Ikäloput odottajat

Mä en halua haastaa riitaa, jokaisella on totta kai oikeus valita osallistuuko seuloihin ja muihin raskauteen liittyviin seurantoihin, Mutta minun korvaan kuulostaa hassulta vedota siihen, ettei niitä seuloja ole ennenkään tehty. Kuinka moni olisi valmis synnyttämään kotona, ilman ammattitaitoista apua, vain koska näin on ennenkin tehty? En minä ainakaan, kun tiedän että apua on saatavilla.

Isbethillä hyviä pointteja kaikkinensa, itsekin samojen mietteiden kanssa olen paininut. Itse vaan koen, että jos on mahdollista saada valmistautua mahdollisesti vammaisen lapsen tuloon, käytän mahdollisuuden hyödykseni. Ja tiedän senkin että seulonnat eivät anna absoluuttista tulosta, jotain voi sattua synnytyksessä ja on kehitysvammoja jotka tulevat esiin vasta neljästä ikävuodesta eteenpäin. Voi sattua onnettomuus ja lapsi vammautua sitä kautta, näitähän on loputtomasti. Silti halusin osallistua seulontoihin jo alkuraskaudessa, ja rakenneultraan osallistutaan ihan ehdottomasti!
 
Ja juuri luin, että munasolujakin voi luovuttaa 35-vuotiaaksi, joten ei ne riskit hirmu suuret oikeasti voi 35-vuotiaalla olla.
Kaikki erityislapset, jotka meidän lähipiirissämme ovat, ovat syntyneet ennen kuin äiti on täyttänyt 31 vuotta.
Tosin kaikki hedelmöityshoidoilla..
Mä ymmärrän täysin ettei halua seulontoihin mennä.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Tuttavani kertoi, että odottaessaan poikaansa (nyt jo 17 v.) seula hälytti ja hänelle tehtiin se lapsivesipunktio. Kuitenkin syntyi ihan terve lapsi! Ovathan testit tuosta varmaankin kehittyneet, mutta eivät ne vieläkään täysin luotettavia ole. Ehkä niillä on sekin merkitys, että vanhemmat voivat jotenkin varautua etukäteen siihen, että saattaisi olla vammainen lapsi tulossa. Eihän se rakkautta tuohon lapseen vähennä, vaikka varmasti järkytys aluksi onkin. Kaikkihan me terveen lapsen haluaisimme.
Toisaalta vammaiselta lapselta voi oppia niin paljon! Kuten sen, että elämää ei aina tarvitse ottaa niin kamalan vakavasti. Monet downin syndrooman omaavat lapset ovat hyvin aurinkoisia ja iloisia. Yksi poikani parhaista tarhakavereista on tyttö, jolla on downin syndrooma. He tulevat hyvin juttuun ja poikani ymmärtää tämän tytön puhetta paremmin kuin moni ohjaajista. Eikä kukaan kiusaa tuota tyttöä. Hänellä on sen verran luonnetta :)
 
Tiedätkö puapru lisäävätkö hedelmöityshoidot oikeasti kehitysvaurion riskiä? Onko sinulla tarkempaa tietoa siitä millaiset hoidot riskiä lisäävät, jos siis oikeasti sitä lisäävät?
 
Tuolla ei kerrottu mitään pelkästään hormonihoitoja saaneista. Niissä ei varmaan sitten ole sellaista riskinnousua tai olisiko niin, että hormonipiikitystä ei pidetä varsinaisena hedelmöityshoitona? Siinä, kun itse hedelmöitys tapahtuu luomusti, ainoastaan munasolu on kypsytetty ja irrotettu hormonipistoksin.
Mulle on sellainen tehty. Siksi pohdin asiaa.
 
En tiedä onko niillä yhteyttä noin niin kuin tilastollisesti, vai onko ollut vain huono tuuri. Näillä pareilla on siittiöt todettu huonolaatuisiksi, ja tehty sekä hormoonihoitoja, että inseminaatioita, joilla lopulta onnistuttu.
Riippuu niin vamman ja rakenteellisen vian laadusta, synnyttäisinkö sairaan lapsen. Jos elämä on kipua, kärsimystä, suuria leikkauksia ja hurjia lääkityksiä, niin en. Jos vauva syntyy siinä tilassa, ettei pärjää ilman rankkaa tehohoitoa, niin antaisin luonnon tehdä valintansa. Tältä musta tuntuu nyt. En tiedä miltä tuntuisi sitten kun tilanne on edessä, mutta sivusta seuranneena (tällä järjellä) en lähtisi pitämään ketään keinotekoisesti hengissä, jos ja kun vamman asteista tai ennusteesta ei olisi varmuutta.



Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Juu, näin äkkiseltään en ainakaan löydä tietoa hormonihoidon mahdollisista vaikutuksista kehityshäiriöihin.
 
