Imetys

[keltanokka]

Tästä aiheesta ei ole taidettu avata keskustelua..?

Itseä jännittää kovasti imetyksen onnistuminen, haluan siis onnistua siinä. Miten teillä joilla on kokemusta on imetys onnistunut?

Sain hyvän vinkin neuvolassa (tai ainakin omaan korvaan kuulosti hyvältä), että jos imetys ei onnistu ja vauvalle annetaan lisämaitoa niin pullosta voi kieltäytyä ja vaatia lusikalla/neulalla maidon antoa. Tällöin kuulemma ei tule välttämättä ongelmia rintaruokinnan kanssa kun vauva ei ole ensin tottunut pulloon. Mitä mieltä kokeneemmat on täällä tästä?

Ja siis saa täällä myös keskustella pulloruokinnastakin. Otsikkoa ei ilmeisesti pääse enää muuttamaan.

 

[Uidi]

Toivon kanssa todella, että imetys onnistuisi. Meillä perhevalmennuksessa puhuttiin hörpytysmukista, jos imetys ei lähde käyntiin (en ollut ikinä ennen kuullutkaan), pullo on kuulemma viimeinen vaihtoehto. Ostin kuitenkin pullot varuilta ja pari purkkia korviketta.

 

[Huhtimami]

Mulla kolme imetystä takana. Ensimmäisen imetyksen aikana en oikein osannut ehkä hoitaa itseäni riittävästi tai pitää rintoja suojassa kylmältä, tuulelta tai esim. Auton ilmastointi on aika paha myös.. Koskapa mulle tuli 7kk aikana viisi tulehdusta. Imetys loppui siihen.. Mulla tuli myös ongelmia toisen matalan rinnanpään kanssa. Siihen tuli vertavuotavia haavoja, niiden kautta myös tulee helposti pöpöjä kehoon. Rintakumi on kuitenkin tosi kätevä siihen vaivaan. Imetys ei sattunut läheskään niin paljon rintakumin kanssa, vaikka oli haavaumia. Yllättävän nopeasti rintakumin saattoi jättää myös pois, kun rinnanpää tottui ärsytykseen. Olen kaikissa imetyksissä alussa käyttänyt rintakumeja. Niitä voin kyllä lämpimästi suositella. Mutta tosi hyvin kannattaa joka imetyskerran jälkeen desinfioida.

Toinen imetys meni huomattavasti paremmin ja jäi mukava, hyvä fiilis. Imetin toista lasta 1,5 vuotta. Sitten touhukas lapsi ei enää malttanut rauhassa "mammailla" vaan oli muuta mielenkiintoista tekemistä ja imetys loppui ihan itsestään.

Kolmas onnistui myös hyvin. Kehtaako ees sanoa, että imetin kolme vuotta. Mutta oli työpäivän ja hoitopäivän jälkeen parasta, kun toinen tulee syliin ja vaan istutaan rauhassa ja hiljaa sohvalla. Siinä kyllä voimaantuu itsekin. :)

Kyllä toivoisi, että imetys saisi nytkin onnistua.

 

[Huhtimami]

Sairaalassa on kaikille lapsille jouduttu antamaan vähän lisämaitoa, kun maidon nousu on kestänyt jonkun aikaa. Tuttipullosta on annettu. Ei ole onneksi haitannut rintaan tottumista vauvalla. Toki rintakumi on aluksi vähän "pullomainen" myös, mutta onneksi sekään ei ole häirinnyt vauvaa. Noin viiden päivän sisällä on maito noussut niin, että sitä on lopulta suihkuamalla. Rintapumppu on ollut hyvä hankinta myös. Sillä on saanut pumpattua maitoa pakkaseen niin, että vauvat on voinu isän kanssa jäädä kotiin, jos ite on käynyt vaikka lenkillä tai kaupassa.

