Imetys

Eli esim suihkun jälkeen hankaa hellasti frotee pyyhkeelle ja rasvaa usein. Nännin päitä voi hiplailla ja mieshän voi jo hiukan kokeilla imemistä. Nämä ohjeet ei tietenkään ole virallisia vaan joillai rinnat kestää imetyksen tai sitten ne on verestäviä. Silloin ei yleensä imetetä jos rinnoista vuotaa verta mut rasvaus helpottaa. Rasvaa voi käyttää ennen imetyksen alkua ja sen jälkeen. Imetyksen jälkeenhän suositellaan että maito tippa levitetään nännin ympärille suojaamaan nänniä bakteereilta. Sairaalassa jo kannattaa hoitajilta kysyä rasvaa jos ite on unohtanut ottaa mukaan. Se helpottaa imemisen tottumiseen. Netistä löytyy imetys tuki kotisivut (babyidea.fi)
 
Mua jänskättää jo valmiiks toi imetys, lähinnä siis se että kuinka paljo sattuu ku tuntuu että omat nännit on normaalistikin tosi herkät ja nyt vielä raskausaikana extraherkät eikä tee mieli koskee niihin lainkaan. Plus tulin ajatelleeksi sellastakin että voiko nännit olla liian pienet?! Siis itellä on kyllä rinnoissa kokoo (E) mutta nännit on hurjan pienet :D
 
Ei kannata jännittää imettämistä. Kyllähän se ekaksi voi sattua kun vauvalla kestää oppia oikea imemis ote. Ja ainahan voi rintakumeja käyttää. Itsellä ei ole niistä kovin paljoo kokemusta , kaapista toki löytyy nekin. Sekin kun maito nousee rintoihin rinnat on kivikovat, ei vauva meinaa saada otetta niin pitää vähän tyhjentää rintaa tai lämmittää jyvä pusseilla. Kyllä muokin ekaksi jännitti onnistuuko imetys kun aikaisemmin oli huonoja kokemuksia. Mutta siinä saa yhteyden vauvaan ja saa läheisyyttä, Mikä on vauvalke tärkeää. Kyllä mä jännitän imetystä taas uudelleen. :) sori näistä romaaneista :sad001
 
Kitty ei se kipu kyl mikään sietämätön ole. Varmaan eka pari vko/eka kuukaus sattui aina kun vauva imee. Mut se kestää joitakin sekunteja. Et kyl siit selviää. Ja mulla itselläni tulee nännit "esille" kun on kylmä tai niitä stimuloi. Pelkäsin itsekin ensisynnyttäjänä et mitenköhän imetys tulee onnistuu ja olin ostanut rintakumitkin valmiiksi, mutta kyllä hienosti osasivat "imeä ulos" nännin. Et en usko et sullakaan hätää on.:wink
 
Mä en edes esikkoaikana miettinyt koko imetystä, vaan musta se vain kuuluu tähän hommaan. Enkä tarkoita että kaikkien pitäis pakosti imettää, mutta mulla ei ollut siitä mitään ahdistusta.

Mun imetyksen alku ei ollut todellakaan mikään ruusuinen. Ensinnäkin maito nousi vasta viidennen päivän iltana. Neljännen päivän aamuna sairaalassa eivät oisi päästäneet kotiin kun vauvan paino vaan laski. Pääsin onneksi kuitenkin ( ahdisti se sairaalassa olo, en saanut nukuttua siellä ollenkaan) kotiin. Korvikepullo vauvan suuhun ja poika nukkui 4tuntia tyytyväisenä. No seuraavana päivänä nousi maito ja sitä kyllä riitti. Vauva kun oli nälkäinen niin maitoa suihkusi pisin vauvan naamaa ennenkuin sai rinnasta kiinni. Ja kyllä se imetys mulla ainakin sattui alkuun, joka kerta kun vauva nappasi kiinni niin niskasta asti vihlaisi. Mutta meni ohi parissa viikossa ja lansinoh on kyllä ihan huippurasvaa!!!

