Joulukuiset 2018

Minun esikoinen syntyi sektiolla ja sillon laitettiin onko se nyt spinaali puudutus, kahdesti, ja ei se kyllä minusta tuntunut oikeestaan miltään. Ei jäänyt sektiosta ensimmäisenä mieleen se puudutus tai sen laiton sattuminen vaan ihan muut asiat - ensi kohtaaminen vauvan kanssa!! ♡
 
Minulle laitettiin kohdunkaulan vierusosien puudutus eli oliko se pudendaalipuudutus, se kyllä sattui ja tuntui kamalalta, vaikka kivut oli muutenkin jo aivan kamalat..
 
Kohdunkaulapuudutteen sain viimeksi kahdesti ja ilokaasua. Pärjäsin niillä avautumisvaiheen oikein hyvin.
Epiduraalin sain ensimmäisessä synnytyksessä, siitä kauhea horkka. Samoin kun osastolla annetusta kipupiikistä. Niitä en huoli kyllä enää.

Parhaimman avun sain miehestä, ilman häntä olis kyllä aika ankeaa.
 
Mullakaan ei ole kokemusta synnytyksestä aiemmin, mut tän hetkiset ajatukset on että en missään nimessä halua sektiota, toivoisin että pärjäisin ilman mitään puudutuksia ja mahdollisimman vähillä lääkkeillä. Kiinnostais myös vesialtaassa hengaaminen synnytyksen aikana tai jopa vesisynnytys, nyt kun se ois tulevassa synnytyssairaalassa mahdollista. Mutta eihän sitä tiedä mikä on tilanne sitten kun siellä asti ollaan ja mitkä noi vesisynnytyksen kriteerit on. :)
 
Joo, ei kannata liiaksi miettiä synnytyksen kulkua etukäteen, jottei tarvitse olla ainakaan pettynyt. Itse menin esikoisen synnytykseen sillä meiningillä, että mennään fiiliksen mukaan ja se oli hyvä konsti. Olisin halunnut ammeeseen avautumisvaiheessa, mutten sitten päässyt, koska olin oksitosiinitipassa niin pitkään. Samoin ajattelin, että jos ilman pärjää niin ei puuduteta, mutta halusin kuitenki jossain vaiheessa epiduraalin (tosin se ei tehonnut kunnolla). Kohdunsuun puudutetta ei ehditty laittaa, mutta ponnistaminen helpotti kipuja! :)

Samalla mentaliteetilla ajattelin mennä nytkin, ilman suuria suunnitelmia.
 
Mulle laitettu spinaali kolmessa synnytyksessä.
Ei tuntunut laitto miltään. Se tunne kun kaikki kivut hävisi oli siinä tilanteessa taivaallista.
Ilokaasua oon vedellyt jokaisessa synnytyksessä. Viimeks vedin vähän liikaa ja meni kyllä pää ihan sekaisin.
Mulla se vei kivuilta huipun kun osas ottaa oikeeseen aikaan.
Aquarakkuloita myös kokeilin kerran ja jäikin sitten siihen kertaan. Polttava kipu tuli sen laitosta eikä vienyt edes supistuksia pois.
Viimeisimmässä ei ehtinyt puudutteita laittaa ja kivut olivat jäätävät. Siinä vaiheessa totesin että en enää koskaan synnytä. Mutta tässä nyt taas ollaan enkä tiedä mistä ja miten päin vauva saadaan ulos! :woot:
Yritän vain ajatella positiivisesti kipujen keskellä että se kaikki on väliaikaista ja nopeasti ohi.
Tuskaista on mutta kaikki sen arvoista.
 
En mä oo ite suunnitellut sillee kiveenhakatuks mitään, mutta ikäänkun ajatus miten laittais toivelistan ym. On ajateltu.. :) mutta oon täysin valmistautunut siihen että se ei välttämättä mee sinnepäinkään XD
 
Mä en suunnitellut viimeks mitään ja sanoinkin synnärillä että ehdottakaa kaikkee niin meen sit fiiliksen mukaan. Tens ja epiduraali tuli lopulta käyttöön ja koin hyviks. Epiduraali kylläkin lakkas just vaikuttamasta ponnistuksen alkaessa eikä ehtinyt enää lisätä :D Mutta mulla avautumisvaihe olikin pitkä ja uuvuttava niin olin helpottunut että sain siihen lievitystä aika hyvin.

