja kipuja on mahassa päivittäin
 
Joo ihan sellaisia menkkamaisia kipuja on mullakin monta kertaa päivässä. Aaltoilevaa kipua.

kiva että se salainen ryhmä perustettu, pitääpä liittyä sinne kun 20 viestiä kasassa
 
Mulla ei onneks ole mitään vuotoa, mutta vatsaa on särkenyt jo viikon! Alkoi ennen plussaamista, ja olin ihan varma että menkat tekee tuloaan entistä kivuliaampina, mutta eipä tullutkaan. Välillä on särkenyt todella kovaa, ja oon ollut vähän huolissani, ettei vaan ole keskenmeno tulossa tai kohdunulkoinen. Ja nyt kun on parina päivänä ollut vähemmän särkyä, sekin on huolestuttanut.. :hilarious: Koskaan ei ole hyvä! :grin
 
Mullakaan ei ole tänään ollut vuotoa. Toivottavasti pysyisi poissa. Huomenna hcg mittaukseen kun tämä ihan super alussa vielä.

ihana kevätpäivä tänään :Heartred
 
Minulla ei ole onneksi ollut yhtään vuotoja, se on minun pahin pelkoni. Menkkamaisia kipuja sen sijaan on. Tänään ollut vähämmän, ja se tosiaan huolestuttaa. :nailbiting: Vaikka järki sanoo ettei kannata murehtia, ja itse ei pysty vaikuttamaan asiaan juuri yhtään. Mutta kuka sitä järkeä kuuntelee. :grin
 
Hyppään tänne mukaan, vaikka ihan alussa vasta mennään. Torstaina eka haamulainen, ja kivasti on vahvistunut siitä:happy: Keskiviikkona verikokeeseen ja sen perusteella sitten varataan uä aika toukokuun ekalle viikolle varmaan.
Mulla on vuotanut sekä onnistunut raskaus, että keskeytyneet keskenmenot eli niistä en omalla kohdalla pysty päättelemään mitään. Vasta ultra kertoo onko kaikki ok vai ei. Tsemppiä vuotojen kanssa, ne vaatii kyllä pitkää pinnaa!
 
Täällä kans viime viikolla plussannut uskaltautuu varovasti mukaan. Mulla kans perjantaina tuli vähän verta pyyhkiessä mut sen jälkeen ei oo onneks ollut mitään ja viivat vahvistunu. Ennen esikoista oli yks keskenmeno, joten kyllä on nytkin ehtiny jännittää. Vähäistä verenvuotoa oli vähän kyllä esikoisenkin raskaudessa joskus viikolla 6+ eli ei tosiaan kerro välttämättä mitään.
 
Mä pompsahdan myös mukaan, kun viiva vahvistunut viime viikkoisesta ihan mukavasti. Plussasin viime viikolla. Nyt kuukautiset on muutaman päivän myöhässä. Alavatsa kipuilee ihan jatkuvasti, näin tehnyt itseasiassa koko ajan. Myös alaselässä on kipuja, mutta ilman särkylääkettä kuitenkin pärjään hyvin.
Vähän jännittää, että kuinka käy. Toivottavasti kaikki olis hyvin ja olis raskaus vielä oikeassa paikassakin.:smiley-ashamed005:Heartred
Onnea kaikille teille! On tämä jännää, ihanaa ja tunteiden vuoristorataa:nailbiting::woot::rolleyes::oops::happy093
 
Onnea kaikille mukaan hypänneille! :happy:

Itsellä piinaava päivä meneillään, tänään laskujen mukaan pitäisi kuukautisten alkaa tai viimeistään viikon puoliväliin mennessä. Alavatsassa ollut tuttuja menkkaoloja, tosin ei tunnu mielestäni ihan samalta kuin yleensä menkkojen alkaessa. Siitä ainokaisesta testistäkin on nyt jo niin monta päivää etten oikein ole enää varma, teinkö edes koskaan mitään testiä vai olenko jonkin unen perusteella tullut tännekin kirjoittelemaan. Samalla huomaan selvästi ottavani etäisyyttä koko asiaan tammikuun keskenmenon vuoksi, miehellä sama homma. Pitänee käydä hakemassa uusi testi kaupasta töiden jälkeen että saa vähän mielenrauhaa, kävisiköhän mahdollinen uusi plussatulos synttärilahjasta miehelle huomenna. :hilarious:

