Jaksaminen töissä ja arjessa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja lexie
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Töissä jaksaminen on kovilla. Meillä on 12h vuorot jotka vietetään aika tiiviisti työparin kanssa. Nyt oon ollut tosi väsynyt viimeisen viikon ja tekisi mieli olla vain omissa oloissa lepäilemässä. Sitten tuntuu että tää ärsyttää työparia vaikkei meillä mitään tekemistäkään olisi.
Nyt parissa vuorossa on tullut sanomista parista asiasta mikä liittyy toimintatapoihin. Osan ymmärrän ja oon todennut että toki kiinnitän huomiota, mut osa on ollut ihan sellasia et teen eritavalla kuin hän vaikkei sekään ole oikeasti väärin, mutta silti mun mielipiteellä ei tunnu olevan merkitystä jos se poikkeaa mun parista. On tullut sanomista jopa ihan sellasesta että mikset syö kunnolla.
Oon vissiin vähän herkillä, mut meillä on ollut ilmapiiri ongelmia muutoinkin koko työyhteisössä niin nyt tekis mieli vaan mennä itkemään vessaan et ihan p*skaa
 
Mun jalat huutaa hoosiannaa ja oon ollu eilisen töissä ja tänään 2 tuntia. Eilinen ilta meni kamalassa jalkasäryssä, en meinannu saaha ees unta. Ja tää päivä ei vaikuta yhtään helpommalta :bored: illalla kyllä nakkaan jalat seinälle ja mies saa antaa säärihieronnan. Töissä oon pistänyt flunssan piikkiin tämän väsymyksen
 
Tämä vinkki ei ole tarkoitettu heille joilla on hypermeesi, mutta mulla on pahoinvointirannekkeet käytössä "Seaband" ja minusta niistä saattaa olla jotain apua. Mutta mun pahoinvointi ei ole kovin voimakasta tällä hetkellä. Väsymystä kyllä on ja olen mennyt taaperon kanssa nukkumaan samaan aikaan tämän viikon.
 
Mua alkaa hajottaa tää jatkuva pahoinvointi ja väsymys. Lähinnä siis se kun ei vaan jaksa eikä pysty olemaan oma itsensä ja tuntuu et miehen harteille putoaa ihan kohtuuttomasti perheen huolto. En pystynyt esim kotimatkalla käymään töiden jälkeen kaupassa kun oksetti niin paljon ja oli pakko päästä äkkiä kotiin syömään. Mies kyllä ymmärtää ja auttaa mutta vähän hänestäkin näkee että uuvuttaa välillä erityisesti meidän 1,5v epelin kanssa.
Mites muiden puolisot suhtautuvat ja jaksavat?
 
Täällä mies on muistanut edellisen kerran väsymyksen, kun illat nukuin sohvassa

Nyt onneksi väsymys helpottanut, mutta huono olo on kokoaikainen ei helppoa töissä. Suolakeksejä pukkarissa ja joka mahdollisessa välissä niitä napsin.
 
Meillä mies on tainnut vasta viimeiden viikon aikana tajuta että olen raskaana. Jäin tänään sairauslomalle tosi kipeän kurkun takia (puhun töissä lähes koko päivän, lasten hoitopaikassa streptokokki A -epidemia joten pyydän itselleni lähetteen nieluviljelyyn) niin mies kysyi vähän hädissään että voiko se vaikuttaa raskauteen. Ja äsken töihin lähtiessä käski laittaa viestiä heti seurantaultran jälkeen että miten kävi.

Me hoidetaan arki hyvin tasapuolisesti ja mies esim. tekee arkisin lähes aina ruuan koska on ennen mua lasten kanssa kotona. Mies jaksaa muutenkin leikkiä ja puuhata lasten kanssa enemmän ja nyt se korostuu, kun oon itse niin väsynyt kokoajan. Toki vaikeatkin hetket on arjessa ja 3. lasta pitkään mietittiin, kun viimeinen vuosi kaikkine menoineen ei ole ollut meidän parisuhteelle mikään helpoin. Mutta enpä kyllä tiedä olisko olemassa ketään parempaa isää just mun lapsille ja aviomiestä mulle. ❤
 
Zee sanoi:
Mua alkaa hajottaa tää jatkuva pahoinvointi ja väsymys. Lähinnä siis se kun ei vaan jaksa eikä pysty olemaan oma itsensä ja tuntuu et miehen harteille putoaa ihan kohtuuttomasti perheen huolto. En pystynyt esim kotimatkalla käymään töiden jälkeen kaupassa kun oksetti niin paljon ja oli pakko päästä äkkiä kotiin syömään. Mies kyllä ymmärtää ja auttaa mutta vähän hänestäkin näkee että uuvuttaa välillä erityisesti meidän 1,5v epelin kanssa.
Mites muiden puolisot suhtautuvat ja jaksavat?
Click to expand...

