Tervetuloa uusille. :)
Täällä on päästy vihdoin tositoimiin ja eilen illalla pistetty gonal-f ensimmäistä kertaa. Tuli kyllä taas siinä, kun toisella kädellä pidin mahamakkarasta kiinni ja toisessa kädessä oli kynä valmiina pistämään, sellanen "apua onko pakko "-fiilis, kun viime pistämisestä oli kulunut taas jo aikaa. Mut hyvinhän se meni.
Mies oli vieressä henkisenä tukena ja luki ohjeita, että varmaan menee oikein.
Vähän oli mahassa sellanen kumma olo sit sen jälkeen, sellanen, että jotain sinne oli mennyt.
Tiistaihin asti pistän siis tota gonal-f:ää ja sit alkaa orgalutran. Meillä on vasta keskiviikkona ensimmäinen ultra eli kuus kertaa ehdin pistämään ennen sitä. Toistan kyllä taas itseäni, kun sanon, että miten jännittävältä tää nyt tuntuu. Pitää niin monta asiaa mennä hyvin, että pääsee edes sinne alkion siirtoon. Huh!
Tuntuu, että on nyt tosi monta rautaa tulessa samaan aikaan, kun tässä samalla oon selvitellyt niitä koulu-asioita, opintovapaa juttuja ja tukihommia. Mulla on niin monta asiaa mielessä koko ajan, että pelkään koko ajan, että unohdan pian joku ilta tuon pistämisenkin.
Laitoin puhelimeen muistutukset.
Larissa, mua kanssa on jännittänyt, että joudunko töissä pistämään, olis tosi hankalaa, kun mulla on liikkuva ja kiireinen työ. Toivottavasti et joudu sitä pregnyliä pistämään töissä. On se ikävä joutua vessassa niitä ampulleja aukomaan. Mä oon aina pelännyt, etten vaan kaada niitä pulloja.
Helmilotta. Mulla on ollut ihan samoja ajatuksia. Kai se on jotakin itsensä suojelemistakin, että yrittää vaan varautua aina siihen negatestiin, ettei pettyisi?
Mustikk4, kp3, toinen päivä pistämistä