joko nyt onnistaisi

Tervetuloa MMI. (ja muut jotka olen missannut). Lyydia ja muut. Kyllä itsellänikin on pientä kateutta ajoittain. Kun itse kovasti toivoo lasta, niin on ihan ymmärrettävää, että välillä tulee näitä negatiivisiakin tunteita esiin. Varsinkin jos lähipiirissä on kovasti uusia odottajia ja tai äitejä. Itse siis olin kylässä yhden hyvän ystäväni luona maanantaina. Hänellä on nyt kuukauden ikäinen ihana poikavauva. Itselläni kuitenkin tuli täti kylään juuri tuona päivänä ja vieläpä siellä kaverin luona. Kyllä se pahalta tuntui, ei sitä voi kieltää. Toisaalta olin kuitenkin aidosti iloinen ystäväni onnesta. Illalla kotosalla olikin sitten vähän vaikeampaa sulattaa asiaa, kun olin melko varma, että olisin nyt ollut raskaana.  [:(]

Kiva kuulla wastis että olet jo positiivisemmalla tuulella tuosta uutisesta. Kyllä varmasti saat tätinä hössöttää ihan vapaasti. Ja ihan varmasti sunkin aikas tulee. Saattaapi luonto yllättää ja saatte olla yhdessä raskaana ja jakaa kaikki ilot ja surut. Pidetään peukkuja. [:)]

Samoin ginessa ja Kjeev. Tsemppiä teillekin ja plussatuulia oikein kovasti matkaan. Pitäkää meidät ajantasalla.
 
Lyydia ja MMI, tervetuloa mukaan mukavaan joukkoomme!
 
noppa, varovainen onnittelu! Joko viiva on vahvistunut?
 
Nyytti, lapsena mun mielestä meidän äiti oli vanha saadessaan esikoisensa eli mut. Täytti 2kk ennen mun syntymää 25 vuotta!!! [:D] Siispä päätin, että esikoiseni saan viimeistään 23-vuotiaana ja viimeisen ehkä just ja just 2000-luvun puolella (muut siis 90-luvulla). No tässä sitä ollaan yrittämässä ekaa 38-vuotiaana ja vaikka heti tärppäisi niin lapsen syntyessä olisin jo 39v. Elämää ei voi suunnitella kovin tarkkaan näemmä. [;)]
 
wastis, muistan aikoinaan, kun siskoni tuli ns vahingossa raskaaksi. Olivat miehensä kanssa ajatelleet, että lapsia vasta sitten, kun kaveripiirissä muutkin alkaa tehdä, mutta niin vaan kävi, että tytär syntyi pian 12v. sitten. Oli siinä isosiskolla (=mulla) sulattelemista, kun itse surullisena sinkkuna elelin tuolloin. Mutta tätinä oleminen on yhtäkaikki ihanaa. Mulla on kaksi kullanmurua siskon perheessä (pian 12v ja 6v) ja heidän kanssa on mahtavan ihanaa puuhastella. Tuntuivat heti synnyttyään tutuilta, kun ovat perhettä. Minulla on siskon tyttären lisäksi 3 muuta kummilasta, joihin en osaa ollenkaan näin läheistä kontaktia ottaa, kun ovat kavereitten lapsia. Tsemppiä sulle, kyllä se mieli piristyy, kun pääset täteilemään! (laiha lohtu nyt, tiedän)
 
kjeev, teillähän on samanlainen matka tiedossa kuin meillä, kohde vaan eri. Me lähdetään marraskuussa Roomaan just oviksen aikaan ellei sitten tapahdu jotain, mikä sekottaa sen ovisrytmin. Toistaiseksi on menty aika säännöllisellä rytmillä pillereiden jälkeen. Tarkoituksella tuon matkan sille viikolle varasin. [;)]
 
Joskus kymmenisen vuotta sitten, kun kaverit alkoivat tekemään lapsia, minulla oli tosi rankkaa. Sitä oikeaa miestä ei tuntunut löytyvän mistään. Muut menivät naimisiin ja synnyttivät, mutta minä olin yksin kissa ainoana lohtunani. Se oli kamalaa aikaa. En vaan osannut iloita toisten lapsista, kun he elivät minun unelmaani. Mutta nyt, kun itsekin yritetään raskautua niin katselen kaupungilla hymysuin raskausmahoja ja rattaita työntäviä äitejä. Haluaisin olla yksi heistä, mutta nyt kun se oikeasti on mahdollista (niin paljon kuin me itse siihen voidaan vaikuttaa) niin yllätys yllätys: en ole kateellinen enkä katkera! Ajattelen vaan, että mustakin tulee tuommoinen. Eli aika positiivisena vielä tässä vaiheessa yritystä (yk4).
 
