Jos ei jaksakaan intoilla

corolla

Näppärä viestien naputtelija
Löytyykö ketään muuta, joka ei ole niin onnesta soikeena ja innosta kirkuen raskaana?
Onko ketään, joka ajatteli, että tulee jos tulee? Ja lamaannuit kun sait tietää...
Löytyykö ketään, joka uskoo olevansa kyllä hyvä tuleva äiti, mutta ei vaan jaksa
hötkyillä ja hössöttää asiasta? Onko ketään, joka ei toisaalta ikinä ole edes erityisemmin
pitänyt lapsista, mutta tietää haluavansa kuitenkin kokea äitiyden?
 
Olenko yksin näiden ajatusten kanssa?
 
Tervehys Corollamyyntiin!! (toivottavasti sun ei tarvii vauvan takii myydä corollaa) [:D]
 
Itse arvostan täysillä sellaisia äitejä jotka pystyvät ottamaan asiat "järjissään" ilman mitään hössötyksiä ja turhia panikointeja.
Olen itse ollut aina kylmänviileä ja rauhallinen kaikkien asioiden suhteen ja minun on hirveän vaikea innostua asioista niin että kiljuisin ja hyppisin riemusta.
Yleensä vähän hävettää niiden puolesta jotka näyttävät riemunsa niin avoimesti. Joskus taas harmittaa ettei itse osaa iloita ns. täysillä.
Muiden mielestä sellaiset älysupermahtavanupeetkreisinsiistit-jutut on mun mielestä yleensä "ihan kivoja juttuja" , jos tiedät mitä tarkoitan [;)]
 
Tämän vauva-jutunkin olen ottanut ulospäin tooosi iisisti. Täällä foorumilla taas on kivaa olla vähän "höpsö" .. Ehkä vähän kaksinaamaista mutta souvat!! Jokainen talsii tyylillään.
 
Toiset ottaa järjellä, toiset tunteella :)
 
Mukavia odotusaikoja sinulle ja pysy ihmeessä keskusteluissa mukana ja sano suoraan jos ällöttää kun toiset lepertelee.. hehee..
 
Corolla, täällä olisi sinun kaltaisesi odottaja. Tämä raskaus on harkittu ja toivottu, mutta silti oikeastaan jopa säikähdin, kun en ollutkaan innosta sekaisin saadessani positiivisen testituloksen. Olo oli tosiaan ennemminkin lamaantunut. Ja siitä sitten onkin ollut tavattoman syyllinen olo - onhan jokainen lapsi ihme.

Minulla on ensimmäinen neuvola-aika melko pian, ja toivon saavani sieltä hiukan vauvainnostusta. Mutta sain sitä tai en, niin toivon kasvavani äidilliseksi raskauskuukausien aikana. Ja eiköhän niin varmasti käykin, täytyy vain malttaa odottaa hiukan. Toistaiseksi tuo taimi on vielä niin pieni, ettei se oikein ilmoittele itsestään. Mutta ehkä sitten, kun pieni alkaa liikkua ja potkia, osuu jokin potkuista suoraan sydämeen ja herättää sen äippä-fiiliksen. Ja voihan olla, että se tulee jo aikaisemminkin. [:)]

Minäkin olen hurjan rationaalinen ja elämän tyrskyissä ehkä hiukan kylmettynytkin. Mutta älä sinäkään luovu toivosta, täytyy vain luottaa, että ne hyvät hömpötysfiilikset vielä nousevat pintaan. Hössötetään me vaan vähän vähemmän, ja pidetään itsestämme ja siinä samalla ihmistaimista hyvää huolta. Ihan varmasti sinusta tulee hyvä äiti, niin kuin minustakin.

Kirjoittelehan kuulumisiasi, oli tosi hienoa löytää samanhenkinen odottaja.  [:)]

 
Täällä on yks odottaja joka ei ponpi.

Tottakai on ihana asia, että lasta odotan, mutta oon jotenkin  sen luontoinen ihminen, että kell onni, sen kätkeköön. Eli hymyilen sisäänpäin..

Varmaan iloitsisin enemmän jos joku olis hössäämässä tässä.. mut ny mennää näillä, ja katotaa alanko ite hössään.
 