1,5kk meni hyvin kunnes toiseen rintaan tuli patti ja kuume nousi. Kerroin asiasta lääkärineuvolassa ja käski vain hieroa rintaa kuumassa suihkussa, kunnes tyhjenisi. No minähän hieroin ja hieroin mutta ei auttanut. Parin päivän päästä uudestaan lääkäriin, sain antibiootit. Ei auttanut sekään, joten uusi antibioottikuuri. Nuori lääkäritytttö soitti sairaalaan ja kysyi neuvoja, käskivät vain hieroa, kyllä sen pitää tyhjentyä. Tässä kohtaa toinen rinta oli paisunut jo ihan tolkuttomaksi ja sisäsivu alkoi olla ihan kuulas, iho oli niin kovilla. Taas lääkäriin ja sama lääkäri käski aamulla ensiapuun. Sain onneksi vauvaa hoitamaan anopin. Ensiavussa punktoitiin tulehtuneesta rinnasta 3desiä harmaata nestettä ja lähete naistentautien polille. Seuraavana päivänä sinne ja punktoivat 2,5dl lisää nestettä, ultrassa todettiin kapseloitunut maitorauhanen, eli rauhanen oli tulehtunut umpeen. Tuotti kokoajan maitoa, mutta ei päässyt tulehduksen vuoksi ulos mistään. Vajaa kolme viikkoa kävin joka toinen päivä ultrassa, jossa punktoitiin rauhanen tyhjäksi. Sitten aloin ihmetellä, että käynkö täällä koko imetyksen ajan punktoitavana, niin lääkäri vielä kerran vaihtoi antibiootit ja antoi minulle viikonlopun "vapaata". Seuraavalla käynnillä rauhanen oli rauhoittunut ja paranemassa. Jälkiseurantaa riitti vielä kolme käyntiä, mutta hengissä selvittiin! :)

Ei ollut kyllä mitään herkkua ajaa joka toinen päivä 30km/suunta sairaalaan 2kk ikäisen vauvan kanssa, mutta positiivista tässä oli se, että pystyin koko homman ajan jatkamaan imetystä, eikä uusia tulehduksia tullut. Tämän takia välillä huvittaakin kommentit "en voinut jatkaa imetystä kun sattui/nännit menivät rikki" :D Mutta me ollaan kaikki niin erilaisia että suotakoon se heille!

Ei ole ollenkaan tarkoitus ketään pelotella tällä tarinalla, vaan vain muistuttaa että monenlaista voi tulla ja niistä yleensä pääsee eteenpäin kunhan ei ota suurta stressiä.

Suosittelen kaikille imettämistä, ainakin kannattaa kokeilla. Itse tuon tulehduksen aikoihin itkin muutamaan otteeseen sitä, jos joudun imetyksen sen takia lopettamaan. Eli onhan koko imetys aika ainutlaatuinen ja tärkeä kokemus!!
 
Liinuska eivätkö yhtään antaneet ohjeeksi pumpata tyhjäksi rinta heti kun kuume alkoi niista??? Kylläpä oli "paska" ensihoito. Huhh huhh ottaa pannuun ihan sun puolesta! Koska aikaisella säännöllisellä pumppauksella sekä antibiooteilla olis varmaan voitu toi "suurempi" vahinko ehkäistä!
 
