Voi tätä onnen päivää!!! [:D] Menkat alkoi vihdoinkin ja nyt näyttää siltä, että ovat ihan "kunnolliset", jippii!!!! Enpä tosiaan olis uskonut iloitsevani niistä näin paljon, mutta nyt kyllä hymyilyttää ja on hyvä mieli [:)] Peruin huomisen lääkärin, vaikka kyllä pohdin että oisko sittenkin pitänyt käydä siellä... Jos homma kääntyy kierron osalta taas päälaelleen niin varaan uuden ajan. Mutta tällä hetkellä fiilis on ihan huipussaan ja mieskin oli aidosti onnellinen kun hänelle asiasta kerroin. Varmaankin ekaa kertaa elämässäni aion nauttia tästä tädin vierailusta ja jatkossa toivon, ettei tulis enää kylään [;)] What A Perfect Day!!!
joko nyt onnistaisi
- Ketjun aloittaja kunpatÄrppÄisnyt
- Aloituspäivämäärä
Nuu_
Piirimestaruustason postaaja
huhhuh,mä alan olee jo ihan mielipuolinen tän vauvanteko homman kanssa.
kun täti tulee kylään niin enhän mä siitäkään usko ettei oo tärpänny[:D]
sitkee sissi[:D]
mut jos tässä kierros alkas tikuttelun.
kierrot on nyt ollut 20-32päivää että tovin saa tikutella[:D]
ja jos ei ovista viimeistään kahdesta kierrosta bongata,
niin soittelen aikaa yksityiselle.
toki meillä yritystä takana vuosi,mutta haluan silti yksityiselle ennemmin.
tän paikkakunnan yleisistä kuullu niin huonoa juttua ja muutenkin.
eipä tartte jonotella.
muutenki käyny gynellä aina yksityisellä.
alkaa vaan ottaa aivoon tää yrittäminen,tai siis kun venyy,
ja sit stressaan siitä,sit en ainakaan raskaudu ja stressin takia halutki katoo.
ikunen noidankehä.
enää en pysty olemaan asenteella jos tärppää,
niin kovin kun sitä toivoo jo[;)]
kun täti tulee kylään niin enhän mä siitäkään usko ettei oo tärpänny[:D]
sitkee sissi[:D]
mut jos tässä kierros alkas tikuttelun.
kierrot on nyt ollut 20-32päivää että tovin saa tikutella[:D]
ja jos ei ovista viimeistään kahdesta kierrosta bongata,
niin soittelen aikaa yksityiselle.
toki meillä yritystä takana vuosi,mutta haluan silti yksityiselle ennemmin.
tän paikkakunnan yleisistä kuullu niin huonoa juttua ja muutenkin.
eipä tartte jonotella.
muutenki käyny gynellä aina yksityisellä.
alkaa vaan ottaa aivoon tää yrittäminen,tai siis kun venyy,
ja sit stressaan siitä,sit en ainakaan raskaudu ja stressin takia halutki katoo.
ikunen noidankehä.
enää en pysty olemaan asenteella jos tärppää,
niin kovin kun sitä toivoo jo[;)]
Huomenta! Huomasitteko vau.fi:n etusivulla jutun greippimehusta? Ilmeisesti joku muukin hapan mehu kävisi, jos sen jutun oikein luin. Itse hörpin aamulla taas valion greippimehua.
Ovis oli sitten kalenterin mukaan eilen ja tikutuksen perusteella ehkä jo tiistaina. Mitään tuntemuksia ei ollut. Pupuiltua tuli liian vähän eli en nyt kovin toiveikkaana taaskaan odota kierron päättymistä... [:o]
Ovis oli sitten kalenterin mukaan eilen ja tikutuksen perusteella ehkä jo tiistaina. Mitään tuntemuksia ei ollut. Pupuiltua tuli liian vähän eli en nyt kovin toiveikkaana taaskaan odota kierron päättymistä... [:o]
Tyttö koo hyvä et se täti tuli vihdoin ku sitä odotitte niin kovasti. Mutta toivotaan että jää seuraavasta kierrosta pois toivotun syyn vuoksi[:D]
Mä tein toissapäivänä ekan raskaustestin ja se näytti sen haamun tai jos sitä nyt ees haamuks voi kutsuu ku oli niin himmee[&:] Mut tein aamul uuden testin ja viiva oli vähän tummunu eli taitaa hyvään suuntaan näyttää[:D] Mut jotenki en uskalla kunnol innoita ku viimekski oli haamu enkä ollu raskaana tai sit sain varhasen keskenmenon? Mut alkaa jo vähä jännittää[:)]
Ois tosi hienoo ku mun kaverikin on raskaana et voitas yhes jutella kaikista asioista ja kokee tää suht samaan aikaan. Hänel tais olla maaliskuun puoles välis laskettu aika.