 
 
 
 
Mekin ollaan kaverin kaa sattumoisin alettu yhtä aikaa yrittään lasta. Kaveri raskautu toisella yrityksellä ja mä oon nyt 3 yk. Tietysti onnittelin kaverii ja muuta kivaa höpistiin mut se tuntu aluks tosi vaikeelta. Jotenki halusin olla ajattelematta koko ystävää. Mutta päätin että en voi niin toimia ja ryhdistäydyin. Nyt ollaan kaverin kaa paljon juteltu asiasta ja olen todella onnellinen hänen puolestaa eikä se satuta enää niin paljoon mua. Haluun olla aina kuulemassa mitä on neuvolassa sanottu ja kohta hänellä on eka ultra niin varmasti haluan kuulla kaikki. Pitää pitää mielessä ettei kuitenkaan ala liian uteliaaksi.Mä olen kuitenki hänen ainut kaveri joka siitä tietää niin  kyl hän kertookin mielellään ja haluu kuulla myös minun tapahtumista. Meijän yrityksestä ei tiiä kukaan muu kuin tämä kaveri pariskunta[:)] Ja tietysti te[:D]
 
Hei uudet, tervetuloa![:)]
 
WASTIS, aika kurja tilanne sinulla, huh. Itselläni oli yhden ystävän raskautta kohtaa samat tunteet, mutta yli niistä pääsi... aikanaan. Uskothan silti lujasti siihen että sinunkin vuorosi tulee, ja sitten tämä kurja tilanne on muisto vain... jookos-kookos?
 
Ja kyllä se oikeasti vähän helpottaa, kun saa lukea muiden samassa tilanteessa olevien juttuja, ei ole niin yksin jotenkin... Vaikka meillä mies on ihan täysillä mukana ja kuuntelee kyllä, se vaan on eriasia jutella "tyttöjen kesken" näistä...
 
Täällä vauva-urakka siinä vaiheessa, että ovistikuilla varmennettu, greippimehulla maustettu ovulaatio oli toissapäivänä. Ja nyt sitten alkaa se piiiiinaaava odotus ja oireiden kyttääminen... Onko tissit YHTÄÄN kipeet, paleleeko enemmän kuin normaalisti, juiliiko nivusia, oksettaako jne jne[&:] heh. Kyllä sitä on immeinen pöhkö, ihan pöhkö...[;)]
 
Ai ulkonäöstä ootte maininneet, noh minä olen keskimittainen, keskipainoinen ja mulla on keskimittaiset hiukset. Näytän kiltiltä hymykuoppien ja luonnonkiharoiden ansioista, mutta joku latino on varmaan suvussa joskus vieraillut kun olen vähän temperamenttinen...[:D]
 
Päätin testaa uudelleen muutaman päivän päästä. Aattelin että se viiva ois tummunu sit kunnol. En tykkää noista haamuista ku viimeks se ei ainakaan päätyny raskauteen tai ainakaan pysyvään raskauteen. Tai voihan niin käydä myös vaikka olisikin kunnon viiva. Ainakin yritän elää muutaman päivän jännityksessä[:)] Katotaan kuinka onnistun[;)]
 
Kiitos kaikille lämpimästä vastaanotosta [:)] Juuri sitä mitä teiltä saattoi odottaakin! [:D]