Kiitos Sash79, Maippi ja Riiuzka vastauksistanne.
 
Maippi, mulla oli aivan samat fiilikset testituloksesta. Aluksi itkin hysteerisesti,
tarkkaan ottaen en tiennyt edes miksi. Ehkä sen takia, että nyt se kaikki
oma elämä on ohi? Ehkä sitä, että jouduin kertaheitosta lopettamaan 14 vuotta
kestäneen tupakoinnin? Kokolailla tuntui että nyt luovun jostain suuresta ja tärkeästä.
 
Mäkin odotin ensimmäistä neuvolakäyntiä, koska oletin että se muuttaisi jotenkin
mun käsitystä tästä kaikesta. Mutta ei. Siellä käytiin perusasiat läpi, sain ison
kasan luettavaa ja sitten täti kysy; "oisko sulla mitään kysyttävää?"  Ei ollu.
Mukavahan se terkkari oli, mutta tuosta käynnistä saanu oikein mitään irti.
 
Nyt sitten odottelen ensimmäistä ultraa, joka on parin viikon päästä. Siellä nyt
ainakin sitten saa tietää onko kyseessä oikee toukka vai tuulimunaraskaus.
 
Kai se on vaan sitä, että kun perusluonne on pessimistinen ja sanojasi lainaten
olen todellakin "elämän tyrskyissä kylmettynyt", niin ei jaksa kuunnella / lukea
toisten hössötyksiä.
 
Ja mun puolesta raskaus sais olla ainakin puolet lyhyempi, ei tää mitään mukavaa
aikaa ole. Kaikissa juhlissa ilman piskookaan alkomahoolia, oksettaa koko ajan...
Syntyis jo.
 
Ja se corollakin pitäis myydä...
 
Ihanaa että löytyy muitakin kaltaisiani! Näillä foorumeilla kun tuntuu kaikki olevan niin onnesta sekaisin ja lässyn lää - välillä jopa fanaattisuuteen asti (enkä nyt sano tätä pahalla, vaan kukin saapi toimia tyylillään). Silti tänne vaan aina eksyy vartaistuen toivossa, vaikka välillä meinaa ihan adistaa kun näitä juttuja lukee - varsinkin tuolla kuumeilevien puolella silloin kun itsekin vasta yritettiin. Tuli sellainen olo, että olenko edes ansainnut tulla äidiksi, kun en ole koskaan potenut minkäänlaista vauvakuumetta - ja tuskin olisi tullutkaan, vaan meillä koko ajatus lähti mieheltä. Tuskailin ensin kuukausia itseni kanssa ja keksin kaikki mahdolliset kauhuskenaariot. Läheisistä ystävistä, joiden kanssa pystyin asiasta puhumaan, oli iso apu ja lopulta tulin siihen tulokseen että se on nyt tai ei koskaan. Luotan kyllä kasvavani itsekin tässä mukana.

Hössötystä asian ympärillä en voi kertakaikkiaan sietää ja olenkin käskenyt mieheni tehdä tämän selväksi omille sukulaisilleen. Olen uhannut purra jokaista, joka yritää tulla taputtelemaan mahaani. [;)] Oma sukuni ja ystäväni onneksi tuntevat minut sen verran hyvin, että eivät hössötä. En ole koskaan voinut ymmärtää mikä ihme pikkuvauvoissa on, että melkeen kaikki naiset ympärillä sekoavat ja taantuvat lässyttäviksi höperöiksi? Minusta ne ovat kaikki ihan samannäköisiä ja veljeni lapset ovat ainoita, jotka ovat minussa jotain tunteita herättäneet (koska muistuttavat niin paljon rakasta veljeäni lapsena). Minusta koiranpennut ovat tziljoona kertaa söpömpiä ja haisevatkin niiiin parhaalle. Siskoni epäilikin ultrakuvaa katsoessa, että mahassani kasvaa koiranpentu ihmisenpennun sijaan. [:)]

Meillä oli siis tosiaan viime perjantaina ensimmäinen ultra ja siihen saakka en oikein tiennyt miten tähän asiaan pitäisi suhtautua. Välillä mietin jopa tulleeni hulluksi ja pelkäsin, että koko juttu paljastuukin vain suureksi huijaukseksi, eikä siellä ketään olekkaan, vaan keho reagoi siihen mitä mieli keksii. Vaan niin vain siellä vipelsi joku ja nyt asia välillä jopa hymyilyttää, että jospa se tästä.

