Joulu(kuun)rauhaa!

Tättärää, täpinää!!!!!

Meidän kone toimii taas! Isi on huippu. Se tekee mitä vaan! Korjaa esimerkis tietokoneita.... Tapanina olin tänne leuhkimassa jotakin ja kesken naputtelun kone sanoi typerän surauksen ja sammui. Ylikuumeni, kuulema! Mitähän sitten lienee mamma kirjoitellu aiemmin, kun kone oli sisältä aivan yltäpäältä mustassa "tietokone"-pölyssä !!!!!!!!!!

MUTTA SIIS:
Nämä välipäivät on niin rattoisia! Pojat lähti sillonn tapanina kaupunkiin. Koko komeiden isojenveljien lauma, samalla pienellä autolla! Venla huokaili ja vilkutteli ihmeissään ja illan käveli edestakaisin "hiljaisen" kodin lattioita. Aika haikeat oli meidän tunnelmat. Ihan kuin kahvikin olisi ollut jotenkin normaalia laihempaa ja lattia tuntui kovin vilpoiselta.... (äidin ikävä poikasia)

Isosuisko tänne jäi iloksi. Ja nyt se tuossa supermodernisti kasaa piparikakku-merirosvolaivaa kuumaliimalla! On kuulkaa salmiakki-pääkallot ja mustavalkeat tykinkuulat upeassa rivissä laivan kyljessä. Kyllä pikkusiskon kelpaa!

AMMPUSEN joulu touhut taas niinkui suoraan jostakin loppuunmyydystä super-ihanasta joulu-elokuvasta!!!!!!!!!!! Ja PIANO! Oma piano. Omaan kotiin! Minä ostin meidän pianon kaveriksi kauan haaveilemani viisihaaraisen kyntilänjalan.... itselleni lahjaksi. Törky boheemia!

SANNAKOO... hei hip! vilivilivalot ne sitten kuitenkin kaikuu lasten riemuksi :) Kaikesta "aikuismaisesta" uhosta huolimatta, niitä helevetin vempeleitä tulee kotiin ja aaaaahhhh, miten KIVOJA ne on!!!! Meille tulee sukua viikonloppuna ja kuulema jotakin samantyyppistä "kehittävää" saattaa olla myöhäisessä joulupaketissa! .... noh.. tulikos se ähky uudesta leivästä? Venla keksi, että leipäkonetta voi käyttää myös "pyykkikoneena". Olin nostanut sen keittiön tason alle. Syrjää jouluherkuilta. Eilen illalla tyttö löytää sen ja alkaa lappamaan sisään sukkia. Kansi auki, kansi kiinni.. Täytyy muistaa tarkistaa, ennen seuraavaa leipätaikinaa sieltä kaikki yllätykset pois....

... minä olen tänään tylsä. Mielessä pyörii tulevan viikonlopun "juhlallisuudet".... Pitäis porkata hankeen, metsän laitaan,  koloa SUURELLE nuotiolle ja kasata sen ympärille laudoista jotakin istumapaikkaa. Että mahtu sitten isompikin porukka termospulloineen vuoden viimeistä iltaa istumaan. Tulispa tähtikirkas ilta.....

AI MUTTA:
HAMPAAT! Huh teidän pikku pirajat! Meillä vasta ne suloiset neitseelliset neljä nättiä nököä!!! Mutta, en tiijä, tuo tyttö on pari päivää ollut ihan raivostuttavan ärsyttävä..... Tulisko lisää....




 




..pöh.. tää on se ruutu jonka lähti taas ilman lupaa. Vahongossa....



että terve vaan kaikilla muille koneellisille joilla on kädet taskussa toisinaan...
 
TERVEPPÄ TERVE!!!

(Sannan kanssa harrastetaan tätä autuasta yksinpuhelua vuoronperään...)