Greippimehusta tuli mieleeni, että maistoinpa sitä tossa yks ilta ja voi kauheeta miltä se maistui [:'(] yöks. Mä olen muutenkin aika nirso syömisissä ja juomisissa, joten taitaa tuo greippimehu jäädä mun osalta. Lisäksi mun kohdalla on otettava huomioon lääkkeiden vaikutus;
"Greipissä oleva naringetiini-niminen luonnonaine voi aiheuttaa yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Naringetiini vaikuttaa maksan entsyymitoimintaan ja voi saada aikaan joko lääkeaineiden pitoisuuksien nousua tai laskua. Yhteisvaikutuksia on havaittu jo useamman lääkevalmisteen kohdalla, joten greipin tai greippimehun nauttimista on syytä välttää lääkkeiden oton yhteydessä."
Mullahan on nivelreuma, jonka vuoksi olen jatkuvalla lääkityksellä. Mun piti lopettaa yksi lääke jo 3kk ennen yrittämisen aloitusta ja olenkin siitä asti kamppaillut kipujen ja särkyjen kanssa. Siksikin olisi pikainen plussan saaminen toiveissa, sillä raskauden pitäisi rauhoittaa tulehdukset joksikin aikaa.

Näiden särkyjen vuoksi on taas joillekin pitänyt kertoa, että miksi voin niin huonosti kuin voin. Vielä ei sentään ole tullut niitä joko nyt -kyselyitä, mutta olenkin yrittänyt epämääräisesti kertoa ajankohtaa milloin aloitetaan yritys.

Oon yrittäny tässä pähkäillä, että milloinkas mä aloittaisin testauksen, kun ei näistä kierroista ja ovulaatioista ole mitään tietoa. Varmaan pari viikkoa ainakin tarvis vielä odottaa [&:] saas kattoo kuin käy, minä kun en ole kovin tunnettu kärsivällisyydestäni.. ennemminkin sellainen hetimullekaikkinyt -tyyli on mulle ominaista. Toisaalta en kestä kovin hyvin pettymyksiäkään, joten siksi(kään) ei pitäis testata liian aikasin. Onneksi on ihana mies tukena

Tulipahan tuijoteltua omaa napaa... lupaan parantaa tapani [:)]
 
Heh, noista "kikoistahan" mä oon unohtanu kertoa. Kun tuossa se yksi galluppi oli, jossa kysyttiin mitä käytetään..
Eli jalat katossa mennään aina touhujen jälkeen, samoin täällä ukko naureskelee, mutta eihän siitä mitään haittaa voi olla.. [:D]
Greippimehua en ole juonut, mutta greipit on hedelmänä ollut ihan muksusta saakka mun herkkua, joten niitä tulee syötyä jonkun verran, ihan säännöllisesti.
Ovista olen tikuttanut. Mun oli nyt vielä sieltä lekurista lähdettäessä varmistettava, että oliko se ovulaatiota niinkuin lääkäri arveli. Samantien ilmesty kaks viivaa, heti kun vaan kastui, joten oliko se nyt juuri sitten sillon käynnissä, eikä tapahtumassa n.24h sisällä niinkun siinä ohjeissa sanottiin? Toivottavasti kerettiin.. [:)]

Ukko on aiheuttanut täällä tänään stressiä. Tai kun mä teen viikolla 14h päiviä koulua ja töitä, tänään vapaapäivä molemmista, niin se kehtasi äkkäillä ja hoputtaa mua esim autoon liittyvässä asioissa. Vetäsin herneet nenään ja hyvä etten itkeny, että sen kerran kun saan tehdä mitä huvittaa ni se hiillostaa mua niskaan.. [:D]
 
Tervetuloa minunkin puolestani MMI! Mukaan mahtuu ja täällä saa tuijotella omaa napaakin. [;)]
 
Peukkuja noppa ja TyhjäSyli ja kaikki muutkin, joilla on jännät hetket! [:)]
 
Silveri paitsi että olemme melko saman ikäisiä, olemme myös saman kylän tyttöjä. Huomasin tämän lukiessani toista ketjua. Toivotaan, että saamme molemmat matkalta ihanan "tuliaisen"... [;)]
 
Lähden taas viikonlopuksi pois sivistyksen parista, mutta tapaamisiin taas ensi viikolla. Plussatuulia kaikille! [:)]
 
Kyllä on tuo kateus tuttu tunne täälläkin, lähipiirissä on aivan iiiihania pikkulapsia ja joka viikko tuntuu että kuulee uuden raskaanoolo -uutisen. Toki sitä koittaa olla muiden puolesta iloinen - erityisesti niiden joille lapsi on toivottu ja joista varmasti tulee hyviä vanhempia. Se vaan tuppaa olemaan hankalaa kun "kaikki" paitsi minä on pieniin päin...
 