Mä tein toissapäivänä ekan raskaustestin ja se näytti sen haamun tai jos sitä nyt ees haamuks voi kutsuu ku oli niin himmee[&:] Mut tein aamul uuden testin ja viiva oli vähän tummunu eli taitaa hyvään suuntaan näyttää[:D] Mut jotenki en uskalla kunnol innoita ku viimekski oli haamu enkä ollu raskaana tai sit sain varhasen keskenmenon? Mut alkaa jo vähä jännittää[:)]
Ois tosi hienoo ku mun kaverikin on raskaana et voitas yhes jutella kaikista asioista ja kokee tää suht samaan aikaan. Hänel tais olla maaliskuun puoles välis laskettu aika.
ansku81
Puuhakas puhuja
Hieno juttu noppa! (Varovaiset) onnittelut!!! [:)] (varovaiset siksi että oon vähä taikauskonen enkä tahdo onnitella liian varhain huonon onnen välttämiseksi...). Ne testit vissiin voi näyttää niitä haamuja hetken jos munasolu on hipaissut kohdunpintaa mutta sitten näyttävätkin seuraavalla kerralla negaa. [:-] Tai ainakii näin olen jostain lukenut. Mutta siis en usko että jos päiviä on välissä niin haamut vaan jäisivät jos ei mitään tapahdu... Että ehkä se viimeksi vaan hipaisi ja harjoitteli sitä kiinnittymistä ja nyt sitten sai vasta ne jarrusukat jalkaan! [:)] Ihanaa!
Tyttö Koo, mehän ollaan kohtalotoverit, piiiitkän odottelun jälkeen eilen pääsi molemmat vihdoin juhlimaan kadonneiden menkkojen paluuta [:D] Tänään tosin ei oo ihan yhtä juhlallinen olo, mutta kyllä se tästä kun pääsee taas peittoja heiluttaan ja ovista metsästään...
Mä uhkailin(?) leikilläni joskus joku vuosi sitten miehelle että viimeistään kun täytän 30, pitää olla pulla uunissa. Vielähän tässä melkein kerkeis, seuraava ovis on laskujen mukaan paria päivää ennen synttäreitä, heh.
Nopalle miultakin pikkuonnittelut jo tässä vaiheessa, kyllä se viiva siitä vielä voimistuu! Pidetään ainakin peukkuja...
Mä uhkailin(?) leikilläni joskus joku vuosi sitten miehelle että viimeistään kun täytän 30, pitää olla pulla uunissa. Vielähän tässä melkein kerkeis, seuraava ovis on laskujen mukaan paria päivää ennen synttäreitä, heh.
Nopalle miultakin pikkuonnittelut jo tässä vaiheessa, kyllä se viiva siitä vielä voimistuu! Pidetään ainakin peukkuja...
L
Lyydia~
Vieras
Heissan naiset! [:)]
Täällä olisi yksi kuumeilija liittymässä juttuun mukaan. Ajattelin aluksi, että ei tällaiset ole mun juttuja, mutta kun luin näitä teidän juttuja sekä kokemuksia, niin hyviä kun huonoja, pääsi naurua ja kyyneleitä, niin samoja ajatuksia on.
Taustasta hieman, molemmat olemme 24(tai minäkin kohta :), yhdessä viittä vaille kolme vuotta, kihloissa. Pillerit jäi pois 04/09 ja jo toisesta kierrosta raskaannuin... Ja kuten saatatte arvata, kun tänne alan kirjoittelemaan, keskenhän se meni heinäkuun lopulla, viikkoja oli 7+5 mutta kehitys oli lakannut jo aiemmin. Se oli kova paikka. Vaikka olin yrittänyt pitää mielessä sen mahdollisuutta. Mies koitti parhaansa mukaan tukea, mutta saattoi töksäyttää tahattomasti jotain typerää ja minä vedin heti herneet nenään. Itku tulee vieläkin helposti. Nytkin kun sitä alkaa taas enemmän ajattelemaan. Tai kun muistaa, että nyt olisin sitten "turvallisilla vesillä"..
Minulla oli myös tuossa vuosi sitten kohdun suulla syövän esiaste. Lääkärit sanoivat, ettei edes se silmukkahoito vaikuta vielä yhden kerran jälkeen raskaaksituloon, mutta olen ikuinen pessimisti. Olinkin tuosta ensimmäisestä raskaudesta totaalisen ihmeissäni, että kuinka se noin pian tärppäsi. Nyt on taas jotenkin "masentunut" olo. Tuntuu ettei me ikinä saada vauvaa. Sitten tulee morkkis, etten saa ajatella niin. Muut yrittää jopa vuosia ilman, että tapahtuu mitään ja me sentään ollaan jo yksi raskaus saatu lähtemään, vaikkakin huonolla tuloksella.
Ja joku aloitti puheen siitä katkeruudesta ja kateudesta. Voi pojat. Meillä täällä yksi kaveripariskunta odottaa vahinkovauvaa, eivätkä oikein osaa siitä vieläkään iloita, vaikka vauva syntyy joulukuussa. Toinen pariskunta raskautui juuri, nainen oli sanonut yhteiselle ystävällemme ennen raskautta, että haluaisi ehkä sittenkin vielä mennä ja juoda jne.. Ja tottahan heillä tärppäsi ekasta kierrosta..
Mä olen noille h*elvetin katkera. Ja sitten siitäkin tulee morkkis, etten saa olla, enkä oikeasti halua että musta tulee nyt kamalan katkera ihminen.
Minä olen myös aina tiennyt haluavani lapsia. Odotin vaan sitä sopivaa miestä kenen kanssa puuhat aloittaa. Nuorempana olin aivan varma, että 25-vuotiaana mulla on vähintään yksi lapsi. Niinpä niin. Kerkeäähän siihen vielä, mutta lähikuukausina pitäisi tärpätä, kun kohta täytän 24.
Ja voi luoja kun täälläkin on KAIKKI nyt raskaana! [;)] Ei kaupungilla ole enää muita kun raskaana olevia naisia![:D] Ei, kyllä oikeasti kaikki sikiää nyt tässä ympärillä.