Vaan meinaa kyllä silti kaupassa meuhkaavista kakaroista iskeä paniikki! Että ei jumalauta mihin minä olen suostunut? Tämä raskausaika on myös liikkuvaisen ihmisen kannalta ahdistavaa - ei voi tehdä enää entiseen tapaan pitkiä monen tunnin lenkkejä koirien kanssa, kun kusihätä iskee joka mutkassa. Eikä tämä alkuraskauden väsymys ja pahoinvointi ole kyllä auttanut asiaa yhtään! Onneksi sekin kuulemma helpottaa pian... Toivottavasti helpottaa!
 
Heh, corolla. On sulla ainakin huumorintaju ihan kohdallaan. Pitkästä aikaa nauroin ääneen, kun luin sun viestiä. [:D] Ihan samat on fiilikset tuosta alkoholista. Mä en itse asiassa mitenkään isommin ole alkoa käyttänyt koskaan, jotkut ovat luulleet jopa absolutistiksi. Mutta nyt sitten mustasukkaisena katson, kun mies juo saunaoluen. Olen tyytynyt haistelemaan olutta ja viinejä - aika huvittavaa varmaan ulkopuolisista. Mutta mua lohduttaa tieto, että moni ruoka ja juoma itse asiassa tuoksuu paremmalta kuin maistuu. Ryhdy sinäkin siis nuuhkijaksi, sillä tavalla pääsee edes vähän osalliseksi muiden herkuista. Ja kaloreitakin kertyy vähemmän, heh.

Minulla on eka ultra vasta kuukauden päästä ja voit arvata, että olen ihan pähkinöinä. Tuntuu jotenkin piinalliselta odottaa niin pitkään. Mutta kai se on vaan kestettävä. Sydänääniä tai muitakaan ei ole kuunneltu vielä, joten hirvittää tämä touhu. Ja ihan samat fiilikset on siitäkin, että mahtaako nyt kaikki kiva loppua. Mutta kyllä mun ajatuksista päällimmäisenä kuitenkin on huoli siitä, että onko tämä pikkutyyppi terve. Sen ekan ultran tulosten jälkeen mä varmaan uskallan edes vähän hymyillä. [8|]

Eli tällaisia ajatuksia täältä. Harmi juttu muuten se corolla, jos on rakas auto. Toivottavasti uusi menopeli löytyy ja osoittautuu loistopeliksi. Meilläkin pohditaan auton vaihtoa - saa nähdä löytyykö sopivaa kaara.

Tsemppiä taas!

 
Sama homma täällä, välillä jo ajattelee että on itsessä jotain vikaa ja on huono ihminen kun ei jaksa hehkuttaa eikä oikein tunnu miltään. Oireita ei ole pahemmin ollut, ja vaikka tarkoituksella yritimme aloin itkeä järkytyksestä kun sain positiivisen tuloksen. Oireita ei siis ole, mutta ei mitään autuasta oloakaan. Lähinnä ärsyttää juhlissakin olla selvinpäin (olin aika kova viihteelläkävijä) ja haistella toisten tupakinpolttamista (poltin 14 vuotta). Ja kasvava maha ahdistaa, olen aina ollut tarkka painosta. Vaatteet alkaa kiristään vaikka ei vielä tarvitsisi (14+1).
 Ei huvita kertoa paljon kenellekään, eikä jaksa kunnella toisten hössöttämistä ja lässytystä "masuasukista" ja uteluita (onko työnimeä, oletteko miettinyt nimiä jne..). Ihan kiva on kuitenkin lukea muitten juttuja (varsinkin kun löytyy samoin ajattelevia) tai kuunnella ystävien juttuja (onneksi kertovat sentäs realistisesti asioista eikä tyrkytä ohjeita tai neuvo). Kai tässä asiassa on vähän pessimistinenkin, jos ajattelee asiaa niin tapahtuu jotain pahaa (kun kerran tärppäsi heti laakista niin ei asiat niin hyvin voi sujua). Noh, ehkä tähän ajatukseen tottuu ajan kanssa ja kasvaa äidiksi ajan mittaan ja ne "äidilliset" tunteet pulpahtavat.
 
