Pumpulipilvi
Oman äänensä löytänyt
@Sarsabutt valtavaati voimia muiden elämän haasteiden kohtaamiseen. On mun mielestä ihan normaalia että muut haasteet vaikuttaa myös tuntemuksiin hoitoja koskien, eikä aina riitä niin sanotusti kaistaa syventyä näihin tunnelmiin. Myös sellainen sanoisin ”hoitoturtumus”, kun ei jaksa odottaa/pelätä/toivoa mitään, on mullekin tuttua.
@Anisiina me puhuttiin alkuun vaan osalle lähiperhettä, ja muutenkin vain ihan muutamille. Sittemmin ollaan puhuttu asiasta jonkun verran avoimemmin. Ollaan niin onnekkaita, että meidän vanhemmat ja ne keille ollaan hoidoista puhuttu on osanneet suhtautua asiaan tosi hyvin ja ollaan A saatu sopivaa tukea ja b enimmäkseen vältytty tyhmiltä kommenteilta. Hyvää on se että lähipiiri tietää, että hoidot voi vaikuttaa mielialaan, välillä ruokavalioon (mun oma linja on noudattaa raskausajan ruokavaliota aina siirtojen jälkeen) yms, ja hoidoista voi puhua jos siltä tuntuu. Huono puoli on ehkä ollut suorat kysymykset hoitoihin liittyen tilanteissa joissa niistä ei haluaisi puhua. Mutta siitä oon selvinnyt toteamalla että just nyt en halua puhua, toivon että kysytään miten voin/mitä kuuluu ja kerron sit hoidoista jos siltä tuntuu. Mua on joissain tilanteissa harmittanut että selvästi aistin puhujan ajattelevan että ns ”vika” on automaattisesti mussa tai mun iässä (35-40) mutta en voi korjata tai avata enempää kun sitten kyse ei ole enää mua koskevista asioista - mutta tää nyt ei ylipäänsä liittynyt tuohon puhumiseen
@Anisiina me puhuttiin alkuun vaan osalle lähiperhettä, ja muutenkin vain ihan muutamille. Sittemmin ollaan puhuttu asiasta jonkun verran avoimemmin. Ollaan niin onnekkaita, että meidän vanhemmat ja ne keille ollaan hoidoista puhuttu on osanneet suhtautua asiaan tosi hyvin ja ollaan A saatu sopivaa tukea ja b enimmäkseen vältytty tyhmiltä kommenteilta. Hyvää on se että lähipiiri tietää, että hoidot voi vaikuttaa mielialaan, välillä ruokavalioon (mun oma linja on noudattaa raskausajan ruokavaliota aina siirtojen jälkeen) yms, ja hoidoista voi puhua jos siltä tuntuu. Huono puoli on ehkä ollut suorat kysymykset hoitoihin liittyen tilanteissa joissa niistä ei haluaisi puhua. Mutta siitä oon selvinnyt toteamalla että just nyt en halua puhua, toivon että kysytään miten voin/mitä kuuluu ja kerron sit hoidoista jos siltä tuntuu. Mua on joissain tilanteissa harmittanut että selvästi aistin puhujan ajattelevan että ns ”vika” on automaattisesti mussa tai mun iässä (35-40) mutta en voi korjata tai avata enempää kun sitten kyse ei ole enää mua koskevista asioista - mutta tää nyt ei ylipäänsä liittynyt tuohon puhumiseen