Täällä torpassa puurot mahassa ja kahvia kupissa. Yöpuvuissa hiippaillaan aamuhämärissä. Isi lähti jo jotakin uutta työhommaa kattomaan. Se on hyvä, sillä äippä pääsi tässä eräänä päivänä vähän alennusmyyntien makuun. Oli sovituskopissa tunnelmaa, kun se peilistä tuttu lihava nainen löysi kerrankin jotain mitä pystyi tuomaan kotiin. Ehjänä. Justiinsa passelina ja nättinä. Ou jeah!

Saparon joulun alla kirjottamaa juttua on pitäny kommentoida jo useaan otteeseen, mutta on jääny. Niin tuttu on tuo kuvailemasi tilanne!!! Sitä kun ite päivät pitkät lapsen kanssa läärää, niin ei tod. kaipaa mitään poikkipuolisia komentteja. Varsinkaan toiseen henkilökohtaisesati osuvia, neuvoa antavia. (hyvää tarkoittavia) Jep! MEillä oli eilen justtiin samantyyppinen tilanne. Otin sumeilematta tytöltä viis senttisen kolikon kädestä ja huutohan sille tuli. TIETYSTI. Kiukku heittäytymiset ja pään muksahtelut lattiaan ja huuto volyymin yltymiset, kaikki.  Noh, isännän piti päästä mulle tokaisemaan, että nuo tilanteet PITÄÄ hoitaa rauhallisesti puhumalla. Minä siinä kerkesin miettiä, että äsähdänkö..... Purin huulta yhteen ja vastasin lähes yhtä ärsyttävästi, että "aijaa, en tiennnyt!" Siinä kattoi kaksi aikuista aikapitkän toisiaan silmiin. Hiljaisuuden vallitessa. Että silleen.

Tuota yllä kertomaani kutsutaan kaiketi "lapsiperheen arjeksi"! :) Onneksi siihen arkee mahtuu niin paljon kaikkea muuta hyvää ja ihanaa, millä jaksaa.

----------
VITTELIS VITTELIS... tyttö seisoi just ulkona portailla yöpuvussa! Huh. Oli saanu oven auki.. Tämä tässä. Nyt alan hoidollisiin hommiin!
 
MItenhä tänne nykyään kuvia saa laitettua?
meillä on tuon jalassaroikumisen kanssa ihan samoin, joskus tuntuu että alkaa ottamaan hermoon... ko olis leikkikaveri... hooh!
 
Heippa hiljenevä palstamme. Ihanat dataystävät. Kohtalotoverit.
Terveisiä shoppailureissulta! Torin ympärillä ostoksia, vähän lastenvaatteita, pikkuruisia vaaleanpunaisia sukkahousuja ja isompia valkoisia. Selkä kipeänä ja yritin muistaa seisoa suorassa enkä taipua mahan takia kumpaankaan suuntaan. Tympeää olla raihnainen ja näin himpskatin suuri. Ystävä/pojan kummi sanoi suoraan, että näytän kamalalta. Niin todella näytän ja tuntui suorastaan hyvältä kuulla se suoraan. Turha kenenkään puhua raskaushehkuista tai siitä miten hyvältä näytän, kun totuus on kaikkea muuta. Ja mikä siinä on, että rumalla fiiliksellä luovuttaa kokonaa, lompsin kartsalla ilman ripsiväriä ja tukka tiukalla ponnarilla. Ensi keväänä sitten ehkä taas vähän väriä kalpeaan naamaan ja vähä potkua koko naiseen. Mies varmaan toteaa kuten viimeksikin pari kuukautta synnytyksestä: Tuollainenko vaimo hänellä onkin, vautsi! emoticon
Maarinen, varmasti aina äitin sydäntä kylmää kun omat (ikuiset) pikkumurut taas lähtee maailmalle. Ja Venlakin vielä yrittää jo oven väärälle puolelle, kyllä sua koetellaan :) Ja kiva, että löysit jotakin mukavaa taminetta. Kyllähän se tapaa aina naisihmistä piristää!
Oli mulla jotaki asiaakin... Pottailusta ainakin, kuinka se alkaa sujua eri talouksissa. Mua taas jouluna katsottiin kun ufoa (ja arvosteltiin) kun meillä tuo pottailu on vielä niin satunnaista. Tänään potta oli olkkarissa ja poika täytti sitä LELUILLA sujuvasti.
Ääniä makkarista, sinne siis ja tämä jää kesken, mutta lukeekokaan tätä kukaan ;;)
Hyvää viikon jatkoa muruset!
 