Tämän hetken tilanne on se, että kävin viikko sitten maanantaina taas kontrollissa tuosta kohdunkaulan tilanteesta. Se lääkäri sitten bongasi ovulaation ja heitettiin kumeilla vesilintuja, vaikkei niitä turvakuukautisia ollut tullut. Km:sta oli tuossa vaiheessa jo kuitenkin yli 4vkoa ja olin käynyt tk:ssa jälkitarkastuksessa(vaikkakin ihan tyhjänpäiväisessä) ja verikokeen tuloksetkin olivat tulleet, että hormoonit ovat laskeneet täysin. Myös se kontrollilääkäri ei nähnyt syytä miksi vielä odottaa. ELI, tädin pitäisi tulla alkuviikosta. Kaikkemme kyllä tehtiin noina otollisina päivinä, joten vauva-asia ei ole nyt stressannut ennen tätä päivää. Muuten onkin ollut stressiä koulun ja työn aiheuttamista 14h päivistä ja muutenkin. Joten en odota yhtään, että olisin raskaana. No ehkä vähän kuitenkin... Mutta koitan jollain tapaa jo henkisesti valmistaa itseäni siihen, jos täti tulee ensi viikolla.
Nyt lähden salille, jotta saan vähän muuta ajateltavaa kun tämä stressi. Kyllä se raudan nostaminen auttaa! [:)]
Täällä olisi yksi kuumeilija liittymässä juttuun mukaan. Ajattelin aluksi, että ei tällaiset ole mun juttuja, mutta kun luin näitä teidän juttuja sekä kokemuksia, niin hyviä kun huonoja, pääsi naurua ja kyyneleitä, niin samoja ajatuksia on.
Taustasta hieman, molemmat olemme 24(tai minäkin kohta :), yhdessä viittä vaille kolme vuotta, kihloissa. Pillerit jäi pois 04/09 ja jo toisesta kierrosta raskaannuin... Ja kuten saatatte arvata, kun tänne alan kirjoittelemaan, keskenhän se meni heinäkuun lopulla, viikkoja oli 7+5 mutta kehitys oli lakannut jo aiemmin. Se oli kova paikka. Vaikka olin yrittänyt pitää mielessä sen mahdollisuutta. Mies koitti parhaansa mukaan tukea, mutta saattoi töksäyttää tahattomasti jotain typerää ja minä vedin heti herneet nenään. Itku tulee vieläkin helposti. Nytkin kun sitä alkaa taas enemmän ajattelemaan. Tai kun muistaa, että nyt olisin sitten "turvallisilla vesillä"..
Minulla oli myös tuossa vuosi sitten kohdun suulla syövän esiaste. Lääkärit sanoivat, ettei edes se silmukkahoito vaikuta vielä yhden kerran jälkeen raskaaksituloon, mutta olen ikuinen pessimisti. Olinkin tuosta ensimmäisestä raskaudesta totaalisen ihmeissäni, että kuinka se noin pian tärppäsi. Nyt on taas jotenkin "masentunut" olo. Tuntuu ettei me ikinä saada vauvaa. Sitten tulee morkkis, etten saa ajatella niin. Muut yrittää jopa vuosia ilman, että tapahtuu mitään ja me sentään ollaan jo yksi raskaus saatu lähtemään, vaikkakin huonolla tuloksella.
Ja joku aloitti puheen siitä katkeruudesta ja kateudesta. Voi pojat. Meillä täällä yksi kaveripariskunta odottaa vahinkovauvaa, eivätkä oikein osaa siitä vieläkään iloita, vaikka vauva syntyy joulukuussa. Toinen pariskunta raskautui juuri, nainen oli sanonut yhteiselle ystävällemme ennen raskautta, että haluaisi ehkä sittenkin vielä mennä ja juoda jne.. Ja tottahan heillä tärppäsi ekasta kierrosta..
Mä olen noille h*elvetin katkera. Ja sitten siitäkin tulee morkkis, etten saa olla, enkä oikeasti halua että musta tulee nyt kamalan katkera ihminen.
Minä olen myös aina tiennyt haluavani lapsia. Odotin vaan sitä sopivaa miestä kenen kanssa puuhat aloittaa. Nuorempana olin aivan varma, että 25-vuotiaana mulla on vähintään yksi lapsi. Niinpä niin. Kerkeäähän siihen vielä, mutta lähikuukausina pitäisi tärpätä, kun kohta täytän 24.
Ja voi luoja kun täälläkin on KAIKKI nyt raskaana! [;)] Ei kaupungilla ole enää muita kun raskaana olevia naisia![:D] Ei, kyllä oikeasti kaikki sikiää nyt tässä ympärillä.
Tämän hetken tilanne on se, että kävin viikko sitten maanantaina taas kontrollissa tuosta kohdunkaulan tilanteesta. Se lääkäri sitten bongasi ovulaation ja heitettiin kumeilla vesilintuja, vaikkei niitä turvakuukautisia ollut tullut. Km:sta oli tuossa vaiheessa jo kuitenkin yli 4vkoa ja olin käynyt tk:ssa jälkitarkastuksessa(vaikkakin ihan tyhjänpäiväisessä) ja verikokeen tuloksetkin olivat tulleet, että hormoonit ovat laskeneet täysin. Myös se kontrollilääkäri ei nähnyt syytä miksi vielä odottaa. ELI, tädin pitäisi tulla alkuviikosta. Kaikkemme kyllä tehtiin noina otollisina päivinä, joten vauva-asia ei ole nyt stressannut ennen tätä päivää. Muuten onkin ollut stressiä koulun ja työn aiheuttamista 14h päivistä ja muutenkin. Joten en odota yhtään, että olisin raskaana. No ehkä vähän kuitenkin... Mutta koitan jollain tapaa jo henkisesti valmistaa itseäni siihen, jos täti tulee ensi viikolla.