Mullakin meni tukkoon pari kertaa, kun oli niin paljon ylituotantoa ennen kuin tasaantui sitten, mutta selvisin niistä onneks just väkisin puristelemalla suihkussa. (jännä näky kyn ekaa kertaa yhtaikaa samasta rinnasta yhdeksään suuntaan sinkoaa langanohut suihku :D ) Rintatulehduksia voi yrittää välttää just välttämällä pitkäaikaista ylitäyttymistä ja kylmälle altistumista: ei kannata esim talvipakkasella kipaista pikaisestikaan roskapussia viemässä yöpäidassa tms. Mutta toisille tulee helpommin ilman selvää syytä. Harvalla tutullakaan on kuitenkaan ollu, että kyllä noi on pieniä haittoja imetyksen hyötyihin nähden... :)
Tyttö oli kyllä älyttömän ärhäkkä imemään, ja hoitajakin ihmetteli kun kokeili sen imutehokkuutta parin päivän ikäisenä, mutta silti ei vuotanu verta kun ehkä ihan tippa pariin otteeseen, ja mulle sanottiin kyllä että sillon voi huoletta imettää, ettei siitä oo vauvalle mitään haittaa. Ja nännien kokoa kun joku murehti, niin aivan varmasti ei tule olemaan siitä kiinni: mulla on tuttavapiirissä aivan todellakin laidasta laitaan ja moni on yli vuoden imettänyt tuloksekkaasti... Alkuun voi koosta riippumatta olla vauvalle ongelma saada hyvää otetta jos rinta on ihan ylitäynnä ja pinkeä, silloin kannattaa vain vähän käväistä lavuaariin tyhjentämässä niin onnistuu paremmin. Sitten kun vauva on isompi ja kokeneempi, niin rohmuaa kyllä olosuhteista huolimatta jos on nälkä :D
 
Täällä oli myös esikon kanssa kertaalleen rintatulehdus. Kuume nousi ja oikean tissin verisuonetkin meni häijyn purppuransinertäviksi. Näytti zombie tissiltä :D ja oli kovaa pattia, selvä tukos. Lekurista sain antibiootit mutta en syönyt vaan sinnikkäästi kun vielä päivän jaksoin tuntikausia hieroa tissiä ja lypsää sitä kuumassa suihkussa niin helpotti viimein itsestään muutamissa päivissä. Pidin myös villasukkia/kaulahuivia tisseillä, söin parasetamoolia kuuriluontoisesti, ja imetin eri asennoissa ja usein kipeästä tissistä. Jouduin myös neulalla puhkomaan sellaisen ikäänkuin "maitokuplan" nännin päästä. Joskus semmoisiakin voi tulla, siinä hyvinhyvin ohut iho kerros tai ihan läpikuultava joku nännikudos joka nuppineulanpään kokoisena maitotippana tulee esiin nännin päähän. En tiedä onko sille jotain hienoa nimeä..? Mutta sellaisen tullessa se pitää jotenkin rikkoa, puhtaalla neulalla tai hankaamalla.
Ja herkkähipiäisenä voin kertoa että kyllä ne nännit siitä karaistuu :) alku tosiaan voi tuntua kirpeältä mutta Lansinoh täälläkin auttoi. Se hyvin riittoisaa ja itsellä riitti koko imetysajan pikku lääkeannospurkillinen jonka sain pyydettäessä ssiraalasta mukaan! Kannattaa kysäistä niin ei tarvi itse ostaa. Lansinoh taitaa olla luonnollisempaa kuin Bepanthen, mä en sitä ennen imetystä kyllä laittaisi nänneihin, mutta voi toki toimia. Sehän menee vauvan suuhun ja eikös Bepanthenissa oo vaikka mitä kemikaalia? Onks se oikeasti turvallista?
 
Ja lisää :D eli meillä esikko oli alkuun hätänen syöjä ja imuote heti imetyksen alkuun oli varmaan usein väärä. Se sattui ja lujaa! Hätäset vauvat ei usein malta ottaa hyvää syöntiotetta, se jää äidin huolehdittavaksi. Eli kysykää synnärillä paljon ja monta kertaa apua että opitte oikean otteen ja että miten voitte itse ohjata vauvaa. Perusniksi: työntää vauvan päätä hieman taaksepäin rinnalle tultaessa ja leuka ylös jotta suu mahd paljon auki, tästä kun vauva saa nännin kokonaan pihoineen suuhun niin ei pitäisi paljoa sattua. Mutta ei ole helppoa hätäisen kanssa kun pää vatkaa ja huutokin voi jo kuulua.
Kakkosen kanssa imetys alusta asti helppoa kun rauhallinen kaveri joka jaksoi ja pystyi kerralla syömään masun täyteen, eikä hätäillyt otteenkaan kanssa.
 