Joo, tekstit hävisivät...

Joulu vietetty ja tytön 1-v synttäritkin juhlittu. Tyttö tökki kynttilää sormella sammuksiin ja joulupukista ei hirveästi välittänyt... Toivottavasti kaikki viettivät mukavan joulun.

Maarisen näonmenetys kuulosti hirveältä! Toivottavasti niskajumi on helpottanut. Itselläni hartia ja vasen lapa oli ihan jumissa. Hädin tuskin päätä sai käännettyä. Ukko "hakkasi" minua saunassa vastalla kolmena iltana ja johan helpotti. ;-)

Sain joululahjaksi Reinot!!! Pinja kahdet. :-) Onneksi eri kokoiset, toiset tosi reilut. Työpaikalle ajattelin omani viedä, niin on mukava tallustella.

Miehelle iski joulun alla vauvakuume! :-? Eikös se kohta puoliin ole Possusenkin poksahduksen aika? Ja ei ole enää pitkä "matka" Ampullakaan... Täytyy kyllä sanoa, että on tuo meidän neiti nyt niin ihanassa iässä, kun kävelee, puhua pälpättää ja lusikalla itse syö. Itse osaa jo kertoa, mitä haluaa ja "nännä" (=anna) kaikuu koko ajan. Vauvat on kyllä ihania, mutta nyt on jotenkin niin helppoa...

Tulipahan sekava kirjoitus. Jos en pääsekään enää koneelle ennen vuoden vaihtumista, niin toivotan jokaiselle ERITYISEN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! "Näemme" viimeistään ensi vuonna. ;-) emoticon

 
Hyvää joulua ja tuskatonta loppuaemoticon

Kiitos kaikille vitutustsemppauksesta, ja juuri sitä tavallista lapsiperheen arkeahan tuo tietty on. Meillä on nyt muutaman päivän roolit toisinpäin kun minä oon töissä (ihanaa vaihtelua) ja mies hoitaa Kiiraa kotona. Ihan hyvä niin tullee molemmille vähän perspektiiviä asiaan...

Kivoilta kuulostaa joulut. Meilläkin meni ihan hyvin. Kiira oli ollut kilttinä, sai hirveesti lahjoja (mm. Ihanan Marimekon Iloisen takin, Pinkit Reinot ja pinkin keinutuolin =)) ja sitten tuo minun rakas miehenikin pääsi ihan vallan yllättämään Tapanin päivänä baarissa kun vetäisi yhtäkkiä taskustaan sormukset ja kosaisi meikäläistä. Nyt sitä sitten ollaan kihloissa ja häitä kovin suunnitellaan. Pitkäjänteinen painostus oli siis vihdoin tehnyt tehtävänsä...emoticon



 
Oiii, SAPARO!! Ihan superisti paljon onnea kihlaparille! Ihanaa!
Oot jo toinen vuos sitten vauvan saanut, joka on joulupäivinä sormuksen saanut sormeensa... Äääh, määki haluan!! :D Tai ei niillä sormuksilla, mut haluan vihdoin ne HÄÄT! Ennenku oon vanha, en mä sillon enää halua olla kaunis nuorikko! (Jep, ikäkriisi... Neljännesvuosisata iski mittariin tällä päivämäärällä. Asiaa ei auta se, että huomenna juhlitaan meidän vauvan ekaa täyttä vuotta!)

