IVF/ICSI kokemuksia

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kielo27
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ilpuri, iiks! Sun kuulumisia on odoteltu siellä ja täällä! Vai että blaston siirtoon, upeeta :) Toivotaan, että tää olis sitte the kierto teille!!
Hus, tuhrut pois - luulen että kevyt ruskea tuhru voi tulla lääkityksestäkin johtuen.
Kaikkea hyvää plussanneille :)
Mulla alkoi kp 1 tänään eli huomisesta lähtee lääkitykset - PAS suunnitteilla lääkkeelliseen kiertoon. Jännittää!!!
 
Kiitokset toivotuksista :)

Miselli, juurikin tuo ajatus mulla on kans päässä usein pyörinyt et just mihin kaikkeen sitä onkin valmis tän asian eteen. Alkuun ajattelin et kun mies oli kyllä hoitojen kannalla ja näin (vähän oli sitä mieltä et ois kyllä voinut oottaa lähemmäs kevättä noiden välimatkojen takia) mut silti mietin että jaksaako se tukea mua tän kaiken keskellä niin kun toivon. Mutta se kyllä yllätti mut ihan tosi positiivisesti, oli huippu ihana ja välillä on yllättäen aina jotakin alkanut aiheesta puhumaankin oma-aloitteellisesti. Kehui kovasti kun niiden lääkkeiden kanssa tuskailin.
Eiks just ruskea tuhru ole turvallisempaa jos on jo viivat saatu? Varmasti saat hienon plussan huomenna ja tuhru on vain kiinnittymistä :)


Katjusha, :D vähän oon noita ketjuja lueskellutkin ja näin sun suunnitelmia myös. Ihanaa että teillä on jännää edessä! Toivon kaikesta sydämestäni että vielä onnistuu!

Kun meillä on nyt edessä se pas, niin kysyisin että mitä ovistestejä mun kannattais ostaa? Oon aina ennen tehnyt sofin liuskoja ja aina plussan löytänyt mut nyt tuli olo että uskallanko luottaa halpaan? Netistä jos tilais digejä niin sais halvemmalla kun apteekista.
Joku toinenkin kysymys mulla oli mutta enpä enää muista
 
Ilpuri, jos on selvä peli edullisten kanssa enpä tiedä mitä esim. CB digi auttaisi. Väestöliitossa aikanaan myyntiin ihan epä-digi puikkomallisia testejä ovistestailuun.
 
Kiitos teille ihanat naiset kannustuksesta! Siitä oli mulle kovasti apua tähän hermoheikkouteen. Sitä on jotenkin niin tottunut siihen, että negatiivinen vaihtoehto on se todennäköisempi, joten ei oikein edes osaa ajatella positiivisemman kautta. Ja sit kun on pelko vaanii kuitenkin jatkuvasti jossain. Oman pään hysteerisen äänen lisäksi oli mukava kuulla muitakin.

Ilpuri, ihanaa että sun mies on ollut niin hyvin hoidoissa mukana. Mulla on aina jotenkin oletuksena, että itte on pärjättävä, niin sitten kun toinen onkin hommassa mukana, niin yllättyy lämpimästi. Meillä miehellä on ollut mahdollisuus tulla kaikille käynneille mukaan, ja mulle on ollut tosi tärkeetä että hän on myös käyttänyt tätä mahdollisuutta. Tsemppiä blaston siirtoon! Sellainen mullekin PAS:na siirrettiin :)

Onnea myös Katjusha (hoito)kierron käynnistymisestä! Toivon kovasti sulle plussaa sen päätteeksi :)

Milloin Villisilmä ajattelit siirtyä googlettelusta testailuun? :)

Ja tsemppiä kaikille eri vaiheisiin!!
 
Kyse oli, meillä mies ei päässyt nouto seuranta ultriin mutta punktio on alussa oli ajatus et se ei varsinaiseen toimenpiteeseen tule kun on nii herkkä, sitä ällöttää kaikki ja helposti pyöryttää. :D mut sit kun näki miten herkillä olin niin tuli kyllä mukaan ja hyvä niin. Oli ihanaa kun välillä silitti poskesta :) ihanaa että teidän blasto näyttää pärjäävän :)
 
Puolison tuki on kyllä ihan kullanarvoista! Ja mitä kaikkea uutta tällaisenkin homman kautta saattaa toisesta paljastua. Ihana, että teillä mies voitti omat hankaluutensa ja tuli mukaan punktioon :) Posken silitys oikealla hetkellä on tosi tärkeetä.
 
