Heippa!
Oon nyt muutaman viikon yrittänyt lukea teidän juttuja ja päästä kärryille mutta niin nopeasti on tullut tavattua läpi, että ei vielä ole jäänyt päähän kaikki.
Ihanat onnittelut plussanneille ja pikaista onnistumista muille!
Nyt vihdoin ajattelin liittyä seuraanne kun otsikko alkaa minuakin pian koskea. Olen aiemmin kirjoitellut tuolla pitkään yrittäneiden ketjussa mutta olen nyt pitänyt taukoa useita kuukausia. Nopeasti taustani, eli yritystä takana 3 v 7kk ja ikää 32 vuotta. 2 Vuotta sitten tehtiin miehelle sperma analyysi jossa ja kaikki mallikkaasti ja mulle tehtiin aukkari. Kokemus oli hyvin kivulias ja melkein pyörryin mutta röörit olivat kuitenkin auki. Kilpirauhasesta löuytyi kuitenkin vähän häikkää ja lisäksi mun bmi oli silloin n.35 joten tuloksena oli ivf-jono, thyroxin ja kannustava kehoitus painon pudotukseen ja käsky palata asiaan vuoden päästä mikäli tulosta ei ole tullut. Kilpirauhasarvot seilasitvat sit reilun vuoden liikatoiminnalta vajaalle ja päinvastoin, ja koin jonkinlaisten epätoivon romahduksen viime helmikuussa. Jolloin aloitimme mieheni kanssa luontaisesti gluteenittoman ruokavalion, tämän jälkeen ths on ollu alle 2 ja t4v en muista, ehkä hiukan alhainen. Meidän kotipaikkakunnan ylä raja on 16 ja naistenpolin 22. Kotipaikkakunnalle katsottuna ois ok mutta naistenpolille liian matala. En nyt tiiä mitä sen kanssa tehdään mutta jokatapauksessa, nyt 2 vuotta myöhemmin aukkarista otin asian puheeksi mieheni kanssa. Painon olen nyt saanut sitten bmi 30 tuntumaan mikä oli lääkärin toive.
Olemme hoidoista moneen otteeseen puhuneet ja olen jostain syystä kokenut että en haluaisi. En tiedä mikä siinä oikeesti on ongelma, koska musta on upeaa mitne monet onnistuu. Puhuin tästä ystäväni kanssa jolla on 2 ivf-lasta ja totesin että varmasti se on se pelko että entä jos se ei näinkään onnistu. Kuitenkin kun sisuksiin jotain istutetaan tietää varmuudella ertä on raskaana ainakin hetken.
Kuitenkin kun olin puhunut miehelleni että josko pian soitettaisiin, iski heti pakokauhu, nytkö ne asiat alkaa mennä eteenpäin. Mieheni oloi sit mieltä että josko vielä pari kuukauta yritetään luomuna mutta lopulta sanoi että kyllä minä tiedän parhaiten kun sanoin että eihän se soitto takoita että ensi viikolla pitäs olla jo punktiossa. Joten, tänään soitin ja juttelin hoitajan kanssa aika pitkään. Mulla on tänään kp3 ja sovimme että kun seuraava kierto alkaa soitan ja varaamme ajan suunnittelu käynnille syyskuulle, sitä ennen meidän pitäisi käydä mieheni kanssa vielä veri- ja virtsakokeissa. Olen tosi tyytyväinen tähän aikatauluun, jotenkin mua hitaus ei haittaa yhtään koska mulla menee näköjään paljon aikaa käsitellä näitä
Yritin kysellä hoitajalta ja ystäviltäni muutamia juttuja mutta en oikein saanut kunnollista vastausta jos joku osaa kertoa vastauksen mieltäni askarruttaviin kysymyksiin, niin olisin tosi onnellinen
Hoitaja kertoi että miehelleni varataan myös aika, mitä tuolla ajalla tehdään?
Olemme siis julkisella puolella, ja kelan maksukatto lääkkeissä on se reilu 600 €. Käsittääkö se vain kela-korvattavat lääkeet vai kaikki hoidoissa tarvittavat? Paljonko suunnilleen ivf hoito on teille maksanut 1 kerta, ketkä olette julkisella puolella?
Hitsi mua jännittää!!! Hyvällä sekä huonolla tavalla yhtä aikaa
Tulipas pitkä, kiva jos jaksoit lukea! Erityistsempit Larissalle, toivon sydämesti et nyt elokuussa teillä tärppää!
Ilpuri