Imetys

Mä olen kans kitannut vettä oikein kaksin käsin, kait sitä maitoonkin menee mutta välillä tuntuu, että kaikki menee kyllä pönttöön, sen verran usein saa meinaan pissallakin rampata :)
 
Meillä on imetys vähentynyt todella paljon. Olin viime viikolla pari päivää vatsataudissa ja siinähän se maidontuotanto sitten tyrehtyi. Jo ennen vatsatautia alkoi vaikuttaa siltä, että poika ei saa imetyksestä tarpeeksi ravintoa enää, vaikka tähän asti oli ainakin kasvanut hyvin, mutta kiukkusi nälästä usein. Ennen tautia taistelin sinnikkäästi imetyksen onnistumisesta, mutta taudin jälkeen päätin, että nyt riittää. Imetän edelleen noin 5-7 kertaa päivässä, mutta annan lähes aina korviketta päälle. Pojan ruokahalu on ihan suunnaton! Mietiyttää, että onko se ollut ihan nälkiintynyt elämänsä ensimmäiset neljä kuukautta ja nyt vasta on alkanut saada niin paljon ruokaa kuin kaipaisi.. Tai sitten ravinnontarve on vaan noussut. Harmittaa kyllä, että en enää pysty omista varastoista ruokkimaan lastani, mutta minkäs teet. Jatkan kuitenkin osittaisimetystä niin kauan kun maitoa riittää.

Oikeasta tissistä en enää imetä ollenkaan, kun sieltä ei tule juuri mitään. On muuten ihan järkyttävän eri kokoiset noi rinnat ton takia :D
 
Syksyinen kuulostaa aika mun pohdinnalta, kun soseita menee aika hyvin ja mietin, oonko pitänyt poikaa nälissään ensimmäiset kuukaudet! Mutta 4kk:n iässä ravinnon tarve kasvaa paljon, kun pieni kehittyy paljon ja alkaa liikkumaankin enemmän 4-5kk:n iässä. Luultavasti teilläkin enemmän kyse tuosta, vaikka muulta tuntuukin! Mutta tiedän tunteen!
 
Poika roikkui tissilla tilaamassa lisaa ruokaa taman viikon. Mina olen juonut vetta ihan hulluna ja kuinkas ollakaan nyt suihkuaa maitoa ihan kuin silloin alussa. Kiinteita ei ole aloitettu eika varmaan talla menolla aloitetakaan ennen 6kk. Poika kasvaa rintamaidolla hyvin kun on maitobaarissa koko ajan mutta mina olen alkanut nauttimaan yoimetyksista kun voin halia unista poikaa siina royhtayttaessa. :angel13 Aidin sydan pakahtuu onnesta. Havahduin kun joku sanoi etta 12kk:n jalkeen pikkuiset ei kaipaa sylia niin paljon ja nyt siis otan haleista kaiken irti.
 
Mä aina melkein odotan yötä, että pääsee nukkumaan vauvan kanssa kiinni (ihankuin ei olisi jo muuten tarpeeksi päivällä kiinni :D ..) ja antaa turvallista oloa tissittelemällä uneen. Kun hän heräilee ja koettaa hamuilla unissaan tissiä päänsä edestä, se on hellyyttävä näky ja pitää toki siirtyä siitä sitten kylkiasentoon vauvan eteen ja antaa tissi suuhun ja vauva imeskelee ja jatkaa uniaan rauhaisasti, ja mulla on unisena autuas olo.

Nytkin makaan sängyllä, mies ja vauva nukkuu, vauva tissi suussa.. Ja kun vauva pääsee kunnolla unen ytimeen, se irroittaa otteensa *plop* ja käännähtää selälleen käsivarret levällään sängylle retkahtaen.. Aina yhtä huvittavaa :D
 
Aai, se menee noin! :) Mä oonkin ihmetellyt, kun mä en pysty nukkumaan noin. Mutta meillä tissistä ei päästetä missään kohtaa irti. Koko ajan pidetään tissiä suussa, välillä imetän ja jos yrittää ottaa tissin pois, niin saman tien menee imu päälle. :D
 