Ja jos vauva ei vielä ole ollut järkyttävässä nälässä, olen "etumaidon" pumpannut pois ja imettänyt vasta sitä vähän rasvasempaa maitoa..eikä vauvallakaan ole niin kiire hotkia maitoa, kun sitä tulee rauhallisempaan tahtiin.

Kyllä imetys on ihanaa, jos se onnistuu.. Tsemppiä imetyksiin kaikille! :D

 

[Felicity]

Mäkin toivon, että imetys onnistuisi ja olen kyllä valmistautunut näkemään vaivaa sen vuoksi. Tällä hetkellä musta tuntuu omituiselta ajatus, että itse imettäisin yli vuoden ikäistä (en siis millään muotoa paheksu niitä jotka imettävät pitkään, jokainen tekee varmasti niin kuin itselle ja lapselle on paras ja kaikille se ei ole sama juttu) mutta vaikea näin ekan kohdalla sanoa mikä sitten myöhemmin tuntuu luontevalta. Korviketta olen ajatellut antaa vain jos oikeasti on pakko.

 

[Huhtimami]

No enpä osannut kuvitella minäkään imettäväni noinkin kauan. Niin siinä vaan kävi, kun kaikki meni hyvin. Kyllä kait toi imetyksen pituus on asia, joka jakaa mielipiteitä. Kiinnostaisi tietää, Onko muita pitkään imettäneitä?

 

[keltanokka]

Toivon kanssa todella, että imetys onnistuisi. Meillä perhevalmennuksessa puhuttiin hörpytysmukista, jos imetys ei lähde käyntiin (en ollut ikinä ennen kuullutkaan), pullo on kuulemma viimeinen vaihtoehto. Ostin kuitenkin pullot varuilta ja pari purkkia korviketta.

Joo jostain hörpytysjutusta myös meille mainittiin. Olen niin tyytyväinen, että neuvolassa kertoivat meille kun asiasta puhuttiin. Enhän minä ollut ajatellutkaan, että muuta vaihtoehtoa olisi kuin pullo jos omaa maitoa ei tule. :) Meillä myös on pari pulloa ja korviketta varalla kotona. Ainakin neuvolassa sanoivat, että kunhan vauva on oppinut imemään rintaa niin sitten voi pullostakin antaa. Minulla on ajatuksena ainakin vähän pakastaa maitoa, että mieskin pystyy hoitamaan vauvaa jos minä haluan jossain käydä.

 

[Hilpertti]

Mie imetin 1v1kk esikkoa. Sairaalassa oli alkuun pakko antaa lisämaitoa, jotta saatiin sokerit pysymään kurissa. Neiti syntyi 37+5 painaen alle 3kg, jolloin seurantaan jouduttiin. 11 päivää syntymästä ukkoni kuoli äkillisesti. Tämä aiheutti itselleni paljon surua, jolloin ruoka ei maistunut jne, joten maidon tulo kärsi. Sittemmin keräsin itseni ja tein paljon töitä, jotta maito nousisi. Tämä tarkoitti jopa 1,5h imetyssessioita.. 2kk ikäisenä ei enää lisämaitoa tarvittu, täysimetin. 10kk ikäisenä alkoi sitten saamaan kaupan maitoa lisänä (ruuan kanssa). Imetys loppui kokonaan pian plussaamisen jälkeen. :)

 

[Tinni]

Ihan mielenkiinnosta olis kiva tietää että onko täällä ketään jotka ehdottomasti ei meinaa imettää? Olis kiva kuulla myös sellaisia mietteitä!

 

[Karolina]

Yritin imettää esikoista, mutta imuotteen kanssa oli paljon ongelmia. Sitten kun th tuli ensimmäiselle punnituskäynnille meille kotiin, hän totesi että nyt tarvitaan lisämaitoa. Aloin pumpata maitoa, mutta sitä sai pumpata tosi kovasti, että tuli mitään. Imetykset kesti tunninkin kerrallaan ja vauvaa sai herätellä jatkuvasti. Pienen tauon jälkeen imetys alkoi alusta ja sitten piti taas pumpata ja antaa lisämaitoa. Nännejä sai rasvata jatkuvasti ja tuntui ettei aikaa ollut mihinkään muuhun! Lopetin yö imetyksen pian, ja kokonaan lopetin kun poika oli 2kk.

