IVF/ICSI kokemuksia
- Ketjun aloittaja Kielo27
- Aloituspäivämäärä
Soolomamiko
Jostain jotain jo tietävä
Jaahas, sitä alkais hoito taas. Huomenna alkaa zumenon ja siitä sitten eteenpäin. Olen tällä kertaa päättänyt, että en kerro niin monelle mukana elävälle, vaikka se tässä hoidon aikana on ollut itselle sopiva juttu. Syksyn keskenmenon jälkeen oli liikaa ihmisiä jotka kyseli kuulumisia ja joutui käymään asian aina uudestaan läpi. Nyt pari lähimmäistä mukana ja bestis tukihenkilönä ja te 
Toivottavasti muut tajuavat sanomattakin, että hormoonihoitoja käy taas läpi, kun niin pöhkösti käyttäytyy. Tästä pitääkin kertoa yksi juttu viime kevään ivf:stä. Teen kotisivuja työkseni ja osui kohdalle päiväkotisivusto. Muokkasin sinne kuvia jossa pienet lapset leikki. Itkuhan siitä tuli. Työkaveri heti viereen halimaan, että mikä sulle tuli, onko jotain sattunut. Sain piipitettyä, että kato kun kaunis kuva. Tajusi heti. Rutisti ja palasi paikoilleen. Tuolloin oli hyvä, että hänkin tiesi miksi olen herkkänä, mutta silti nyt en kerro.
Toivottavasti muut tajuavat sanomattakin, että hormoonihoitoja käy taas läpi, kun niin pöhkösti käyttäytyy. Tästä pitääkin kertoa yksi juttu viime kevään ivf:stä. Teen kotisivuja työkseni ja osui kohdalle päiväkotisivusto. Muokkasin sinne kuvia jossa pienet lapset leikki. Itkuhan siitä tuli. Työkaveri heti viereen halimaan, että mikä sulle tuli, onko jotain sattunut. Sain piipitettyä, että kato kun kaunis kuva. Tajusi heti. Rutisti ja palasi paikoilleen. Tuolloin oli hyvä, että hänkin tiesi miksi olen herkkänä, mutta silti nyt en kerro.Joo ensimmäinen. Syksyllä 2018 oli eka inseminaatio, sit päätettiin että pietään hetki taukoa. Nyt viime syksynä tehtiin vielä 2 inseminaatiota sit siirryttiin IVF-jonoon.
Nyt sit eka tuoresiirto ja näköjään se onnistu!!!!! :) Keskenmenon pelko on kyllä ihan jäätävä.....
Joo. Missä vaiheessa sulla on nyt raskaus? Ootko useammassa ultrassa jo käynyt? Minäkään en muista nuita aiempia vaikka lukenut oon...
Ja mulla tuli tosiaan sillon lauantaina semmosta ruskeaa vuotoa vähän ja nyt tuli taas! Sekin pelottaa. Yritin neuvolaan soittaa kun sanoivat että soita heti jos on jotain kysyttävää, mutta sehän oli just tietty menny kii. Ei kuitenkaan mitään kipuja oo, välillä nyt vähän semmosia menkkamaisia jomotuksia, mutta seki käsittääkseni kuuluu asiaan?
Mitä oon lukenut ni vissiin ihan normaalia tuo ruskea vuoto? Onko muilla ollut?
Mulla oli vuotoa kans raskauden alussa. Yksi päivä jopa ihan punaista mutta meni ohi varmaan tunnissa ja sen jälkeen ei ollut mitään. Eli voisin uskoa että ihan normaalia 
Blanca
Puuhakas puhuja
J90 Onnea! Ja vuoto on ihan normaalia alkuraskaudessa. Vaikka tiedän että se pelottaa j miettii kaikista pahinta. Ei sille voi mitään. Mullakin oli onnistuneessa vuotoa muutama päivä alussa.
Tänään oli ultra ja sellanen kymmenkunta palluraa siellä näkyi. Vähän ehkä fiilis pettynyt kosk viimeksi oli 15. Mutta onhan tuokin ihan hyvä määrä...
Perjantaina punktio. Iii.. Jännittää.
Tänään oli ultra ja sellanen kymmenkunta palluraa siellä näkyi. Vähän ehkä fiilis pettynyt kosk viimeksi oli 15. Mutta onhan tuokin ihan hyvä määrä...
Perjantaina punktio. Iii.. Jännittää.
Mulla tuli punertavaa/rusehtavaa vuotoa ennen plussaa. Oletin sen olevan kiinnittymisvuotoa. Se oli sellaista ihan pientä, lähinnä pyyhittäessä paperiin tulevaa. Tuon jälkeen on tullut nyt ainakin kolmesti ihan punaista vertakin ja sen jälkeen rusehtavaa vuotoa. Määrät on kuitenkin olleet tosi pieniä (tyyliin pisara-pari). Ekalla kerralla säikähdin, mut nyt en oo enää ollut kovinkaan huolissani. Alkuraskauden vuodot on tosi yleisiä ja näissä alkionsiirroissa käsittääkseni vielä yleisempiä.