Mulla vähän sama. Väsynyt oon ollut muutenkin, että en oo erityistä väsymyksen lisääntymistä huomannut, mutta tää oksetus... Meillä vielä koira ja mulla kaikki liikkuminen pahentaa oloa niin aika lailla on lenkitykset jääny miehelle. Sentään 1,5v pojan kanssa jaksan aika hyvin leikkiä, mutta enemmän on nyt katottu lasten ohjelmia yms. helppoo tekemistä, kauheesti en jaksa ulkona juosta perässä ja peuhata.
Nyt oon lisäksi parin päivän saikulla, kaikki kiire ja liikkuminen töissä sai aikaan sen, että pidättelin oksennusta vaan yli puolet päivästä. Onneks on silleen joustavia hommia, oon kiireellisempiä tehny kotoa käsin. Jospa tää tästä pian helpottais, nyt 8+0.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Zee
Meillä puolison arki on tällä hetkellä niin hektistä työn ja koulun vuoksi, että ei se varmaan edes tajuis mun olevan raskaana. :rolleyes: Vaikka mun olo on välillä ihan karmee, en kehtaa valittaa miehelle mitään tietäessäni hänenkin olevan ihan dööd.

Onhan tää melkoista selviytymistaistoa; välillä sitä itsekin hoitelee vaan viimeisillä voimilla ja itku silmässä kotiaskareet ja tappelevat teinit. Muutakaan kun ei voi. Illalla on lapset pakko saada nukkumaan klo 21, että pääsee itsekin samaan aikaan sänkyyn. :drunken_smilie
 
  • Tykkään
Reaktiot: Zee
Mä olen ollut hirvittävän iloinen siitä, miten mies on jaksanut mua tsempata. Olen voinut pahoin ja nukkunut, hän on jaksanut yrittää laittaa ruokaa (mitä ei juuri osaa, mutta yllättävän hyviä tuloksia silti) ja siivoillut, lisäksi on häärännyt esikoiseni kanssa todella paljon. Tämän lisäksi kuitenkin käynyt töissä, sai äskettäin ylennyksen ja lisää töitä, ollut paljon myös ylitöissä. Välillä tuntuu, että pitäisi paremmin osata kiittää siitä, miten hän jaksaa.
Oma vointi on ollut niin kehnoa, että tässä saikulla ollaan ja yritetään jotenkuten välillä rääpiä koulutehtäviä kotosalla kasaan. Ens viikolla olisi pakko koittaa ainakin parina päivänä kouluun, vaikka olo onkin ihan karsea ja saikkua olisi. Muuten joutuisin myöhemmin tekemään kys. suoritteet ja ei ole takuita, että ne pystyy tekemään ennen, kuin valmistumiseni ajankohdan pitäisi olla.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Zee
Zee sanoi:
Mua alkaa hajottaa tää jatkuva pahoinvointi ja väsymys. Lähinnä siis se kun ei vaan jaksa eikä pysty olemaan oma itsensä ja tuntuu et miehen harteille putoaa ihan kohtuuttomasti perheen huolto. En pystynyt esim kotimatkalla käymään töiden jälkeen kaupassa kun oksetti niin paljon ja oli pakko päästä äkkiä kotiin syömään. Mies kyllä ymmärtää ja auttaa mutta vähän hänestäkin näkee että uuvuttaa välillä erityisesti meidän 1,5v epelin kanssa.
Mites muiden puolisot suhtautuvat ja jaksavat?
Click to expand...

Mulla psyyke erittäin kovilla ja niin on miehelläkin.. ahdistaa olla töistä pois, ahdistaa kun kaikki jää miehen hoidettavaksi ja silläkin menossa erittäin rankka jakso töissä. Kauppa, ruoka, koira, siivoaminen + mun itkut kuinka en enään kestä tätä oloa. Tää monta viikkoa kestänyt pahoinvointi ja sairasloma on saanut mut niin ahdistuneeksi, etten jaksa pysyä koko raskaudesta positiivisena, tuntuu jopa että alan katumaan, koska en vain enään jaksa.
 
Pätkis123 sanoi:
Mulla psyyke erittäin kovilla ja niin on miehelläkin.. ahdistaa olla töistä pois, ahdistaa kun kaikki jää miehen hoidettavaksi ja silläkin menossa erittäin rankka jakso töissä. Kauppa, ruoka, koira, siivoaminen + mun itkut kuinka en enään kestä tätä oloa. Tää monta viikkoa kestänyt pahoinvointi ja sairasloma on saanut mut niin ahdistuneeksi, etten jaksa pysyä koko raskaudesta positiivisena, tuntuu jopa että alan katumaan, koska en vain enään jaksa.
Click to expand...