Tällä kerralla olen käynyt imetyksen tukiryhmässä ja sain hyviä neuvoja. Nyt tiedän, että ensimmäiset 6 viikkoa ovat tuollaista tiheää imua ja sitten helpottaa kun maitoa tulee kunnolla ja vauva on vahvempi. Ja ensipäivät ovat tärkeitä viettää ihokontaktissa jotta maito lähtee nousemaan, ja ihokontakti myös tuo vauvalle turvallisuuden tunnetta.

Näillä eväillä lähden koittamaan imetystä tytön kanssa :)

 

[Fitnessmamma]

Yritän parhaani mukaan imettää edes sen puoli vuotta, toki pidempäänkin jos hyvin sujuu. Ja toivon kovasti, että homma lähtisi sujumaan. Kuten jo aiemminkin muissa ketjuissa olen maininnut, en ahdistu jos joudun lisämaitoa (omaa pumpattua tai korviketta) antamaan. Itse olen kasvanut rintamaito+ korvike lisämaitona "yhdistelmällä" ja ihan terve mustakin on tullut. :D

Neuvolassa sain omasta mielestäni ensikertalaiseksi hyvää ohjeistusta ja tiedän, että siihen aiheeseen voin palata joka kerta käydessä jos jotain kysyttävää on tullut mieleen. Ja onneks paras ystäväni on itse lupautunut toimimaan henkilökohtaisena imetysneuvojana jos tuoreella mutsilla menee sormi suuhun. :D

Suhtaudun imettämiseen todella avoimin mielin. Toivon myös vauvan oppivan syömään pullosta ja tähän kannusti tosiaan myös neuvolan terkkari. :)

En ole etukäteen hirveesti etsinyt tietoa aiheesta. Tiedän väylät mistä apua ja ohjeita löydän kun ne tulee ajankohtaiseksi. Sen verran olen perehtynyt, että apuvälineitä löytyy kotoa jo valmiiksi mutta toki toivon pärjääväni ilman niitä.

Etukäteen olen hieman ahdistunut synnytyssairaalaan vuodeosaston tavoittelemasta imetyssertifikaatista. On hienoa, että tuetaan imetykseen, mutta jossain asioissa tuo sertifikaatin tavoittelu menee yli. Esim. lisämaidon antaminen on todella työn ja tuskan takana (näin olen kuullut) ja vauvoilla on painoja laskenut reippaasti sen takia että yhtä hemmetin sertifikaattia halutaan niin kovasti. Jännitän myös sitä miten ristiriitaisia ohjeita saan kätilöistä imetyksen alkutaipaleella, sillä siitäkin mua on varoitettu. Siinä ensimmäisen lapsen kanssa asiaa opetellessa ja hirveessä hormoonimylläkässä saattaa olo olla aika onneton kun erilaisia ohjeita satelee ja yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Tähän samaan on tullut törmättyä mm. töihin perehtyessä ym. mutta silloin ei ole sitä hormoonimyrskyä pääte sekoittamassa.

 

[SnowFlake1]

Aika avoimin mielin kohti ensimmäisen lapsen imetystä mennään. Toiveena olisi, että söisi myös pullosta, jotta isäkin voi osallistua syöttöihin. Ja ajatuksena tällä hetkellä on imettää se ensimmäinen vuosi. Katsotaan sitten miten maitoa tulee ja miten imetys sujuu. Eikä minuakaan haittaa jos korviketta joutuu välillä/lopuksi antamaan.

Kiinnostaa, kuinka usein nännivoidetta tulisi laittaa?
Mitä rintapumppua suosittelette?
Olisiko jotain kokemusvinkkejä imetykseen/imetysasentoon?

