Imetys

Miä nyt imetän vasta neljättä päivää, mutta tosi hyvin on sujunut! Poju imee kerrallaan varmaan 20-50min ja sen jälkeen on pitkään tyytyväinen. Enintään neljä tuntia pidetään syöttöväliä vielä toistaseksi, mutta nythän on se tiheän imemisen vaihe, että pitää vauva aika hyvin itse huolen millon pitää ruokaa saada. Välillä nappaa heti kunnon otteella ja alkaa imemään, joskus pitää hetken asetella tissiä suuhun. Imee kyllä niin kovalla voimalla, että kidutustahan tuo on :grin Kätilökin sano kun piti sormea suussa, että tuntuu ihan puremiselta. Eiköhän tissitkin siihen jossain vaiheessa totu.

Ilmeisesti maitoa tulee ihan hyvin, kun malttaa kerrallaan noin pitkään imeä. Eikä sairaalassakaan meijän imetyspuuhiin juuri puututtu. Pärjättiin hyvin omillaan ja sama meno jatkuu kotonakin. Toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä imetyksen suhteen, mutta hetkessähän ne ongelmat voivat tulla. Tsemppiä muille kanssaimettäjille! :)
 
Meillä on imetys lähtenyt myös hyvin käyntiin. Neiti syntyi ke-to välisenä yönä ja siitä asti on tasaisesti ollut tissillä. Ekana aamuna tarvittiin kätilön avustusta, mutta sen jälkeen on mennyt hyvin. Vauva sai heti hyvän imuotteen, vaikka kielijänne oli lyhyt. Kielijänne leikattiin lääkärintarkistuksessa ja sen jälkeen imuteho suureni. Sairaalassa söi parin tunnin välein ja välillä lähes pari tuntia putkeen. Paino pikkuisella ei juurikaan pudonnut, kotiin lähtiessä paino oli 50g alhaisempi kuin syntymäpaino. Maito nousi mielestäni pari päivää synnytyksen jälkeen.

Kotona on syönyt kolmena ekana päivänä aika tarkasti kahden tunnin välein, eilen illalla ja yöllä väli oli lähemmäksi kolme tuntia. Kerran on tarvinnut lypsätäkin, kun toinen oli juuri syönyt ja toinen tissi oli ihan pinkeä. Nyt täytyisi vain koittaa, miten hän pullosta sen suostuu juomaan.

Nännit oli alkuun aika kovilla, sairaalassa sain lansinoh-voidetta ja kotiin ostin myös sitä lisää. Nyt ei tarvitse ihan joka imetyksen jälkeen sitä laittaa, alkaa nännit ilmeisesti tottumaan.

Ainut haaste on se, että vauva ei röyhtäise jokaisen syönnin jälkeen ja itkee vatsan väänteitä. En tiedä, johtuuko se siitä, että ilmaa jää mahaan vai mistäkö sitten.
 
Neuvottiinko teitä muuten röyhtäyttämään? Meille ei sanottu siitä mitään enkä tajunnut kysyäkään.
 
Ei neuvottu röyhtäyttämään, mutta aloin tehdä sitä kotona kun muutaman kerran on lentänyt puklu niin komeassa kaaressa. Aina ei tosin röyhtäise, nostan yleensä vain pystyasentoon rintaa vasten. Ehkä mun tekniikassa on vikaa.

Onko muilla vauvat pulautelleet ja onko jotain muuta hyvää konstia sen ehkäisemiseen/vinkkiä röyhtäytykseen?
 
Muokattu viimeksi:
Ei opetettu röyhtäyttämään. Tää Tyty ei kyl paljoa puklaile. Piereksii senkin edestä :grin
Röyhtäykset tulee kun nostaa vaan pystympään asentoon.
 
Okei. Täällä välillä puklaillaan, mutta pitää koittaa tota pystyasentoa. Yleensä vaan nukahtaa siitä syliin niin on jäänyt monesti tekemättä. Kamalasti opittavaa :D
 
Meillä kans alkuun puklaili ja aloin jo sairaalassa röyhtäyttämään, nostin rintaa vasten. Joka kerta röyhy ei näin tuu, joten koitin nostaa ihan pystyyn ja näin se on tullut lähes tulkoon joka kerta. Eikä oo puklaillu röyhyn jälkeen. Toivottavasti auttais myös tohon vatsan vääntämiseenkin.

