Näin kakkosta odottaessa on sanottava, että aika heikosti äitejä opastetaan siinä, jos imetys ei onnistukaan. Eli lähtökohtaisesti kuvitellaan, että imetys onnistuu kaikilta, eikä äideille kerrota kaikkia imetyksen onnistumattomuuden merkkejä tai sitä, mitä siitä seuraa, jos lapsi näkee nälkää. Minulle vakuuteltiin kaiken aikaa, että hyvin menee ja kaikk pystyvät imettämään, vaikka tosiasiassa minä en pysty imettämään, vaikka kokeilisin kaikki mahdolliset ja mahdottomat poppakonstit. Lapsi kiikkui matalan verensokerin ala-arvoissa sillä vähäisellä korvikemäärällä, mitä minulle neuvottiin, enkä tajunnut ollenkaan, että jos lasta on vaikea saada pysymään hereillä edes kahtakymmentä sekuntia, pitää silloin antaa korviketta paljon, paljon, paljon enemmän. Monet kuvittelevat, että jos annetaan vain vähän korviketta, alkaa kaikista rinnoista maagisesti erittyä kylliksi rintamaitoa, mutta näin ei ole. Jos rinnat eivät toimi ja lapselle annetaan vain vähän korviketta, voi lapsi saada aivovaurion tai kuolla. Minä olin esikoisen kanssa päättänyt imettää, koska kuvittelin, että se onnistuu kaikilta. Ja uskoin ihan täysillä että kaikki on hyvin, koska ammattilaiset olivat minulle niin sanoneet. Ei tullut edes mieleen kyseenalaistaa heitä.
Jälkikäteen olen oppinut enemmän tästä imetykseen liittyvästä erikoisuudesta, eli on poliittinen tahtotila saada imetysluvut ylös, ja siksi sairaalan henkilökunta ei saa sanoa mitään sellaista, joka saisi äidin kuvittelemaan, että imetyksessä on jotain ongelmaa, siis edes siinä tilanteessa, että imetyksessä tosiaan ON jotain ongelmaa. Eikä henkilökunta saa puhua nälkiinnyttämisen vaaroista, vaikka he itse kyllä ne tietävätkin. Eikä henkilökunta saa itse ehdottaa korviketta, ellei lapsi ole todella huonossa kunnossa, vaan ehdotuksen pitää tulla äidiltä itseltään. Jne. Eli imetyksen suhteen ei voi ajatella, että sairaalassa ajateltaisiin lapsen parasta, koska heillä ei ole lupa ajatella lapsen parasta -- nämä imetykseen liittyvät säännöt estävät sen.
Jälkikäteen olen oppinut enemmän tästä imetykseen liittyvästä erikoisuudesta, eli on poliittinen tahtotila saada imetysluvut ylös, ja siksi sairaalan henkilökunta ei saa sanoa mitään sellaista, joka saisi äidin kuvittelemaan, että imetyksessä on jotain ongelmaa, siis edes siinä tilanteessa, että imetyksessä tosiaan ON jotain ongelmaa. Eikä henkilökunta saa puhua nälkiinnyttämisen vaaroista, vaikka he itse kyllä ne tietävätkin. Eikä henkilökunta saa itse ehdottaa korviketta, ellei lapsi ole todella huonossa kunnossa, vaan ehdotuksen pitää tulla äidiltä itseltään. Jne. Eli imetyksen suhteen ei voi ajatella, että sairaalassa ajateltaisiin lapsen parasta, koska heillä ei ole lupa ajatella lapsen parasta -- nämä imetykseen liittyvät säännöt estävät sen.
Muokattu viimeksi: