Joulukuiset 2018

Hui, itse en edes mieti synnytystä sen kummemmin vielä. Luulen, että sitäkin kohtaan asenne on "katsotaan sitten lähempänä" :D
Vaiston varassa varmaan mennään, kuten elämässä muutenkin :)

Asiasta villasukkaan, olen tällä viikolla muutamaan otteeseen tuntenut masussa ns kuplintaa ja tänä aamuna väreilyä, täysin uusia tuntemuksia ja tämän aamuisten kutinoiden ja väreilyiden jälkeen voin lyödä pääni pantiksi, että vauva se siellä mammaa kutittelee ja liikehtii :)
 
Puutarhuri sanoi:
Mulla on eka synnytys ja epiduraali pelottaa aivan kauheasti, synnytys sinänsä ei muuten. Sattuuko sen laittaminen paljoa?
Click to expand...

Mä sanoisin epiduraalin laitosta synnytyksessä että on kuin joku löis sua täysillä sormeen ja siinä tilanteessa epiduraali kuin hyttysen pisto. Tai näin kokisin sen itse. Koittaa vaan olla paikoillaan niin tulee nopeampaa laitettua. Sain viimeksi epiduraalin sektiota varten eikä sekään ollu paha, ilman supistuskipujakaan. Lääkärit niin kätevästi saa sen laitettua.
 
Mulla eilen myös mahassa tuntui potkuntapaisia, kovempia mitä aiemmin. Ja tänään pariin otteeseen myös. Alan kyllä vahvasti olla sitä mieltä, että ei ole mitään suolikuplia vaan vauvelin potkuja. Ihmettelen vaan, voiko ne tuntua jo näin lujaa. Viime viikollahan jo vähän epäilin, kun jotain möyrintää tuntui, mutta nyt on jo kovempia iskuja. :happy: Nyt rv 15+1 (ultrassa 4pv isompi).
 
Mäki ajattelin ensin että synnytykseen ikuisuus, mutta aika menee nii nopsaan että kohta se on jo edessä.. :D mua ei jostain syystä yhtään ahdista/pelota vaan ihan intona mietin millaistahan tuskaa se on (piileeköhän musaa sadomasokismia?) :D Mäki ensikertalainen nii en tiiä mitään.. :D
 
Vaikka synnytystä ei voi etukäteen käsikirjoittaa, kannattaa siihen kuitenkin valmistautua huolellisesti! Jos luomusynnytys kiinnostaa, niin on äärimmäisen tärkeää opiskella ja harjoitella jo etukäteen lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä, tutustua synnytyksen eri vaiheisiin, ja miettiä minkälaisista asioista itse saisi parhaiten voimaa vaikeina hetkinä. Kannattaa myös tutustua eri asentoihin, jotta voi niitä sitten pyytää jos kätilö ei tajua itse ehdottaa. Mä synnytin esikoisen luomuna, enkä olis kyllä selvinnyt siitä ilman valmistautumista.

Kaikkeen yllä mainittuun perehtyminen on hyödyllistä myös vaikka haluaisi synnyttää lääkkeiden avulla, koska lääkkeilläkään ei kipua saa koko synnytyksen ajksi pois.

Mä synnytin viimeksi kuivalla maalla (ja lopulta puoli-istuvassa koska vauva oli avotarjonnassa ja jouduttiin vetämään imukupilla ulos. Tällä kertaa toiveena ois synnyttää ammeessa, ja mielellään taas ilman lääkkeitä ellei synnytys nyt jostain syystä pitkity huomattavasti ja väsyn liikaa.
 
Mäkin oon ehtinyt jo vähän synnytystä miettiä. Haluaisin mahdollisimman pitkälle pärjätä ilman lääkkeitä. Kummassakin synnytyksessä oon epiduraalin saanut. Viimeksi aika loppu vaiheessa. Nyt ajattelin jos vuokraisin tens laitteen ja ammetta olisi ehkä kiva kokeilla, viimeksi suihku auttoi kivasti supistus kipuihin. :)

Tänään 13+0 ja pari kertaa on tuntunut alavatsalla pientä perhosen siipien kutittelua. <3
 
Mulla 2 ekaa käynnistettyjä, kolmaskin piti käynnistää, mut lähtikin itse syntymään yli viikkoa aikasemmin.mun kohdalla käynnistetyissä oli kovat kivut, kolmas taas oli ihan eri maailmasta, ei kipuja.
 
Itse kirjoittelin synnytyssairaalan esitietoihin toiveen että haluaisin mahdollisesti vesisynnytyksen. Jotenkin ajatus sängyssä puolimakaavassa asennossa synnyttämisestä ahdistaa vietävästi, mutta vielähän se mieli ehtii muuttua.