Oi kuulostaa rankalta kyllä ja on kurjaa mutta ymmärrettävää jos tulee syyllisyyden tunteita tai ahdistuneisuutta. En nyt muista olitteko käyneet jo ultrassa, mutta mietin että auttaisiko että näkisi pikkutyypin, että paremmin muistaisi miksi ollaan tässä tilanteessa, tai doppler laite kotiin. Saisi jotain positiivisiakin kokemuksia tähän vaiheeseen. No jokatapauksessa koittakaa muistaa että tila on väliaikainen ja tsempatkaa toisianne. Mut pitää järjissään tieto siitä, ettei tämä kestä ikuisesti vaikka siltä välillä tuntuukin
 
Pätkis123 sanoi:
Mulla psyyke erittäin kovilla ja niin on miehelläkin.. ahdistaa olla töistä pois, ahdistaa kun kaikki jää miehen hoidettavaksi ja silläkin menossa erittäin rankka jakso töissä. Kauppa, ruoka, koira, siivoaminen + mun itkut kuinka en enään kestä tätä oloa. Tää monta viikkoa kestänyt pahoinvointi ja sairasloma on saanut mut niin ahdistuneeksi, etten jaksa pysyä koko raskaudesta positiivisena, tuntuu jopa että alan katumaan, koska en vain enään jaksa.
Click to expand...
Olisiko teillä tukiverkosto joka pystyisi jeesimään? Kuulostaa todella rankalta. Toivotan teille molemmille tsemppiä!
 
Mulla on alkanut hiipimään flunssa päälle kun sitä on töissä liikkeellä ihan hirveästi. Hankalaa on kun siihen karmeaan oloon ei voi ottaa mitään eikä nyt pystyisi jäämään saikullekkaan kun on niin tiukka viikko tulossa. Ennen olisin vaan napannut buranaa ja duactia naamaan, nasonexia suihkaukset ja sillä olis menty. Toivotaan että viikonlopun aikana saan tämän kursittua vähän kasaan ja pystyn olemaan töissä.
 
Musta tuntuu, että arki menee pienessä sumussa, kun katkonaisten yöunien takia olen jatkuvasti väsynyt. Töissä jaksaa jotenkuten, mutta kotona ei meinaa saada tehtyä mitään. Ja meillä on vieläkin remppaa kesken, joka pitäisi saada valmiiksi ennen pikkuisen tuloa.

Miehellä uusi työ ja paljon haasteita ja kiirettä, mutta silti hän jaksaa iltaisin vielä laittaa kotia kuntoon. Välillä ihan hävettää, kun itse ei tunnu saavan mitään aikaan. Ihanasti kyllä jaksaa mies tsempata ja tukea, mutta kun on tottunut aina touhuamaan ja tekemään ja vaatinut itseltään sen 110%, niin on vaikea sopeutua tähän tilanteeseen.
 
Mä oon työmatkalla ulkomailla nyt ja tuntuu etten ole ikinä ollut näin loppu. Viikko 8 menossa ja tuntuu että mahaakin kiristää jatkuva istuminen. Pitäisi vielä jaksaa kokoustaa kaksi pitkää päivää. Voi olla että tänään on pakko jollain verukkeella jättää työillallinen välistä ja tulla hotellille lepäämään.
 
Miten te joilla on jo lapsia jaksatte? Mie jaksan aamupäivän kohtuu hyvin, mutta kun saan lapset päiväunille loppuu puhti ihan täysin. En jaksaisi muuta kun löhötä sohvalla kirjan kanssa.
Sitten kun mies tulee kotiin pitkän työpäivän jälkeen jätän kaikki kotityöt ja lastenhoidon hänelle kun en vaan yksinkertaisesti jaksa.
 
Huonosti. Aivan liian herkästi tulee tiuskittua ja majapaikka löytyy pääasiassa sohvan pohjalta. Tiskejä, pyykkejä ja ruokaa laitan sen verran ku jaksan, mutta paljo jää miehelle ja paljo jää myöski tekemättä.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Aza
iltapäivästä väsymys ottaa niskaotteen, pyykkivuoret kasvaa, lattiat on likaisemmat ku yleensä, syys/talvivaatelajitteluhomma vaan odottaa ja odottaa, ei jaksa illalla lähteä ulos.. Mies ei tämmösistä ota mitään koppia vaan ne jää tekemättä sit. Yritän olla aamusta tehokas mut klo 13-14 jälkeen ei jaksa enää mitään, no can do :rolleyes: Lapset kyllä myllää päällä ja raahaa kirjoja luettavaks yms ja ruokaa pakko tehä/ lasten iltatoimia mut tuntuu lähes mahdottomalta :D
 
Herään 4-5 aikaan, kun ei nukuta. Kahvi ei enää maistu ja luulen, että sen voimalla oon ennen jaksanut iltaan.

Voisin nukkua aina pikku kakkosen ajan:grin harmi, kun kukaan ei katso sitä.

Tekemistä olis, kun vaan sais aikaseks. Mies onneks ymmärtää, mutta ei hänenkään aika kaikkeen riitä. Esikoinen haluaisi leikkimään ja tekemään kaikkea yhdessä.
Ajattelin, että ruvetaan käymään iltaisin lenkillä. Ehkä se piristäisi.
 
Olo on ollut kuin yliajettu. Väsyttää aivan saakelisti ja pahoinvointia ympäri vuorokauden. On huono omatunto kun ei jaksa touhuta esikoisen kanssa, joka on kotona korvatulehduksen takia. Olen jäljessä mun työtehtävistä, koska en vaan jaksa tehdä töitä. Makaan suurimman osan ajasta sohvalla ja mietin mitä voisin syödä että oloa helpottaisi. Yleensä en tule mihinkään lopputulokseen. Mä niin toivon, että tämä pahoinvointi loppuisi jo.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top