Joo! Tsemppiä! Mullakaan ei ollu ku 7 munasolua josta 3 vain hedelmöittyi ja niistä yksi vain selvis ja näin hyvä tuuri kävi :D eli ei se tarvii ku sen yhen vaan!
Joo.. kunpa vain osaiski olla stressaamatta mutta täytyy yrittää. Selviäis nyt jotenki siihen ekaan ultraan!
Upunup
Satasella mukana keskusteluissa
Moikka!
Mikäli alkaa kovasti vuoteleen niin sitten voi olla ikävämpikin juttu. Mutta mikäli tulee välillä vähän eikä selkeästi lisäänny kuukautistyyppiseksi niin siitä ei kai tarvisi olla huolissaan. Vaikka eihän se kivalta tunnu.
Mulla nyt Synarelan aikaan yhä vuotelee.. Kuukautiset kestäneet siis viikon. Ylihuomenna nollaultra. Ilmeisesti pääasia, että on ylipäänsä alkanut, että voi alkaa pistellä? Eikä liene haittaa vaikka vielä vähän vuoteleekin...?
Mikäli alkaa kovasti vuoteleen niin sitten voi olla ikävämpikin juttu. Mutta mikäli tulee välillä vähän eikä selkeästi lisäänny kuukautistyyppiseksi niin siitä ei kai tarvisi olla huolissaan. Vaikka eihän se kivalta tunnu.
Mulla nyt Synarelan aikaan yhä vuotelee.. Kuukautiset kestäneet siis viikon. Ylihuomenna nollaultra. Ilmeisesti pääasia, että on ylipäänsä alkanut, että voi alkaa pistellä? Eikä liene haittaa vaikka vielä vähän vuoteleekin...?
Muokattu viimeksi:
Upunup
Satasella mukana keskusteluissa
Jep!
N
Napukka
Vieras
Heippa!
Olen vuoden verran täällä taustalla lueskellut tätä ketjua, mutta en ole itse mikään kirjoittelija. Nyt kuitenkin halua kertoa omasta IVF-matkastani, erityisesti teille joilla on pelkoa verenvuodosta.
Mulla on siis paha pcos, ylipainoa, hirsutismia, kuukautiset spontaanisti kaksi kertaa vuodessa jne. Hakeuduttiin hedelmöityshoitoihin kun lasta ei kuulunut. Naistenklinikalla oli ihan ok meininki, mutta jotenkin jäi tosi tahmeet fiilikset. Kaikki oli kyllä ihan mukavia, lupasin laihduttaa ja lopettaa tupakoinnin jne. Mutta jotenkin jäi kuva, että hoitojen saaminen on jatkuvaa odottamista eikä julkisella olla ainakaan kauhean edityksellisiä. Viime aikoina on lapsettomuushoidoissa tehty paljon tutkimuksia esim. ferritiinitasojen vaikutuksesta hoitojen onnistumiseen. Kukaan ei kuitenkaan koskaan suostunut keskustelemaan näistä tai muista uusista asioista kanssani. Onneksemme mieheni on turkkilainen ja teimmekin päätöksen siirtyä hoitoihin yksityiselle puolelle Turkkiin. Se oli elämäni paras päätös.
Teimme Turkissa kaksi tuloksetonta inseminaatiota. Pidimme vuoden taukoa ja säästimme rahaa IVF-hoitoa varten. Ensimmäinen hoito oli viime kesänä. Tuloksena 10 hedelmöittynyttä alkiota. Kuukauden päästä pakastetun alkion siirto lääkkeelliseen kiertoon. Siitä positiivinen raskaustesti elokuussa. Olimme onnemme kukkuloilla.
Viikolla 7 alkoi kuitenkin runsas, kirkkaanpunainen, menkkamainen vuoto, jonka seassa tuli ainakin yksi isompi veriklöntti. Sinä päivänä romahdin. Oli varma, että raskaus oli mennyt kesken. Siis ihan varma, verta tuli niin paljon. Kävin ostamassa tupakka-askin ja poltin puoli askia stressiin vanhojen tapojen orjana. En voinut odottaa kunnallista ultraa, joten varasin ajan seuraavalle päivälle yksityiselle. Itkin jo valmiiksi huoneeseen mennessä, mutta kuinkas sitten kävikään. Ultrassa näkyi vahva sydämen syke ja hyvinvoiva vauva alku. Olin samalla onnellinen, mutta tunsin myös suurta vihaa itseäni kohtaan kun olin mennyt polttamaan tupakkaa. Neuvolassa puhuin asiaa vielä viikkojen päästä. Verenvuoto jatkui ajoittain runsaana aina viikolle 10 asti, mutta sitten yhtäkkiä loppui.
Nyt mennään viikolla 31 ja ainakin ultrien mukaan kaikki näyttäisi olevan hyvin. Voin vain toivoa, että vauvalle ei koidu mitään pysyvää haittaa töppäilyistäni.
