Tervehdys kaikille odotuksen odottajille!
Odottavan aika on pitkä, se pitää paikkansa. Itse olen tällä hetkellä oman raskauteni kanssa aivan alkuvaiheessa ja tietenkin onnellinen siitä tiedosta ja tunteesta, että minunkin on mahdollista tulla raskaaksi oman lapsettomuustaustani huomioiden. Oma yrittämisen ja odotuksen odottamisen tieni kesti 2,5 vuotta ja nyt kovasti toivon, että tämä plussautuminen päättyy onnellisesti.
Kannattaa yrittää ja opetella tunnistamaan omasta kehostaan noita oireita. Jo yrittämisen aikana kannattaa miettiä, millaista ruokavaliota syö, harrastaako tarpeeksi liikuntaa, saako riittävää lepoa, kiinnittää huomiota vitamiinien saantiin sekä alkoholin käyttöön. Niillä on merkitystä! Ylipaino ja alipaino ovat myös asioita, jotka on hyvä ottaa huomioon. Itse en näistä mitään tiukkaa linjaa/dieettiä/seurantaa ole ikinä tehnyt, olen hankkinut lähinnä tietoa ja opetellut pitämään itsestäni parempaa huolta.
Isoin juttu varmaan, ainakin omalla kohdallani, on ollut stressi. Viime vuoden maaliskuussa alkoivat lapsettomuushoidot hormonikuureineen ja minun sekä puolisoni testauksilla. Kesällä ja syksyllä tehtiin keinosiemennykset ja joulukuussa ensimmäinen koeputkihedelmöitys. Inseminaatioiden epäonnistuminen otti koville mutta vielä rajumpi pettymys tuli tuosta koeputkihoidon epäonnistumisesta. Minulle kun laitettiin vielä kaksi alkiota kerralla. Joululoma menikin suriessa ja neljän seinän sisällä ollessa.
Alkuvuonna päätin keskittyä töihin ja siirtää ajatukset pitkästä, pitkästä aikaa lapsettomuushoidoista ja oman kehoni syyllistämisestä töihin samalla kun elimme epätietoisuudessa uuden koeputkihedelmöityksen mahdollisuudesta. Töihin uppoutuminen kävi helposti, sillä siirryin tekemään työpaikallani uusia juttuja. Tammi-maaliskuu meni ylitöitä tehdessä, saimme tiedon mahdollisuudesta toiseen koeputkihedelmöitykseen huhtikuulle, mikä helpotti oloa, mutta en ajatellut asiaa sen enempää. Tein töitä, kävin koulua ja keskityin parisuhteeseen.
Maaliskuun alkupuolella menin klinikalle ultraan ja hoidon suunnitteluun ja aloitin Synarelahoidot, joiden tarkoituksena on sammuttaa kropan oma hormonituotanto nolliin kuukautisten alkamiseen saakka ja varsinaisen hormonilääkityksestä saatavan tehon maksimoimiseksi tulevaa punktiota ja alkionsiirtoa varten. Kuukautisia ei sitten tullutkaan, olin käyttänyt Synarelaa miltei kaksi viikkoa ja tein varmuuden vuoksi testin, sillä koeputkihedelmöityksen alustava aikataulu oli "vaarassa" siirtyä. Testissä näkyikin haalea viiva, tein kaksi testiä lisää ja kaikissa oli sama tulos. Maanantaina soitin heti klinikalle ja kysyin että mitäs nyt, jolloin sain lähetteen verikokeisiin. Raskaana siis oltiin ja ollaan vieläkin. Lapsettomuustaustasta ja tuosta lääkehoidosta johtuen kävin ekassa ultrassa klinikalla jo viime viikolla, ja siellä näkyi pienen pieni alkio kooltaan 3 mm. Ensi viikolla on uusi ultra, jossa varmistetaan se, että alkio on jatkanut kasvuaan ja koitetaan saada mahdollinen syke näkyviin. Synarelan ei pitäisi vaikuttaa alkion kasvuun vaan se toimii mahdollisen keskenmenon aiheuttajana. Parempi on kuitenkin katsoa ja seurata ja siirtyä sitten neuvolan palveluiden pariin, jos kaikki menee hyvin.
Uskon itse vahvasti, että liian yrittämisen lopettaminen vaikutti omalla kohdallani raskautumiseen. Tämähän kun on nyt luomuvauva, joka on saanut alkunsa ilman kemikaaleja, lääkäreitä ja ronkkimisia. Ja selvinnyt tänne asti tuosta Synarela-lääkkeestä huolimatta.
Koittakaa yrittämisen ohella myös rentoutua, tehdä kaikkea kivaa, pitää huolta itsestänne ja kumppanistanne ja saada päiviin muutakin ajateltavaa kuin raskautuminen. Tiedän, se ei ole helppoa, mutta stressin vähentäminen voi edesauttaa [:D]
Lapsettomuushoitoihin kannattaa hakeutua siinä vaiheessa, kun yrittämistä on kestänyt kauemmin. On hyvä tutkituttaa itsensä ja kumppaninsa. Eteen saattaa tulla rankkoja asioita, hoitoja sivuvaikutuksineen sekä rahanmenoa, mutta se on siltikin sen arvoista. Itselläni on ollut jo muutaman kerran usko koko asiaan koetuksella, vaikka 2,5 vuotta on näissä asioissa vielä lyhyt aika. Ajatuksena on ollut kuitenkin se, että päätimme koittaa niillä keinoilla ja mahdollisuuksilla, mitä käytettävissä on, jotta asiaa ei tarvitse jälkeenpäin harmitella. Suosittelen kaikille pohdittavaksi ja selvitettäväksi, jos yrittäminen ei omin voimin tuo toivottua tulosta!