Mun mielestä on käsittämätöntä että reilut 30v naiset puhuu itsestään ikäloppuina!!
Itse pidän vanhempana synnyttäjänä 40v+. Ja ihan biologisista syistä, jotka nostaa riskejä kun munasolut ovat jo ikääntyneempiä.
Mutta muuten voihan nelikymppinen olla paremmassa kunnossa kuin parikymppinen!

Itse olen 27v. ja olisin halunnut jo vuosia sitten lapsia, mutta oikeaa miestä ei ollut. Haluan vielä useamman, enkä todellakaan ajattele että mulla olis kauhea kiire, vaikka sisaruksille antaisikin 3-4v ikäeroa.
 
Juu, hyvin ehtii. Mä oli just täyttänyt 27, kun esikoinen syntyi. Nyt syntyy neljäs, kun olen täyttänyt juuri 35. Ikäeroa vähimmillään 2v2kk ja enimmillään 3v7kk :)
Tämä on kyllä viimeinen. Itse en henk koht. halua istua 50-vuotiaana ekaluokkalaisen vanhempainillassa enää :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Anjuska: joo minusta on kans outoa miten nopeasti ihmiset tuntevat itsensä vanhoiksi Suomessa. Jokaisella on tietty oma tapansa elää elämäänsä ja elämän valinnat vaikuttavat varmasti siihen miten nopeasti vanhenee henkisesti tai fyysisesti.

Minusta Italiassa ollaan realisteja siinä että alle 30 vuotiaat koetaan yleisesti vielä nuoriksi ja heitä myös kohdellaan kuin nuoria. Tietty kun olin työelämässä siellä Suomesta valmistumiseni jälkeen 24 vuotiaasta ylöspäin niin koin turhauttavaksi sen miten vastuuta ja palkkaa ei annettu heti samalla lailla töissä kuin Suomessa. Italiassa kunnoitetaan vanhoja ihmisiä ja heidän osaamistaan ja kokemustaan ihan eri lailla kuin Suomessa. Ja ihmiset myös jaksavat tehdä töitä ja kehittää itseään läpi elämän. Lapset tehdään siellä yleensä yli 30 vuotiaina.

Seuraavien syiden takia tein lapsen vasta nyt 36 vuotiaana:

- En ollut valmis äitiyteen. Mikään siinä roolissa ei kiinnostanut ennen kuin vasta 34 vuotiaana aloin miettimään asiaa edes vähän. Nyt minusta tuntuu aivan mahtavalta tulla äidiksi ja odotan lapsen syntymää innolla. Aika on minulle juuri oikea.

- Halusin tutustua poikaystävääni kunnolla ensin. Nyt olemme olleet 6 vuotta yhdessä ja on ollut aivan upeaa antaa suhteelle oma aikansa. Tiesin kyllä tässä suhteessa alusta asti että olen löytänyt sen oikean mutta halusin silti tuntea toisen todella hyvin ennen perheen perustamista. Tulen pitämään tärkeänä edelleen sitä että lapsen tultua on aikaa itselle, miehelle ja lapselle riittävästi. Ja otettiinhan me kaksi kissaveljestä jo 4 vuotta sitten :) Siitä se perheen perustaminen jo alkoi.

- Olen saanut tarpeeksi aikaa tehdä itselle tärkeitä asioita ja töitä vapaasti. Tämä kaikki rikastuttaa varmasti myös tulevan lapsen elämää. Esim. olen asunut monessa eri Euroopan maissa ja oppinut monia kieliä.

- Olen asunut ulkomailla jo monta vuotta. Omassa maassa on varmasti paljon helpompaa tehdä päätös perheen perustamisesta.

- En tunne itseäni vanhaksi. En kai osaa huolestua siitä että munasolut vanhenee ;)
 
Mä täytin just 39v. Ja ikäeroa tulee 15 vuotta nuorimmaiseen ja vanhemman välillä 18 vuotta.. huh.. kyllä tää tuntuu pelottavan ihanalta :)
Neuvolassa sanottiin et ei ollenkaan ikäloppu. Muakin vanhempia on paljon :)
Kaikista seulonnoista ollaan päästy kiitettävissä tuloksissa läpi.

Sent from my GT-N8020 using Vau Foorumi mobile app
 
Olen sitä mieltä, että vähän isompi ikäero lasten välillä on vain rikkaus, koska lapset voi silloin kasvattaa "yksi kerrallaan" ja he oppivat tuntemaan eri ikäiset ihmiset eri tavalla. Ei tule sellaista "sukupolvien välistä kuilua", jos vaikkapa lapsenlapsi on samanikäinen, kuin oma nuorimmainen. Silloin oppii nuoremmat ja vanhemmat sisarukset tuntemaan myös toistensa ystäviä eikä eri ikäisille muodostu niin selkeästi eri kuvioita.
Toisaalta siinäkin on varmasti puolensa jos lapset ovat syntyneet vain vuoden tai parin välein. Itse en ehkä jaksaisi hoitaa useampaa pienokaista yhtä aikaa.
 