Tämmösiä päälimmäisenä mielessä :)

 

[Huhtimami]

Ite käytin Bepanthenia rinnanpäiden haavaumiin. Ensi alkuun joka imetyskerran jälkeen. pikkuhiljaa vähensin rasvaamista, kun nänni tottui ärsytykseen.

Mulle aikoinaan sanottiin, että kannattaa imettää niin, että rinta tyhjenee joka puolelta. Ei ehkä saman imetyskerran aikana, mutta vaihdellen asentoja eri kerroilla. Rinnan alta ja päältä saa maaten parhaiten tyhjäksi..toisen sivun sylissä pitäen ja toisen niin, et vauvan jalat menee kainalon alta. Imetystyyny vois olla hyvä kainalon alta syöttäessä.. Ite vaan kasannu tyynyjä vauvan alle :)

Ja aluks tyydyin tyhjentämään kainalon alta ite puristelemalla. Sen on tuntenu aika nopeesti, mihinkä maitoa on "pakkautunu", mistä kannattaa ensin tyhjentää.

Aika nopeesti maidon tulo on itellä ainakin tasaantunu, niin ei tarvi kaikkia "kommervenkkejä" loputtomiin käyttää. Sen on huomannu myös, et kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että hartiat on rentona. Kyllä voi nopeasti mennä jumiin, jos jännittää kovin.

Tuntuu, että aina imetyksen alkutaival on opettelua, vaikka olisi useampi lapsi :) mutta, kun jaksaa alun ehkä hankaluudetkin, niin imetys on kyllä ihana asia. :)

 

[Hilpertti]

Mieki käytin sitä rasvasempaa eli punasta bepanthenia nänneihin. Aluks joka kerran jälkeen ja sit harventamalla pikkuhiljaa, kun tottui ärsytykseen. Sairaalassa jo antoivat rasvaa käyttöön, kun kipeentyivät (rohtui) melkein välittömästi. :)

 

[Huhtimami]

Kun imetys on monilla jo alkanut, niin voisiko tämä ketju toimia sellaisena vertaistuki-ketjuna? :) Miten teillä on imetys lähtenyt sujumaan?

 

[Seireeni]

Kyssillä sain tosi asiallista imetysneuvontaa ja tukea. Alkuun soitin joka kerta kellolla hoitajan paikalle kun aloin imettää jotta ote ja asento olisivat hyvät. Juttelin myös lisämaidon tarpeesta useampaan kertaan ekan yön jälkeen kun vauva oli vain tissillä ja tuntui ettei mikään riittänyt ja pelkäsin että jää liian nälkäiseksi mutta siihenkin sain hyviä vastauksia ja vahvistusta sille että tämän kokoisen vauvan kanssa ei ole huolta ja lähtee se maito sieltä nousemaan. Vauva syntyi ke aamulla ja la illalla maito nousi kunnolla ja vihdoinkin yöllä nukuttiin. Siihen asti yöt oli pelkkää imua ja vartin unipätkiä. Mekanismisohvalla on hiton hyvä imettää kun saa itselle erilaisia ja rentoja asentoja. Pitkien sessioiden pelastus.

Mulla on nännit aika kipeet ja vähän rohtuneet. Oon laittanu bepanthenia ja äitiyspakkauksen voidetta vuorotellen. Ekat imut sattuu mutta kun sormella kokeilin niin vauvalla on kyllä tosi vahva suu että en ihmettele yhtään. Oon ylpeä ja onnellinen että imetys on tähän asti ainakin onnistunut. Vaikka ei tässä juuri muuta ehditäkään kun olla ihokontaktissa tai tissillä niin valmiissa maailmassa ei ole kiire. Tästä pitää nauttia.