Mutta se se ottaa kyllä isosti päähän ja pukkaa katkeruutta että ihmiset jotka ei oo millään lailla edes ajatelleet voivansa tulla raskaaksi, ja ei sitä lasta edes halua paukahtaa näköjään kaikista helpoiten paksuksi... Tiedän yhden naisen joka sai kaksi lasta erään viinaanmenevän miehen kanssa, vaikutti tärppäävän nopeaan tahtiin siitä kun edes tapasivat... Molemmat istui baarissa kännissä koko odotusajan, ja pitkälti vielä synnytyksen jälkeenkin - lapsi yksin kotona tyyliin 'no sehän nukkuu'. Sitä vihan määrää mitä tuollainen herättää, ei tuollainen "äiti" saisi saada lapsia! Lapset ei sitten yllätys yllätys olleet ihan terveitä, eikä pariskunta saanut kumpaakaan pitää...
 
Mä olen näköjään ihan lyönyt laimin tämän tarkemman esittäytymisen... Yleisiä jo tulikin, mutta olen siis kolmikymppinen, 162/60 punapää - hailakka vaaleanpunaruskea omasta takaa ja vähän terästystä haettu purkista... Tukka on jonkinasteisen lyhyt (vaihtelee) ja pukeudun vähän miten milloinkin, farkut, suorat housut ja hame voi olla päällä peräkkäisinä päivinä [8D] Siististi kuitenkin aina, ja yleensäottaen samalla tavalla töihin kuin kotiinkin. Tyylini on melko yksinkertainen, mutta meikki, kynsilakkaa ja korkkarit mulla on joka päivä, niitä ilman en ulos mene [:D] Rakastan vaatteita ja kenkiä, ja tuo 'vähän miten milloinkin' pukeutuminen johtuu siitä etten seuraa muotia tai muuta, vaan ostan aina kun jotain mistä pidän tulee vastaan. Verkkakamppeisiin pukeudun vain lenkillä tai puntilla, joita siis harrastan lukemisen ja mopoilun lisäksi. Olen ollut hiukan nuoremman ukkoni kanssa naimisissa reilun vuoden, yhdessä 4. Avioliitto ja lapsi on/olisi molemmille ensimmäinen. Luonteeltani olen hiukan kaksijakoinen, toisaalta sosiaalinen ja rempseä rämäpää ja toisaalta joskus hyvinkin rauhallinen ja hiljainen, ja tykkään olla yksin.
 
Wastikselle onnea, on se kiva olla tätikin [;)] Itse oon vaan tuplakummitäti mut sekin on ihanaa...
 
 
Lyydia, Täällä myös nostetaan jalat kohti kattoa peiton heiluttelun jälkeen ja mies luo huvittuneita katseita suuntaani, miksiköhän [:D] mutta tosiaan, ei siitä haittaakaan voi olla.

Raskaus Multitabseja popsin myös yhden päivässä, siinä kun on mukana mm. foolihappoa ja paljon muuta tärkeää.
 
Hih, Lyydia... kyllä herneet versoo tässäki nenässä just samantyyppisten tilanteiden takia. Mulla on kans kuolut ja duunit ja kotityöt (mies tekee jos huomauttaa asiasta, ei itsenäisesti[:@]) ja jossain välis kai pitäs harrastuksia ehtiä harrastaa, stressitaso usein korkeella (paljon auttaa siis noissa petipuuhissa jos päässä pyörii yks miljoona hoidettavaa asiaa..)

No sitten mulla jostain syystä on se vapaapäivä... siis siivouspäivä miehen mielestä. Oon meinannu naulata sen kattoon kulkusista muutaman kerran jostain kommenteista, mutta sitten muistaa että ainii, ei voi jos meinaa lapsia saada.

Mutta kyllä se on enemmän rakastettava tyyppi ku ens alkuun uskois. Ja kiltti ja romanttinen, joskus tuntuu vaan et se unohtaa työroolin päälle kotona, on NIIIIN ÄIJÄÄÄ että..
 