AadaEveliina sanoi:
Lisäksi meillä kakkonen nukkui jo ensimmäisinä kuukausina syntymän jälkeen jopa 12h Heräämättä!! Voitteko uskoa?! :D Siis synnäriltä asti, nukkui yöt mutta päivisin vähemmän. Tällaisia vauvojakin on olemassa!
Click to expand...
Mulle yksi tämmöinen, kiitos! :cool01


Olen aina ajatellut imettäväni, en ole ikinä mieltänyt pulloa vaihtoehdoksi. Se, tuleeko imetys onnistumaan, niin sitä en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi... No, turha on etukäteen alkaa tuommoisia stressaamaan, ihan kuin muuta stressattavaa ei olis. :p
 
Kitty, minullakin on tosi herkät rinnat, mutta ihmeesti siihen imetyseen vaan tottuu! Esikoista oottaessa piti jo kaivaa pyyhekaapin perältä vanhat, pehmeiks hiutuneet kylpypyyhkeet (taas käytössä!) kun nännit ei kestä karheemman pyyhkeen hipasua. Ja auta armias jos illalla riisuessa rintsikat osuu nänneihin, auts!! Se imuote on vaan kaikki kaikessa, vauvahan ei ota pelkkää nänniä suuhun, vaan melkein koko nännipihan myös. Meillä esikoissmurffilla oli vielä huono tapa pitää ylähuuli sisäänpäin imiessä, mutta siitä tuli sille itelleen vaan pikkurakkula ekoiks kuukausiksi keskelle huulta, ei muuta ongelmaa.

Alkuun käytin rintakumia ettei nännit ärtyis ja et vauva sais kunnolla kiinni, mut varmaan viikon jälkeen se jo jäi pois. Muistaakseni heti kun mies oli käynyt ostamassa minulle uuden, kalliin kumin. ;-) Jopa sisäänpäinkääntyneillä nänneillä voi imettää kuulemma, joten turha murehtia nännien kokoa! Ennemmin niin, että jos on mahdottoman isot nännit niin voi olla hankala pienen vauvan saada mahtumaan suuhun.

Minä olin myös erittäin herkkä vedolle imetysaikana. Nytkin, rv 17+ kylmä tuntuu ekana rinnoissa. Olin kuullut niin karmeita tarinoita rintatulehduksista, että pein visusti rinnat lämpimässä -myös siellä jääkaapilla!- ja selvisin ilman tukoksia ja tulehduksia. Ei siis kannata mielestäni turhaan uhmata kohtaloa, paljon mukavempaa ottaa varman päälle.

Pari vinkkiä esikoista odottaville: aina kun alat imettää, rentouta leuka ja hartiat. Silloin rentoudut, eikä tule niskajumeja, jotka ovat tosi yleisiä. Ja sitten mielikuvaharjoitus auttaa herumisrefleksin käynnistämistä. Luin, että kannattaa ajatella vesiputouksia, suihkua, sadetta... itse kuvittelin tavallaan hyvän energiavirran kulkevan itsestäni rinnan välityksellä vauvaan, ajattelin että annan vauvalle elinvoimaa telepaattisesti. Kuulostaa ihan new age-hömpötykseltä mutta jostain syystä vesiputoukset ei toimineet minulla mutta tuo oma hupsu versioni sai maidon virtaamaan. :-)
 
Esikoista odottaessa ajattelin etten ota mitään paineita imetyksestä ja se joko onnistuu tai ei. No, maito nousi heti seuraavana päivänä synnytyksestä ja olisin kyllä sillä määrällä mitä sitä tuli niin ruokkinut toisenkin vauvan. Koko ajan maitoa tuli niin paljon että sain joka kerta pumpata vielä tissit kokonaan tyhjiksi ja näin saatiin maitoa kotiin talteen. Itselleni imetys oli lähinnä ahdistavaa pakkopullaa (näin suoraan sanottuna) aluksi se sattui eikä se missään vaiheessa tuntunut mukavalta. Poika osasi imeä ensi hetkestä lähtien ja söi aina hyvin ja nätisti. Imetin poitsua puoli vuotiaaksi kunnes neuvolassa kehotettiin antamaan myös kiinteitä koska vaikutti siltä että maito ei enää yksin riittäisi niin lopetin sitten imetyksen siihen. Näin aion toimia myös seuraavan kanssa. Imetän kyllä koska sen hyödyt ovat niin paljon suuremmat kuin oma ahdistukseni imetystä kohtaan. Ainoa joka saa olla läsnä kun imetän on mieheni ja julkisilla paikoilla vauva syö pullosta tai istun siellä vessassa imettämässä...
 