Puuh! Pari viikkoa armonaikaa ja sitten on paluu arkeen - jännittää, miten imetys sopii töihinpaluuseen. Olen tässä siis totuttanut tyttön korvikkeeseen ja jihuu! Typy vetää sitä posket lommolla nälkäisenä. Rinta kelpaa koska vain, mutta korvike vain kun nälkä. No, ei huonompi homma. :) Eipähän tarvi sitten hoitajan opettaa nälkäisenä itkevää tyttöä korvikkeeseen. :)

Olen yrittänyt täysimettää niin pitkään kuin vain olen voinut, mutta nyt jo pari viikkoa olen antanut kiinteitä tässä ohessa ja pikkuhiljaa siirtynyt sekaimettäjäksi (mikä termi!:wink). Vähän on ristiriitaiset tunnelmat, koska toisaalta rakastan niitä imetyshetkiä, kun vauva on ihoa vasten, ja niitä ihania tuhinoita, kun hän tyytyväisenä syö. Ja varsinkin nyt, kun hän on menevämmässä vaiheessa ja on mielellään lattialla harjoittelemassa liikkumista eikä viihdy enää sylissä samalla tavalla kuin ennen. Vaikka onkin ihana seurata tätä kehitystä, samalla se on jotenkin sydäntäraastavaa (voiko tyhjän pesän syndrooman saada jo etukäteen?? :D). Toisaalta taas iloitsen täysillä niistä illoista, jolloin minun ei tarvitse kelloa vilkuillen käydä esim. syömässä, vaan voin huoletta luottaa siihen, että tytöllä on kaikki hyvin. Lisäksi vaakakupissa painaa sekin, etten millään pysty töihinpalattuani pumppaamaan riittävästi maitoa koko päivän tarpeisiin.

Niin se vain on, että pitää todellakin yrittää nauttia jokaisesta arkisestakin hetkestä, koska niitä ei saa enää takaisin. Klisee mikä klisee, mutta vauvan myötä tämä ajatus on konkretisoitunut aivan eri tavalla.
 
Sinulla on kyllä Libra tosi jännittävät ajat edessä. Toisaalta luulen, että kun kerran korvikekin maistuu, eikä tarvitse olla huolissaan, että lapsi on nälissään ilman sinua, voi olla jopa arkea rikastuttavaa käydä myös töissä. Jaksaa ehkä kotona sitäkin enemmän ottaa irti hetkistä lapsen kanssa ja nauttia niistä sekä toisaalta aikuisten seurasta päivisin. Aina on toki paras kun voi itse valita tasan milloin töihin palaa, mutta minullakin se on edessä elokuussa, mikä on Suomessa melko aikainen ajankohta. Ajattelen kuitenkin, että kunhan sattuu kivat hoitajat niin minä varmaan nautin äitiydestä jopa enemmän kun se ei ole ainoa homma, mitä päivällä tekee.

Mulla oli myös työkaveri, joka imetti kun palasi töihin. Siellä se huoneessaan pumppailu maitoa kerran päivässä, ja hyvin tuntui sujuvan, pomokin oli oikein kannustava :)
 
Pomollakin on tammikuussa 2014 syntyneet kaksoset, että ymmärrystä varmaan riittää. :) Ja uskon kyllä, että töihin palaamisessa on juurikin se hyöty, että elämään tulee muutakin sisältöä ja saa hengähdystaukoja arkeen, joten äitiydestäkin nauttii vielä enemmän. Mutta olen kyllä varmasti tosi väsynyt alkuun.
 
Onko kenelläkään muulla syöminen mennyt taas vähän hankalammaksi? Meillä on meinaan alkanut maailma niin paljon kiinnostamaan, että välillä on todella hankala rauhoittua syömään. Joskus ihan selvästi nälkää kitisee mutta sitten kun yrittää tarjota niin kääntää pään vaan pois, eikä millään huoli vaikka miten päin yrittäisi. Katselee vaan ympärilleen tai alkaa "juttelemaan". Sitten vartin päästä, kun yrittää uudelleen, niin kelpaa ihan mainiosti. Jossain olikin, että tätä vaihetta voi verrata melkein rintaraivarikauteen. Onneksi tämä ainakin meidän tapauksessa on todella paljon pienempää, kuin ne raivarit, niitä ei ole ollut kyllä yhtään ikävä.
 