[:D]
Pakko on heti vielä kirjottaa kun taas tänne tulin, vaikka kohta on kiire taas hakemaan sitä ukon autoa puunauksesta(se on siis menossa myyntiin(farkkua etsitään ;) ja se on kuulemma kiire saada kuntoon kun joku on siitä niiiin kiinnostunut just nyt)...

iris täällä on ihan sama homma! [:D] Kotihommia tuo tekee kanssa vaan huomautuksesta. No saattaa se nykyään sillon tällön laittaa koneellisen pyykkiä pyörimään, mut kuivamaan laittaminen on sit eri juttu muistaako enää. Ja viikkaaminen on sitten totaalinen EI. "Mä en osaa viikata niitä niin että ne kelpaa sulle".. Ajatella, mä haluan ne vaatteet VIIKATTUNA enkä vaan kaappiin heitettynä. Ei mua kiinnosta onko me taiteltu t-paidat samalla lailla... [:D] Ja samalla lailla äsken uhkailin tehdä ukolle vaikka mitä kun vein sen auton kaverilleen. Täytyykin yrittää muistaa noissa kiukku puuskissa se, että mä niitä sen vehkeitä tartten kuitenkin! [;)] Ei vaan, onhan se oikeasti mulle maailman rakkain ja ihanin mies. Olishan se tylsää jos se vaan kokoajan myötäilis eikä mistään tulis ikinä kinaa. [:)]

Ja MMI antaa ukkojen naureskella meille. [:)] Hyvä kun "muistutit" noista vitamiineista. Mäkin kerkesin sillon ostaa ennen km noita raskausajan nappeja ja oon tän ovulaation jälkeen taas koittanu muistaa niitä kerran päivään napsia, tosin huonosti olen muistanut..

Mutta nyt, hakemaan ukko-kullan autoa.
 
Lyydia, meillä mies kävi vaihtaan auton farmarimalliin heti seuraavana päivänä kun oltiin ensimmäistä kertaa heiluteltu peittoja ilman ehkäisyä... Nauroin kyllä hiukan sen logiikalle, mut tajus se onneks nauraa sille itekkin [:D]
 
 
Bandida voi, omalla tavallaan ihanasti jo intoillut ajatuksesta, että teille tulee pikkuinen. [:)]
Meillä mies koitti ennen sitä km aina välillä mua muistuttaa, etten innostuisi, jos vaikka kävisi niinkuin sitten kävi. Kunnes yksi ilta silloin kysyi multa suihkussa, että ketä me pyydetään sitten kummiksi. [:)] Niin kun ei ois itte kanssa jo suunnitellu vaikka mitä.. <3
 
Hei kaikille! Olen jo jonkun aikaa lukenut palstaa ja ajattelin itsekin kirjoitella, kun samaa asiaa pyörittelen pääni sisällä päivittäin. Aviomiehen kanssa ollaan oltu yhdessä 7 vuotta, josta 2 kk naimisissa. E-pillerit jätin seitsemän vuotta niitä käytettyäni pois noin neljä viikkoa sitten. Minulla oli 4 päivää viimeisen pillerin jälkeen normaalisti "tyhjennysvuodot", ja nyt jännitän, että meinaako kunnon kuukautiset tulla vai tärppäisikö heti. :) Kovasti tahtoisin, että tärppäisi :) Vaikka varsinaista yritystä takana vasta kuukausi, niin tosissaan ollaan liikkeellä. Työskentelen päivähoitoalalla ja kovasti tykkään lapsista :) Lisää juttua toisen kerran, isäntä huutelee jo nukkumaan... :)
 
Tervetuloa Kcatri ja MMI ja muut uudet tasapuolisesti.

Täällä on nyt muutama päivä mennyt taas vähän alakuloisissa tunnelmissa. Sain kovan migreenikohtauksen kuukautisten aikana ja jouduin ottamaan buranaa vaikka normaalisti sitä olen yrityksen aikana vältellyt. Positiivista on että parin päivän päästä voi aloittaa ovistestailut..

Minullakin kateus aina silloin tällöin nostaa päätään. Aloitimme yrityksen parhaan ystäväni kanssa samaan aikaan ja hän raskautui heti (kuten esikoisestaankin). Alussa toivon että itselläkin tärppäisi pian - nyt hänen raskautensa on loppusuoralla - emme siis tule olemaan samaan aikaan äitiyslomalla, koska hän aikoo palata heti 9kk äitiysloman jälkeen töihin.. toinen läheinen ystäväni taas raskautui vahingossa kesän aikana. Haluaisin niin jakaa heidän kanssaan näitä asioita, mutta välillä tuntuu että eikö meillä tärppää ikinä..