Tunnelmointia siis... vuosi sitten tähän aikaan kätilö ehdotti varovasti, että enkös minä nyt kuitenkin jäisi sinne sairaalaan sisään. "Päiväys" oli ummessa parilla viikolla, ja mä olin mennyt illalla ihan vaan kontrolliin, kun tuntui, ettei masuasukki enää liikukaan... Seuraavaksi aamuksi oli sovittu käynnistys, mutta kätilö ja lääkäri oli yhtä mieltä siitä, että voisin jäädä sinne synnytyspolin lepohuoneeseen nukkumaan - mies olisi saanut jäädä viereen myös, mutta mä päätin kuitenkin lähettää sen kotiin unille joskus 22.30, vain soittaakseni 23.30 sen takaisin, sillä mut olikin siirretty synnytyssaliin... Niin, ja minä kun vaan kilautin kätilölle kellolla, että voisin ottaa jotain vahvempaa särkylääkettä, kun haluisin nukkua, mutta jomottaa ja supistaa niin pirusti. Vielä siinä vaiheessa en todellakaan ajatellut, että nyt saatetaan lapsi maailmaan. Supistusten alkamisesta ei kulunut kuin se kolme tuntia ja vartti, ja mulla oli jo maailman ihmeellisin asia rinnoilla! Eli jep, seuraavan raskauden loppuvaiheessa mä taidan parkkeerata sairaalan pihalle, ihan varmuuden vuoks... Kotona jos oisin vielä hengannut ja ootellut sen "muutaman tunnin", niin kotisynnytyshän siitä ois tullut.

Noniin, se siitä. Huomenna tunnelmoin lisää, tänään aion vielä juhlia omaa syntymääni, ihan omassa rauhassa, apinan nukkuessa ja miehen lähtiessä töihin tienaamaan mulle lahjarahoja! ;)

Maarinen. Voisitko välittää seuraavan sun lapsille, niille isoille ja pienille ja mieluusti niille miehenkin jälkeläisille; niillä on ehkä maailman parhaat vanhemmat! <3

Ampulle tahtoisin sanoa, että tuskin se mies näkee sua ainakaan ihan samoin silmin kuin sinä... Rakkaus sokaisee ;) Yhtä kaikki, raskaana ollessa/lapsivuodeajassa oli se parhaus kyllä, että sai ihan rauhassa rehottaa ja röllöttää omassa hirveydessään. Eihän kukaan (vieras)mies ilkeä raskaana olevaa katsoa sillä silmällä muutenkaan! :) (Mutta ps, kurkipa itsekin noina päivinä niitä sun masukuvia. Varmasti tulee parempi mieli!)

Pottailusta, eipä se täälläkään ota tuulta alleen... Tuolla tuo kyhjöttää pölyttymässä, leluna, kylppärissä. Olkoon, kai sen ehtii! (Ja oon kuullut, että nää poikalapset tuskin ennen parin vuoden ikää oppivat kuiviksi, edes päiväkuiviksi! Mä voin sokeasti uskoa siihen ja tyytyä kietomaan noita muovinkappaleita lapseni haaroihin, laiskuuttani!)
Samaan soppaan heitän myös haaveet luopua tuteista ja pulloista... Ei, ei onnistu, ei vielä. Aikanaan sitten, ehkä kesällä, kun ei haittaa, että apina sotkee kuitenkin vaatteensa litimäräksi monta kertaa päivässä!

Halipossun puolesta (luvatta, hah ;)) voin kertoa, että rouva paisuu paisumistaan ja voi paksusti. Eikä oo enää tosiaan montaa viikkoa paisumisaikaa! Mä esitin vienon toiveen, että joskos arvon herrasväki voisi sinne ens vuoteen ainakin selvitä, keinolla millä hyvänsä :D

Noniin, hyvä minä. Siinä oli viestiä riittämiin! Painan siis "lähetä" nappulaa, ja toivon, että tietotekniikka olis ihmeellinen tällä kertaa, ja välittäis sen teidän silmien eteen myös!
 
Ehtoota kaikille!

Tänään käytiin 1-vuotis neuvolassa ja meitin Jussihan oli pituutta saanut muutaman sentin lisää, nyt 75cm ja paino 10.7kg. Sopiva pallero. Varsinkin vatsa ihanan pömppö, jota myöskin itse taputelee useasti taapertaessaan. Mutta sitten se rokotus, voi mikä itku ja siitähän seurasi koko päivän kestävä kitinä ja pientä lämpöä illalla. Siihen vielä lisäksi kaksi hammasta on päättänyt tulla ylös esiin. Nyt sitten suusta pilkistää 6 hammasta. Johan toki oli aikakin tulla :).