mammasmurffi mulla auttoi myös mielikuvat varsinkin kun imetti muualla kuin kotona! ja se herumisrefleksi ikäänkuin "napsahti" käyntiin; tunsin aina pikku "pistoksen" kun maito alko herumaan tissistä vauhdilla :)
 
tuohon aikaisempaan kirjoitukseen vielä lisäisin että minua eivät milläänlailla häiritse julkisilla paikoilla imettävät ennemminkin jos näen jonkun töllistelevän siinä vieressä... peukut niille jotka siihen kykenevät :)
 
Joo varmaan se 'julki-imetys' ei sovi kaikille, jotkut ei tykkää että paikat edes vilahtaa. Kyllä ex-appiukkokin oli vähän äimistynyt ja ei tienny miten päin olis tuolissaan istunut kun ekaa kertaa meillä kävivät silloin ja repäisin paidan auki ja asensin tytön siihen(sillon aluksi tietty vielä vähän kokemattomampana ja hitaammin, että ei niin kuin myöhemmin että kukaan tuskin ehti vilaustakaan nähdä). Tosin häntä tuntui ahdistavan koko imetyksen ajan, eikä vain alussa, vaikkei sitten mitään näkynytkään. Niin kuin olisi ollut outoa että omalla sohvallani ruokin vauvaa. Mietin, että olisko mun pitäny vai mennä toiseen huoneeseen tai jotain, vaikka halusin osallistua aikuisten keskusteluun ihan normaalisti, enkä eristäytyä jonnekin? Jatkossa huomasin, että se aina lähti jonnekin haahuilemaan kun huomasi että edes aion ruokkia. Että onhan noita. Ja se on niiden asia. Itse olen yleensä hyvinkin sovinnainen ja muut ihmiset huomioon ottava, (ja imettäessäkin opin pian tietty hoitamaan 'siirtymät' tyylikkäästi ja nopeasti) mutta aika jäätävästi suhtaudun niihin, jotka tästä imetysasiasta tuhisevat, koska en vain käsitä mitä väärää tai pahaa tarkalleen kukaan voi ajatella mun tekevän. Ei mullakaan ole mitään esim tupakointia vastaan, vaikka kyllähän ne saastuttaa myös toisten hengitysilmaa eivätkä vain omaansa. Silti en menis kenellekään nyrpistelemään, saati sanomaan mitään, koska se on tässä maassa ihmisten oma valinta, ja kunnioitan heidän valintojaan. Siksi oletan että mullakin on oikeus omiini, etenkään kun en valintojeni kautta vahingoita ketään. Tulipas vakava teksti, heh, johtui varmaan siitä kun olen juuri sopivasti muutenkin ärtynyt kaikkiin ja kaikkeen (hormonit, hyvää iltaa...)
 