Oho. Tulipa kauheesti tekstiä :D

 

[LovecraftianBaby]

Meillä imetys on kovan työn ja tuskan takana. Vieläkään ei ole ihan helppoa tuo imetyksen tilanne. Vaavin sokereiden takia joduttiin heti seurantaan ja tämä tarkoittaa 3h välein herättelyä syömään. Sairaalassa tää oli yhtä tuskaa, kun piti ruiskulla yrittää syöttää vaavile tietty määrä maitoa. En tiedä kenellä se onnistuu, mutta meillä ei ainakaan onnistunut. Ja se tarkoitti lisäksi sitä, ettei me nukuttu ollenkaan ja vaavillakin meni hermot, kun se ei saanut levätä yhtään kun 20ml saamiseen kesti useita tunteja.

Maitoa minulla tulee hitaanlaisesti vieläkin, vaikka käytän rintapumppua ja pyrin rintakumin avulla imettämään mahdollisimman paljon. Sitä ei vaan tuu. Nyt oon parhaimmillani noin tunnin session jälkeen saanut noin 80ml pumpattua (siis molemmat rinnat yhteensä).
Neidin suukin on vaan niin pieni, että hän herkästi ottaa liian kapean otteen. Siinä saadaan minä ja mies tapella sen kanssa että saadaan se suu tarpeeksi auki ja lisäksi rintakumiin, joka tuntuu lähtevän irti pienestäkin puhalluksesta Olo on välillä todella turhautunut, stressaantunut ja itku meinaa tulla koko ajan.

Joskus taas imetys onnistuu hyvin ja silloin on mukavaa ja jaksaa iloitakin pikkuisesta.

Mutta joo, siis korviketta oli heti pakko antaa, sillä minulla ei maitoa kunnolla herunut (ei vieläkään) ja rinnatkin on vaikeat niin pienelle suulle (matalat päät, jättirinnat joista vaikeaa saada otetta). Joten lisämaitoa ollaan annettu ja ruokittu pullostakin, koska muuten ei oltais saatu tohon mitään alas.

Rintakumi on ollut pelastus rinnoilleni, koska muuten tuo repii ne auki pienellä suullaan. Mutta olen huomannut, että rintakumin käytön myötä pikkuinen imee välillä liikaa ilmaa itseensä (vähän kuin pullostakin), jolloin tällä on enemmän vatsavaivoja.

Parasta on kun pikkuinen saa hyvän otteen ja jaksaa imeä suoraan rinnasta. Ne hetket ovat harvassa, mutta silloin niistä nauttii koko perhe. Ja pikkuisella on silloin vähiten ongelmia masun kanssa.
Kamppailen koko ajan sen tunteen kanssa, että olen vähän "huono" kun juotan pikkuistani pullolla ja korvikkeilla, kun muuten ei onnistu. Mutta toivon, että kun sinnikkäästi yritän aluksi laittaa vaavin rinnalle, niin ehkä jossain vaiheessa tulee taas useammin ne paremmat hetket.

Lisäksi minusta tuntuu, että meidän vaavi tarvitsisi jo enemmän oman rytmin mukaan menemistä, eikä tätä 3h välein rumbaamista. Tuntuu, että niillä kerroilla kun vaavi herää sattumoisin itse, niin hän jaksaa paremmin syödä ja imeä. Mutta usein kun me väkisin herätetään se syömään, niin a) se ei halua herätä ja b) ei halua sitten syödäkään eikä jaksa imeä.
Tämän myötä nuo välitkin sitten menee sekaisin ja pitkittyy turhaan..
Tiistaina on onneksi neuvola, niin pidetään peukkuja että vaavin paino on lähempänä 3kg, jotta pääsisimme sitten menemään enemmän lapsen omaan tahtiin tässä syömisessä. Uskon että sekin helpottaa imetystä sitten.

Sori meni vähän offtopic, mut meillä tuo 3h välein oleva pakkosyöttö tuntuu korreloivan imetyksen ongelmien kanssa..