Meillä syödään tosi pieniä annoksia kerralla kun ei malta syödä. Joskus ei meinaa malttaa ollenkaan. Paitsi yöllä vedetään kaksi isoa satsia ja illalla saa tankattua velliä lapseen kun alkaa olla jo lähes unessa :)
 
Meilla on mennyt ihan mahdottomaksi. Imettaminen onnistuu vain pimeassa ja hiljaisessa huoneessa. Mitahan meidan matkustamisesta tulee ensi viikolla.
 
Mä olen yrittänyt lohduttautua sillä, että ihan varmasti syö, kun on tarpeeksi nälkä. Meillä kans pari viikkoa sitten reissussa ei malttanutkaan syödä vaikka edellisestä kerrasta oli neljä tuntia. Pari tuntia vielä matkattiin ja sitten alkoi semmoinen huuto, että oli pakko pysähtyä P-paikalle syöttämään ja johan kelpasi. Onneksi sullakin Etanainen, ruoka kulkee tosi helposti mukana ja on heti valmiina tarjottavaksi :) Ei nämä varmasti nälkään kuole kun ruokaa on vain tarjolla.
 
Joo, ON! Eilen ei maistunut kiinteät, ei pullo eikä rinta, kun oli niin kaikenlaista katseltavaa, oli äippä, oli kissa, oli pyykkiteline, kukkaruukku ja sitten vielä piti äipällekin vähän jutella. Eli jos imetin, niin tyttö päästi kesken imemisen rinnasta irti ja sai maitosuihkun päälleen. Onneksi oltiin kotona, koska tyttö oli maidossa, minä oli maidossa ja molempien vaatteet menivät vaihtoon. Piti ihan pumpata rintoja tyhjemmiksi, että kärsi olla muutenkin kuin tulisilla hiilillä. Illalla se sitten korjaantui ja tyttö veti ihan järjettömät satsit riisivelliä, rintamaitoa ja vielä korvikettakin. Ajattelin, että seuraavaksi siivotaan puklua sängystä, mutte ei - tyttö röyhtäisi kuin miehet ja nukahti. :D

Eilen meni 5,5 tuntia syöntien välissä. Mutta kyllä se ruoka maistuu sitten, kun on riittävän nälkä. :) Jos vauva on terve, en huolestu.
 
Kyllä kyllä! Maailma kiinnostaa niin paljon että pää pyörii imettäessä häkkyrää! Onneksi ei ole Libran suihkutissejä. Voin vain kuvitella sitä sotkua kun tissit suihkuaa Pari kertaa on itsellä jotenkin vahingossa jäänyt suihku päälle ja ihan paniikkiin olen mennyt, että mihin mä nyt tän tissin painan.
 
Pitäskö teidän heinukka kutsua manaaja käymään :D

Toisaalla kehaisinkin, että nyt alhaalta löytyy jo kaksi hammasta ja voi per***, että niitä pitää sitten testata äitiin. Ei se yhden kanssa ollut näin paha mutta on suorassa yhteydessä tähän, että ei huvittaisi alkaa syömään, sitten otetaan nänni suuhun ja narskautetaan oikein makeasti. Siis autsista!!! Mun kiljahtelut aiheuttaa pojassa lähinnä suurta huvitusta ja yllyttää kokeileen sitä uudestaan. Mulla on oikeasti aika korkea kipukynnys mutta nämä hetket on vähän alkanu mua jänskättään..toivottavasti menee pian ohi.
 
Meillä poika eilen puri nänniä ihan pelkillä ikenillä ja sekin sattui niin, että toivon tuon saavan hampaita vasta, kun oon lopettanut imetyksen.. :wink
 
Mä lopetin kokonaan imetyksen kun tyttö puri ikenillä enkä saanut sitä millään konstilla loppumaan. Nyt hömppä puree sitten pulloa :) jospa se auttaisi virtauksen suhteen.. :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top