Hei te kaikenkarvaiset pessimistit, joista ei tunnu miltään!
Mä sanon mikä tuntuu; orgasmi. Jumalauta! Löyty meinaan yks asia,
mikä on parempaa kuin koskaan ennen, seksi. Jos joskus luulin, että
krapulaseksi on sitä parasta ja vie mut taivaisiin, niin se ei ole kyllä
MITÄÄN siihen verrattuna mitä raskausajan orkku on, huh huh.
Ei se tietenkään kaikilla niin mene, ja kunnon pessimistihän tässä
kohtaa ajattelee, ettei toi tapahdu mulle. Mutta kokeilkaa, ees piruuttaan.
 
Myrtti, "Minusta koiranpennut ovat tziljoona kertaa söpömpiä "
NIIN ON!!!! MÄ RAKASTAN KOIRIA ja vihaan kaupassa kitiseviä kakaroita :)
Mä voisin kans synnyttää koiranpennun.
Mulla on vaan ongelma, mun mies on allerginen. Ja se pelkää joutuvansa
ulkoruokintaan, jos meille tulee joku rekku. Niin se varmaan joutuiski...
 
Mun corolla ei ole hinnalla pilattu, ja kukkii mukavasti, mutta on ollu
ihan luottoauto iästään huolimatta. Vähän se hörppäsee talvipakkasilla
niin kuin kuskinsakin, mutta tekniikaltaan varma. Täytyy lahjoittaa
se johonkin hyvään kotiin missä sitä arvostetaan.
 
Maippi, samat fiilikset tuosta terveydestä. Mä en tiedä miten pystyisin /
pystyisinkö ollenkaan kasvattamaan vammaista lasta. Mitä tehdä jos
siinä onkin jotain vikaa? Ja juhannuksena juodut viinakset taas alkaa
kummitteleen, voiko alkio kestää sellasen määrän (3päivää enemmän ja
vähemmän tunnelissa)? Juhannuksen jälkeen tuli kauheita kouristuksia,
joihin jouduin herään öisin aina puoleksi tunniksi, ja sit tein testin, ja...
Taitaa olla turhaa jossittelua.
 
Maippi laskinko oikein,
että sulla on laskettu aika 21.2? Mulla olis tällä tietoo 19.2.
 
Ei lässytystä. I mean business. Corolla kukkii
 
Laskit lasketun ajan oikein, pikkutyypin pitäisi ilmestyä kuvioihin helmikuun 20. päivä tienoilla. Mutta noi ajat ei kuulemma kauheasti pidä paikkansa. Saa nähdä! Milloin corollavauvan la on? Entä Yohannan, Myrtin ja Riiuzkan beibet?

Heh, sä olit nimennyt meidät pessimisteiksi. Mä olen itse nimittänyt tätä porukkaa nimellä "cool mamas" sen vuoksi, että tunnutaan ottavan tämä raskaana oleminen aika "kuulisti". Toihan ei tietysti ihan pidä paikkansa, sillä kyllä minulla ainakin on ne normaalit pelot tämän lapsen hyvinvoinnista. Joskus aikaisemmin ihmettelin, kun kaverini joka odotti esikoistaan, ei edes juuri hymyillyt raskausaikanaan, vaan oli alati huolissaan. Nyt vasta ymmärrän häntä, harmittaa etten osannut olla silloin tukena.

Yritän ottaa rennosti, sillä se kuulemma olisi beiben kannalta parasta. Helpommin sanottu kuin tehty... Mutta yritän, yritän. Ja yritän olla yrittämättä liikaa. Voi helkkari mun kanssa... Oon parantumaton.