Ilpuri, kiva kuulla susta, tsemppiä ja voimia! :) Mun mies ei halunnut tulla punktioon mukaan ja se oli mulle täysin ok, siirtoon ei lähtenyt mukaan kun ei kokenut että häntä siellä tarvittais mitenkään :shifty: No eipä siinä mitään, hyvinhän tuo meni ilman häntäkin :grin

Misellikö se tuhrusta huolestui, tuli heti ekana mieleen että mulle siirrossa hoitaja oikein erikseen sanoi että jos oletettujen kuukautisten lähellä tulee jotain niukkaa vuotoa niin sitä ei kannata pelästyä, on kuulemma täysin normaalia. Jospa sulla ois just semmoista :happy:

Me lähdetään varmaan keskiviikkona reissuun, niin ajattelin että jos tekis ekan testin jo silloin keskiviikkona, vaikka testipäivä onkin vasta torstai. Jos vaikka tuleekin nega niin ehtii vähän asennoitua ennen anoppilaan menoa.. Kävin tänään apteekista ostamassa tommosen Apteq-paketin missä on kaks puikkoa, niin voi sitten tehdä vaikka molempina päivinä :shy:
 
Kohta 3, on kyllä kauhea paine tuolle viralliselle testipäivälle!! Ihanaa, että sun kohdalla "varmuus" ei ollut totta :happy:

Kiitos Villisilmä tuosta tiedosta!! Ja onhan se totta, että mies on vähän ulkopuolinen näissä hoidoissa, kun nainen on hoitojen kohteena. Kahdella testillä on hyvä aloittaa :) Mä olen tähän mennessä tehnyt varmaan 8...
 
Villisilmä, mä olin kans ihan valmis siihen et mies ei tule punktioon mutta se tilanne jotenkin meni niin ja sit lopulta olin tyytyväinen kun tuli, mutta olisin ollut myös jos ei olis tullut. Oli siis iloinen yllätys. Istutuksessa kans kävin yksin kun se nyt vain oli järkevää, meiltä oli helpompi mennä junalla ja ois pitänyt viedä koirat hoitolaan.
Hurjasti tsemppiä sulle testipäivään! Plussaonnea!
 
Hulbertiina, teidän kohtalo kosketti kyllä syvästi :sad001 Todettiinko sulla raskausaikana siis streptokokki? Mä oon syöny jo kaks ab-kuuria streptoon, mutta ei kuulemma enää tarvitse uutta, ab-tippa sitten vaan synnytyksessä. Mutta mua kyllä hirvittää et tekeekö se kuitenkin jotain tuhojaan. Meille tulossa sydänlapsi, joten erittäin tärkeää olisi täysille viikoille päästä. Nyt rv 22+0.
 
Marrasmai se oli kokkisekakasvua, joka löydettiin pissanäytteestä. Eikä tosiaan ole tietoa kauanko ehti jylläämään, kun mitään oireita ei ollut ennen testiä. Antibiooteilla saatiin tulehdusarvot maltillisiksi, jotka kohos sairaalassa olon aikana lähes 350 ja kuumetta ei ollut missään vaiheessa saati mitään kipujakaan ei ollut. Toisaalta ruumiinavauspöytäkirjassa oli ettei tulehdukseen viittaavia löydöksiä ollut istukkaa pidemmällä eli napanuorassa ja sikiössä. Teillä ainakin osataan sitä nyt koko ajan tarkkailla. Toivottavasti loppuodotus menee hyvin ja pääsette täysiaikaisille viikoille.
 
Miten teidän ystävyys suhteet ovat kehittyneet tai jääneet lapsettomuuden myötä? Luin äsken Iltalehden juttua missä oli tapauksia missä ystävyyssuhteet olivat katkenneet joko lapsellisen äidin tai sit hänen ystävänsä toimesta. Tilanteita oli monenlaisia mutta mikä minua jäi mietityttämään, joku joka oli käynyt ilmeisesti ivf tai muita vastaavia rankkoja hoitoja ja jäänyt lapsettomaksi, hän oli katkaissut välinsä kaikkiin lapsellisiin ystäviinsä. Mikäli nyt ymmärsin oikein. En halua olla tyly enkä tuomita mutta kysyn vain. Tapahtuuko tälläistä todella?
Itse nyt tietty olen vasta hoitojen alussa vaikka yritystä onkin takana jo vuosia, että voihan se olla että edessä on lapseton tulevaisuus mutta tuntuu että aika radikaali päätös. Mä oon jotenkin saanut psyykattua itselleni ytälläsen "tilanne kerrallaan" mentaliteetin. Mun 11 vuotta nuorempi työkaveri kiemurteli tossa yks päivä ja lopulta sanoi mulle, kun olin kuulemma hyvällä tuulella, että hänen veljen vaimonsa on raskaana uudestaan tutkiminen jälkeen ja että tämä mun työkaveri on tietty innoissaan mutta häntä ärsyttää kun ei voi puhua kenenkään kanssa, kun se on tyyloin rv7, paitsi mun mitta ei halua tuottaa pahaa mieltä. Mä olin että miksi ihmeessä, eihän se mun vauva ole, ketä ne oottaa eikä muutenkaan multa pois.
Tietysti jos joku täysin random tyyppi kävelee maha pystyssä rölli kädessä kadulla vastaan se aiheuttaa raivoa ja katkeruutta hetkellisesti.
Luin yhden blogi-tekstin tässä joskus jossa sanottiin musta tosi hienosti että on eri asia tuntea vihaa, kateutta ja katkeruutta toista kohtaan ja toisaalta surua omasta tilanteesta.
Saan olla surullinen omasta lapsettomuudesta mutta pelkään kuollakseni että musta tulisi katkera ja kylmä, se tappaa kyllä oman tunnesielun.
 