Jussin juhlapäivä oli maanantaina, joka meni hyvin matalalla profiililla, juhlat pidetään vasta ensivuonna siis tulevana sunnuntaina. Ei kaikkia herkkuja mahantäydeltä, sillä justiinhan tuli hurja määrä leluja jouluna ja pukki oli ihan jees Jussin mielestä. Kuin tuo ukko kuuluisi talon kalustoon, sillä ei sitä tarvinnut suuremmin ihmetellä ja sen sylissäkin oli mukava istua. 

Jussi sai ihanan Jussipaidan pukilta ja aikaisemmista varastoista löyti myös Vihtoripaita - jos tiedätte mikä se on. Eli Kosolan Vihtorin mukaan nimetty paita, joka vaikuttanut Lapualla joskus aikaan miekka ja kirves. On tosi miehekkään näköiset.

Ostettiin Jussille lahjaksi lasten helavyö, jota on sitten 1-vuotis kuvassa mukava kilkutella lanteilla. Se sopii hyvin Jussipaidan kanssa ja saan lainaksi pienet lapikkaat. Toivottavasti pystyy niitä pitämään...

Ostin muuten 21 numeroiset Kuoma kengät ja niillä Jussi on pystynyt kävelemään jo ulkonakin. Pianhan ne jää pieneksi, mutta jos on yhtään isommat niin nenälleen mennään. Ja vielä mahtuu kuitenkin villasukat sisälle.

Pottailu sujuu, kunhan jaksaa aina olla tuuppaamassa istumaan siihen. Mutta toisinaan vaatii viihdyttäjää ja usein siinä luetaan kirjoja, eikä silloin ole kiire minnekkään.

Amppu oli jaksanut ostoksille, huh. Muistelen itseäni koossa norsu ja mun mielestä oli tuskaista kulkea kaupoissa. Kuuma oli ja ihmismäärässä tuntui, että happi loppuu. En kaipaa sitä olotilaa. Sitähän tosiaan väitetään, että raskaanaoleva hehkuu kauneutta, mutta itselläni ei ollut myöskään sellaista tunnetta, vartalo tuntui vieraalta, mutta onneksi se ei ole pysyvää :). Jaksamista loppuaikaan.
Halipossuhan on jo loppukiri vaiheessa, iso jaksamistuuletus siihen suuntaan. Varmaan tunne on että ei kiri irtoa, mutta maali häämöttää!

Rauhaisaa vanhan vuoden loppua perheisiin ja uusia tuulia odotellessa nokka kohti tulevaisuutta!
 
Huomenta!

