Jaksaminen töissä ja arjessa

Onneksi töissä jaksaa vielä yllättävän hyvin ja erittäin energinen olo on ollut:)Jopa energisempi kuin elokuussa kun loman jälkeen taas töihin paluu koitti ja pahin uupumuksen vaihe iski saikun kera. Silloin ei ollut raskaudesta vielä tietoakaan:joyful: töissä jopa raskauden unohtaa kunnes välillä työkaverit muistuttelevat kyselemällä voinnista :joyful: mutta saas nähdä miten käy kun raskaus tästä pidemmälle etenee, pystyykö enää kauaa pyörällä töissä kulkemaan ja pysyykö hoitolasten perässä:hilarious:
 
Itseä alkaa pelottaa tammi-helmikuun jatkuva koulun työjakso. Tänäänkin on sattunut häntäluuhun niin paljon, että liikkuminen välillä hyvin hankalaa ja kivut kovia. Jos on tällaista, en oikein ole työkykyinen. Täytyy miettiä miten saa asiat järjestettyä. Mullahan siis ei ole selkä varsinaisesti ollenkaan kipeä, vain häntäluu ja ihan himppasen sen yläpuolelta. Istuminen onnistuu, mutta auta armias kun seisot suorassa, makaat selällään, kävelet... :meh:
 
Mie oon ajatellut jääväni töistä ajoissa sairaslomalle jo ennen äitiysloman alkua, ihan viimeistään maaliskuun alussa. En ole vaan saanut vieläkään sovittua asioita pomon kanssa kun hän on ollut koko joulukuun saikulla ja sijainenhan ei ota tälläisiin asioihin mitään kantaa. Uudet (10vko) työvuorolistat tulee vahvistukseen heti loppiaisen jälkeen kun pomon pitäisi palata töihin, ja siitähän se soppa sitten syntyy jos asioita ei saada sovittua ennen listojen valmistumista.

Työkavereille en ole mitään vielä kertonut, jos joku on arvannut niin ei kukaan ainakaan ole suoraan tullut kysymään. Oon vaan huomaamatta hakenut sijaiskaapista isompaa vaatetta päälle kun omat on ollut niin piukkoja ja pieniä ettei niiden kanssa ole ollut kiva tehdä töitä. En haluaisi edes omalle työparille kertoa, koska hän on vapaaehtoisesti lapseton eikä todellakaan ymmärrä jos pyytäisin raskauden varjolla kevyempää osaa nostoissa ym. Onneksi vointi on todella hyvä eikä ongelmia ole vielä tullut, jännittää vaan miten jaksan vielä tulevat 7-8vko nostella.
 
Samat ajatukset mullakin, että saikkua haen varmasti jo ennen äitiyslomaa. En saa siitä mitään jos kituutan töissä, kun nyt on jo välillä kamalaa.
 
Toivottavasti Aza työvuorot järjestyy mahdollisimman pian, onpa ikävä tilanne, että pomo poissa ja sijainen ei tosiaan ota mitään kantaa tilanteeseen. Pakko hänen kyllä on, jos esim. sun pomon sairasloma jatkuisi. Onhan sulla kuitenkin oikeus jäädä äitiyslomalle tarvittaessa aiemmin.

Mä teen pääsääntöisesti toimistotyötä, joten ihan hyvin mennyt tähän asti. Koitetaan saada mulle sijainen niin, että jää kuukausi aikaa perehdytykselle. Vähän jo hirvittää, että miten sitä ehtii perehdyttää ja hoitaa työt samaan aikaan, kun kiireinen alkukevät tulossa ennen äippälomaa.:rolleyes:
 
kylläpä jänskättää palata huomenna takaisin töihin varsin pitkän loman jälkeen, mitenköhän sitä jaksaa kun nyt on ollut niin ihana köllähtää sohvalle aina kun siltä tuntuu..:nailbiting:
 
Mullakin nyt sitten näillä näkymin alkaisi äitiysloma (tai aluksi todennäköisesti saikku) 28.2. Tai siis se olisi viimeinen työpäivä, ellei nyt käy niin että on pakko ryhtyä jo ennen saikulle. Tuohan on kyllä jo reippaasti ennen virallisen äitiysloman alkua, noin 70 päivää. Tietysti tuohon määrään sisältyy viikonloputkin. Jännittää kyllä, että pärjääkö, kun nytkin on jo vähän haasteita ollut. Toivottavasti vauveli pysyisi vatsassa tyytyväisenä samalla tavalla kuin veljensäkin. Tosin ei ehkä ihan niin pitkään välttämättä tarvitse, esikoinen kun meni vähän yli :grin
 
Muokattu viimeksi:
mitenköhän sitä saa arkipäivät sitten kulumaan kun töistä pois jää:joyful: koko odotusajan siitä mammalomastakin haaveillut kun yhtä pyöritystä ja kiirettä ollut töissä mutta kyllä mietityttää että osaako sitä vaan kotosalla olla :joyful: kai laittaa vauvaa varten paikkoja valmiiksi ja metsästää pinnasänkyä ym tarvikkeita mitä ei ehdi tässä muuten hankkia:shy:
 
Riippuu mistä syystä jää kotiin :D Jos kroppa kaipaa lepoa ni leffa- ja sarjamaratonit pyörimään ja käsityöt sauhuamaan, jos niitä harrastaa. Monesti se pesänrakennusvietti on niin voimakas, että tulee koluttua koko koti kaappeja myöten läpi, niin ainaki ite tein viimeksi :D
 
Loma asiat järjestyi kun pomon sijainen havahtui itsekin siihen että listat vaihtuu ja asia pakko saada hoidettua.
Mie jään nyt pois töistä 23.2. Pidän siinä kolme viikkoa lomia pois ja sitten saikuttelen äippäloman alkuun. Enää ei nappais yhtään työt kun tuntuu että pää oon ajoittain yhtä harva kun ladon seinä. Asioita jää tekemättä ja unohtuu ja ei töissä ole ketään kenen kanssa voisi edes raskaudesta vaihtaa ajatuksia, niin tuntuu melko raskaalta tällä hetkellä nämä työpäivät.
 