Viikko 16 meneillään täällä eikä mitään tuntemuksia sikiön liikkeistä..tuntuu kuin mahakin olisi pienentynyt vaan :/ Pakko pyytää huomenna neuvolassa sydänäänien kuuntelu. Jotenkin huolettaa taas kaikki.
 
Muokattu viimeksi:
Trixie sanoi:
Synnytys tuntuu näin ensikertalaiselle vielä tosi etäiseltä ja epätodelliselta. Mutta ajattelisin, että en tee mitään erityisen tarkkoja suunnitelmia, vaan menen ihan tilanteen mukaan. Aktiivinen synnytys kiinnostaa, mutten sulje pois mitään lääkkeellistä kivunlievitystä. Otan varmasti vastaan kaiken mahdollisen helpotuksen siinä tilanteessa :D

Mulla on lähipiirissä nopeita synnyttäjiä, äidin ja siskon kaikki synnytykset ovat kestäneet ihan vaan pari tuntia ja joskus on tullut tosi kiire ihan lähisairaalaankin. Nopea synnytys ei ilmeisesti ole mitenkään tutkitusti perinnöllistä, mutta jotenkin silti toivon ja henkisesti valmistaudun siihen, että synnytys saattaa olla nopea. Mutta pitää varmaan valmistautua myös siihen, että se ei ole :)
Click to expand...

Mä odotan myös esikoista ja en juurikaan ennen täällä käytyä keskustelua ole synnytystä vielä miettinyt. Varmaan vasta rakenneultran jälkeen alan enemmän lukemaan synnytysjuttuja ja miettimään sitten mitä toiveita synnytyksen suhteen on. Todennäköisesti aika tilanteen mukaan menen ja kuuntelen kätilön ehdotuksia avoimin mielin :joyful:
 
Asiasta kukkaruukkuun ... tietääkö kukaan voiko raskausaikana käydä vyöhyketerapiassa? Jäsenkorjaaja ei mua edellisessä ottanut vastaan, mutta mitäpä sanoo vyöhyketerapeutti?
 
Mulla esikoisen synnytyksessä alkoi kovat supistukset heti lapsiveden menosta ja siitä lähdettiinkin heti sairaalaan. Sairaalassa kivut oli jo sitä luokkaa että pyysin heti epiduraalia. En ollut silloin paljon yhtään tutustunut kivunlievitykseen ja jälkeenpäin harmitti kovasti että otin heti epiduraalin. Mun tapauksessa se ei vaan toiminut toivotusti, auttoi ehkä 20-30 min ja sen jälkeen jatkuikin kivuliaat supistukset, mutta synnytys ei edennyt kovin nopeesti vaan tuntui että se epiduraali vaan pitkitti sitä ja vei multa voimat loppuun. Sitten kun oltiinkin 10h päästä täysin auki niin en tuntenut mitään ponnistustarvetta, ainoastaan hirveitä kipuja. Pahin oli lopussa kun kätilö sanoo ettei tästä tuu nyt mitään kun vauvan sydänäänet vain laski ja turvautui saksiin ja imukuppiin jotta vauva saatiin ulos.

Tuo tuntuu vieläkin painajaiselta kun ajattelen sitä, MUTTA onneksi kaikki synnytykset eivät ole samoja. Toisen synnytys oli kuin oppikirjasta. Lapsivesi meni kotona ja lähdettiin tunnin päästä ajelemaan sairaalaan. Matkan aikana supistukset koveni ja sairaalassa olin 4cm auki. Siitä 1h 50min päästä oli vauva jo ulkona ja TÄYSIN luomuna. Olihan sen parin tunnin aikana vaikeaa olla kun oli jatkuvia supistuksia mutta koko synnytys oli niin nopea että kyllä sen kesti. Ei saa unohtaa miestä tässä tapauksessa joka oli korvaamaton tuki <3 Hänen kannustamana menin luomuna ja se oli paras päätös!

Voitte arvata että tälläkin kertaa on epiduraali poissuljettu ja luomuna ainakin yritetään ja toivotaan että siinä onnistutaan. :)
 
Minä kiireinen varasin jo valmiiksi tens-laitteen sinne lasketunajan tienoille! :D Esikoisen aikaan yritin kans varata, mutta oli jo kaikki varattuina, toki silloin loppupeleissä en sitä oiskaan tarvinnut, kun menikin suunniteltuun sektioon. Mutta nyt olin ajoissa liikenteessä ja saahan sen sitten peruttua, jos tilanne näyttää taas sektiolta.
 