Muoks. Ja ei siis sairaalassa puhuttu mitään röyhtäyttämisestä.
 
Cherria sanoi:
Onko muilla vauvat pulautelleet ja onko jotain muuta hyvää konstia sen ehkäisemiseen/vinkkiä röyhtäytykseen?
Click to expand...
Meillä ei ole myöskään pulaiteltu eikä röyhtäilty. Mennään tosin huomenna polikliiniseen tarkastukseen kun päästiin kotiin aiemmin, siellä ajattelin kysyä juuri asiasta (milloin pitäisi tehdä ja miten se tehdään).

Imetys on sujunut hyvin, hanakasti käy kiinni ja meillä myöskin leikattiin jänne. Meillä oli painonlaskua 7,4%, josta saatiin ohje imettää kolmen tunnin välein. Kysyin tarviiko antaa korviketta, ei tarvitse. Nyt alkaa maito laskeutua ja selkeästi viihtyy rinnalla pidempiä aikoja (voi johtua myös jänteen leikkaamisesta). Tänään ensimmäistä kertaa jatkettiin toiselle rinnalle (joi ensin toisen, laitoin nukkumaan, ei kuitenkaan nukahtanut, joten kokeilin toista rintaa ja siihen kävi kuin sika limppuun :grin ).
 
Täällä viihdytään näemmä ihan päivästä riippuen tissillä joko kauan tai tosi kauan. Nännit on vähän kärsineet, ekat imut tuntuu niin et välil pitää irvistää ja varpaat menee kippuraan mut sit kipu lakkaa. Meille ei myöskään puhuttu mitään röyhtäyttämisestä ja ekoina päivinä vaan nukahti tissille. Nyt on ollut pakko alkaa röyhtäyttää, muutamana päivänä ollut vähän kuplia mahassa ja siitä johtuvaa raivoitkua. Tänään tulee neuvolantäti, jännä nähä miten paino on lähtenyt kehittymään. En oo uskaltanut ottaa ees tuttia vielä käyttöön etten vaan pilaa imetystä :D josko illalla jo uskaltaisi, sillä neiti imeskelee sormiaan...niistä vierottaminen kun meinaa olla aika haasteellista tuttiin verraten! :D
 
Kysyin sairaalassa tutista, ja kätilö antoi luvan ottaa käyttöön, kun vauva on löytänyt hyvin imuotteen ja maitoa selkeästi tulee. No, kotona koitettiin ja kyllä niin hanakasti imee tuttia :) ja on myös senkin jälkeen syönyt tissillä ihan normaalisti :) tutti helpottaa, kun on vatsanväänteitä tai jos jää isin kanssa kun menen suihkuun, jos nyt nälkä tulee samantien. Pepun pesukin on hiljaista tutin kanssa, yöllä aika kiva juttu :)
 
Meillä ei oo vielä otettu tuttia käyttöön just sen takia, että pelkään jos imettäminen sitten kärsii siitä tai siis imuote. Kiva kuulla positiivisia kokemuksia tutista sillä kyllä täällä on harkittu sen käyttöön ottoa :rolleyes:
En kuitenkaan haluaisi että sitä tarvitaan sitten jokaiseen itkutilanteeseen mutta välillä tuntuu olevan imemisen tarve vaikka ei ole nälkäinen (leikkii rinnalla) tai sitten itkuinen vatsan takia. Nukuttamiseen on toistaiseksi riittänyt maitotainnutus :D
 
Meillä käytetään tuttia vaan öisin, että suostuu nukkumaan omassa sängyssä. Päivisin itkun saa kyllä muuten loppumaan :) Imuote on kuitenkin hyvä, niin päätettiin antaa periksi. Yöt helpottui huomattavasti!
 
Meillä ei imetys lähtenyt kovinkaan vahvasti käyntiin. Tässäpä hieman tarinaa nyt viikon ajalta.