Voimia kaikille piinaaviin oloihin ja oireisiin ja odotuksiin! :Heartred
 
Oon niin onnellinen tästä raskaudesta, ja toivon, että kaikki menee hyvin. Mutta miljoona asiaa on plussan jälkeen tullut mieleen ja tunnen jotenkin huonoa omaatuntoa niistä. Kun on jo itsellä ikää, mietin onko tää hirvee riski. Pelkään, että tulee jotain mihin en voi itse millään tavalla vaikuttaa. Tämä raskausaika jännittää pelon sekaisin tuntein, mahdollinen tuleva vauva-arki samoiten. Esimerkiksi, Miten jaksaa kaikessa. Onko tää vaan nyt hormoneista johtuvaa hullua päässä?:whacky011
Sitten pohdin tulevaa synnytystä. Mulla on ihan ehdoton se, että mennään suunnitellulla sektiolla. Ja sehän on ihan tutkittu asia, että odottavan äidin liika stressi voi mahdollisesti aiheuttaa lapsen psyykkeeseen esim. lisääntyneen ADHDn riskiä yms. Eli äidin jatkuva stressitilaa en missään nimessä halua ja jotenkin koitan tietoisesti välttää stressaavia tilanteita tai stressiä lisääviä asioita.
No tämän kannalta tietysti haluan, että en joutuisi tästä sektio asiasta taistelemaan. Haluaisin nauttia raskaudesta kunnolla heti alkuunsa ja tietäen, että pääsen synnyttään sektiolla. Tää epävarmuus kuinka kauan tämän päätöksessä sit menee, stressaa mua kovasti. Turun suunnilla ainakin kuullut, että tätä päätöstä ei saa kovinkaan helposti, vaan joutuu käydä siellä, tuolla ja keskustella ja vaikka mitä ennen kuin sen päätöksen saa sit joskus. Ja tämähän lisää vaan painetta ja stressiä. Ihan turhia ylimääräisiä käyntejä sinne ja tonne. Kun tosiaan voisi vaan nauttia ja pitää huolta raskauden aikaisesta hyvinvoinnista. En mä pysty jos murehdin tällaista. Huh:smiley-ashamed004

Pahoittelen pitkää tekstiä. On vaan pakko purkaa oloa. Helpotti tämäkin. Nää hormonit:banghead::laughing001:smiley-ashamed005
 
Täälläkin viime viikolla plussannut ilmoittautuu :) Piti parin päivän päästä tehdä testi vielä uudestaan, vaikka jo ekalla kerralla oli ihan selvä tulos. On ollut tietenkin ihan superonnellinen olo, mutta jotenkin aika yhtäkkiä lakkasi kulumasta ihan täysin, kun koko ajan vaan odottaa milloin pääsee näkemään, että siellä oikeasti on jotain :D Sellainen huolensekainen hämmennys jatkuvasti, ja vaikea keskittyä oikeen ajattelemaan mitään muuta.

Varasin siis heti varhaisultraan ajan 9. viikolle 5.5. Tuntuu melkein mahdottomalta jaksaa odottaa tuohonkin asti, saatikka sinne 12. viikolle, milloin ultra kai olis julkisella puolella... Tämä on siis meille ensimmäinen.