Nyt lähden salille, jotta saan vähän muuta ajateltavaa kun tämä stressi. Kyllä se raudan nostaminen auttaa! [:)]
Nyytti
Asioista perillä oleva
Tervetuloa Lyydia[:)]
Täällä on niin mukavaa porukkaa että kannatti tulla[;)]
Mä luulin kanssa että lapset olis"tehtynä" 25v mennessä mut ei se elämä aina niin mene kun on suunnitellut juu..
Parin kk päästä tulee 29 täyteen ja esikoista odottelen.
Kuumeilijat tuli niin läheiseks ja omaks paikaks ettei täältä osaa minneen lähteä,koneen ku avaa ni ekana aina tämä palsta tarkastamaan ja uusimmat kuulumiset lukemaan[:)]
Onnea yritykseen ja samoin kaikille muille, plussatuulia*puuuuh*[:)]
Täällä on niin mukavaa porukkaa että kannatti tulla[;)]
Mä luulin kanssa että lapset olis"tehtynä" 25v mennessä mut ei se elämä aina niin mene kun on suunnitellut juu..
Parin kk päästä tulee 29 täyteen ja esikoista odottelen.
Kuumeilijat tuli niin läheiseks ja omaks paikaks ettei täältä osaa minneen lähteä,koneen ku avaa ni ekana aina tämä palsta tarkastamaan ja uusimmat kuulumiset lukemaan[:)]
Onnea yritykseen ja samoin kaikille muille, plussatuulia*puuuuh*[:)]
Nuu_
Piirimestaruustason postaaja
kun wastiksen maailma romahti.
kuulin ilouutisia, pikkusiskoni on raskaana!
onhan toki ihanaa, vaikka suhde on tuore ja vauva ei ole suunniteltu.
eivät oo ehkäsyä käyttäneet,mutta vahinko lapsi silti.
yllätyksenä heillekin tullut tämä raskaus.
on jo joko viikolla 9 tai 13.
ja oireita rutkasti.
niin iloinen kun olenkin,mutta niin perkeleen katkera,kateellinen ja satamuuta negatiivista tunnetta.
miten hitossa mä kestän kun kaikki hössää sitä asiaa, miten hitossa kestän.
ei sitten niin mitään hajua, oma keskenmeno niin tuoreessa muistissa, yli vuosi yritystä takana ja nyt pitäis pystyä iloitsemaan siskon vahinkoraskaudesta....
emmä kestä !
koska mun vuoro tulee,
alkaa niin jo ottaa päähän ja olla loppuun kulunu olo...
mutta tälläistä tänään.
kuulin ilouutisia, pikkusiskoni on raskaana!
onhan toki ihanaa, vaikka suhde on tuore ja vauva ei ole suunniteltu.
eivät oo ehkäsyä käyttäneet,mutta vahinko lapsi silti.
yllätyksenä heillekin tullut tämä raskaus.
on jo joko viikolla 9 tai 13.
ja oireita rutkasti.
niin iloinen kun olenkin,mutta niin perkeleen katkera,kateellinen ja satamuuta negatiivista tunnetta.
miten hitossa mä kestän kun kaikki hössää sitä asiaa, miten hitossa kestän.
ei sitten niin mitään hajua, oma keskenmeno niin tuoreessa muistissa, yli vuosi yritystä takana ja nyt pitäis pystyä iloitsemaan siskon vahinkoraskaudesta....
emmä kestä !
koska mun vuoro tulee,
alkaa niin jo ottaa päähän ja olla loppuun kulunu olo...
mutta tälläistä tänään.
Tervetuloa Lyydia.
Jaksamista wastis ja suuri hali sulle. Kyllä se sunki aika vielä koittaa ihan varmasti![:)] Sitä haluis olla onnelinen toisen puolesta mutta kun ne omat asiat vaivaa niin paljon kun ei ite saa sitä mitä on jo pitkään halunnu. Ja se et toinen saa sen vaikka ei oo ees halunnu.
Jaksamista wastis ja suuri hali sulle. Kyllä se sunki aika vielä koittaa ihan varmasti![:)] Sitä haluis olla onnelinen toisen puolesta mutta kun ne omat asiat vaivaa niin paljon kun ei ite saa sitä mitä on jo pitkään halunnu. Ja se et toinen saa sen vaikka ei oo ees halunnu.