Anjuska: samaa mieltä, ja vaikka minä olen JO 39v ja todennäköisesti 40v kun tämä pikkuinen syntyy, en tunne oloani yhtään sen vanhemmaksi kuin 20 vuotiaanakaan. Ja minusta muutenkin tuo sana "vanha" on ikävä sana. Kun menin ekaa kertaa neuvolaan tämän raskauden myötä, neuvolassa sanottiin, että olen kypsässä iässä ja se kuvastaa paremminkin tätä ikää. Olen kasvanut aikuiseksi, kypsäksi tässä vuosien mittaan, ottanut opikseni virheistä, nähnyt elämän kurjia asioita ja sitten taas ihania asioita. Ja silti tunnen oloni nuoreksi. Tästä raskaudesta nautin ihan erilailla kuin 22 vuotiaana ollessani ekan kerran raskaana. Olo on ihan erilainen, jokainen päivä on ihme :Heartred. Jokainen potku on ihmeellistä ja nautin tästä enemmän kuin nuorena, ehkä juuri siksi, että elämä on opettanut mitä voi olla huonompina aikoina ja mitä elämä voi olla parhaimmillaan.

Ja mitä tulee seulontoihin: onneksi meillä kaikilla on vapaus päättää mennäkkö vai ei niihin. Olisi kamalaa jos jotkut pääsivät ja jotkut jäisivät ilman. Minä olen käynyt kaikissa, ihan jo pelkästään sen takia, että se on mahdollista, mutta myös sen takia, että voin edetä sen mukaan mitä seuloista löytyy. Varmojahan ne ei ole, mikä olisi varmaa tutkimuksissa, virheitä sattuu, mutta silti olen halunnut käydä kaikissa. Tähän asti kaikki on hyvin. Maanantaina on rakenneultra, taas yksi mahdollisuus nähdä meidän pikkuinen, mahdollisuus nähdä että kaikki on niinkuin pitää.:Heartpink
 
Ilmoittaudun nyt mukaan tänne ikäloppujen kerhoon :-) Eli 37 v.tullut tänä vuonna mittariin. Ekan lapsen sain 22 vuotiaana ja voin sanoa että nyt vasta koen olevani sellainen äiti millainen olen aina halunnut olla. Kärsivällisyys ja ymmärrys on ihan eri luokkaa kuin silloin tosi nuorena äitinä. En olisi silloin todellakaan ollut valmis äidiksi mutta vahinko kävi ja päätin jo silloin että se otetaan mikä annetaan. Sain 2 lasta ekan miehen kanssa, kahden vuoden ikäerolla. Erosimmme kun lapset olivat 3 ja 5. Nykyisen mieheni tapasin 30 vuotiaana ja luonnollisesti halusimme myös yhteisiä lapsia. Saimmekin terveen pojan 2010 ollessani 33 v. Nyt meille sitten tulee toinen yhteinen ja ikäeroa 4 vuotta mikä on ihan harkittu teko, en olisi jaksanut toista kertaa kahta ihan pientä hoitaa. Olen aina osallistunut kaikkiin seuloihin ja vasta nyt mulla sitten hälyyttikin se veriseula. Onneksi saimme normaalin tuloksen lv-punktiosta ja loppu raskauden voi olla stressaamatta liikaa. Ensin ajattelin että tieto lisää tuskaa,mutta kun tulokset tulivat koinkin suuren helpotuksen, joten en voi kyllä itse puhua seulojen puolesta tai vastaan . Ja ikä jo itsessään tuo kohonneen riskin,37 vuotiaalla se on 1/230 , joten jo pelkästään sillä pääsee lv- punktioon jos haluaa.
Jokainen meistä toimii sen mukaan miltä itseltään parhaimmailta tuntuu.
Sanotaan vielä tähän loppuun että en todellakaan pidä itseäni vanhana, olen paremmassa kunnossa kuin koskaan ja moni luulekin 10 vuotta nuoremmaksi,joten olkaamme tyytyväisiä siihen millaisia olemme ja varmasti ollaan lapsillemme parhaita äitejä ,iästä huolimatta! :)
 