Onnea kaikille plussanneille & mukaan tulleille :Heartred
 
Hei kaikille! Täällä uusi odottaja. Plussasin jo 3.4, haamun, ja siitä muutaman päivän päästä jo vahvemman viivan. En uskaltanut keskenmenon pelossa liittyä aiemmin tänne. Nyt on "pakko" etten ole niin yksinäinen. Tämä lapsi on nimittäin vahinko, ihan lyhyen suhteen jäljiltä. Isä oli ensin innoissaan, tuumi, että ei tämä yllätys pahalta tunnu. Katseli laskettua aikaa, ja puhui raskausjuttuja, mutta sitten ihan yhtäkkiä kai säikähti, ja panikoi. Nyt hän haluaa "olla rauhassa" ja ainoa, mitä on minulle sanonut, on, että ei halua last, ja ei ole oikein minulta pakottaa häntä isäksi. Tuntuu niin pahalta. Minä kuitenkin olen tämän pienen päättänyt pitää. Minulla on lapsia ennestään, isällä ei. Kaikki on vielä auki, epäselvää ja pelottavaa. Aika näyttää, miten käy. Nyt ei kyllä kovin toiveikas olo ole.
Rakastan tätä pientä jo nyt aivan valtavasti! En muistakkaan, että aiemmissa raskauksissa olisi ollut näin valtavaa tarvetta suojella vatsassa kasvavaa elämää.
 
Onko tää vaan nyt hormoneista johtuvaa hullua päässä?:whacky011
Sitten pohdin tulevaa synnytystä. Mulla on ihan ehdoton se, että mennään suunnitellulla sektiolla. Ja sehän on ihan tutkittu asia, että odottavan äidin liika stressi voi mahdollisesti aiheuttaa lapsen psyykkeeseen esim. lisääntyneen ADHDn riskiä yms.



Luulen tuon olevan alkuraskauden hormonimyrskyä. Mulla myös on kaikki mahdolliset pelot ja paniikit, en todellakaan normaalisti ole tälläinen.

Ainakaan tuo ADHD ei ole mikään maailman loppu. Mulla se on, yhdellä lapsista myös, ja juuri tämä lapsi on se kaikkein empaattisin, rakastavin, idearikas ilopilleri. Kouluun tarvitsee lääkityksen, mutta muita hankaluuksia ei ole. Toki on vilkas, muttei hankala tai ilkeä.

Sektion kyllä käsittääkseni pelon vuoksi saa, kun napakasti pyytää. Mikä sulla on syy sektion haluamiseen?
 
Luulen tuon olevan alkuraskauden hormonimyrskyä. Mulla myös on kaikki mahdolliset pelot ja paniikit, en todellakaan normaalisti ole tälläinen.

Ainakaan tuo ADHD ei ole mikään maailman loppu. Mulla se on, yhdellä lapsista myös, ja juuri tämä lapsi on se kaikkein empaattisin, rakastavin, idearikas ilopilleri. Kouluun tarvitsee lääkityksen, mutta muita hankaluuksia ei ole. Toki on vilkas, muttei hankala tai ilkeä.