Kyllä minustakin imetys on ihan normaali ja luonnollinen asia eikä julki-imetys minua häiritse, kunhan sitä ei liian avoimesti tehdä. Ei kai toisten suhtautumisessa olekaan kyse siitä, että kuvittelisivat sinun tekevän jotain pahaa tai väärää sinänsä, mutta ajattelemattomasti kylläkin. Pitää siinä ottaa huomioon toisetkin. Voisihan sitä ajatella niinkin päin, että miksi sitä on pakko kaivaa julkisissa paikoissa esille sellaisia ruumiinosia, mitä ei varmasti olisi soveliasta esitellä ilman sitä vauvaa. Ja sama juttu kyllä kotonakin. Minun ei tulisi mieleenikään ruveta imettämään appivanhempieni edessä, kun en sitä tee omien vanhempienkaan nähden. Ei minusta ollut lainkaan hankalaa mennä toiseen huoneeseen hoitamaan asia sillä aikaa, kun muut jäivät keskustelemaan. Seurueessa imettäminen olisi tietyllä tavalla vain huomion hakemista itseensä, jos seurue on sellainen, joka kokee tilanteen kiusalliseksi. Erityisesti jos asia tuntuu vaivaavan muita, niin miksi heidät sitten pitäisi ehdoin tahdoin sille altistaa, jos asiaan on hyvin yksinkertainen ja helppo ratkaisu? Tai jos mennään esittelemään vauvaa työpaikalle työkavereille! Voin hyvin kuvitella, että vähääkään etäisemmistä työkavereista ja erityisesti miespuolisista on todella kiusallista olla paikalla, jos samassa seurueessa joku imettää.
 
Niin, meitä on monta ja mielipiteitä jokaisella. Itse en varmasti aio imettää juurikaan muiden nähden (poislukien oma mies tietenkin). Ja tämä on minun oma valintani.

Tuosta työpaikalla imettämisestä tuli mieleen, että meidän töissä on noin puolet naisia ja erittäin yleistä, että vauvojen kanssa tullaan "esittäytymään". Yksi tuoreehko äiti hengaili useamman tunnin tuolla ja satuin kulkemaan erään työtilan ohi, jossa hän oli. Hän siellä imetti eikä mitenkään ns hienovaraisesti ja minusta se ei ollut tuolla soveliasta. Meillä käy siis asiakkaita toimistollamme hyvin paljon emmekä me aikuisetkaan syö avokonttorin työpisteissä. En tokikaan tästä sanonut hänelle, mutta en myöskään suo yhtään ymmärrystä asialle.

Harvoin näin on, yleensä nämä vauvavierailut ajottuvat kahvitunnille eivätkä kestä kauaa vaan huomioivat siten myös vauvan vaatimia aikatauluja.
 
No ymmärrän kyllä, ettei jonnekin työpaikoille mennä, hmm, 'esittelemään paikkojaan', onhan ne voittoa tavoittelevia yrityksiä, joide täytyy pitää tiettyä imagoa yllä asiakkaiden takia, mutta onko mikään toimisto muutenkaan sellainen paikka jonne lapsia yleensä viedään? En itse ainakaan veisi. Varmaan esittelisin pienokaisen ihan lounastreffeillä niille sen verran läheisille työkavereille, joita se yhtään edes kiinnostaa: varmaan moniakaan toimiston ukkoja ei yhtään kiinnostaisi nähdä mitään punakkaa ja kurttuista inisevää hajupommia työpaikallaan missään olosuhteissa, sen verran osaan kyllä samaistua toisten elämään että sen tajuan. Aion itse kyllä käydä luennoilla pienen kanssakin, jotta opinnot etenisivät, en suinkaan siksi että välittäisin jotenkin esitellä vauvaa tai ruumiinosiani kanssaihmisille. Vaikka olenkin sellainen, ettei mua haittaa edes alastomuus sinänsä, en häpeä itsessäni mitään. Ja todellakin voin imettää vanhempieni edessä :D :D :D onhan muakin imetetty, miks se olis niistä jotenkin kummallista tai ahdistavaa? Päinvastoin. Että ei ne appivanhemmat mitenkään erityistapaus ollu, kuten olen kertonutkin, niin voin kyllä vaikka presidentin edessä imettää, enkä edes pitäisi mitenkään ihmeellisenä. Ja tämä riippuu tietenkin tilanteesta, jos nyt olisi siisti cocktail-tilaisuus, niin en siellä tietenkään alkaisi kaikkien keskellä syöttää, mutta miksi kukaan johonkin niin siistiin tilaisuuteen lapsen mukaan raahaisikaan? Ennemminkin joku järki pitää olla siinä minne niitä lapsia ottaa mukaan ylipäätään, mutta kyllä mun mielestä päiväsaikaan kaupat, kahvilat ja ravintolat on ihan kaikille avoimia paikkoja. En menisi kenenkään Michelin-kokemusta pilaamaan omilla imetysnäkemyksilläni ilta-aikaan, mutta joku peruskakkukahvila keskellä päivää... ehkä kanssaihmisten täytyy jonkin verran kestää oman mukavuusalueen ulkopuolisia asioita jos ihmisten ilmoilla kerran liikkuvat. Kyllä mäkin voisin listata mua häiritseviä asioita, mutta en silti kehtaisi ehdottaa edes raskauspahoinvoivana, että esim pahalta haisevat ihmiset ei sais käyttää julkisia liikennevälineitä, vaikka se aiheuttaakin mulle suunnatonta epämukavuutta...
 