Noniin, soitin sinne naikkarille. Olipas epäselvä puhelu. Se nainen ei oikein tuntunut tietävän yhtään mitään.. kerroin että ilmotan, että kk alkoivat. Sanoi että soittelevat 2 viikon päästä jatkoista???
 
Herukka sanoi:
Noniin, soitin sinne naikkarille. Olipas epäselvä puhelu. Se nainen ei oikein tuntunut tietävän yhtään mitään.. kerroin että ilmotan, että kk alkoivat. Sanoi että soittelevat 2 viikon päästä jatkoista???
Click to expand...
Jos soitat huomenna uudestaan ja sanot että jäi epäselväksi asiat?
 
Noista ystävyyssyhteista, itse oon yrittänyt pitää omat mielipahat kurissa. Ystävät ovat kuitenkin ystäviä, vaikka heillä lapsia olisikin. Tottakai heidän raskautensa on kirpaissut ja vastasyntyneitä on ollut vaikea käydä katsomassa, mutta en ole omien tunteitteni antanut vaikuttaa väleihin ystävieni tai rakkaani kanssa yhteisten ystävien kanssa. Heistä lähimmät tietävät tilanteemme ja ovat olleet tukenamme joka vaiheessa niin hyvin kuin huonosti menneissä asioissa. Ja itse tuemme vastaavasti heitä. Aikoinaan luulin että joudumme exän kanssa tyytymään kummilapsiimme, mutta sitten saimme omat kaksosemme. Vuosia myöhemmin tuli sitten ero ja nyt kärsin sekundäärisestä lapsettomuudesta nykyisen rakkaani kanssa. Hänellä ei ole omia lapsia, mutta tytöt ovat hänelle kuin omia. Joka tapauksessa meitä on moneen junaan ja kukin tekee omat ratkaisunsa.
 
Meillä meni silleen ”helposti”, että meillä ei ollut kovin monta ystäväpariskuntaa välittömästi elämänpiirissä, kun heille suotiin lapsia sen ekan 9 vuoden turhan yrittämisen aikana. Läheisimmäksi tuli pariskunta, joka päätyi hoitojen epäonnistuttua adoptioon. Molemmat sai aarteensa kotiin 2016, meillä oli yhtä pitkä odotus. Huomasin kyllä, että vetäydyin raskaimpina aikoina, mutta tuskin kukaan onnen huumassaan olisi juuri minua siihen tarvinnutkaan. Näin vanhempana naisena enemmän sain kulkea muiden lasten rippijuhlissa yms. eli raskaampaakin olisi voinut olla.
 
Mulla ei ole ainakaan toistaiseksi ollut vaikeuksia nähdä ystävien lapsia tai iloita uusista vauvoista. Miehellä on ollut vaikeampaa. Ihan pieniä ei tosin tän ikäisenä (tänä vuonna 40) tuttavapiiriin sillai suuresti synnykään. Useimpien lapset on jo kouluikäisiä ja joillakin lapset jo täysi-ikäisiäkin.
 
Mulle henkilökohtaisesti on ollu joidenkin kohdalla todella vaikeaa muiden raskausuutiset, mahakuvat (fb:n) uutisvirrassa, onnen ja ilon hehkutukset ja maha pystyssä kävelevät naiset. Toisten kohdalla tuottaa iloa toisen puolesta.

Oon pettynyt ja katkera siitä, että oma kroppa ei toimi. Ei oo mitään muita vastaan, en vaan pysty säätelemään, että miks toisia lähes vihaan, toiset on ok..

Kavereita on paljon, joilla on lapsia, ja yhtäkin kaveria näen harva se päivä, ja hänen lapsiaan myös. Parhaan ystäväni vahinkolapsen (sai tietää 4. kuulla raskaudesta. Lääkäri oli tehnyt virheen, kun asensi ehkäisykapselia, pitkä tarina) synnytyksessä olin tukihenkilönä. Ei ollut vaikeaa, vaan lähes itkin ilosta, kun lapsi tuli maailmaan. Ehkä tämä siksi on omalla tavallaan vaikeaa, sillä jollain tasolla "tiedän" (tai pelkään), että jos vielä raskaudun, niin kesken se tulee kuitenkin menemään ennen rv 7.
 
Takaisin
Top