Tällä kerralla ajattelin mennä jotakuinkin samalla periaatteella, fiiliksen mukaan ja annan kätilön ehdottaa kivunlievityskeinoja tilanteiden mukaan, mikä milloinkin olis mahdollista ja suositeltavaa. Mut haluaisin nyt keskustella vaihtoehtoisista synnytysasennoista ehkä jo neuvolassa tai viimeistään synnärillä, koska haluaisin kokeilla pystympää asentoo (viimeks perus puolimakaava). Eli haluan ainakin tietoo siinä hetkessä mitä muita vaihtoehtoja olis, olettaen että päädytään alatiesynnytykseen, ja ehkä sit kokeillakin jos joku muu asento tuntuiskin paremmalta.
 
Ei kannata suunnitella liian tarkkaan, mutta todellakin kannattaa miettiä synnytyksen oletettua kulkua ja tutustua vaihtoehtoihin etukäteen.
Synnytin esikoisen lämpöpussin, suihkun ja ilokaasun avulla. Samoilla varmaan yritän tälläkin kertaa, mutta otan epiduraalin jos kivut on kovat tai synnytys pitkittyy. Tai joudutaan käynnistämään. Hiukan epäilyttää epiduraalin sivuvaikutukset, mutta täytyy arvioida tilanteen mukaan. Synnytin polvillaan/kontallaan, ja tykkäsin siitä asennosta. Puolimakaava gyneasento on mun kauhistus, en tykkää siitä asennosta yhtään, eikä se viimeksi tuntunut supistusten aikana hyvältä.
Tällä kertaa vois kokeilla myös Tensiä. Ja vesisynnytys kiehtoo. Viimeks olis ollut allashuone, mut ei se sit siinä tilanteessa tuntunut enää tarpeelliselta, tykkäsin olla suihkussa ja suikhuttaa kuumaa alaselälle.
 
Minä toivon tältä synnytykseltä sitä, että pääsisin kokemaan alatiesynnytyksen, koska esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla. Olen kuitenkin varautunut siihen, että mitä vaan voi tapahtua, enkä välttämättä nytkään pääse alatiesynnytystä kokemaan. Mutta jos pääsen, niin haluan yrittää selvitä mahdollisimman pitkälle ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Tens-laitteen aion vuokrata etukäteen käyttööni! Synnytyksessä eniten "jännittää" se, pääseekö mies mukaan, eli ehtiikö esikoiselle hoitaja saapua riittävän ajoissa. Koska meidän ns. luottohoitajat asuu 70-130km päässä.
 
Synnytys tuntuu näin ensikertalaiselle vielä tosi etäiseltä ja epätodelliselta. Mutta ajattelisin, että en tee mitään erityisen tarkkoja suunnitelmia, vaan menen ihan tilanteen mukaan. Aktiivinen synnytys kiinnostaa, mutten sulje pois mitään lääkkeellistä kivunlievitystä. Otan varmasti vastaan kaiken mahdollisen helpotuksen siinä tilanteessa :D

Mulla on lähipiirissä nopeita synnyttäjiä, äidin ja siskon kaikki synnytykset ovat kestäneet ihan vaan pari tuntia ja joskus on tullut tosi kiire ihan lähisairaalaankin. Nopea synnytys ei ilmeisesti ole mitenkään tutkitusti perinnöllistä, mutta jotenkin silti toivon ja henkisesti valmistaudun siihen, että synnytys saattaa olla nopea. Mutta pitää varmaan valmistautua myös siihen, että se ei ole :)
 
Trixie sanoi:
Synnytys tuntuu näin ensikertalaiselle vielä tosi etäiseltä ja epätodelliselta. Mutta ajattelisin, että en tee mitään erityisen tarkkoja suunnitelmia, vaan menen ihan tilanteen mukaan. Aktiivinen synnytys kiinnostaa, mutten sulje pois mitään lääkkeellistä kivunlievitystä. Otan varmasti vastaan kaiken mahdollisen helpotuksen siinä tilanteessa :D

Mulla on lähipiirissä nopeita synnyttäjiä, äidin ja siskon kaikki synnytykset ovat kestäneet ihan vaan pari tuntia ja joskus on tullut tosi kiire ihan lähisairaalaankin. Nopea synnytys ei ilmeisesti ole mitenkään tutkitusti perinnöllistä, mutta jotenkin silti toivon ja henkisesti valmistaudun siihen, että synnytys saattaa olla nopea. Mutta pitää varmaan valmistautua myös siihen, että se ei ole :)
Click to expand...


Mulla ihan sama homma. Ensikertalainen olen, eikä ennen tämän keskustelun lukemista ole tullu kyllä mitään synnytyksen kivunlievityksiä mietittyä ku siihenhän on ikuisuus :D

Mun äidillä on kans takana neljä nopeaa synnytystä ja salaa tietysti toivon, että itellä ois edessä yhtä nopea synnytys.
 