 

[Cherria]

Täällä on imetys lähtenyt käyntiin tosi hyvin. Nännit olivat aluksi aivan törkeän kipeät, ihan kuin joku olisi puukolla viillellyt. Vauvan imuote on hyvä ja melko voimakas joka tietysti on hyvä juttu. Maito mulla tosin alkoi nousta kunnolla vasta neljäntenä päivänä kun päästiin kotiin.
Kukaan ei kertonut kuinka saakelin kipeäksi rinnat sen myötä tulevat oon ollu välillä kyllä aika tuskissani ja tuntuu että rinnat räjähtävät. Oon vähän lypsänyt niitä itse niin pahin kipu on helpottanut eikä maito tule sitten niin kovalla paineella kun vauva syö. Pelkään että pumppaaminen vain lisäisi maidon tuotantoa. Lisäksi lämmin kauratyyny, maitorahka ja kylmä geelipussi ovat helpottaneet. Nyt ehkä alkaa olo hieman tasaantua.
Päivisin vauva syö 3-4 tunnin välein ja yöllä täälä on herätty vain kerran syömään, välillä on nukuttu 5 tuntia putkeen. :)
Muuten vinkkinä muille, joilla maito nousee hitaammin (4-5 pv taitaa olla kyllä ihan normi aika), että kuulin alkoholittoman oluen kiihdyttävän maidon nousua. Ehkä oli sattumaa mutta mulla alkoi maito nousta seuraavana päivänä oluen juomisesta ainakin kannattaa yrittää.

 

[Karolina]

Meillä oli tytöllä ongelmia matalien sokereiden ja korkeiden bilirubiiniarvojen kanssa, joten hän ei oikein jaksanut imeä. Maito nousi tosi hyvin sairaalassa kolmantena päivänä, mutta silti syöttöpunnitus näytti puhdasta nollaa Aloitimme sokeritipan myötä lisämaidon antamisen, ja kävinkin lypsyhuoneessa säännöllisesti pumppaamassa neidille omaa maitoani.

Kotona jatkoimme lisämaidolla 3 tunnin välein vielä kaksi päivää, ja sitten aloin siirtymään takaisin imetykseen lisämaitoa vähentäen. Kun neuvolan th tuli, pyysin vaa'an lainaan syöttöpunnituksia varten, ja huomasin sen näyttävän 0-10g imetyksen jälkeen eli vauva ei ollut saanut maitoa irtoamaan, ja kun kävin pumppaamassa, niin maidon määrä oli romahtanut samasta syystä. Nyt olemme kokonaan siirtyneet korvikkeeseen ja se on helpotus, sillä nyt tiedämme varmasti, että vauva saa riittävästi ravintoa

Olisi ollut hienoa voida imettää, mutta nyt se ei onnistunut. Esikoinenkin siirtyi korvikkeeseen 2kk:n jälkeen. En kuitenkaan koe epäonnistuneeni, sillä eihän näille mitään voi..ja on tässä sekin etu, että mies hoitaa vauvas joka toisen yön isyysloman ajan, jolloin saan nukkua kunnon unet

 

[Huhtimami]

Meillä imetys on kovan työn ja tuskan takana. Vieläkään ei ole ihan helppoa tuo imetyksen tilanne. Vaavin sokereiden takia joduttiin heti seurantaan ja tämä tarkoittaa 3h välein herättelyä syömään. Sairaalassa tää oli yhtä tuskaa, kun piti ruiskulla yrittää syöttää vaavile tietty määrä maitoa. En tiedä kenellä se onnistuu, mutta meillä ei ainakaan onnistunut. Ja se tarkoitti lisäksi sitä, ettei me nukuttu ollenkaan ja vaavillakin meni hermot, kun se ei saanut levätä yhtään kun 20ml saamiseen kesti useita tunteja.