Mä toivon kovasti, että pystyisin olemaan töissä virallisen äitiysloman alkuun. Mulla tosiaan toki eri tilanne siinä mielessä, että teen toimistotyötä, niin ei ole töissä fyysistä rasitusta. Tällä hetkellä jaksan ainakin vielä ihan hyvin.

Rehellisyyden nimissä vähän jännittää se kotiin jääminen. Mutta toisaalta pesänrakennusvietti kyllä heräillyt, että eiköhän se aika kulu sitten kotia järjestellessä ja lepäillessä, jos (ja kun) nukkuminen alkaa olla entistä katkonaisempaa.
 
Mulla tää pahoinvointi vaikeuttaa työssäkäymistä. Tälläkin hetkellä makaan vaan sohvalla kun niin kamala olo, viimeyönä valvoin puolille öin kun etoi niin paljon, ja sama homma jatkui aamulla kun olin hetken ollut hereillä.
Meillä kun lomiakaan ei saa pitää ennen äitiyslomaa, niin pakko painatella helmikuun loppuun mahdollisimman vähillä poissaoloilla, sit saakin jo saikuttaa..

Olisin jo ihan valmis jäämään kotiin, mä kyllä saisin aikani kulumaan kun olen sellainen kotihiiri!
 
Mä oon ajatellu jättää kaikki tavarahankinnat yms. äikkärin alkupuolelle. Lisäks 2 koiraa kotona niin uskoisin, että vajaat 2 kk menee ihan mukavasti. Tuskin paljoa jaksaa puuhailla kerralla. Storytel, Netflix ja vaikka jotain käsitöitä tarvittaessa. Pihahommiakin varmaan löytyy, jos niihin pystyy
 
Mua kauhistuttaa että pitää jäädä kotiin jo huhtikuun alussa. En yhtään tykkää olla kotona. Pitää varmaan tehdä joku lista ja aikataulutus itselleen
:hilarious:

Työ ei oo raskasta muuten ku henkisesti mutta jos on yksin vastuussa lapsilaumasta ja jotain sattuu niin onhan se sitten vähän huono homma:sorry:
 
En tiedä, miten jaksan töissä maaliskuun loppuun asti. En jaksaisi kuunnella muutamaa ihmistä hetkeäkään, istuminen puuduttaa, liitoskivut aina nousemisen jälkeen vaivaa. En oo löytäny vielä mukavia työpaikalle sopivia housuja vaan henkselien klipsut painaa selkään..
 
Mie sain viimein sopivat työhousut. Oon tammikuun alusta ootellut mammamalliston työhousuja ja nyt viimein sain ne. Oi mikä autuus kun ei housut kiristä eikä purista koko aikaa. Nyt tekisi mieli jatkaa töissä pidempään kun kolme viikkoa.
Toisaalta ootan innolla omaa aikaa ja lomaa kotona kun lapset on vielä päiväkodissa. Pesänrakennusvietti alkaa nostaa päätään, päätin että haluan käydä koko talon läpi myös vintit ja heittää kaiken turhan pois. Edellisessä raskaudessa en pystynyt mihinkään niin nyt on ihan hirveä siivousvimma. Ja vintteihin on kertynyt todella paljon turhaa tavaraa kun on vaan viety pois silmistä koko sen ajan kun ollaan tuossa asututtu.
 
Mä oon nyt sairaslomalla kun mun isä kuoli perjantaiaamuna. Tuntuu aivan todella raskaalta kun pitää alkaa hoitaa hautajaisasioita ja muuta kun olen ainoa lapsi ja sitten on vielä liitoskipuineen ja väsymyksineen tämä raskaus. Välillä tuntuu että ei vaan kertakaikkiaan jaksa, mutta kummasti sitä voimaa löytyy jostain. Luulen että oon aika naatti kun pääsen maaliskuun lopussa äitiyslomalle ellen jää jo aikaisemmin.
 
tseitsei sanoi:
Mä oon nyt sairaslomalla kun mun isä kuoli perjantaiaamuna. Tuntuu aivan todella raskaalta kun pitää alkaa hoitaa hautajaisasioita ja muuta kun olen ainoa lapsi ja sitten on vielä liitoskipuineen ja väsymyksineen tämä raskaus. Välillä tuntuu että ei vaan kertakaikkiaan jaksa, mutta kummasti sitä voimaa löytyy jostain. Luulen että oon aika naatti kun pääsen maaliskuun lopussa äitiyslomalle ellen jää jo aikaisemmin.
Click to expand...

Pahoittelut [emoji3590] Voimia surun käsittelyyn sekä arjesta selviytymiseen [emoji3590]
 
tseitsei sanoi:
Mä oon nyt sairaslomalla kun mun isä kuoli perjantaiaamuna. Tuntuu aivan todella raskaalta kun pitää alkaa hoitaa hautajaisasioita ja muuta kun olen ainoa lapsi ja sitten on vielä liitoskipuineen ja väsymyksineen tämä raskaus. Välillä tuntuu että ei vaan kertakaikkiaan jaksa, mutta kummasti sitä voimaa löytyy jostain. Luulen että oon aika naatti kun pääsen maaliskuun lopussa äitiyslomalle ellen jää jo aikaisemmin.
Click to expand...

Voimia kaikkeen suruun ja mitä tuleman pitää :Heartred anna ainakin armoa itsellesi ja lepoa, aikaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top