Minäkin olen 37 ja odotan toista lasta. Esikoiseni on 6 vuotias. Olisin halunnut nuorempana lapsia, mutta silloinen mieheni ei halunnut. Olisin myös halunnut tehdä monta lasta ja suunnilleen 3 vuoden ikäerolla, mutta ei asiat aina mene niinkuin itse haluaisi. Nykyisen mieheni kanssa olisimme kyllä tehneet lapsen jo 3 vuotta sitten, mutta sepä ei onnistunutkaan niin helposti. Siihen tarvittiin aika monta pettymystä ja erilaisia tutkimuksia. Kummastakaan ei löytynyt mitään vikaa, mikä toisaalta oli helpotus, mutta toisaalta siitä ei mitään apuakaan ollut. Sain kilpirauhasen vajaatoiminta diagnoosin viime talvena Fertinovan hedelmöityshoitoihin erikoistuneelta lääkäriltä, vaikka oma lääkärini ei olisi lääkitystä niillä arvoilla vielä aloittanut. Onneksi aloitin lääkityksen! Tulin keväällä raskaaksi ja tukena oli myös lievä hormoni lääkitys. Siis lähes ilman hedelmöityshoitoja jos niin voi sanoa. Mieheni puhuu jo seuraavan lapsen hankkimisesta, vaikkei tämäkään ole vielä syntynyt :) Ehkä saan sittenkin sen suuren perheen josta olen aina haaveillut.
 
Ei se raskaaksi tuleminen todellakaan ole itsestäänselvyys. Itsekin olin ajatellut että kierukan poiston jälkeen menisi kauan kun olen jo tämän ikäinen. Olinkin jo heti seuraavassa kuussa raskaana?! Onneksi sapiisakki sinulle lisähormonit toivat tarvittavan avun :-)
Iso perhe on kyllä kiva, ei oo tekemisen puutetta ainakaan :-) Meilläkin lapset niin eri ikäisiä että ei pääse liian raskaaksi menemään, vanhin on jo 15 ja nuorin pian 4. Monet kyllä kauhistelee kun meillä jo neljäs lapsi + miehen tytär, eli 5 lasta meillä parhaimmillaan jos kaikki on samaan aikaan kotona. Mutta lapsettomat ei ymmärrä sitä rikkautta mitä lapset tuo elämään. En itse ollut ajatellut itseäni suurperheen äitinä, vaan elämä ajoi minut tähän. Ilman avioeroa olisin ehkä jäänyt kahteen lapseen, mutta uusi rakkaus toikin sitten bonuslapsen ja kaksi omaa vielä lisää ♥ en malta odottaa että oma pikku tyttöni syntyy ja kaikki meidän aiemmatkin lapset on ihan innoissaan! :-)
 
Meillä meni tämän neljännen "tekemiseen" tosi kauan verrattuna aikaisempiin :(
Meinasi epätoivo jo hiipiä, kun tammikuussa oli kemiallinen raskaus. Onneksi sitten huhtikuussa testi näytti plussaa. Taisi olla mein maaliskuun espanjanmatka, joka laukaisi stressin. Tosin mulla näköjään ovulaatiokin heittelee. Tärppukierrossakin oli viikkoa aikaisemmin, kuin mitä olin itse laskenut. Edellisessä raskaudessa viikkoa myöhemmin..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Olen kyllä sitten todella onnekas kun taas tärppäsi ekalla yrittämällä! Hedelmällistä sukua varmaan ;-) mulla on kyllä kierto aina ollut täsmällinen ja nyttekin pystyin laskemaan ovulaatiopäivän ihan oman kalenterin mukaan. Onneksi teitäkin on lopulta onnistanut ja saadaan kaikki vielä kerran kokea syntymän ihme ♥
 
Hei! Huutelen tammikuisten puolelta.. La 19.1., joten vauva saattaa syntyä joulukuussa, tammikuussa tai helmikuussa. Itsekin vanha, ehdin täyttää 37 ennen synnytystä. Ensisynnyttäjäksi siis ikäloppu, muutoin tunnen itseni vielä nuoreksi.

Tuhlasin nuoruudessani vuosia suhteeseen, jossa en halunnut lapsia. Enkä arvannut, että jälkipuinti olisi vienyt niin kauan kuin vei. Sitten meni oma aikansa, ennen kuin löysin nykyisen kumppanini, jonka kanssa sitten tiesin haluavani lapsia. Kolmisen vuotta ollaan ehditty tutustua toisiimme, kunnes totesimme, että ehkä olisi hyvä nyt aloittaa "harjoittelu", kun ei yhtään tiedä miten vaikeaa se lasten tekeminen on.

Toisesta kierrosta tärppäsi (ekalla kierrolla kuuluisinkin sitten tähän ryhmään).

Alle 30-vuotiaana en itsekään kokenut olevani valmis, mutta aika monta vuotta olisin jo ollut. Uskon kyllä olevani nyt parempi ja rauhallisempi kuin nuorempana, mutta kyllä yöheräämiset olisivat varmaan helpompia nuorempana. Taloudellinen tilanne taas tällä hetkellä on jotain aivan muuta kuin vaikkapa 10 vuotta sitten.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top