Sektion kyllä käsittääkseni pelon vuoksi saa, kun napakasti pyytää. Mikä sulla on syy sektion haluamiseen?
Joo näin mäkin ajattelin, tänään jo hieman paremmilla tai no, rauhallisimmilla mielin. ADHD ei tosiaan olisi maailmanloppu, artikuloin tuossa tunneryöpyssä hieman väärin. Meidän perheen ympärillä on autismia, on ystäviä joilla adhd jne. Mulle ei siis ole kynnys eikä mikään, jos lapselle tulisi näistä jokin. Jokainen on lahja ja arvokas omine piirteineen. Enemmän vaan tuossa tunteiden melskassa se turha stressi ja siitä mahdolliset turhien riskien lisääntyminen sai minut räjähtämään. Se, että pitkitetään jotakin päätöstä, johon jokaisella on oikeus vaikuttaa ja valita, en ymmärrä. Miksi ei voida vaan suostua ja tehdä asiasta sujuvaa ja helppoa. No, minä taistelen. Olen tämän sektion päättänyt jo seitsemän vuotta sitten. Se on minulle yhtä luonnollinen, kuin jollekin alateitse synnyttäminen. Ei siihen ole mitään tiettyä syytä. Sisäinen vaisto sanoo, että se on mun kohdalla oikea tapa synnyttää.
En tiiä vaikuttaako tietyt sairaudet tähän päätökseeni, että koen sektion olevan kohdallani jopa turvallisempi. Mutta näin olen siis päättänyt synnyttää, jos ja kun sen aika tulee.
Jokainen tekee kuten parhaakseen kokee. Jokaisen päätöstä tulisi kunnioittaa ja arvostaa, ilman kyseenalaistamista. Varsinkin, kun kyse on naisen omasta kehosta. Riskit tiedostan, molemmissa tavassa on omat riskinsä. Ei se silti toisesta tee yhtään sen parempaa tai huonompaa tapaa synnyttää. Toivoisin vaan, että olisi sellanen sujuva tapa tämäkin valita ja lääkärit kunnioittaisivat automaattisesti myös minun valintaani ja päätöstä. Ruksi paperiin ja thats it.:laughing001 Mut eipä näin helppoa ratkaisua ole.:shifty:
 
No, lääkärit kai punnitsee paitsi riskejä, myös kustannuksia ja resursseja. Jospa vauva olisi vaikka perätilassa, jolloin saisit sektion automaattisesti. Mun ystävä sai sen ihan jämäkästi ilmoittamalla, ettei alakautta synnytä, piste. Lääkäri oli todennut, että sulla on niin vahvat mielipiteet, etten ala väitteleen. Mutta kai se tie sektioon on siksikin niin pitkä, että ne, joilla ei ole kamalaa pelkoa, karsiutuu pois. Joillakinhan voi kyse olla vaan jostain jännityksestä, paniikista ym, mihin auttaa tieto ja puhuminen ym. En tosiaan tiedä, millainen ruljanssi tuo sektion saaminen esim pelon vuoksi on.
 
Täälläkin viime viikolla plussannut ilmoittautuu :) Piti parin päivän päästä tehdä testi vielä uudestaan, vaikka jo ekalla kerralla oli ihan selvä tulos. On ollut tietenkin ihan superonnellinen olo, mutta jotenkin aika yhtäkkiä lakkasi kulumasta ihan täysin, kun koko ajan vaan odottaa milloin pääsee näkemään, että siellä oikeasti on jotain :D Sellainen huolensekainen hämmennys jatkuvasti, ja vaikea keskittyä oikeen ajattelemaan mitään muuta.

Varasin siis heti varhaisultraan ajan 9. viikolle 5.5. Tuntuu melkein mahdottomalta jaksaa odottaa tuohonkin asti, saatikka sinne 12. viikolle, milloin ultra kai olis julkisella puolella... Tämä on siis meille ensimmäinen.

Onnea kaikille plussanneille & mukaan tulleille :Heartred
Onnea plussasta! Mulla samat fiilikset kuin sulla :hilarious:
Tuntuu, että aika matelee kun odottaa varhaisultraa ja muutenkin on vain mielessä, onko sielä kohdussa elämää vai ei :facepalm: Mulla varhaisultra 21.4. Tuntuu ikuisuudelta tää odotus että saa jonkunlaisen varmistuksen!
 
Liityn myös joukkoon, sain ekan haamun viikko sitten tiistaina, perjantaina digiin raskaana ja nyt jo puikossa testiviiva on yhtä tumma kuin kontrolli, eli uskallan ehkä lopettaa testailun. :)

Väsymys on läsnä koko ajan ja joudun joka päivä ottamaan päiväunet. Vatsassa on aina muutaman kerran päivässä niitä menkkamaisia kipuja. Rinnat ovat jo nyt turvonneet ja selkään sattuu! Ensimmäinen neuvola on varattu 6.5., joka on laskutavasta riippuen 8. tai 7. viikko (ovuloin vasta kp21).
 
Takaisin
Top