Synnärillä ensi-imetys sujui mallikkaasti, tyty oli tissillä pari tuntia. Imuote on alusta alkaen ollut erinomainen.
Ekana päivänä imetys onnistui, toki alku oli kipeetä mutta pystyin imettämään. Sain asentoihin ohjausta kätilöiltä ja kaikki meni hyvin. Iltaa kohden kuitenkin nännit kipeytyivät niin ja yöllä jouduin ihan tissin vetämään tytym suusta pois kun kipu oli niin kova. Pistävän viiltävän polttava. Kätilöiden kanssa päätettiin rauhoitella tilannetta ja antaa tissien levätä.
Toisena päivänä sain rintakumin ja sen avulla onnistui kerran tai kaksi imettää. Mutta sitten taas kipu vei voiton.
Tyty oli käytännössä koko sairaala-ajan luovutusmaidolla. Monen monta kätilöä kävi auttamassa mm. lypsämisessä ja imuotetta katsottiin vaikka kenen kanssa ja kokeiltiin ties mitä kikkoja, mutta kipu vaan oli ja pysyi ja se oli niin kova että melkein salpas mun hengityksen. :sad001 Jotkut kätilöt vähättelivät mun kiputuntemusta ja siitäkös sitten hormoonimyrskyssä sai kunnon paskamutsi-itkut aikaiseksi.

Kotiinlähtöpäivänä oli maailman ihanin kätilö, kuka oikeasti ymmärsi mun tuskan ja ahdistuksen ja hän ehdotti pulloa. Jos pullosta syöttäminen onnistuisi päästäisi kotiin. Ja siitäpä elämä sitten helpottui ja tehtiin suunnitelma, että kokeilen kotona pumpata usein, imettää tyttöä minkä kivuilta kärsin esim. edes kerran päivässä ja kun maito nousee ja sitä saa pumpattua voi tyttö syödä äidinmaitoa pullosta jos mun rinnat ei totu. Varattiin myös aika imetyspolille, ettei jäädä asian kanssa yksin ja tytyn paino tulee tsekattua ennen ekaa neuvolaa.

Monelta kätilöltä kuulin, että vaaleaihoinen äiti ja vahvasti imevä vauva ovat TODELLA haastava ja kipeä yhdistelmä.

Perjantaina eli kotiutumispäivänä pidin "imetysvapaan" ja lauantaina tarjosin sitten tissiä ja sehän sujui! Ekat imaisut tekee kipeetä, mutta sen sietää. Maito ei ole edelleenkään noussut, mutta pystyn imettämään rintakumin kanssa ja lisämaitoa tarvitaan pieniä määriä mutta luulen että siitäkin päästään eroon kunhan maito kunnolla nousee.

Imetyspolikäynti oli hyvä. Siellä tehtiin suunnitelma, että tehostetaan imetystä eli tyty rinnalle / lypsän pumpulla 10-12 kertaa vuorokaudessa ja tytyn ruokailut kolmen tunnin välein, sillä paino ei vielä viiden päivän iässä ollut lähtenyt nousuun.
Pelkkää rintaa syömällä tytttö ei selvästikkään rauhoitu = ei saa riittävästi maitoa mutta n. 10ml:n lisämaitoannos riittää eikä sitäkään ole pakko joka kerta antaa.

Huomenna tulee neuvolan terkkari ja nähdään miten tytyn painolle on käynyt. Toivottavasti se olisi kääntynyt jo nousuun. Tyty siis nyt alle kolme kiloinen, eli painoa halutaan tarkkailla tiiviimmin. Sairaalassa ollessa paino oli syntymäpainosta laskenut vain n. 5%, eli ei paha. :)
 
Pahoittelen, että teksti saattaa hyppiä ja olla sekavaa, sitä tää väsymys teettää :grin

Meillä oli kanssa haasteita imetyksen kanssa. Ja juurikin hyvin samanlaisia kuin teillä, Fitnessmamma. Mullakin oli (ja on edelleen) nännit niin hitsin kipeät, että jokainen imetys sai kyyneleet silmiin. Joten täydet sympatiat sinne!