Juttelitko sä tosta alkon käytöstä neuvolassa silloin kun kävit? Mitä siellä sanottiin? Ehkä raskaus oli silloin vielä niin alussa, että se ei aiheuttanut harmia. Pidän peukkuja!

ps. Näin viime yönä unta, että join saunan jälkeen vahingossa oluen. [:D]
 
La 19.1 (eksyin vahingossa väärän kuun ryhmään, mut tammikuun ryhmässä ei ollu tästä aiheesta keskustelua). Heh, ja ellei muu tunnu missään niin seksi ainakin tuntuu paremmalta (vaikka aina on tuntunut loistavalta, mutta nyt vielä paljon paremmalta!)!! Tein testin ollessani 7. viikolla, ja neuvolassa sanottiin että turha murehtia sitä ennen juotuja viinaksia (niitä oli aikas paljon), ei sille kuulemma enää mitään voi.
 Itsellä on kans kaikenmaailman pelkoja jne, mutta ei jaksa hössöttää mistään tai intoilla kaikista tenavista (ärsyttää huutavat kakarat vieläkin) tai lässyttää tai mitenkään ihastella tätä "autuasta" olotilaa ja onnea. Tietenkin koittaa välttää kiellettyjä ruokia, juomia jne muutenkin katsoa ettei riskeeraa mitään. Ja kun ei ole ollut oireita niin varmaan siitäkin johtuu ettei tunnu miltään, ei henkisesti eikä fyysisesti. Huh, tuntuu että tulee sekavaa tekstiä, on varmaan sekavat ajatuksetkin!
 
Ei voi muuta sanoa, kun että kiitos kaverit! Tämän ketjun lukeminen piristi kyllä kummasti. En olekkaan ainoa friikki. [;)]

Sitäpaitsi tänään elämä hymyilee: heräsin virkeänä, ilman pahoinvointia ja sain nauttia aamukahvista ensimmäisen kerran moneen kuukauteen! Eilenkin meni koko päivä ilman pahoinvointia! Huippua! Jospa se elämä tästä taas voittaa. Harmi vaan kun en pääse tänään koirien kans treenikentälle, kun niillä kävi eilen hieroja (kyllä, meillä huolletaan koirat paremmin kun ihmiset) ja täytyy pitää muutaman päivän treenitauko - just kun itsekin taas jaksaisi. No, ehtiipä sitä...

Kuten arvata saattaa, olen 110% koiraihminen ja 90% vapaa-ajasta kuluu niiden kanssa. Yksi syy miksi mietin, etten uskalla koskaan hankkia lapsia, on se, että jos lapsi onkin allerginen? Minähän en koiristani luovu! Ei taidettaisi katsoa hyvällä lehti-ilmoitusta: "annetaan lapsi hyvään kotiin". [;)] Sitten yksi lääkäri minua rauhoitteli, että nykytutkimusten valossa on vain hyvä jos talossa on koira lapsen tullessa, koska se parantaa lapsen vastustuskykyä ja vähentää allergioita. No meillä on kaksi ja kolmannenkin aion hankkia. Ja lapsi varmaan kasvaa "yhtenä koirista". [:D]

LA 4.2.
 
Myrtti, repesin. Mä ajattelisin just noin jos mulla olis koiria.
 
Maippi, mä kirjotinkin jo LA:n aikasempaan viestiin eli 19.2
Cool mamas kuulostaa hyvältä, kannatetaan.
 
Siitä mitä terkkari sano mun juomingeista (eli olin kuudennella
viikkoo raskaana kun sain tietää, heti juhannuksen jälkeen)
eli se sano, että kukapa ei olis ottanu! Ja kyseli vaan että
vedinkö sammumispisteeseen asti. No en vetäny, ja se kuulemma
on hyvä juttu sitte. Sano olevansa vaan huolissaan asiakkaasta,
joka on 28. viikolla raskaana ja edelleen vetää joka viikonloppuna
sammumispisteeseen asti lähikuppilas. Ja kuulemma senkin lapsi
saattaa syntyä täysin terveenä kuitenkin! Näistä ei tiedä, miten
ne mihinkäkin vaikuttaa.
 
