Ikäloput odottajat

Täälläkin yksi vanhempi odottaja. La 14.12. ja täytän itse 39 ennen laskettua aikaa.
Ensimmäinen raskauteni, kerettiin miehen kanssa jo parinkymmenen vuoden aikana uskoa ettei meidän perheeseen ole tarkoitettu lasta tulevaksi. Mutta yllätys olikin suuri kun näin kävi.
Ystäväni sanoikin mukavasti, että kesti sen parikymmentä vuotta siihen, että se juuri meille tarkoitettu lapsi tuli vastaan. Ilmeisesti se oli sitten näin, koska yllättäen tärppäsi ja nyt aktiivinen poika riehuu mahassa.
Toivottavasti kaikki menee hyvin tämän ihmeen kanssa!
 
Varovaisesti... hiivin tänne ikäloppuihin.. Numeroissahan en ole vanhakaan (paitsi neuvolatädin mielestä), ikää mittarissa 25. En kokenut oikein kuuluvani tuonne nuoriin odottajiin jostakin mystisestä syystä. Yllärivauva meillä, joka paljastui hiukan ikävissä merkeissä onnettomuuden jälkeen, kumminkin matkassa hyvin pysynyt ja kaikki kunnossa hällä :) LA 3.12 ja esikoinen kummallekin meistä
 
Tervetuloa Jonna.K! Et todellakaan ole ikäloppu, 25 on vielä nuori synnyttäjä. Olen 37 enkä (kuulemma) ikäloppu vielä minäkään, vaikka luulin olevani sellainen. Yllärivauvat on ihania vaikka kyllä tällainen 3 (tai 4) vuotta yritettykin aika ihana on! Enää vain kolmisen kuukautta odotusaikaa jäljellä. Kyllä aika menee nopeasti!
 
Neuvolan täti oli tosiaan hiukan vaikeuksissa kun mainitsi että "ethän sinä enää nuori ensisynnyttäjä ole" :D ilme tällä mammalla saattoi olla hiukan tuiman oloinen ;)
 
Mä olin 31-vuotias ensisynnyttäjänä ja mulle sanottiin neuvolassa vaan, että nykyään ensisynnyttäjien keski-ikä on kohonnut jonnekin 27-vuotiaisiin, kun se ennen on ollu alhasempi. Ja samalla vakuuteltiin, etten ole mitenkään erityisen vanha vieläkään ensisynnyttäjäksi. Nyt on siis toinen lapsi tulossa ja vielä kolmaskin haluttaisiin.
 
Outoa tosiaan että terkka pitää 25-vuotiasta vanhana ensisynnyttäjänä. Minä olin 7 vuotta sitten 29 kun sain esikoisen. Se oli juuri siihen aikaan se 29 v. ensisynnyttäjien keski-ikä, eli silloinkin jo aika korkea. Nyt on varmaan vielä kohonnut. Itse olen jo 36 ja nyt vasta alan pitää itseäni melko vanhana ja sekin johtuu vaan siitä, että tämä raskaus on ollut rankempi fyysisesti, ja ehkä vähän henkisestikin, kun on osannut pelätä kaikkea mahdollista..

Mutta siis mulla on monta tuttua ensisynnyttäjää jotka ovat jo yli 40 v.
 
Mulle neuvolassa sanottiin, että olen kypsässä iässä :) Ja niinhän se pitää paikkansa, enhän mä enää mikään nuorinuori ole, mutta en mikään vanhus, kypsä on ihan hyvä sana :)
 
Itse olen 34 vuotias ensi synnyttäjä ja en koe todellakaan olevani vanha tms :p ompahan kertynyt elämänkokemusta ja pahimmat juoksut juostu ja törppöilyt törppöilty :laughing002
 
Voihan se olla, että 25 on jo "lääketieteellisesti katsoen" vanha ensisynnyttäjäksi, kun ihminen on tarkoitettu varmaan tekemään jälkikasvua melkeen heti kuukautisten alettua (siis jossain kivikaudella). Jospa se sen takia tuollaista lohkaisi...
 
Noita neuvolantätejä on kyllä niin joka lähtöön. Meillä on ollut 8 eri terkkaa ja jokainen on kyllä ollut niin omanlaisensa. Viiden lapsen äidistä 60-vuotiaaseen vanhaan piikaan.
Voi elämä!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Vaikka mäkin olen jo 37 v.niin ei oo kukaan kyllä mullekkaan sanonu vanhasta mitään, ekan lapsen sain 22 vuotiaana. Erikoinen täti sulla Jonna K.
 