Nuu_
Piirimestaruustason postaaja
nyt oon vaan yrittäny miettiä asian positiivisia puolia.
siis mustahan tulee täti<3
eli saan hössätä sen pikkusen kanssa sitten.
nyt jo ihan valmis ostelee puolen maailmaa[:D]
josko malttais vaik ultraan asti[;)]
ja sisko on kummallisen rauhallinen, ja mää vaan hössäisin[:D]
mut kai se omallekki kohalle osuu vielä,
ihan parasta olis jos pian tärppäis,olis sitten siskon kanssa samaan aikaan raskaana.
ja lapsille ei tulis kauheeta ikäeroa.
olis niiiin parasta<3
siis mustahan tulee täti<3
eli saan hössätä sen pikkusen kanssa sitten.
nyt jo ihan valmis ostelee puolen maailmaa[:D]
josko malttais vaik ultraan asti[;)]
ja sisko on kummallisen rauhallinen, ja mää vaan hössäisin[:D]
mut kai se omallekki kohalle osuu vielä,
ihan parasta olis jos pian tärppäis,olis sitten siskon kanssa samaan aikaan raskaana.
ja lapsille ei tulis kauheeta ikäeroa.
olis niiiin parasta<3
Wastis, Lyydia; halaus ja voimia!
Ihan tutuilta tunteilta kuulostavat, välillä on ahdistanu niin, että melkein tukehtuu kun vierestä seuraa toisten onnea... Se hössötys ja vatsojen paijailu sattuu, vaikka ei se kai sais, pitäis kai vaan ihailla ja hössöttää mukana.
Mun mielestä se että tuntee jotain, vaikka sitten katkeruutta , on kuitenki parempi ku täys kylmyys. Kyllä siitä pienestä sitten osaa iloita, vaikka ei ois omakaan, kun se on tässä maailmassa. Otetaan noi lähipiirin tulokkaat semmosina esimerkkitapauksina ja testiryhmänä, ollaan sitten fiksumpia omien palleroiden kanssa...
Mutta yhtäkään vauvamahaa en voi tällä hetkellä ilman kateutta kattomaan, oli se sitten oikein tai ei.
Ihan tutuilta tunteilta kuulostavat, välillä on ahdistanu niin, että melkein tukehtuu kun vierestä seuraa toisten onnea... Se hössötys ja vatsojen paijailu sattuu, vaikka ei se kai sais, pitäis kai vaan ihailla ja hössöttää mukana.
Mun mielestä se että tuntee jotain, vaikka sitten katkeruutta , on kuitenki parempi ku täys kylmyys. Kyllä siitä pienestä sitten osaa iloita, vaikka ei ois omakaan, kun se on tässä maailmassa. Otetaan noi lähipiirin tulokkaat semmosina esimerkkitapauksina ja testiryhmänä, ollaan sitten fiksumpia omien palleroiden kanssa...
Mutta yhtäkään vauvamahaa en voi tällä hetkellä ilman kateutta kattomaan, oli se sitten oikein tai ei.
ginessa
Kommentoinnin ninja
Noniiiiiin.....[;)]
Vielä pari päivää tässä odotellessa.Sitten täytyy katsella tilanne uudelleen,ollakko vaiko eikö?
Ihan yhtä ärsyyntynyt olen kuin ennen menkkojakin ja vatsa tuntuu herkältä,sekavalta.[:@]
Seuraava kierto on sitten yk 4.[8|]
Inhottavaa ajatella pettymystä jo etukäteen....
Ensimmäistä tehtaillessa meni just 4 kiertoa,tokassa sai odotella yli puoli vuotta (namä 2 samasta isästä) meni monta vuotta-liki 10 v..ja kolmas tuli toisesta pupuilukerrasta-juu suhde oli ihan uutukainen ja tuore (muttei heti siis hypätty sänkyyn).
Päättyi kuitenkin kehnosti,-mies kuoli sairauteen tasan 2 vuoden päästä.[&o]
Ja olimme pitkään lasten kanssa keskenämme.
Mulla kanssa ollut joskus pahanlaatuisia solumuutoksia kohdunsuulla kolmatta odottaessani ja kun oli syntynyt , ne poltettiin ja tarkattiin 5 vuotta.kaikki ok.
Eikä kukaan sanonut vauvojen hankinnasta mitään että vaikuttaako vaiko eikö.?HMMM?
Mutta nyt on tuttavani neiti X sitämieltä(hän odottaa toistamiseen miehelle joka ei halua lasta)
Että abortoi taas.ETTÄ MUA KETUTTAA ja tuli paha mieli.
Huit hait vauva kaavintaan.?Toivottavasti kuitenkin pitää sen!!
En kuitenkaan usko..[:-]
Olisin niin hurjan kiitollinen jos itse saisin vielä yhden..[:)] tai ne 2..
Asiaahan helpottaa juu todella se että niin moni tuttava on puolessavälissä raskaana tai juuri saanut vaavin.
Ja minä pöllö muutamalle sanonut että yritämme..niin sitten sitä koko ajan kysellään että joko??[8|]
No se on elämää...heh.[;)]
Kaikille uusille tervetuloa joukkoon.!!!![:D]
kaikille yrittäville enemmän takkaan puita ja onnea yritykseen..mikäs sen hienompaa kun sateisina iltoina loikoa toisen kainalossa:)
Ja onnea raskautuneille!![:D]
Vielä pari päivää tässä odotellessa.Sitten täytyy katsella tilanne uudelleen,ollakko vaiko eikö?
Ihan yhtä ärsyyntynyt olen kuin ennen menkkojakin ja vatsa tuntuu herkältä,sekavalta.[:@]
Seuraava kierto on sitten yk 4.[8|]
Inhottavaa ajatella pettymystä jo etukäteen....
Ensimmäistä tehtaillessa meni just 4 kiertoa,tokassa sai odotella yli puoli vuotta (namä 2 samasta isästä) meni monta vuotta-liki 10 v..ja kolmas tuli toisesta pupuilukerrasta-juu suhde oli ihan uutukainen ja tuore (muttei heti siis hypätty sänkyyn).