Mutta ihan alusta alkaen kerrottuna, meillä taas ensi-imetys salin puolella ei vielä oikein lähtenyt sujumaan. Olin itse niin puhkipoikki synnytyksestä, että kätilöt ottivat pojan alkuun kansliaan pariksi tunniksi, jotta saisin itse nukuttua hetken. Alusta alkaen pojalla on kuitenkin ollut tosi hyvä imuote, ja imee TODELLA lujaa. Eka päivä meni opetellessa oikeanlaista asentoa, ja silloin vielä tuntui, että kyllä tämä tästä. Toisena päivänä mulla kipeytyi kanssa nännit. Ja pojalla oli hirveä imemisen tarve. Itkua vääntäen kuitenkin jatkoin yrittämistä. Ja meilläkin monen kätilön opastuksella. Rasvasin nännejä ja sain geelityynyt nännejä viilentämään. Illasta oli pakko ottaa rintakumi avuksi, kun en ilman pystynyt enää. Senkin kanssa teki jo kipeää. Ja kun poju tosiaan viihtyi rinnalla parhaimmillaan sen 2h putkeen.. Koska pojan bilirubiiniarvot nousi, jouduttiin antamaan lisämaitoa pariin otteeseen. On kyllä ehkä maailman paskin fiilis, kun tuntuu, että voi ei, taasko pitää alkaa imettämään (ruokkimaan omaa lasta) kun se sattuu vaan niin paljon.

Meilläkin oli onneksi yksi ihana kätilö, joka jaksoi tsempata. Hän totesi, ettei kyllä yhtään ihmettele kipua kun kokeili kumihanskalla ja sormella pojan imua. Kun kolmannen päivän iltana 1,5h imetyksen jälkeen pyysin häntä ohjeistamaan lypsämisessä (juurikin tuon bilirubiiniarvon ja lisämaidon tarpeen takia), hän totesi, että olet kyllä sitkeä nainen. Ja ennen kotiutumista totesi, että kova työ varmasti palkitaan, kun olet jaksanut olla niin äärettömän motivoitunut imetyksen onnistumiseksi. Nuo sanat auttoi kyllä jaksamaan!

Maanantaina, kun päästiin kotiin, mulla nousi maito. Olin mielessäni ajatellut, että kun siihen pisteeseen päästään niin helpottaa. Vaan kun ei. Itse en ole mikään povekas ihminen, ja mulla rinnat suureni valehtelematta kolminkertaisiksi. Olo oli ihan hirveä, tuntui että kohta rinnat vaan räjähtää. Ja se kuumotus lisäksi. Ei helpottanut imetyskokemusta, kun jo ennestään kipeiden nännien lisäksi kipeytyi nyt myös loput rinnoista. En nyt äkkiseltään muista, mainittiinko täällä kaalinlehdet kivun ja kuumotuksen lievittäjinä, mutta mulla ne toimi. Tuntui ihan taivaalliselta. Vaikkakin vain hetken.

Nyt alkaa viimein olla se hetki, kun alkaa helpottamaan. Maitoa tulee välillä ihan valumalla ja imetyksen jälkeen tuntee selvästi, kuinka rinnat tyhjenee. Edelleen käytän kuitenkin jatkuvasti rintakumia, rasvaan vuorotellen Bebanpthenillä ja Lansinohilla. Käytän noita geelityynyjä ja kaalinlehtiä. Mutta nyt kipu on jo siedettävällä tasolla, ainoastaan ekat hetket saa kyyneleet silmiin. Rintakumista haluaisin kuitenkin eroon, sillä sen käyttö etenkin yöllä on tosi ärsyttävää. Varsinkin, jos pojalla on jo sen verran nälkä, että huitoo käsillään, tipauttaa aina kumin ja homma pitää aloittaa alusta. Mutta jospa se tästä.

Tsemppiä kaikille imetyksen kanssa painiville! Eikä kukaan ole tosiaan huonompi äiti, vaikkei siinä onnistuisikaan.
 