Luomuna olisi kyllä kiva mennä, mutta jos tämä synnytys kestää yhtä pitkään kuin esikoisen (18h, lähti käyntiin itsestään), niin aika uuvuttavaa se vain on tuntikaupalla kärsiä. Ilokaasu nyt taatusti tulee käyttöön, kun siitä oli apua, kun osasi sen vain oikein ottaa. Epiduraali sitten, jos rupeaa tuntumaan, ettei enää kestä, vaikka yrittäisi sinnitellä. Vaikka eipä sekään viimeksi toiminut..
 
eppula sanoi:
Vaikka synnytystä ei voi etukäteen käsikirjoittaa, kannattaa siihen kuitenkin valmistautua huolellisesti! Jos luomusynnytys kiinnostaa, niin on äärimmäisen tärkeää opiskella ja harjoitella jo etukäteen lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä, tutustua synnytyksen eri vaiheisiin, ja miettiä minkälaisista asioista itse saisi parhaiten voimaa vaikeina hetkinä. Kannattaa myös tutustua eri asentoihin, jotta voi niitä sitten pyytää jos kätilö ei tajua itse ehdottaa. Mä synnytin esikoisen luomuna, enkä olis kyllä selvinnyt siitä ilman valmistautumista.

Kaikkeen yllä mainittuun perehtyminen on hyödyllistä myös vaikka haluaisi synnyttää lääkkeiden avulla, koska lääkkeilläkään ei kipua saa koko synnytyksen ajksi pois.

Mä synnytin viimeksi kuivalla maalla (ja lopulta puoli-istuvassa koska vauva oli avotarjonnassa ja jouduttiin vetämään imukupilla ulos. Tällä kertaa toiveena ois synnyttää ammeessa, ja mielellään taas ilman lääkkeitä ellei synnytys nyt jostain syystä pitkity huomattavasti ja väsyn liikaa.
Click to expand...
Tätä mä oon just tehny ku kiinnostuksen kohteena luomusynnytys.. :) bebesinfo sivulla käydään ihanan selvästi läpi kaikki vaiheet ym. Menetelmät lievitykseen jne. Jos ei rahkeet riitä sitte, pyydän lääkettä (mikäli ei oo liian myöhästä) :) mutta mä just aloitin aikasin valmistautumisen ja infon keräämisen ku tuttu joka toiminut doulana myös ehdotti että ajoissa vaan tutustumaan koska se tulee kumminkin eteen sitte.. :D
 
Osittain olen samaa mieltä että synnytystä kannattaa miettiä etukäteen, mutta minun mielestä tarkkaa kulkua ei kannata päähänsä kirjoittaa. Etenkin ensimmäisen kanssa sitä on niin uudessa tilanteessa että ikinä ei tiedä miten kroppa/mieli siihen reagoi. Ja toki jokainen synnytys on erilainen ja meidän naisten mieli erittäin muuttuva.

Esikoisen kohdalla en ollut suunnitellut synnytystä, mutta sairaalassa olin vahvasti sitä mieltä että "kaikki mulle nyt heti". No se olikin sunnuntai aamu, anestesialääkäri oli leikkauksessa ja takapäivystäjä ei vastannut puhelimeen. Sain kohdunkaulan puudutteen ja tiedon että epiduraalin voin ottaa myöhemmin. Ilokaasua kokeilin, mutta se vain pahensi. No se epiduraali ei sitten koskaan kerennyt perille koska neiti päätti syntyä ennenkuin anestesialääkäri oli paikalla. Toisen kohdalla olin jo päättänyt että en epiduraalia tarvitse, mutta kohdunkaulan ja bunedaalin(?) otan. No en ottanut mitään koska 45min kerkesin oleen salissa lämpöpusseilla kun toinen neiti oli jo maailmassa. Tämän synnytyksen kipu oli helvetillinen esikoiseen nähden. Lantio suorastaan repesi kun kanava aukesi, mutta kokonaisuudessaan jäi niin hyvä mieli että vähäisillä lievityksillä mennään seuraavakin.

Meillä on matkaa sairaalaan 150km ja se tuo näihin nopeisiin synnytyksiin haastetta. Tämä kakkonen oli maailmassa 4h vesien menon jälkeen. Supistukset eivät olleet kipeitä vielä kotoa lähdettäessä, mutta sairaalalla kävelin suoraan saliin ja tosiaan kauaa en kerennyt olemaan. Siihen matkaan kun lisätään kaksi lasta jja navetallinen lehmiä jotka jonkun pitäisi hoitaa kotona, niin voi olla että tuleva syntyy jossain vitostiellä...
 
Heinisneiti, teillä tuleekin mielenkiintoinen reissu sitten varmaan tästäkin.. Matkalla sairaalaan paljon pyyhkeitä mukaan tai mieluusti oma henkilökohtainen kätilö :grin

Saako lomittajaa varattua jotenkin etukäteen niin, että ei tiedä tarkkaa aikaa..? Tuo onkin hankalaa ku lasten lisäksi on vielä eläimiä, joista on pakko pitää huoli (muitakin kuin kissoja ja kultakaloja..)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top