Voimia teille jolla nyt surua Täällä tuntuu et päivät matelee odottaen alkuraskauden ultraa ja vaikka siellä kaikki olisi kunnossa ei se jännäily siihen lopu. En ymmärrä miten tästä hetkestä ei vois nauttia niin pitkään kun sitä kestää, kai sitä suojelee itseään niin kovin. Odotan vaan et olis rv 12, jos sitä pystyisi vähän hengittämään, vaikka tietää ettei sitä silloinkaa pysty rennon rantein ottamaan