Fitnessmamma sanoi:
Sairaalassa ollessa paino oli syntymäpainosta laskenut vain n. 5%, eli ei paha. :)
Click to expand...
Meillä laski sen 7% (imetys oli kyllä kunnossa), mutta päästiin kotiin eikä asiasta tehty mitään numeroa. Todella inhottavaa käytöstä kyllä sait osaksesi! :mad: Hienoa kuitenkin, että löytyi joku joka oikeasti halusi auttaa ja saitte apua. Tsemppiä äläkä soimaa itseäsi!

Minulla on tänään maito kunnolla laskeutunut (alkoi laskeutumaan eilen). Tänään lääkärintarkastuksessa (joka oli kun kotiuduttiin aiemmin) todettiin, että paino on hienosti nousussa ja saatiin kehuja vaikka syntymäpainoa ei olla vielä saavutettu. Edelleen jatkamme vain rintamaidolla, mutta tutista kun oli puhe niin sitä ei anneta ennen kuin syntymäpaino on saavutettu. Vauva ei saa nyt tyydyttää imemisen tarvettä muuhun kuin rintaan. Se oli hyvä konkreettinen neuvo, minä kun haluan sellaisia. :)

Nyt pitää alkaa katsella rintapumppuja, rinnat on kivikovat ja maitoa ihan valuu kun vauva lopettaa imemisen. Lisäksi liivit ovat vähän kastuneet. Olin ajatellut ostaa sähkökäyttöisen pumpun, mutta nyt jotenkin ajattelin että onko se kärpäsen ampumista tykillä..? Ehkä sitä voisi pärjätä ihan käsikäyttöiselläkin..? Olisi kiva pakastaa maitoa "varmuuden vuoksi" sekä sitten helpottaa oloa jos nämä pinkeät ja kivikovat rinnat alkava vaivaamaan.. Vauvankin on vähän vaikea saada tuollaisesta pinkeästä rinnasta kunnon otetta.
 
Meillä kun maito nousi 2 vuorokautta synnytyksen jälkeen niin sitähän on sitten riittänyt! Rinnat on kun hunajamelonit, mies vitsaileekin otinko sairaalassa jossain välissä silarit. :wideyed: Tyttö kun on 10min.tissillä niin 35ml vetäsee maitoa. Ja toiset 35ml on sitten harsolla,naamalla ja mun päällä. :facepalm: Liivinsuojia saa vaihtaa parin tunnin välein kun vuotavat läpi. Paino on hienosti noussut syntymäpainosta 70g, neidillä ikää nyt 6vrk. :dummy1:
 
Täällä paino laski 10% sairaalassa mutta päästiin kolmantena päivänä pois. seuraavana päivänä käytiin painokontrollissa. Maito alkoi nousta kotona ja painokontrollissa olikin tullut painoa vuorokaudessa 70grammaa. Kolmen päivän päästä oli neuvolan kotikäynti ja painoa oli tullut yli 300 grammaa ja syntymäpaino saavutettu :)

Täälä myös oli alkuun aivan järkyttävän kipeät nännit ja itku tuli kivusta. Sitten alkoi helpottaa mutta maidonnousu teki kyllä vähintään yhtä kipeää. Välillä olen lypsänyt ja se on helpottanut. Nyt alkaa olo hieman tasaantua joskin aamuisin rinnoissa on hirveä paine.

Tsemppiä kaikille imetykseen!
 
Mulla imetys lähti hyvin käyntiin vaikka poju joutuiki heti ens alkuun sokerien takia vauvojen valvonta osastolle. Sain pumpun ja kehotuksen pumppailla 3h välein. Niitä vähäisiä maitoja kuljetin pojulle. Hän sai lisäksi luovutettua äidinmaitoa.Kun sain hänet osastolle mua neuvottiin asennoissa ja vauvan imuotteen parantamisessa kädestä pitäen. Se tuntu hiukan nololle esitellä omia tissejään ja että vieraat sorkkii niitä, mutta jälkeenpäin olen tästä tosi kiitollinen.
Nyt meillä on selvästi tiheän imun kausi ja eikös vaan maratooni hetki ole keskellä yötä. Eka maratooni yönä olin vähä hädissään että mikä on ku ei mikään tunnu riittävän. Onneksi on google! Nyt pitäis malttaa nukkua parikin päiväunet että jaksaa valvoskella.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top