Eikös se ollut sanonut, että et ole enää mikään nuori ensisynnyttäjä. Minä käsittäisin nuo sanat niin, että ei tarkoittanut, että olisit vanhakaan? Nuoria ensisynnyttäjiksi ovat varmaan alle 20-vuotiaat, ja kaikki 20-30 väliltä on varmaan aika "normaaleja"
ensisynnyttäjäikiä?
 
Mulle neuvolantäti sanoi, että mulle on "ikää siunaantunut jo niin paljon, että joudun sokerirasitukseen vaikkei ylipainoa tai sukurasitetta ole" ja olen 25v :grin
 
Mulla on täys rauha ollut että täytän 34 seuraavaksi, mutta nyt kun näitä juttuja lukee, kuinka melkeen kymmenen vuotta nuoremmille vihjaillaan sanasta vanha, tulee kieltämättä ikäloppu olo... :) toisaalta en olisi ollut aiemmin valmis äidiks ja siks nyt nautinkin tästä kyllä ihan täysillä! :) nyt on just hyvä.. :)
 
Mä en haluis vanheta enää päivääkään, mutta mulla onkin elämäni ensimmäinen ikäkriisi, enkä tiedä yhtään miten se selätetään.
Mua ahdistaa aivan älyttömästi vanheta. Kun esim vanhempainillassa katselee 10 vuotta vanhempia vanhempia, niin ei mulle tule yhtään sellainen olo, että kylläpä nuo elävät elämänsä parasta aikaa. Päinvastoin. Ovat todellakin parhaat päivänsä nähneet, olivat sitten (olevinaan) kuin huoliteltuja tahansa.
"Lapset kasvaa ja muuttaa pois ja me sitten täällä miehen kanssa vanhetaan"-ajatuskin puistattaa.
Enkä mä nää tuota miehenkään vanhenemista millään tavalla positiivisena. Tulevat eturauhasvaivat, erektio-ongelmat, inkontinenssivaivat yms yms.
Ehkä mä pääsen tästä yli. Toivottavasti. Muuten voi olla aika ankeat ajat edessä :/


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Onneksi on niin, että kun saa lapsia niin itsekin nuortuu ja ei huomaakaan itse vanhenevansa... Siis lapset kasvaa tosi nopeasti, mutta itse ei vanhene ollenkaan. Näin mä aivopesen itseäni joka päivä ja se toimii! Ja niinhän se on, että ikä on vain numero, se miten vanhalta itsestä tuntuu on se tarkempi iän määritelmä. Meillä käy kaupassa niin monenlaisia vanhuksia, että voin sanoa, että pahin "vanhentaja" on masennus ja epäsosiaalisuus. Siitä seuraa usein myös erilaiset muistisairaudet yms. Tuleehan niitä myös iloisille ja seurallisille vanhuksille, mutta nekin on silloin helpompi ottaa vastaan, kun osaa ottaa ne kepeämmin. Ehkä voisi sanoa, että huumori on tärkein voimavara, vanhanakin!
 
Moi vakoilen teitä vain,en ole raskaana,mutta tänne kovasti hingun.Kuopuksen sain kun ikää oli mittarissa 39v ja 4kk päälle, nyt täytin jo 42,shhhhhh karsee salaisuus.Toivotaan että vielä yksi ikivanha munin jaksaisi hedelmöittyä ja pysyä kiinni,lääketiedettä vähän apuna käytetään,vaan taitaisi joku salatiede olla parempi :wink

Seuloista olitte jutellut,niin silloin kun mie tosiaan kuopuksesta olin niissä veriseulas ja ultra,niin se joka luki miulle tulokset,kun nehän hälläs tietty,niin hän sanoi mulle että tää on vähän hankala,kun ihan pelkästään minun ikäni takia tämä seula "huutaa" eli pelkkä ikä saa sen riskiluvun nousemaan pilviin.Sitten piti arpoa että no,käydäänkö punktiossa vaiko ei.Emme halunneet.
Myöhemmin tuli eteen pieni "pakko"-vauvalla todettiin munuaisvika,ja haluttiin poissulkea kromosomivirhe.Silloin suostuin vaikka riski pelotti aivan sikana,olin jo 21 viikolla.Hyvin kävi,muuten terve mutta munuaisvikainen lapsi saatiin :angel8 Nyt vaan kovasti hälle pikkusisarusta toivotaan.Kova ikävä on sitä syntymätöntä vauvaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top