Jaaha, se taitaa pyörähtää hääkierros ennen seuraavaa vauvakierrosta ;-) ONNEA SAPAROLLE! Ja toivon juhlia kaikille niitä toivoville. Koska itse juhlin alle vuosi sitten niin haluan jakaa muutaman häävinkin. Viime vuonna saimme muistaakseni 7 kutsua ja tänä vuonnakin on oltu jo kaksissa häissä, joten tässä muutama opittu juttu. Ja minun mielipide joten ei saa pahastua.
*Vihkiminen myöhemmin kuin ennemmin. Harvat häät ovat niin viihdytävät valtaosalle vieraista, että jaksavat juhlia jos vihkiminen on jo esim kello 13 tai 14. Itsellä ei ole ollut kaikissa häissä tuttuja tms ja on melko piinaavaa juhlia (suureksi osaksi nälässä :) 13-21, saati jos jää vielä bailabaila. Meillä oli vihkiminen 17, ehkä kuitenkin 16 on ideaali.
*Mitä vähemmän tuttujuttushowta niin sen parempi. Harvat hääleikit on oikeesti hauskoja! Itse opin ennen joulua häissä, että morsian ei pidä parsasta 8oD Että näin. Mutta siis tämä liittyy tuohon häiden alkamisaikaankin, mielummin vähemmän tälläistä "täytettä" ja vähän lyhyempi juhla. Tosin riippuu sitä mistä tykkää, itselle tärkeintä on itse vihkiminen, iloinen hääpari, hyvä ruoka ja vähän tanssia päälle.
*Mielummin joku halpa humppakaksikko kuin musiikki nauhalta. Se on niin ankeaa! Meillä oli häissä loistava duo, eli melko halpa, mutta häät ilman musiikkia on kuin.....
Okei, lopetan tähän kun alkaa sylki lentää suusta kun innostuu. Voisin ruveta hääsuunnittelijaksi jos morsiamet ei olis niin kamalia asiakkaita ;;)
Sannak, varmaan totta että mies ei katsele mua kuten itse tulee katseltua. Mutta kyllä se varmaan ilahtuu kun saa pirteän vaimonsa joskus takaisin. Oon jo niin röhjäke ja vielä monta viikkoa tallustettavaa... Kiva ettet stressaa pottailusta. Itse ajattelin karsia päiväpullon pojalta ja jättää vielä aamumaidon ja iltamaidon. Tällä hetkellä juo 3x alle 200ml.
Tiihuli, Jussi-poika on varmasti hellunen pohjalaisukko uusissa vermeissään. Mullakin on sellainen Jussi-paita, sain vanhalta työporukalta kun lähdin harjottelusta ;-) Mihinkähän sen laittaisi. :) Sain lisäksi kaulimen. Työkaverit muuten käski etsiä uudesta asuinkaupungista isoin/kallein vene ja iskeä sen omistaja :P
Maarinen muuten puhui joskus siitä Danone-jogurtista, ne minipurkit. Meilläkin maistuu hyvin ja tosiaan kiva pikkusatsi! Ehkä kerroinkin jo. Mutta sitten kehun vielä (uudelleen?) noita Valion Gefilusjogurtteja. Meillä on nykyään välipalajogurttina. Hyvä koko eikä maistu sokeriselle.
Nyt mä häippään ja vielä mennessä heitän Hennasin talouteen lisää vauvaintopölyä! ;)
 
Hei!

Arvatkaa kuka sutjakka mamma, uudessa, entistä tilavammassa mekossa, syö suklaata? Viimeiset kiiltäväkääreiset konvehti-paketin perältä..... nam nam. Mieskin sanoi, että näytän tänään iloiselta! jeeee! Vuoden toiseksi viimenen päivä.

Hei Amppunen mä alan sun kans virmaa tohon hää suunnitteluun.
MIehen kanssa kun tehtiin aina kaikki työt kaksin, niin siinä oli hiukan joskus liikaa. Safkoihin jo menee aikaa ja kaikki sali-koristeet ja ohjelmat. Niin kivaa kun se onkin, niin huh huh... ja joo, morsmaikut on joskus ihania, joskus erittäin ihania ja aina lopulta vallottoman hurmavia! Se on sääntö! :) (minäkin aikani vaadin jotain ihan mitättömiä pikkujuttuja....) Ja osaa ne sulhasetkin vaatia kaikenlaista.

JA paljon onnea joka ikiselle tulevalle hääparille! Ampun ideoissa on oikeesti kuunneltavaa! Meidän omissa häissä tosiaan vihittiin päivällä kello kaksi, siellä hääpaikalla. Baarimikko oli jakanut kaikille ennakoon parit drinksut ja siinä kuistilla vihkastiin. HEti vihkiseremonian päätteeksi alkoi kokki siinä pihalla grillaamaan pihvejä, joten nälkäisenä ei tarvinnut kenenkään odotella. Lasit täyteen ja masut täyteen ja tanssille. Ja ne ketkä ei halunnu jäädä jatkoille pääs kotiin, ilman nöyryyttämistä heti täytekakun leikkaamisen jälkeen. Simppeliä ja kodikasta! Se  siitä. Kysykää yksityis viestillä, jos jotakuta kiinnostaa enmpi!