Päättyi kuitenkin kehnosti,-mies kuoli sairauteen tasan 2 vuoden päästä.[&o]
Ja olimme pitkään lasten kanssa keskenämme.
Mulla kanssa ollut joskus pahanlaatuisia solumuutoksia kohdunsuulla kolmatta odottaessani ja kun oli syntynyt , ne poltettiin ja tarkattiin 5 vuotta.kaikki ok.
Eikä kukaan sanonut vauvojen hankinnasta mitään että vaikuttaako vaiko eikö.?HMMM?
Mutta nyt on tuttavani neiti X sitämieltä(hän odottaa toistamiseen miehelle joka ei halua lasta)
Että abortoi taas.ETTÄ MUA KETUTTAA ja tuli paha mieli.
Huit hait vauva kaavintaan.?Toivottavasti kuitenkin pitää sen!!
En kuitenkaan usko..[:-]
Olisin niin hurjan kiitollinen jos itse saisin vielä yhden..[:)] tai ne 2..
Asiaahan helpottaa juu todella se että niin moni tuttava on puolessavälissä raskaana tai juuri saanut vaavin.
Ja minä pöllö muutamalle sanonut että yritämme..niin sitten sitä koko ajan kysellään että joko??[8|]
No se on elämää...heh.[;)]
Kaikille uusille tervetuloa joukkoon.!!!![:D]
kaikille yrittäville enemmän takkaan puita ja onnea yritykseen..mikäs sen hienompaa kun sateisina iltoina loikoa toisen kainalossa:)
Ja onnea raskautuneille!![:D]
kjeev
Vauhtiin päässyt keskustelija
Lyydia tervetuloa mukaan joukkoomme! [:)] Mullakin taustalla keskenmeno heinäkuussa, joten ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Itku tulee vieläkin herkästi, jos asialle antaa ajatuksissa vallan. Vauvamahat suorastaan vyöryvät päälle joka puolelta. Siskollani on 2,5 kk vanha ihana vauva. Vauvan sylissäpitäminen tuntuu toki tosi hyvältä, mutta silti niin haikealta...[&o]
Wastis tsemppiä, kyllä se sinunkin vuorosi vielä tulee! Tätinä oleminen on hienoa! [:)] Siis oikeana tätinä, niitä toisia "tätejä" meistä kukaan ei halua!
Bongasin eilen oviksen (tikku näytti selkeää plussaa [:)]) ensimmäisen km:n jälkeisen kaavinnan jälkeen! Olen tuosta plussasta niin onnellinen! Vanhan värkitkin siis vielä toimivat ainakin jollakin tavalla! [;)] Ja mikä parasta, mikäli kiertoni on edes vähän samalla mallilla kuin ennen raskautta, niin mulla on seuraava ovis (tästä kierrosta emme edes yritä raskautua) kun olemme miehen kanssa kaksin viettämässä pitkää viikonloppua Budapestissä. Olisipa mukavaa tuoda sieltä pieni "salamatkustaja" tuliaisena!
On se jännää että sitä luo itselleen vielä ylimääräisiä paineita asettamalla jotakin aika- tai ikätavoitteita raskaaksitulemiselle. Mäkin olen ajatellut että takaraja vauvan tulolle on 40 vuotta. Onneksi siihen on aikaa vielä reilu pari vuotta! Tietysti ensimmäinen "tavoite" on saada kesävauva 2010! [:-] Sitä pitääkin olla kärsimätön...
Wastis tsemppiä, kyllä se sinunkin vuorosi vielä tulee! Tätinä oleminen on hienoa! [:)] Siis oikeana tätinä, niitä toisia "tätejä" meistä kukaan ei halua!
Bongasin eilen oviksen (tikku näytti selkeää plussaa [:)]) ensimmäisen km:n jälkeisen kaavinnan jälkeen! Olen tuosta plussasta niin onnellinen! Vanhan värkitkin siis vielä toimivat ainakin jollakin tavalla! [;)] Ja mikä parasta, mikäli kiertoni on edes vähän samalla mallilla kuin ennen raskautta, niin mulla on seuraava ovis (tästä kierrosta emme edes yritä raskautua) kun olemme miehen kanssa kaksin viettämässä pitkää viikonloppua Budapestissä. Olisipa mukavaa tuoda sieltä pieni "salamatkustaja" tuliaisena!
On se jännää että sitä luo itselleen vielä ylimääräisiä paineita asettamalla jotakin aika- tai ikätavoitteita raskaaksitulemiselle. Mäkin olen ajatellut että takaraja vauvan tulolle on 40 vuotta. Onneksi siihen on aikaa vielä reilu pari vuotta! Tietysti ensimmäinen "tavoite" on saada kesävauva 2010! [:-] Sitä pitääkin olla kärsimätön...
Jokohan minäkin uskaltaisin liittyä joukkoonne.. [:)] Jonkin aikaa tätä keskustelua jo seuranneena olen niin samaa mieltä Lyydian kanssa.. monet teidän tunteista ja kokemuksista ovat kuin omiani.