Kylmä saunaolut vois tehä kyllä hyvää jossain kohtaa tai lasi
valkoviiniä, aaah. Ajattelin sen olevan ajankohtaista tossa toisella
kolmanneksella, kun mukulan kaikki elimet on kehittyny ja siinä
vaihees keskitytään kasvamiseen.
 
 
 
Tänne kuuluu yhä sellaista passiivista vauvan odottamista. Hiukan on kyllä pitänyt aktivoitua, sillä farkut eivät enää mahdu jalkaan. Turvotusta tämä varmaan enimmäkseen on, mutta siitä huolimatta oli pakko käydä ostamassa mammafarkut. Ihan mukavat jalassa ja onneksi ovat myös ihan normaalien farkkujen näköiset.

Raskausoireet tuntuisivat helpottavan. Toivottavasti se on hyvä juttu, eikä merkki mistään vakavasta. Ultraan on aikaa vielä 2,5 viikkoa. Normaalistihan tuo aika ei olisi pitkä, mutta nyt tuntuu että siihen on vielä iäisyys.

Mitenkäs teillä muilla, mahdutteko yhä lempparifarkkuihin vai kiristääkö jo vyötärö?
 
Mietin pitkään tulisinko ikinä kirjoittamaan tänne keskustelupalstalle yhtään mitään kunnes löysin tämän keskustelun.  Mulla tulee kyllä ensimmäiseksi mieleen että täällä ihmiset ovat säilyneet täysissä järjissä!  Meillä raskaus oli täysin harkittu juttu, joskin yllätyttiin kun tärppäsi liki samantien.  Jalat on kuitenkin pysyny maassa koko ajan.  Hössötys ja lässytys ällöttää eikä anna aina niin järjellistä kuvaa (ei pahalla...).
Meillä on koira jota rakastan.  En silti automaattisesti rakasta kaikkia koiria.  Meille tulee lapsi jota varmasti tulen rakastamaan.  En silti automaattisesti pidä muiden lapsista.
Pessimistiä löytyy minustakin:  jotenkin en usko että raskaus on onnistunut ennen kuin lapsi on sylissä.
 
Mä en ole koskaan ollut kova hössöttämään, enkä helposti muutenkaan näytä tunteitani. Olen sitä yrittänyt viime aikoina opetella enemmän, siis tunteiden näyttämistä. Näillä palstoilla on kuitenkin ollut ihan kiva vähän hössöttää, kun sen voi tehdä anonyyymisti tuntemattomille ihmisille. On tosi harvoja muiden ihmisten lapsia, joista tykkään, eikä toisten vauvat juurikaan saa mussa mitään tunteita aikaan. Omia lapsiani rakastan ja se riittää mulle. Ja tykkään paljon mieheni lapsista. Onneksi sillä on on ihanat lapset, muuten olisi aika vaikea kuvitella suhdetta mieheen, jonka lapsista ei tykkäisi.

Omat farkut mahtuu vielä päälle, takapuoli tuntuu vähän levinneen. Maha ei ole kasvanut, mutta turvotusta on niin, että sen näkee. Kohtu on taaksepäin kallistunut, joten en odota mahan kasvua vielä viikkoihin.
 
SoHeRa, tervetuloa sinullekin kuulien mammojen joukkoon. Samoin Moon. :-)

Haluan vielä sanoa, että vauvasta touhottamisessa ei missään nimessä ole mitään väärää.
Itsellä oli tosiaan lähinnä huono omatunto, kun en ole löytänyt sitä piirrettä itsestäni.
Ja olen kovasti jopa pohtinut sitä, että onko minussa jotakin vikaa, kun en ole sillä tavalla positiisesti höpsähtänyt.
Mutta ehkä niinkin vielä käy, jos/kun raskaus tästä vielä vähän etenee. :-) Ehkä se on sitä, ettei uskalla heittäytyä.