ASIAAN:
* potta show. Ammulla het herättyä pissille, koska yleensä vaippa pysyy yöllä kuivana! Sitte ennen ruokaa, ennen ulkoilua, ennen unille menoa ja VARSINKIN kun ilme muuttuu vakavaksi. JOskus tulee jiskus ei, mutta harjotellaan. Minä ajattelin niinkin kunnianhimoisesti (tässävaiheessa vielä) että tyttö vois oppia kesällä kuivaksi kokonaa. Ootellaan! Mutta välillä menee siis päiviää, että en yksinkertaisest jaksa riisua ja pukea miljoonaa kertaa. Arkea.

* lahkeessa roikkuminen. Voi hitto! olen löytänyt itsestäni uuden puolen. Nimittäin ärsyynnyn siitä roikkumisesta ihan suunnattomasti. Mua kiristää se polvitaipeesta nyplääminenn ja samalla "iiii-in-iiii" nuotilla viknkuminen. Just! Sillon kun tiskaan, kampaan hiuksia, pesen hampaita, silitän pyykkiä...... iiiii-iii-iiiii. Pakko viedä tyttö jonnekin isin kimppuun, ettei tule turhaan ärjyttyä toiselle syyttömälle!

hennas. Sanompa vaan, että mihen vauvakuume on niitä asioita joihin ei paljoa pysty tavallinen akka vastustelemaan! pahempi kuin autokuume!!!! Että onnea ja hymykuoppia sinne!

Saparolle ihan henkilökohtaisesti kahden lasin kilinää ja hää-humua!

TAIDETAAN NAISET ELÄÄ TAAS SITÄ PARASTA AIKAA!!!!!

Nyt tää ottais kahvia ja huuhtois nuo suklaan rippeet suupielistä.

 
Minä Amppupamppupamppunen TYLSISTYN totaalisesti!!! Mies oli eilen töissä ja minä pidin sairasmajaa pojan kanssa. Ja johan se taas kuuden jälkeen nousi ja lähti. Ja niin noustiin mekin aamupuurolle, poika oli niin tukossa ja yski, että unet oli sillä erää käsitelty. Jatkettiin sitten 7-9:30. Koska me parannutaaaaan??? Jouluna poika oli jo paree, sitten kotimatka itäsuomesta ja seuraavana päivänä alkoi taas kuume nousta. Lääkärissä käytiin, ei mitään korvissa eikä kuullut edes rohinaa vaikka minusta paikoin rohisee niin kovasti. Lääkäri saa tulla yöllä kuuntelemaan uudelleen... Onkohan Sannalassa jo parannuttu? Meillä siis vieläkin jäljellä vuotava nenä ja aamuöisin kova yskä. Osaako joku sanoa onko tämä menossa parempaan suuntaan edes?? Lämpöä ei ole ollut 27.12 jälkeen. Ensi viikolla vissiin lekurille uuudelleen jos ei parane. Panadolilla ja Pronaxenilla mennään. Hampaita ja flunssaa kivassa sovussa. Siihen päälle pahantekoa kun on energiaa vaan ei uskalleta ulos. Välillä onneksi suukkoja ja halauksia äidille ja tuo edestakaisin kävelevä, välillä kävellessä taputtava ja höpöttävä ja pyllähtelevä poikanen on hauskaa katsottavaa!!
Hyvää uutta vuotta joka torppaan ja terveyttä terveyttä!! Sairastaminen on tosi kurjaa ja pitkäveteistä puuhaa, ei kannata.
Pientä sukkaa kutomaan sohvalle (paitsi jos poika hermostuu kun ei saa pöllyttää lankakerää mutkalle) ja kuolaan tuota Jamie Oliverin tekemää kakkua! Ei oikein ole sujunut pariin viikkoon se ettei poika katselisi telkkaria kun ei millään jaksa itse istua hiljaisuudessa liki toista viikkoa pötköön. Onneksi saatiin uusia kirjoja joululahjaksi!
Peace emoticon
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top