VilliVadelma: tuleeko joku noista 6-7 imetyskerrasta noiden kiinteiden antamisen yhteydessä vai ovatko ihan omia ruokailuhetkiään? Jos ovat omiaan, niin voisiko ajatella jossain vaiheessa yhdistää niitä? Esim. ensin kiinteät ja sitten imetys päälle vähän kuin ruokajuomana? Tai toisinpäin, ihan miten itsestä tuntuu sopivimmalta. Itse en usko, että lapsi saa rintamaitoa liikaa, eiköhän hän juo sitä tasan sen verran, kuin hänestä tuntuu. Meidän pojalle on esimerkiksi ihan turha rintaa edes tarjota, jos ei ole nälkä eikä varmasti kyllä ylensyö siitä. Tarkoitushan kuitenkin on, että jossain vaiheessa se rintamaito jää vähemmälle ja muu ruoka alkaa viemään isomman osan. Riippuu toki paljon siitä, koska aikoo imetyksen lopettaa. Mä vähentelin pikkuhiljaa noin 11kk ikäiseksi saakka esikoisen kanssa, ehkä hieman reilu 11 kk taisi olla kun viimeisenkin syötön jätin pois. Tuolloin varsinaisia ruokaiukertoja oli päivässä enää 5 (joskus harvoin 6), ei mitään yösyöttöjä enää. Korvikkeeseen aloin totuttelemaan noin 9kk:n iässä kun töihin lähtö läheni. Tämän nuoremman kanssa aloitan korvikkeen satunnaisen annon ehkä aikaisemmin, kun en jaksa enää yrittää edes pumpata mutta muuten imetän enemmän tai vähemmän vähintään yhtä pitkään, kuin esikoista, en taaperoksi asti kuitenkaan :)
Niinhän se on, että sitä sitten miettii monia valintojaan vanhempana, että oliko ne sitten oikeita vaiko ei ja sitähän ei kukaan voi oikeasti tietää. Mitä vanhemmaksi nämä mussukat tulee, sitä isompien kysymysten äärellä ollaan ja sitä herkemmin vanhempien valinnat ja teot voi vaikuttaa lapsen psyykkiseen (ja miksei fyysiseenkin) kasvuun. Siinä ehtii unohtua semmoiset asiat, että imettikö nyt tarpeeksi pitkään vaiko liian kauan tai ettei imettänyt ollenkaan. Olipa ratkaisut, mitä hyvänsä, sitä äitinä aina ne kyseenalaistaa, että meniköhän nyt nappiin.. Se on sitä vanhemmuutta ja mun mielestä kertoo vaan siitä, että välittää. Olipa se valinta mikä hyvänsä niin mun mielestä on tärkeintä, että se on ihan oma eikä kenenkään muun. Jos tekee liikaa toisille mieliksi niin se jos mikä harmittaa ja mietityttää sitten jälkikäteen varsinkin lasten ollessa kyseessä.
Mullekaan imetys ei oikeastaan ole se juttu läheisyyden kannalta. Varsinkin tämän nuoremman kanssa se on melkein alusta asti ollut lähinnä ruokailuhetki, kun kaveri on oikeasti noin viidessä minsassa valmis niin imetyshetki on melkein ohi ennenkuin on ehtinyt kunnolla alkaakaan. Nykyisin varsinkin on helppoa kun imetysvälitkin on lyhyimmilläänkin 3 tuntia, paitsi illasta, jolloin saattaa tankata kahteen kertaan parin tunnin sisään ennen nukkumaanmenoa. Onneksi se pureminen on nyt jäänyt ihan muutamaan satunnaiseen kertaan ja silloinkin syynä on ollut se, ettei ole ollut vielä tarpeeksi nälkä. Mä tykkään imettää siksi, kun se on vaan niin pirun helppoa. Mä en jaksais pullojen pyörittelyä, lämmitystä, pullon pesua, desinfiointia, onko lämpö sopivaa jne. Kun pojalla nälkä iskee mä kaivan rinnan esiin ja maito on siinä valmiina tarjottavaksi ja syönnin jälkeen riittää, kun laittaa rinnan takaisin piiloon. I like it simple.. :) Miinuspuolena täytyy kyllä sanoa se, että näissä kun ei ole sitä mittaria niin elää jatkuvassa jännityksessä, että saako se nyt tarpeeksi.. Ei nyt tässä vaiheessa enää jännitä mutta silloin kun oli enemmän vauva :) Nyt jo luotan siihen, että kyllä se riittää. Ei tässä tuotannossa voi tapahtua isompia muutoksia, ellei omassa ruokavaliossa tai kulutuksessa tapahdu jotain radikaalia ja sihen kyllä reagoisi varmasti poikakin.
Huoh, tulipas sormet kipeeksi
Mulla taitaa olla näppäilyripuli. Pahoittelut mahdollisista typoista :)