Mutta jokainen omalla tyylillään. :-)
 
Tata ketjua lukiessa saa repeilla [:D]!! Fantsuu..

mulla viela toistaiseksi mahtuu oman farkut paalle mutta ei varmaan kauaa. Eika minkaan kasvavan vauvan myota vaan kasvavan roskaruuan himon myota, siis ihan jarkyttavaa kun teke mieli rasvaa ja suolaa. Ehka ne pahimmat mieliteot... huhhei. Olen ihan innoissani tasta yllaripyllari raskaudesta mutta yritan valtella turhaa hossottamista. Mutta yhdyn Soheraan, on mukava hossotella taalla tuiki tuntemattomien joukossa, en ehka omassa kaveripiirissani ilkeisi...!
Mua allottaa tassa raskaudessa oma olemukseni jo nyt niin paljon etta en tieda mita tuleman pitaa. Eikos niita vauvamahoja kehuta kauniiksi mutta ma en ite varmaan tule nakemaan muuta kun selkamakkarat ja kaikki muut pikku erheet. En niinkaan sita kaunista puolta... ja itsekkaasti olen huolissani vartaloni muodosta ensi helmikuun jalkeen. No, se jaa nahtavaksi! Toki huoli pikkuisestakin on lasna ja yritan olla ajattelematta Ruotsin risteilya ja Juhannusta jotka sattuivat hurahtamaan ohi ennenkuin tajusin olevan pieniin pain! No, mutta ei noita pida alkaa miettimaan..

Mina toimin 4 vuotta lastenhoitajana ulkomailla ollessani ja viela viime kesana vannoin kautta kiven ja kannon etta omia en tule hankkimaan. Unettomat yot, kiukuttelu... inhokki asioiden lista oli aika loputon. Ja on se vielakin. Arsyttaa kiukuttelevat lapset eika muiden lapset juuri muutenkaan herata mussa mielenkiintoa niinkun ei kuulien mammojen joukossa vissiin kauheesti muillakaan. Tietysti laheisten ystavien lapsosia ihailee, niita ei vaan viela juurikaan ole... [:)]

Oih, tuntuipa hyvalta hossottaa valilla nainkin!!! Helpotti [;)]
 
Perustin tämän viestiketjun juurikin siksi, että en jaksa teitä hössöttäjiä!
Ymmärrättekö? sohera ja maikkimai, voitteko oikeasti siirtyä muille palstoille...
 
Mun laskettuaika on 6.2... eli aika samoissa mennään.

 Hitto! tää on mun toinen lapsi, mut eilen mulle iski ajatus päähän... entä jos se vauva onki hiiwiö
 On tässä raskauden aikana tullu synnytettyä jo ties minkälaista lasta ja esinettä, mutta nyt eile päikkäreillä mä synnytin ihan ilmiselvän Shrekin [8|] No okei. On Shrekissäkin omat lutuset puolensa, mut en mä välttämättä haluais et mun laps on vihree ja sil ois hassut korvat.
 Mut jotenki sitä sit hormoonit pääs ton ajatuksen aika valloilleen, ni mä jotensaki näin silmissäni, et ilmotan lapsen isällä sitte joskus ko tää on ulostautunu, et sulone poika tuli ja lähetän kuvan kapaloon kääritystä otuksesta.. täytyy sanoa, et ihan helppo tosta ajatuksesta ei ollu päästää irti. Tuskin päästinkään.

Kroppa. En ole unelmamitoissa, koskaan ollutkaan. Mutta mulla on takana helvetinmoinen urakka joka jäi kesken. Yli 30 tiputettua kiloa, ja vattanahkaakin sain jo kiinteytymää jonkun verran.. ja voin sanoa, et tällä hetkellä peilikuva ei imartele.
 Juuri kun olet ylpeä itsestäs, että hyvää työtä, niin sit aletaan vattanahkaa kasvattamaan.
 Voi kuulostaa pirun turhamaiselta, mut tällä hetkellä mä en osaa nauttia ajatuksesta.

Ja orgasmi. Kiitti vaan likat. Seksiä tekee mieli enemmän ko laki sallii, ja miestä ei oo mailla eikä halmeilla.  Kyllä tässä on miettiny et pitäskö jonkunnäköne hoito hankkii raskauden ajaks... muistan vaan hämärästi miten mahtavaa se seksi oli raskausaikana, kun sotkun kirjastossa.... no nii.. paluu arkeen...

oiskoha millane tarjonta jos jonkunlaista treffi-ilmoa harkittis  [;)]
 
Takaisin
Top