Pillereiden käytön lopetin vasta viime viikon alussa, joten ihan alussa ollaan. Mulla oli käytössä minipillerit, joiden vuoksi mulla ei oo täti ollu kylässä moneen vuoteen. Siksipä en yhtään tiedä millainen on kierto tai miten nopeasti hormonit alkaa toimia normaalisti. Gyne sanoi, että tämä alkuaika pillereiden jälkeen olisi kovin hedelmällistä aikaa, joten ollaan pupuiltu oikeen urakalla. [:D]
Meistä sen verran, että minä olen -81 ja mies -80, yhdessä ollaan oltu reilu vuosi, vappuna muutettiin omaan kotiin ja ensi keväänä on häät. Kumpikin on ollut aikaisemmin naimisissa (molemmat erottiin v. 2006), mutta lapsia ei ole. Mulla on ollut niiden häiden jälkeen jatkuva vauvakuume, mutta sitä unelmaa on pitänyt eron vuoksi siirtää vuosilla. Monet voi pitää meidän vauhtia nopeana, mutta kun olen koko elämäni miettinyt muiden mielipiteitä, nyt kuuntelen vain itseäni. Tämä tuntuu hyvältä, oikealta, joten mitä tässä iässä enää odotellaan.
Se kateus on niin tuttua minullekin, niin väärältä kuin se välillä tuntuukin.. mutta minkä sitä tunteilleen voi. Monet itkut on tullu itkettyä kavereiden raskausuutisten jälkeen [:(]
Te kun olette kaikki kuvailleet itseänne, niin tasapuolisuuden nimissä tässä jotain minusta... pituutta on 163cm, painoa jotain 5-10kg ylimääräistä (en ole aikoihin käynyt puntarissa, mutta entisenä painonvartijana tiedän että pudotettavaa olisi), hiukset on väripurkin ansiosta tummanruskeat ja taitavat olla jo pitkien mitoissa, simmut on siniset. Pukeudun suht siististi töissä, mutta kotona aina rennosti tyyliin verskat ja toppi. Ja kun kerran olen kosmetologi toiselta ammatiltani, niin ilman puuteria ja ripsaria (vähintään) ei tule enää lähdettyä mihinkään, aikaisemmin ei tuottanut ongelmia olla ilman meikkiä. Olen sellainen hiljainen hissukka, joka uppoutuu massaan helposti
Plussatuulia kaikille! Ja hyvää alkavaa viikonloppua [:)]
Pillereiden käytön lopetin vasta viime viikon alussa, joten ihan alussa ollaan. Mulla oli käytössä minipillerit, joiden vuoksi mulla ei oo täti ollu kylässä moneen vuoteen. Siksipä en yhtään tiedä millainen on kierto tai miten nopeasti hormonit alkaa toimia normaalisti. Gyne sanoi, että tämä alkuaika pillereiden jälkeen olisi kovin hedelmällistä aikaa, joten ollaan pupuiltu oikeen urakalla. [:D]
Meistä sen verran, että minä olen -81 ja mies -80, yhdessä ollaan oltu reilu vuosi, vappuna muutettiin omaan kotiin ja ensi keväänä on häät. Kumpikin on ollut aikaisemmin naimisissa (molemmat erottiin v. 2006), mutta lapsia ei ole. Mulla on ollut niiden häiden jälkeen jatkuva vauvakuume, mutta sitä unelmaa on pitänyt eron vuoksi siirtää vuosilla. Monet voi pitää meidän vauhtia nopeana, mutta kun olen koko elämäni miettinyt muiden mielipiteitä, nyt kuuntelen vain itseäni. Tämä tuntuu hyvältä, oikealta, joten mitä tässä iässä enää odotellaan.
Se kateus on niin tuttua minullekin, niin väärältä kuin se välillä tuntuukin.. mutta minkä sitä tunteilleen voi. Monet itkut on tullu itkettyä kavereiden raskausuutisten jälkeen [:(]
Te kun olette kaikki kuvailleet itseänne, niin tasapuolisuuden nimissä tässä jotain minusta... pituutta on 163cm, painoa jotain 5-10kg ylimääräistä (en ole aikoihin käynyt puntarissa, mutta entisenä painonvartijana tiedän että pudotettavaa olisi), hiukset on väripurkin ansiosta tummanruskeat ja taitavat olla jo pitkien mitoissa, simmut on siniset. Pukeudun suht siististi töissä, mutta kotona aina rennosti tyyliin verskat ja toppi. Ja kun kerran olen kosmetologi toiselta ammatiltani, niin ilman puuteria ja ripsaria (vähintään) ei tule enää lähdettyä mihinkään, aikaisemmin ei tuottanut ongelmia olla ilman meikkiä. Olen sellainen hiljainen hissukka, joka uppoutuu massaan helposti
Plussatuulia kaikille! Ja hyvää alkavaa viikonloppua [:)]
L
Lyydia~
Vieras
Kiitos kun otitte niin iloisesti minut vastaan! [:)]
Iris tuosta kylmyydestä on pakko nyt sanoa. Kun kävin ultrassa keskenmenon aikaan, kyselin lääkäriltä(joka siinä vaiheessa luuli, että oli tuulimuna, seuraavana päivänä diagnoosi muuttui naistenpolilla että oli siellä jotain oikeasti lähtenyt kasvamaan aluksi), että kuinka suuri todennäköisyys on uusitua jne. Hän kertoi naisesta joka oli hänen potilaanaan. Nainen oli tullut nyt hänelle ultraan, kymmenes raskaus ja ensimmäinen joka oli edennyt "turvallisille vesille". Ihmettelin lääkärille ääneen, että jo on rautaiset hermot naisella. Hän sanoi, että nainen olikin jo täysin kylmä, eikä osannut iloita pikkuisesta, vaan ei tuntenut oikein mitään. Kyllä kai tuolla naisellakin myöhemmin tunteet taas muuttui, mutta en ihmettele yhtään. Itsestäni ei ehkä olisi tuollaiseen, että kymmenes vasta nappaa.
ginessa meilläkin sai esimerkiksi molempien vanhemmat tietää keskenmenosta, olosuhteiden pakosta(anoppi just sillon kylässä ja seuraavana päivänä oman ukin syntymäpäivät). Samoin muutamille kavereille olen kertonut, esimerkiksi kun on kyselty millon meille tulee vauva, ja on muutama päivä keskenmenosta. Itkuhan siinä tuli ja kerrottava oli.
