Heippa taas pitkästä aikaa.. Mukava huomata että moni "vanha" kuumeilija on jo siirtynyt raskaana puolelle[:)] Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille[:)] Olen käynyt lueskelemassa viestejä silloin tällöin, päätin kuitenkin kesäloman aikana koittaa keskittyä hieman muihin asioihin, alkoi tulemaan tästä tuloksettomasta raskautumisen yrittämisestä liian synkkä olo.. Olen keskittynyt töihin ja muihin asioihin, usein nämä raskautumis asiat vaan tulee silti mieleen. Kovasti koittaa miettiä asioita positiivisesti, kyllä se sieltä tulee kun on tullakseen, mutta välillä se on vaan liian vaikeaa[&:] Alkaa kohta olla vuosi yritystä takana, tuloksetta. Lääkärissä kävin jo muutamia kuukausia sitten kivuliaitten kuukautisten takia, kaikki oli silloin ok ja sain tietää että ainakin ovuloin. En millään haluaisi mennä tutkimuksiin, tulee niin viallinen olo.. Toivon vielä että onnistuisi ihan luomuna, odottelen ainakin muutaman kuukauden vielä. Eniten lääkäriin menossa vaivaa tuo ylipaino, sitä on täälläkin reilusti, melkeinpä joutuu menemään yksityiselle jos jotain hoitoa toivoo saavansa. Tosin eipä neuvolan lääkäri viimeksikään siitä alkanut mitenkään syyllistää, taisin tehdä sitä enemmän itse sillä käynnillä[:)]
On jotain positiivistakin kuitenkin tapahtunut, kierto oli jo normaalipituudessa viime kierrossa. Ensin pillereiden lopettamisen jälkeen kierto pysyi pillerikierron kaltaisena viitisen kiertoa. Sen jälkeen 5 kiertoa oli tuskaa, järkyttävät kivut ja kierron pituus heitteli 40-48 päivän välillä. Viime kierto oli 33 päivää, menkat alkoivat aivan yllättäen hyvin pienillä kivuilla. Toivo elää että kierto alkaa vasta nyt tasaantumaan ja tekisi sen jälkeen raskautumisesta helpompaa[:)]
Nyt meneillään kp 32, viimeiset kaksi viikkoa vihlonut alavatsaa, joten voisin kuvitella että ainakin jotain on tapahtunut tässä kierrossa. Nyt odotellaan mikä tulee tälle kierrolle pituudeksi.. Mietityttää vain että missä vaiheessa testailen jos ei menkkoja kuulu, kierto saattaa kuitenkin kestää yli 40 päivää.. En millään haluaisi testata negaa, jollakin tavalla on helpompaa kun menkat vain tulevat eikä tarvitse katsella sitä raskaustestin yhtä viivaa.. Juteltiin raskautumisesta vakavammin miehen kanssa muutama viikko sitten, koko aikana mies ei ole mitään sanonut mutta kertoi nyt että syyttää itseään siitä että raskautuminen ei ole onnistunut! Teki hyvää jutella asiasta ja itkeä muutamat turhautumisen kyyneleet yhdessä, antaa paljon voimaa kun tietää että asia on yhtä tärkeä myös puolisolle.
Ihana päästä pitkästä aikaa vuodattamaan tänne teille tuntemuksia.. Emme ole kovin monelle yrityksestä kertoneet, joten juttukaverit ovat vähissä. Mies kyllä kuntelee ja koittaa ymmärtää, mutta hänen on vaikea ymmärtää näitä naisen tuntemuksia kierron aikana[:)] Hieman vaikeaksi menee ukon ilme kun alan vuodattaa oviksista, alavatsan vihlonnasta ja limoista[:D]