Niin ja niistä ruumiinosista, ymmärrän varsin hyvin että nimenomaan ei olisi soveliasta 'esitellä' paikkojaan ILMAN sitä vauvaa, koska tilanne olisi silloin useimpien mielestä seksuaalisesti latautunut, mutta ei käi tässä nyt kukaan hyvikseen esittelekään? En minä ainakaan. Että en itse ihan siihen vertaisi. Aika erikoista myös että joku näkee imettämisen huomion hakemisena, koska se on vauvalle perustarve. Ennemminkin ylimääräistä huomiointiahan se poistuminen aina vaatii, ja jonnekin vessaan...? Aika monen monta tuntia olisin saanut sitten hukata elämästäni puolessatoista vuodessa vessassa istumalla, jos olisin aina joka kerta julkisissa tiloissa etsiytynyt sinne imettämään. Itse en ainakaan halunnut aina jäädä keskustelujen ulkopuolelle, eikä useimmilla ihmisillä ollut mitään sitä vastaan, että ihan normaalisti juteltiin, kun vauvakin pysyi sopivasti hetken hiljaa. Appiukko oli varmaan ainoa, eikä sekään(ehkä omaksi parhaakseen) mitään koskaan kehdannut sanoa. Ja tykkäsin myös liikkua ihan normaalipaikoissa, en ainoastaan sellaisissa joissa oli joku imetyshuone, useissa paikoissa kun ei ole edes vaipanvaihtopöytää. Enemmän se olisi ollut huomion hakemista aina sopia tapaamiset johonkin just mun haluamaan paikkaan jonne oltais menty ei siksi, että siellä saa hyvää lounasta/kahvia, vaan siksi että siellä on imetyshuone! Varmaan olisin aika yksin syöny lounaitani jos olisin juoksuttanu työssäkäyviä lapsettomia kavereita toiselle puolelle kaupunkia niiden lyhyellä lounastauolla syömään jotain keskinkertaista vain moisesta syystä...Toiset mammalomalaiset on sitten asia erikseen, ja silloin voi hyvin valita paikan sen mukaan mihin pääsee kätevästi vaunuilla yms...
 
Osittain kyllä samaa mieltä Mörri-Möykyn kanssa, itse en myös tietyissä seuroissa imettänyt, enkä imettäisi, koska niin moni siitä menee vaivaantuneeksi. Siis esim.miehen ystävät kylässä tai ystävieni poikaystävät, en kokisi sitä itse miellyttäväksi ja tiedän että he olisivat vaikeana. Se on vähän shokeeraamista, tai siis voi olla. Silti julkisilla paikoilla muutoin imetys on mielestäni täysin ok kun et ole piirissä tai kasvotusten kenenkään kanssa, muutakuin seuralaisen, itsellä ne oli sitten ystäviä, perheenjäseniä tms.aina eikä sivulliset tajua eikä ne ole kanssasi "yhteydessä" siinä. Kyllä muakin häiritsisi jos menisin puolitutun miehen kaverin ja sen vaimon ja uuden vauvan luo, ja siinä vastapäätä kahvipöydässä mamma alkais imettään :D vaikka itsekin olen 2lasta imettänyt! MUTTA niinkuin mainittu, me kaikki koetaan ja nähdään asiat omasta vinkkelistä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top