Sateista huomenta...
Tervetuloa kaikille uusille ja vilpittömästi onnea plussanneille! Etenkin tänä aamuna niin myötäelän teidän onnea.
Tänään on ollut apea päivän aloitus, kp 30/28 ja menkathan ne aamulla sitten alkoi... itku tuli, kun olin niin jo toivonut uutta raskautta ja vähän ehtinyt jo jänskäilläkin, kun yleensä kierto aika tasan 28, ja joitakin oireitakin osasin itseltäni löytää. Mutta näköjään km ja kaavinta on laittanut kroppaa vähän sekaisin kaikin puolin, ja vatsan nippailut on edelleen siitä johtuvaa. Harmittaa ja surettaa mutta eihän se auta kun uutta yritystä kohti, täähän oli km jälkeen vasta eka yritys, joten ei mun ees pitäis tämmösiä kilareita ottaa mutta jotenkin sitä vaan jo toivoi.. ehkä sekin kun oli kuullut, että km jälkeen saattaa helpommin raskautua. Tosin mullahan oli yksi yrityksetön kierto siinä välissä ihan tahallisesti, ihan varmuuden vuoksi et olis varmasti kaikki paikat parantunu.
Näin muuten tosi kummallista unta viime yönä/aamuna. Olin lääkärin vastaanotolla ultrassa, jossa tarkistettiin follikkelikystaa (joka mulla todettiin km ultrausten aikana, normaalikokoinen siis). Muistan, että kihisin salaperäisesti innosta siinä unessa ja pähkäilin, että missä vaiheessa sanoisin ultraajatädille, että sielläpä saattaa olla myös pikkuasukki kyydissä, että sen varmaan voi katsoa tässä samalla. Noh, sitten heräsin ja kävin vessassa ja itkeä tirautin kun huomasin menkat. Nukahdin taas, ja sama uni jatkui, nyt ultraajana olikin mies ja minä olin ihan masiksessa siellä vastaanotolla, kiukuttelin vaan ja tiuskin vaan että eipä vois teidän follikkelit paljon vähempi kiinnostaa ja se lekuri kutsui jonkun hoitsun sinne paikalle ja ne alko kysellä multa keskenmenosta ja että oonko varmasti päässy yli siitä asiasta ja haluaisinko jutella aiheesta... Sitten heräsin. Onneksi, ennen ku laittoivat minut johonkin osastolle! Et sellasia juttuja minun alitajunnassa, mitähän Freud tähän sanois.
Nytpä taidan lähteä kahvin keittoon, kahteen viikkoon kun en oo juonu kahvia, kun se ei muka maistu [;)] Itse asiassa ei kyllä oikeen maistu vieläkään, johtuu varmaan siitä, että oon myös kurkkukipuinen ollu nämä pari viikkoa. Kun se ei kerran siitä toisesta, kivemmasta syystä johtunut.. Nooh, uuteen nousuun, kyllä se vielä tästä! Syksy on parasta aikaa viedä parisuhde vällyjen alle. Siinäpä meille uusi mottolause! Kiitos kun tänne saa käydä aina purkamassa, nämä kun on sellaisia juttuja, että tällaisia menkka-itkukilarit-juttuja ei ymmärää ketkään muut kuin samassa tilanteessa olevat..