Onko se sitten oikeasti niin, että käynnistetty synnytys on kivuliaampi? Mulla lähti esikoisen synnytys itsestään alkuun, muttei edennyt mihinkään niin sain tosiaan tuon oksitosiinitipan ja siinäkin olin monta tuntia. Aika kovat kivut oli, ja mietin, onko tuolla tipalla ollut vaikutusta niihin vielä jotenkin. Vaikka taitaapa se synnytys aina vähän sattua :rolleyes:

Ja vielä noista synnytysasennoista; kannattaa tutustua niihin etukäteen. Itse sain synnytyksessä hyvää ohjausta eri asentoihin, mutta tuskin sitä kaikilta kätilöiltä saa. Käpynen, tuo etukumara/nojaava konttausasento oli mun mielestä ihan kamala, enkä saanut siinä ponnistettua ollenkaan hyvin. Puoli-istuva gyneasento vei voiton kaikista :grin
 
Ainiin sain mäkin oksitosiinitipan kun en meinannut aueta tarpeeks. Vaikuttaakohan se tosiaan kipuun? Ponnistusvaiheen lähestyessä supistukset kävi lähes sietämättömiks kun epiduraali lakkas just vaikuttamasta. Sitä ei haluttu enää lisätä että tunnen ponnistustarpeen ja supistukset. Todellakin tunsin. Onneks ponnistusvaihe oli ohi 20min. Meinas siinäkin kestää pitempään ja kätilö alkoi kätilöopiskelijan kanssa valmistella veistä eppariin mulle kertomatta joten kysyin mitä ne puuhaa. Sillä raivolla työnsin vauvan pään ulos just alkaneella supistuksella kun en halunnut et aletaan leikellä yhtään mitään. Pieni repeämä tuli mut olin tyytyväinen :D

Konttausasento kiinnostais mut en usko et mun polvet kestäis sitä. Seisten tai istuen saattais sopii paremmin mut kai näihin kannattaa tosiaan tutustua etukäteen. Ei mulle siitä puolimakaavastakaan asennosta mitään traumoja jäänyt, meni hyvin niinkin mut oon aatellut vaan että se painovoima jouduttais siinä tilanteessa ja pääsis ehkä vähän vähemmillä kivuillakin jos olis pystymmässä. Ja ois ite jotenkin enemmän tilanteen herrana. Siinä kippurassa pötkötellessä on jotenkin aika alistunut ja avustettu olo.
 
Yks mun vinkki viime kerrasta oppineena sekä itselleni että muille on se, että uskokaa sitä kätilöä kun se käskee olemaan huutamatta! Vasta parilla vikalla supistuksella hoksasin oikeesti kokeilla olla huutamatta ja keskittyä ponnistukseen ja hengittämiseen eikä sattunutkaan niin paljoo.
 
Mä tavallisesti oon kauheen kovaääninen ja muutenkin eläväinen, joten synnytys oliki jännä kokemus, kun en edes ähkäisyä päästänyt, kun keskityin niin hengittämiseen ja kivun hallitsemiseen :) Sain oikein kätilöltä kehuja, että olenko aina niin rauhallinen. Naurattiin miehen kanssa, että en tod. :grin
 
Mua huvittaa ku oon vielä toisenki kohdalla ihan kokematon noissa kivunlievityksissä, ku esikoinen tuli maailmaan niin vauhdilla etten kerenny mitään saada :D Ei jääny mitään traumoja kivuista ja kaikki tuntu yllättävän luonnolliselta ja palautuminen oli nopeaa (ei oo kyllä mihin verrata).

Toisen kohdalla haluaisin päästä mahdollisimman vähillä puudutteilla kans, en missään nimessä haluais olla ihan horkassa sitte synnytyksen jälkeen tai saada sitä jäätävä pääkipua minkä vissiin ainaki spinaalista voi saada..
 
Mä avauduin käynnistetyillä supistuksilla tunnissa viiteen senttiin, ja oli tosi tuskaista kun veden menolla alkoi ja 2 min välein tuli, sitten supistukset alkoikin lopahtaa ja loppuaika avautumisesta kesti 11h ja viimeinen reuna ei meinannut vetäytyä millään. Uskon että tietyissä tilanteissa tuo käynnistys voi olla kivuliaampi. Toki nämä asiat on niin tosi yksilöllisiä niin henkilöiden kohdalla kuin raskauksienkin. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top