Mutta ei kai auta muuta kuin odottaa ja testailla ovista ja yrittää ajoittaa oikein.. ekan puoli vuotta yrityksestä pystyin ottamaan rennosti, mutta nyt kyllä jo hiipii kaikenlaista mieleen..
 
[:@]Täti tuli rytinällä kylään päivää aiemmin.
Ei muuta kuin seuraavaa kiertoa odottelemaan yk 4 näiden jälkeen...[:-]

Tervetuloa kaikille uusille <3 [:D]
 
Iltaa arvon naiset ja tervetuloa uusille!

Täällä on nyt kauan odotetun (uskomatonta sanoa noin! ) tädin kyläily loppunut ja taas saa alkaa peittoa heiluttelemaan ja toivomaan parasta [;)]  täytyy vaan toivoa ettei seuraava kierto ole yhtä pitkä... En muistakaan koska olis viimeks kuukautiset aiheuttaneet moista onnen tunnetta kuin nyt, tosin olivat tosi kivuliaat, mutta yritin silti nauttia täysin rinnoin jokaisesta hetkestä [:D]

Puhuinkin jo aiemmin tuosta kateudesta, kun rakas pikkusiskoni ilmoitti olevansa taas raskaana, esikoinen on vasta 4kk vanha... Se oli minulle yllättävän rankka paikka ja teki aika kipeää myöntää itselleen olevansa niin katkera. Ihana huomata, etten ole yksin noiden tunteiden kanssa, eiköhän ne ole ihan inhimillisiä tuntemuksia kun itse kukin täällä toivoo kovasti omaa pikkuista. Itse olen nyt saanut miettiä uutista jo parin viikon ajan ja olen päässyt pahimmasta yli, mies oli tosi ihana kun jaksoi (taas kerran) lohduttaa ja mun itkeä pahan oloni pois monena iltana. Nyt on jo helpompi olo asian suhteen ja olen pikku hiljaa pystynyt jo olemaan aidosti iloinen siskoni ja hänen miehensä puolesta. Silti-pakko se on myöntää, että välillä sattuu ja kovaa... [&o] Joten Wastis, samassa veneessä ollaan! Mutta tätinä on ihana olla!!!

Oon nyt miettinyt niitä ovistikkuja tosi paljon kun olen teidän juttuja lukenut...vaikka mähän kyllä lupasin itselleni ja miehellenikin, että ihan normimeinigillä vielä mentäis eikä alettais ovista metsästämään. En ole vielä uskaltanut mieheltä kysyä mielipidettä asiaan, hän luultavasti sanoo niiden "pilaavan" tunnelman ja tekevän hänelle suorituspaineita. Miten te muut olette toimineet, tietääkö miehenne oviksen ajankohdan? Kun meillä kuitenkin pupuillaan vielä toistaiseksi ihan epäsäännöllisen säännöllisesti (ei siis joka toinen päivä, vaikka itse haluaisinkin kokoajan). En haluais että lasta aletaan tekemään kello kaulassa, se luo myös mulle liian kovia paineita ja odotuksia. Äh, en tiedä... haluaisin niin pystyä olemaan rauhallinen ja kärsivällinen, mutta enhän mä ole muutenkaan semmoinen, saati sitten tässä vauva-asiassa [;)] Onneks mies on ollut ymmärtäväinen kun vaimo höyryää ja on antanut mun haaveilla rauhassa.