Kiitos jos jaksoit lukea koko tekstin, jonka avainasia on siis se, että raskaus on kummallinen juttu. Koskaan ei kannata luopua toivosta.
Kerron myös mielelläni lisää hedelmöityshoidoista ulkomailla jos jotakuta kiinnostaa.
Olen vuoden verran täällä taustalla lueskellut tätä ketjua, mutta en ole itse mikään kirjoittelija. Nyt kuitenkin halua kertoa omasta IVF-matkastani, erityisesti teille joilla on pelkoa verenvuodosta.
Mulla on siis paha pcos, ylipainoa, hirsutismia, kuukautiset spontaanisti kaksi kertaa vuodessa jne. Hakeuduttiin hedelmöityshoitoihin kun lasta ei kuulunut. Naistenklinikalla oli ihan ok meininki, mutta jotenkin jäi tosi tahmeet fiilikset. Kaikki oli kyllä ihan mukavia, lupasin laihduttaa ja lopettaa tupakoinnin jne. Mutta jotenkin jäi kuva, että hoitojen saaminen on jatkuvaa odottamista eikä julkisella olla ainakaan kauhean edityksellisiä. Viime aikoina on lapsettomuushoidoissa tehty paljon tutkimuksia esim. ferritiinitasojen vaikutuksesta hoitojen onnistumiseen. Kukaan ei kuitenkaan koskaan suostunut keskustelemaan näistä tai muista uusista asioista kanssani. Onneksemme mieheni on turkkilainen ja teimmekin päätöksen siirtyä hoitoihin yksityiselle puolelle Turkkiin. Se oli elämäni paras päätös.
Teimme Turkissa kaksi tuloksetonta inseminaatiota. Pidimme vuoden taukoa ja säästimme rahaa IVF-hoitoa varten. Ensimmäinen hoito oli viime kesänä. Tuloksena 10 hedelmöittynyttä alkiota. Kuukauden päästä pakastetun alkion siirto lääkkeelliseen kiertoon. Siitä positiivinen raskaustesti elokuussa. Olimme onnemme kukkuloilla.
Viikolla 7 alkoi kuitenkin runsas, kirkkaanpunainen, menkkamainen vuoto, jonka seassa tuli ainakin yksi isompi veriklöntti. Sinä päivänä romahdin. Oli varma, että raskaus oli mennyt kesken. Siis ihan varma, verta tuli niin paljon. Kävin ostamassa tupakka-askin ja poltin puoli askia stressiin vanhojen tapojen orjana. En voinut odottaa kunnallista ultraa, joten varasin ajan seuraavalle päivälle yksityiselle. Itkin jo valmiiksi huoneeseen mennessä, mutta kuinkas sitten kävikään. Ultrassa näkyi vahva sydämen syke ja hyvinvoiva vauva alku. Olin samalla onnellinen, mutta tunsin myös suurta vihaa itseäni kohtaan kun olin mennyt polttamaan tupakkaa. Neuvolassa puhuin asiaa vielä viikkojen päästä. Verenvuoto jatkui ajoittain runsaana aina viikolle 10 asti, mutta sitten yhtäkkiä loppui.
Nyt mennään viikolla 31 ja ainakin ultrien mukaan kaikki näyttäisi olevan hyvin. Voin vain toivoa, että vauvalle ei koidu mitään pysyvää haittaa töppäilyistäni.
Kiitos jos jaksoit lukea koko tekstin, jonka avainasia on siis se, että raskaus on kummallinen juttu. Koskaan ei kannata luopua toivosta.
Kerron myös mielelläni lisää hedelmöityshoidoista ulkomailla jos jotakuta kiinnostaa.
N
Napukka
Vieras
Tosiaan syytä verenvuodolle ei selvinnyt, mutta turkkilainen lääkärini arveli emättimen kautta annosteltavan progesteroni-hormonin mahdollisesti ainakin osittain aiheuttaneen verenvuotoa. Alunperin hän määräsikin lihakseen pistettävää progesteroni-valmistetta, mutta itse jouduin pyytämään vaihtoa, sillä Suomessa olisi ollut hyvin vaikea toteuttaa injektiot. Joka päivä olisi siis pitänyt käydä pyllypiikillä jossain... suomessahan ei varmaan koskaan määrättäisi mitään tuollaista injektiota, vaikka turkkilaisen lääkärini mukaan on tutkimuksia, joissa emättimen kautta annosteltavat lääkkeet raskauden aikana ovat nostaneet keskenmenon riskiä. Tätä tarkoitan suomalaisen julkisen puolen nihkeydellä ja jotenkin vihamielisellä suhtautumisella kaikkeen uuteen tai liian kajoavaan. Turkissakin munasolujen keräys tehtiin kevyessä nukutuksessa, kun näin ei Suomessa käsittääkseni ole. Toisaalta ymmärrän myös, että usein kyse on resursseista ja arvostan sitä, että julkisin varoin on saatavissa hoitoa.