Maitoa minulla tulee hitaanlaisesti vieläkin, vaikka käytän rintapumppua ja pyrin rintakumin avulla imettämään mahdollisimman paljon. Sitä ei vaan tuu. Nyt oon parhaimmillani noin tunnin session jälkeen saanut noin 80ml pumpattua (siis molemmat rinnat yhteensä).
Neidin suukin on vaan niin pieni, että hän herkästi ottaa liian kapean otteen. Siinä saadaan minä ja mies tapella sen kanssa että saadaan se suu tarpeeksi auki ja lisäksi rintakumiin, joka tuntuu lähtevän irti pienestäkin puhalluksesta Olo on välillä todella turhautunut, stressaantunut ja itku meinaa tulla koko ajan.

Joskus taas imetys onnistuu hyvin ja silloin on mukavaa ja jaksaa iloitakin pikkuisesta.

Mutta joo, siis korviketta oli heti pakko antaa, sillä minulla ei maitoa kunnolla herunut (ei vieläkään) ja rinnatkin on vaikeat niin pienelle suulle (matalat päät, jättirinnat joista vaikeaa saada otetta). Joten lisämaitoa ollaan annettu ja ruokittu pullostakin, koska muuten ei oltais saatu tohon mitään alas.

Rintakumi on ollut pelastus rinnoilleni, koska muuten tuo repii ne auki pienellä suullaan. Mutta olen huomannut, että rintakumin käytön myötä pikkuinen imee välillä liikaa ilmaa itseensä (vähän kuin pullostakin), jolloin tällä on enemmän vatsavaivoja.

Parasta on kun pikkuinen saa hyvän otteen ja jaksaa imeä suoraan rinnasta. Ne hetket ovat harvassa, mutta silloin niistä nauttii koko perhe. Ja pikkuisella on silloin vähiten ongelmia masun kanssa.
Kamppailen koko ajan sen tunteen kanssa, että olen vähän "huono" kun juotan pikkuistani pullolla ja korvikkeilla, kun muuten ei onnistu. Mutta toivon, että kun sinnikkäästi yritän aluksi laittaa vaavin rinnalle, niin ehkä jossain vaiheessa tulee taas useammin ne paremmat hetket.

Lisäksi minusta tuntuu, että meidän vaavi tarvitsisi jo enemmän oman rytmin mukaan menemistä, eikä tätä 3h välein rumbaamista. Tuntuu, että niillä kerroilla kun vaavi herää sattumoisin itse, niin hän jaksaa paremmin syödä ja imeä. Mutta usein kun me väkisin herätetään se syömään, niin a) se ei halua herätä ja b) ei halua sitten syödäkään eikä jaksa imeä.
Tämän myötä nuo välitkin sitten menee sekaisin ja pitkittyy turhaan..
Tiistaina on onneksi neuvola, niin pidetään peukkuja että vaavin paino on lähempänä 3kg, jotta pääsisimme sitten menemään enemmän lapsen omaan tahtiin tässä syömisessä. Uskon että sekin helpottaa imetystä sitten.

Sori meni vähän offtopic, mut meillä tuo 3h välein oleva pakkosyöttö tuntuu korreloivan imetyksen ongelmien kanssa..

Meillä oli sama juttu nykyisen kuopuksen kanssa. Oli syntyessään alle kolme kiloa ja oli sokeri-seurannassa ja just piti yrittää syöttää 3h välein. Ja kun ei omaa maitoa tullut, niin pullosta korviketta. Kyllä mun piti pyytää apua hoitajalta, kun ei saanut maitoa menemään. Jouduttiin silloin olemaan viisi päivää sairaalassa ennen ku saatiin riittävät arvot.

Kamppailin silloin samojen riittämättömyyden tunteiden kanssa ( myös esikoisen kohdalla) En jaksanut enää tulehduskierteen takia imettää ja itkin miehelle, että tuntuu, että olen huono äiti, kun en onnistu enkä jaksa.

Mutta pääasiahan on, että pikkuinen saa maitoa..:) tulkoon se sitten lisämaidon tai oman maidon muodossa. Kaikki sympatiat ja tsemppiä vauva-arkeen. :)