Että tämmösiä täällä tänään. Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa ja plussatuulia kaikille!
 
sunnuntai kuulumisia...
tunteet heittää vaan häränpyllyä, hetken oon onnellinen esim. siskon raskaudesta,
sitten iskee ihan tuhoton katkeruus,joka tuo mukanaan häpeän siitä,ahdistuksen ja sata muuta ei kivaa tunnetta.
oikeen inhottaa tää katkeruus ja ahdistus.
siskolla on neuvola 14vä ja siihen asti oottelen, ennen kun alan mitään ostaa.
että jos ne sykkeenki sieltä ettis, kun aattelin että tilaisin hälle ton vauva lehden,mutta en vielä uskalla,jos
siellä onkin joku huonosti,niin tosi kiva kun lehti alkas tulemaan...
saan morkkiksen tästäkin,etten osaa vaan luottaa heti että kaikki olis okei, sen teki kyllä oma keskenmeno.
en toki hänelle ole mitään sanonut, tai varoitellut, sehän olis ihan kamalaa.

mullakin täti tuli ja meni, nyt pitäis alkaa heilutella peittoja ja ajattelin aloittaa tikuttelun myös tässä näin, että kattellaan bongaanko yhtään mitään.
itse olen alkanut miettiä kaikkia esim. elämäntapojani nyt, että pitäiskö muuttaa niitä jotta raskautuisi helpommin... oonhan toki niitä jo muutellutkin,mutta vielä olis parantamisen varaa[:D]

miten ikinä kestän,kun sisko meni miehensä kanssa kihloihin joita juhlitaan parin viikon päästä kahveilla, jolloin he julkistavat vauva uutisenkin. miten kestän siellä, kun olen vielä niin itkuherkkä... kun kaikki alkaa sitten hössöttämään ja muuta. kyllä kirpaisi sekin kun äitimmekin alkoi jo miettiä mitä vauvatavaroita heillä on,ja kun mun piti olla se eka jolla hössötetään noita... oon niin todennut kyllä muissakin asioissa että elämä ei mene niin kuin on toivonut tai suunnitellut. alkaa van pännimään oma tilanne kun tulee niin maan paljon sontaa niskaan joka suunnasta, vuodesta toiseen. toki mullakin on asiat hyvin ja joillaki paljon paremmin. mutta ei sitä osaa niin ajatella kuitenkaan, sama asia kun että kaverit hokee mulle että kyllä meilläkin tärppää,mä tiedän kyllä sen ja uskon siihen,mutta ei sen tietäminen kyllä helpota niin tippaakaan tässä tilanteessa. ja sitten iski kauhukuvat siitä,että jos en olekaan raskautunut siskon synnytykseen mennessä,saan toki hössätä sen vauvan kanssa,mutta miten sen sitten kestän kun sillon omaa yrittelyä reippaat 1,5vuotta takana...

anteeksi vuodatus, plussatuulia tarvittaisiin tänne ja kipeästi.[;)]

nyt yritän taas skarpata,tää olo vaan iski krapulan myötä, muisti taas syyn miksi oli pitänyt tipatonta[:D]
jos jatkais sitä taas sitten[:)]
 
voi wastis... tunnistan niiiiiiin itseni tosta sun kirjotuksesta! samanlaisia tuntemuksia ollut aiemmin kun läheiset ystävät on raskautuneet ja nyt kun siskoni ilmoitti uudesta vauvasta, niin menin ensin ihan mykäksi ja nieleskelin kyyneleitäni... mun ei ole helppoa tunnustaa olevansa kateellinen ja katkera, enkä ole siskoni kanssa asiasta voinut puhua-en pysty enkä kehtaa... ehkä vasta sitten kun olen itse raskaana. Mutta niinkun sanoin, pahimmat fiilikset on nyt onneks ohi ja toivottavasti pysyykin poissa.

Jos sua wastis kovasti itkettää se siskosi raskausuutisen julkistaminen, niin mitä sitten? Miksi sä koet sen niin vaikeana asiana? Mun mielestä meillä jokaisella on oikeus omiin tunteisiin, niin positiivisiin kuin myös negatiivisiin. Mä itse olen tosi itkuherkkä ja olen "kärsinyt" siitä koko ikäni... Anna itkun tulla jos se on tullakseen, ei kai se haittaa? Itse elin vuosikausia niin että patosin omia tunteitani ja siitä ei mitään hyvää seurannut. Kantapään kautta olen joutunut opettelemaan että kaikenlaiset tunteet on hyväksyttäviä, välillä vieläkin se tuppaa unohtumaan... Ei kaikkea tarvitse muille ihmisille selittää, riittää kun itse hyväksyt omat tunteesi. Eikä kaikkia tunteita edes pysty selittämään, ei edes itselleen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top