Niin asiaan, siis mua ahdistaa se, että osa tietää. Juuri nuo utelut, että "milloin milloin, joko joko?". Koita siinä stressittä saattaa pikkusta alulle.. [:D]
Ai täällä on oikein kerrottu tuolleen enemmänkin itsestään. No jospa minäkin. [:)]
175/65, purkin ansiosta tumma. Harrastan punttisalia ja en ole kovin naisellinen pukeutumiseltani.. Ainakaan nyky nuoriin naisiin verrattuna. [:D] Inhoan siis nykymuotia. Farkut tai etenkin maastohousut on pop vapaa-ajalla ja hupparit. Tietty jos baariin tulee lähdettyä ni sit on biletoppia, korkkaria jne. [:)] Ainoa "pysyvä" naisellisuus minussa päivästä toiseen on rakennekynnet.
Olen todella sosiaalinen ja puhelias, mutta saatan piilottaa sen pahan olon juuri tuon puheen ja iloisuuteni taakse.. Luonnetta myös löytyy aika lailla, meiltä molemmilta. En varmaan pärjäisikään mikään hiljasen ja tossutettavan miehen kanssa.
Niin ja minulta myös onnittelut plussanneille! Sellaisista raskausuutisista pystyn iloitsemaan, kun tietää miten kaivattu ja "tehty" se lapsi on. Mietinkin yksi päivä kaupassa, kun taas yksi maha sai minut apeaksi, että mistä minä tiedän, vaikka tuota maha-asukkia olisi toivottu vuosikausia. Se tietämättömyys toisten tilanteesta saa tällähetkellä sen katkeruuden pulpahtamaan.
Iris tuosta kylmyydestä on pakko nyt sanoa. Kun kävin ultrassa keskenmenon aikaan, kyselin lääkäriltä(joka siinä vaiheessa luuli, että oli tuulimuna, seuraavana päivänä diagnoosi muuttui naistenpolilla että oli siellä jotain oikeasti lähtenyt kasvamaan aluksi), että kuinka suuri todennäköisyys on uusitua jne. Hän kertoi naisesta joka oli hänen potilaanaan. Nainen oli tullut nyt hänelle ultraan, kymmenes raskaus ja ensimmäinen joka oli edennyt "turvallisille vesille". Ihmettelin lääkärille ääneen, että jo on rautaiset hermot naisella. Hän sanoi, että nainen olikin jo täysin kylmä, eikä osannut iloita pikkuisesta, vaan ei tuntenut oikein mitään. Kyllä kai tuolla naisellakin myöhemmin tunteet taas muuttui, mutta en ihmettele yhtään. Itsestäni ei ehkä olisi tuollaiseen, että kymmenes vasta nappaa.
ginessa meilläkin sai esimerkiksi molempien vanhemmat tietää keskenmenosta, olosuhteiden pakosta(anoppi just sillon kylässä ja seuraavana päivänä oman ukin syntymäpäivät). Samoin muutamille kavereille olen kertonut, esimerkiksi kun on kyselty millon meille tulee vauva, ja on muutama päivä keskenmenosta. Itkuhan siinä tuli ja kerrottava oli.
Niin asiaan, siis mua ahdistaa se, että osa tietää. Juuri nuo utelut, että "milloin milloin, joko joko?". Koita siinä stressittä saattaa pikkusta alulle.. [:D]
Ai täällä on oikein kerrottu tuolleen enemmänkin itsestään. No jospa minäkin. [:)]
175/65, purkin ansiosta tumma. Harrastan punttisalia ja en ole kovin naisellinen pukeutumiseltani.. Ainakaan nyky nuoriin naisiin verrattuna. [:D] Inhoan siis nykymuotia. Farkut tai etenkin maastohousut on pop vapaa-ajalla ja hupparit. Tietty jos baariin tulee lähdettyä ni sit on biletoppia, korkkaria jne. [:)] Ainoa "pysyvä" naisellisuus minussa päivästä toiseen on rakennekynnet.
Olen todella sosiaalinen ja puhelias, mutta saatan piilottaa sen pahan olon juuri tuon puheen ja iloisuuteni taakse.. Luonnetta myös löytyy aika lailla, meiltä molemmilta. En varmaan pärjäisikään mikään hiljasen ja tossutettavan miehen kanssa.
Niin ja minulta myös onnittelut plussanneille! Sellaisista raskausuutisista pystyn iloitsemaan, kun tietää miten kaivattu ja "tehty" se lapsi on. Mietinkin yksi päivä kaupassa, kun taas yksi maha sai minut apeaksi, että mistä minä tiedän, vaikka tuota maha-asukkia olisi toivottu vuosikausia. Se tietämättömyys toisten tilanteesta saa tällähetkellä sen katkeruuden pulpahtamaan.