Hei, täällä kirjoittelee uusi käyttäjä tällä foorumilla!
Lapsettomana ollut nyt 2vuotta. Menkatkin takkuili ja yhdesti olikin 4kk tauko..raskaana en ollut. Menkat viime vuoden puolesta välistä loppuvuoteen saakka starttasin usein Terolut- tableteilla.
Lapsettomuuden syyksi todettiin vuoden 2015 loppupuolella taaperona sairastamani syöpä ja sen tuhoisat hoidot. Pelkäsinkin että syy löytyy juurikin siitä, ja muserruin täysin ja pelkään pahinta. Kukaan ei oikein osaa sanoa miten pahasti on vaikuttanut. Nyt ainakin sanottu että kehoni ei anna siittiöiden kiinnittyä vaan ressukat jää orpona pyörimään :banghead:
Lääkärit on kuitenkin sanonut että olen onnekas kun syöpähoidot ei ole kaikkea tuhonnut... Diagnoosina myös mulibrey nanismi eli kasvuhäiriö joka joillakin heikentää hedelmällisyyttä ... Ja kyllä, minä kuulun myös siihen joukkoon. Muuten ei arkeen mitenkään vaikuta tämä "sairaus". Miehellä sentään ei todettu mitään sairauksia ja kaikki normaalia.
Ikää minullla 21v ja miehellä 24v. Sanottiin että hyvä kun on aikasin liikkeellä koska minun tilanteessa myöhemmin vielä hankalampaa tai mahdotonta saada lapsi. Siksi ahdistaakin joka kuukausi enemmän ja enemmän kun ei mitään tapahdu
Aloitin viime vuoden puolella lapsettomuushoidot popsien pari kk kierron 3-7 päivinä
Letroja. Ovulaatiot joo kyllä tuli ja meni, mutta niin tuli negatiiviset tulokset ja menkatkin.
29.12 popsin
Primoja että kuukautiset varmasti alkaa oikeaan aikaan hoitoihin eikä taas jää pois. Ja nyt ihan alkuvuodesta aloitin
Menopurin pistämisen ja pari päivää sen kanssa pistin myös
Orgalutrania. Ultrassa näkyi vain kolme pientä follia ja sanottiin ettei lääkkeet juurikaan tehoa ja annosta nostettiin pariksi päiväksi. Seuraavassa ultrassa näkyikin enää yks joten päätettiin ettei sitä kerätä vaan tehdään ivf:n sijaan inssi..
Nyt 23.1 n. 36 tuntia ennen inssiä pistin
Pregnylin. Ja 25.1 oli siis
eka inssi mutta monien huonojen uutisten jälkeen raskaus on alkanut tuntumaan koko ajan enemmän mahdottomalta
... Ei tietenkään saisi menettää koskaan toivoa!
Ihanaa kun löysin tämän paikan mistä olen saanut lukea että toivoa on ja että ei heti saa luovuttaa vaan on jaksettava yrittää!
Olen tuntenut koko ajan että olen ainoa joka näiden asioiden kanssa painii, mutta onneksi nyt tajusin enemmän ottaa asioista enemmän selvää ja löysinkin hyvin monta asian kanssa kamppailevaa, ja
teidän ansiosta pääsin ainakin hetkeksi takaisin jaloilleni!! :)
Suuresti onnea toivon teille kaikille hoitoihin!!